Rock, pop, alternative ›

Vessajono: Vesta on kyllä edelleen aivan saatanan paljon parempi.
 
Silläkin on vaan loppupeleissä aika surkeaa biisiainesta. Sääli kun muuten tykkään kyllä.

Boyakasha: Niin, riippuu miten laskee, koska jumalainen Lauri Tähkä & Elonkerjuu breikkasi 2006.
 
Ai saakeli, laskin väärin :(

Sammakko: Silläkin on vaan loppupeleissä aika surkeaa biisiainesta. Sääli kun muuten tykkään kyllä.
 
Laatu on tietyllä tapaa vähän epätasasta, muutamia aivan täyden kympin suorituksia mut sit taas toisaalta vähän liikaa sitä "ihan kiva, seiska puol" -osastoa. En tiiä, ehkä se tarttis vaan parempia tuottajia.

Tätäkin tuttavuutta vaivaa mun mielestän eniten liian varman päälle pelailu lyriikoiden suhteen, kuka helvetissä tämän on keksinyt, ettei naisartisti voi tehdä kuin kahden pennin ihmissuhdesoopaa? Kuitenkin radiosoittopopin kaava on niin lukkoon lyöty, että tuntuisi ihan levy-yhtiönäkökulmastakin helpoin tie framille olevan ammattitaitoisen kielenkäyttäjän kautta.
 
Aikaa kuvaavaa tämä toki on, voin kuvitella saman viestinnän peruskurssin yliopistossa käyneen oman elämänsä Sarasvuon kirjoittavan näitä artistiprofiileja iltatöinään levy-yhtiöille sillä ajalla mitä start-up yritysten nettisivujen runoilultaan ennättää.
 
Itse ehdin jo innostua Viitasen Piian levyn nimikappaleen julkaisun jälkeen; nytkö saadaan maailmankuva kahta ihmistä laajemmaksi? Valitettavasti levyn julkaisu kertoi ettei sentään.
 
Ei sillä, etteikö kahden ihmisen perspektiivistä saataisi hyvää suomenkielistä pop-levyä kun tuotannossa on visiota viestinnän peruskurssia enemmän; esim. Kanervan viimevuotinen Kuinka aika pysäytetään? on levy jolle olisi suonut soittoaikaa Radio Suomen ulkopuolellakin.

Akiman: Sellainen Karvalakki-Ellinoora fiilis jää päällimmäiseksi joka kuuntelulla.
 
Jos ellinoorasta on vielä karvalakkimalli niin täytyypä pysyä erittäin kaukana.

Geneeristä biisileiripoppia.

Vessajono: Kieltämättä Olavi Uusivirran jälkeen on ollut aika hiljasta. Ei sillä, että sekään nyt erityisen mielenkiintoinen olis, mutta ei kyllä muitakaan tuu mieleen.
 
No Chisulla on ollut minusta mukavan vinoon tehtyjä sovituksia ja teksteissä parhaimmillaan hyvää osumaa.

AP: No Chisulla on ollut minusta mukavan vinoon tehtyjä sovituksia ja teksteissä parhaimmillaan hyvää osumaa.
 
Olen koko ajan luullut että Chisu on nainen :)

Kefiiri: Olen koko ajan luullut että Chisu on nainen :)
 
Olettaisin näin todella olevan. Naisoletus siis.

Ptlepha: Tätäkin tuttavuutta vaivaa mun mielestän eniten liian varman päälle pelailu lyriikoiden suhteen, kuka helvetissä tämän on keksinyt, ettei naisartisti voi tehdä kuin kahden pennin ihmissuhdesoopaa?
 
Tämä tuhannen auringon voimalla. Tulee mieleen eräskin listahittisanoitus (ei toki tässä ketjussa mainituilta artisteilta) jossa eron symbolina on Netflixin katsominen ja (oletettavasti) jäätelön syönti suoraan purkista. Vittu miten oivaltavaa ja omaperäistä.

AP: Olettaisin näin todella olevan. Naisoletus siis.
 
Varmaan taisi mennä sinulta ohi, mutta Vessajonohan vastasi tuossa siis nimenomaan kommenttiin jossa puhuttiin käsittääkseni nimenomaisesti miespuolisten esittämästä pop-musiikista.
 
Minne kaikki hyvät ja sykähdyttävät miespopparit ovat muuten kadonneet, tai onko niitä oikeastaan Suomessa koskaan edes ollut? Joku valtamediassa kaikkien ihannoima Antti Tuiskukin on ainakin minusta lopulta hypetykseensä nähden suht laimea.

Bullitt: Minne kaikki hyvät ja sykähdyttävät miespopparit ovat muuten kadonneet, tai onko niitä oikeastaan Suomessa koskaan edes ollut? Joku valtamediassa kaikkien ihannoima Antti Tuiskukin on ainakin minusta lopulta hypetykseensä nähden suht laimea.
 
Kaikki ryhtyvät nykyään räppäreiksi tai pysyttelevät UG-osastolla.
 
Edit: huomaan lievää epäjohdonmukaisuutta ajattelussani... ei kai poppari voi olla underground-hahmo.

Bullitt: Varmaan taisi mennä sinulta ohi, mutta Vessajonohan vastasi tuossa siis nimenomaan kommenttiin jossa puhuttiin käsittääkseni nimenomaisesti miespuolisten esittämästä pop-musiikista.
 
No niin kyllä meni ohi, sorry.
 
Kyllä se miesten puolelta Olavi on parraasta päästä, melkein biisin alkaessa soundeista tunnistaa esittäjän.

Vessajono: Kieltämättä Olavi Uusivirran jälkeen on ollut aika hiljasta. Ei sillä, että sekään nyt erityisen mielenkiintoinen olis, mutta ei kyllä muitakaan tuu mieleen.
 
Tässä olisi kieltämättä valtavan kokoinen aukko.
 
Behm ei ole ärsyttänyt mutta ei liiemmin säväyttänytkään. Lausuminen tökkii.

Kefiiri: Kaikki ryhtyvät nykyään räppäreiksi tai pysyttelevät UG-osastolla.
 
Tai sitten niistä brändätään oman elämänsä Robineja?

AP: Tai sitten niistä brändätään oman elämänsä Robineja?
 
En osaa nyt oikein sanoa onko Robin kiinnostava artisti miesten pop-sarjassa mutta näköjään hänen debyytistään on vain 8 vuotta. Varmaan ihan hyvin vetää mieheksi.

Nyt kun näistä poppareista oli puhe, niin mun mielestä Vilma Alina on aivan jees, tekee siis itselleen ja muille biisejä. Miehistä ei sitten tule kyllä itellekään ketään mieleen.

Vessajono: Laatu on tietyllä tapaa vähän epätasasta, muutamia aivan täyden kympin suorituksia mut sit taas toisaalta vähän liikaa sitä "ihan kiva, seiska puol" -osastoa. En tiiä, ehkä se tarttis vaan parempia tuottajia.
 
Haastatteluista on saanut vähän sen kuvan, että Behm haluaa tuotannon ja sovitusten suhteen pitää kaikki langat omissa käsissä. Ainakin Ylen jutun mukaan ei edes suostu ottamaan muutosehdotuksia vastaan. Debyyttilevykin oli soitettu levy-yhtiölle vasta sen jälkeen, kun kaikki biisit oli jo masteroitu. Behmillä tuntuu olevan selkeä visio siitä, mitä hän haluaa tehdä ja millä tavalla.
 
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/ … en-haastattelun-jalkeen-han-paattaa

Haluaisin pitää Behmistä enemmänkin. Levyllä on kuitenkin useampi hyvä biisi ja Behmillä on persoonallinen ääni, jota kuuntelee mielellään. Hiukkasen tuo aiemminkin mainittu tiettyjen kirjainten lausuminen kyllä ärsyttää. Tuotantoon olisin kaivannut rohkeampaa otetta ja vähän monipuolisempia ratkaisuja. Kovin semmoista hengetöntä menoa ja dynamiikka puuttuu. Ts. jos biiseistä poistaa laulun niin jäljelle ei kyllä jää mitään mielenkiintoista.

Vessajono: Kaikki on nykyään niin virkistäviä ja mystisiä, että olis virkistävää ja mystistä jos joku ei kerrankin olis virkistävä ja mystinen.
 
Tästä tulikin Miéleen muutaman vuoden takainen Haloo Helsinki -artikkeli, jossa "mystinen" Elli Haloo sanoi, ettei paljasta edes oikeaa nimeään.
 
No eipä vaatinut kummoista nettisalapoliisin kykyä katsoa Kauppalehdestä tai Fonectasta Haloo Helsinki Oy:n hallituksen jäsenet.