Rock, pop, alternative ›

S.W.: Melkoisia klassikoita tuossa 1972 singlelistassa, ennen kaikkiea nuo suomalaiset iskelmät.
 
Tässä oli mainittu Deep Purple. Ainakin minulle oli uutinen, että Ritchie Blackmore on joskus soittanut Sweetin kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=qIFxWz1UG3I
 
Raskaampaan rockiin Sweetin liittää myös se, että Uriah Heepin pitkäaikainen urkuri Phil Lanzon oli aikoinaan bändissä.
 
Sweetistä ei tosiaan voinut tunnustaa pitävänsä. Jos joskus olisi kuullut esimerkiksi tämän Man from Mecca (https://www.youtube.com/watch?v=a_3vvo6Ebb4), niin enpäs tiedä, kuinka siinä olisi sitten kiemurrellut sen jälkeen kun olisi tajunnut, että orkesteri onkin Sweet eikä esim. Led Zeppelin.
 
Chinn & Chapman-aikana hittisinglet soitti studiobändi, mutta B-puolelle saivat laittaa ja soittaa omaa kamaa. Minusta bändin oma soundi on paitsi tuhdimpi, niin paljon parempikin. Tuo "Man from Mecca" kuulostaa kyllä paljonkin Led Zeppeliiniltä ja on "Little Willy":n B-puoli.
 
"Wig-Wam Bam" B-puoli oli "New York Connection" joka on aika kaukana "purkasta":
 
https://www.youtube.com/watch?v=OpDyVh4MHkA
 
"Blockbuster" B-puoli "Need a lot of lovin" on aika tuhtia tavaraa:
 
https://www.youtube.com/watch?v=eXOq2-gd4WA
 
"Hell Raiser" B-puoli "Burning" jytää lujasti ja mieleen tulee Deep Purple?:
 
https://www.youtube.com/watch?v=R0hG3Gib-Is
 
"Ballroom Blitz" B-puoli "Rock and roll Disgrace"
 
https://www.youtube.com/watch?v=-pp90NkqXrg
 
"Teenage Rampage" B-puoli "Own Up, Take a Look at Yourself" on aika hieno:
 
https://www.youtube.com/watch?v=lUEG8lw5uNA
 
"Fox on the Run" B-puoli "Burn on the Flame", jossa Tucker tykittää mukavasti:
 
https://www.youtube.com/watch?v=8rGYtfC0R_U
 
"Poppa Joe" B-puoli "Jeanie" on sitten melkolailla purkkaosastoa?:
 
https://www.youtube.com/watch?v=89sK81iwfco
 
"Funny funny" B-puoli "You're not wrong for lovin" on melko lällyä akustista:
 
https://www.youtube.com/watch?v=_fdwBTsw6no
 
Nämä B-puolet on kokonaan Sweetin omaa tuotantoa ilman Chinn & Chapmania

Sweetin toisella albumilla "Funny How Sweet Co-Co Can Be" oli tätä Chinn/Chapman purkkaa, mutta olipa myös "ensioireita" raskaammasta "Done Me Wrong Alright":
 
https://www.youtube.com/watch?v=Wrhe9f7RVzE
 
Tämä oli myös singlen "Co-Co" B-puolella ja omaa tekoa.

Yallup: "Blockbuster" B-puoli "Need a lot of lovin" on aika tuhtia tavaraa
 
Ja laulumelodia myötäilee lievästi Led Zeppelinin Black Dogia. :D
 
Jos noissa singleissä mennään vielä kauemmas, eli aikaan ennen suosion päiviä, niin noita jytäävämpiä b-puolia löytyy jo sieltä yksi:
 
"All You'll Ever Get from Me" -singlen b-puoli "The Juicer" (1970):
 
https://www.youtube.com/watch?v=FpDPTZRTfSI
 
edit. Kitaristinahan oli vielä tässä vaiheessa Mick Stewart. Andy Scott liittyi remmiin myöhemmin samana vuonna, samoihin aikoihin, kun yhteistyö Chinn/Chapmanin kanssa alkoi "Funny Funny" -singlen myötä.

Sweet tuli itselleni tutuksi lapsuudessa, kun isällä oli C-kasetille nauhoitettuna Golden Greats -kokoelmalevy. Sen b-puolen ekana biisinä oli Fox on the run, jonka tahdissa jorasin ympäri olohuonetta.
Muita suosikkeja oli ainakin Blockbuster ja Teenage rambage.
Joskus televisiosta näin myös bändin keikan tai musiikkivideoita, ja iso osa Sweetin kokonaisuutta olivat 70-luvun trumpettihousut, pitkä tukka ja kimalteet. Siitäkö se Glam Rock -termi on alunperin tullut?

S.W.: Tässä oli mainittu Deep Purple. Ainakin minulle oli uutinen, että Ritchie Blackmore on joskus soittanut Sweetin kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=qIFxWz1UG3I
 
Juu, tuo oli juuri menehtyneen Free-kitaristi Paul Kossoffin kunniaksi vedetty tribuutti Sweetin encoressa 1976. Kossoffin silloinen bändi Backstreet Crawler oli Sweetin kanssa samalla kiertueella, ja Kossoff sitten kuoli erään lentomatkan aikana kesken rundin.

Yallup: "Hell Raiser" B-puoli "Burning" jytää lujasti ja mieleen tulee Deep Purple?:
 
https://www.youtube.com/watch?v=R0hG3Gib-Is
 
No eipä kyllä Purple tullut mieleen, mutta Led Zeppelinin Immigrant Song sitäkin enemmän!

Sweetin hyvä puoli oli se, että Mud ja BCR olivat vieläkin alempana

hevikivinen: No eipä kyllä Purple tullut mieleen, mutta Led Zeppelinin Immigrant Song sitäkin enemmän!
 
Niinpäs tuleekin. Zeppelin on noissa omissa biiseissä selvästi "innoittajana". Toisaalta hyvinkin mahtipontinen "Action" tuo minulle mieleen Queenin, kuten myös nämä suuret omat hitit "Fox on the run" ja "The lies in your eyes", jotka ovat erinomaisia esimerkkejä bändin luovuudesta ja kyvystä tehdä suoraviivaisestakin rockista taiteellisia kokonaisuuksia. Tästähän oli viitteitä jo Fanny Adams-pitkäsoitolla useassa omassa kappaleessa.
 
Mitä taas tulee tähän "ei voi tykätä, sehän on purkkabändi"-ilmiöön, en itse asiasta juurikaan piitannut vaikka olin pahimmassa teini-iässä. Suosikin hieno juliste oli tukevasti seinällä Sladen ja vaikkapa Gary Glitterin ohella. Jytinä oli tärkeintä. Toisaalta en juurikaan välittänyt itsekään siitä alkuajan purkasta, kuten Poppa Joet ja Wig-wam bamit, joka oli ihan lällyä. Onpa vieläkin.

Yallup: Chinn & Chapman-aikana hittisinglet soitti studiobändi
 
Näin tapahtui "Little Willyyn" asti, "Wig-Wam Bam" oli ensimmäinen A-puoli, missä Sweet soitti itse. Ja kyllähän tuon kuulee, biisi rokkaa ihan eri tavalla kuin "Funny Funny", "Co-Co", "Poppa Joe" jne. Noissa ekoissa Chinn/Chapman-purkkasinkuissa ei niinkään häiritse purkkamaisuus sinänsä, vaan se äärimmäisen kliininen tuotanto ja soitto. Sweetin tärkeimpiä koukkuja ainakin itselleni kun on se, kuinka melodiset biisit yhdistyvät rajuihin sovituksiin, joissa soittajilla lähtee usein kunnolla keulimaan.

S.W.: Melkoisia klassikoita tuossa 1972 singlelistassa, ennen kaikkiea nuo suomalaiset iskelmät.
 
Tässä oli mainittu Deep Purple. Ainakin minulle oli uutinen, että Ritchie Blackmore on joskus soittanut Sweetin kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=qIFxWz1UG3I
 
Raskaampaan rockiin Sweetin liittää myös se, että Uriah Heepin pitkäaikainen urkuri Phil Lanzon oli aikoinaan bändissä.
 
Sweetistä ei tosiaan voinut tunnustaa pitävänsä. Jos joskus olisi kuullut esimerkiksi tämän Man from Mecca (https://www.youtube.com/watch?v=a_3vvo6Ebb4), niin enpäs tiedä, kuinka siinä olisi sitten kiemurrellut sen jälkeen kun olisi tajunnut, että orkesteri onkin Sweet eikä esim. Led Zeppelin.
 
Onhan näitä yhteyksiä muitakin. Tucker ja ja Connolly olivat eräässä Wainwrights Gentlemans bändissä ennen Sweetiä, jossa Connolly korvasi Purplen solistin Ian Gillanin. Tucker oli myös Bluesology bändissä rumpaloimassa, jonne hänet kutsui Reginald Dwight, tutummin Elton John. Pienet ne on piirit briteissäkin ;-)

Mainittakoon, että Andy Scottin Sweet on päässyt pitkästä aikaa esiintymään isommille estradeille, kun se soitti Ritchie Blackmoren Rainbow'n lämppärinä viime kesäisellä Britannian-kiertueella. Blackmorehan oli jo 70-luvulla alkuperäisen Sweetin jäsenten kavereita.

Wyman: Mainittakoon, että Andy Scottin Sweet on päässyt pitkästä aikaa esiintymään isommille estradeille, kun se soitti Ritchie Blackmoren Rainbow'n lämppärinä viime kesäisellä Britannian-kiertueella. Blackmorehan oli jo 70-luvulla alkuperäisen Sweetin jäsenten kavereita.
 
Tämmöinen oli Sweetin keikka Suomessa:
 
https://oulupophistory.wordpress.co … nsertti-ylivieskassa-talvella-1972/
 
Tuo Express on muuten Lyly Rajalan bändi. Toimii vieläkin ainakin ajoittain.

Yallup: Tämmöinen oli Sweetin keikka Suomessa:
 
https://oulupophistory.wordpress.co … nsertti-ylivieskassa-talvella-1972/
 
Tuo Express on muuten Lyly Rajalan bändi. Toimii vieläkin ainakin ajoittain.
 
Joo, toinen suuremmalle yleisölle tuttu nimi tuossa bändissä oli Kalle Fält, joka tosin tuolloin taisi jo olla Dannyn taustabändi Made in Finlandissa (Myös Rajala mukana siinä) tai Paradisessa.
 
Mikael Huhtamäen Live in Finland -kirjasta löytyy lisää juttua Sweetin vuoden 1972 kahdesta Suomen-kiertueesta ja 1974 keikasta Helsingissä. Pelkäksi egoiluksihan tuo muistaakseni jälkimmäinen vuoden 1972 turnee meni. Bändi taisi syyttää huonoja PA-kamoja tai jotain.

Yallup: Tuo Express on muuten Lyly Rajalan bändi. Toimii vieläkin ainakin ajoittain.
 
Mutta ei kai Lyly ole soittanut siinä ainakaan vakituisesti n. 50 vuoteen?

Wyman: Joo, toinen suuremmalle yleisölle tuttu nimi tuossa bändissä oli Kalle Fält, joka tosin tuolloin taisi jo olla Dannyn taustabändi Made in Finlandissa (Myös Rajala mukana siinä) tai Paradisessa.
 
Mikael Huhtamäen Live in Finland -kirjasta löytyy lisää juttua Sweetin vuoden 1972 kahdesta Suomen-kiertueesta ja 1974 keikasta Helsingissä. Pelkäksi egoiluksihan tuo muistaakseni jälkimmäinen vuoden 1972 turnee meni. Bändi taisi syyttää huonoja PA-kamoja tai jotain.
 
Tästä Ylivieskan keikasta on nyt ristiriitaisia tarinoita. Express oli lämppärinä Tervolassa, jonne Sweet ei koskaan tullut. Oululaisen Takapotku-bändin jäsen kertoilee toisaalla, että he olivat lämppärinä Ylivieskassa. Lieneekö tuo haapajärvinen Mystic sitten heidän lämppäri? No kuitenkin tuo keikan loppuminen ei olisi loppunut siihen, että yleisöstä heitettiin rumpukapula takaisin joka osui Tuckeriin, vaan Mickillä olisi katkennut se kapula soittaessa ja siitä oli lentänyt palanen suoraan Tuckerin silmään ja biisi - ja koko keikkakin olisi loppunut siihen. Nämä Takapotkun kaverit olivat "pelastaneet" tilanteen ja soittaneen uusimman hitin Co Co yleisön buuatessa raivokkaasti. Voihan olla, että muistit alkavat pätkimään itsekullakin.
 
Tämä Takapotkun kaveri muistelee ihmetelleensä näitä Tuckerin kannuja, kun kaikki tomit olivat vaakasuorassa varsin alhaalla ja ne kapulat olivat huomattavan suuret.

StJerky: Mutta ei kai Lyly ole soittanut siinä ainakaan vakituisesti n. 50 vuoteen?
 
Lyly oli alkuperäiskokoonpanossa, mutta sitten soitteli ainakin Dannyn bändissä. Rumpalointi keskeytyi ruotsinlaivahommissa, Radio Megassa ja kansanedustajana kunnes palasi Expressiin. Taukoa kertyi 37 vuotta! vaikka Lylyn mukaan hän joskus ajoittain tuurailikin bändissä tässä välissä. Tietääkseni hän kapuloi nyt ahkerammin, vaikka bändillä on keikkoja aika harvakseltaan:
 
http://www.expressyhtye.fi/index.ph … p;task=view&id=17&Itemid=34
 
Tuossa nykyinen kokoonpano:
 
http://www.expressyhtye.fi/index.ph … p;task=view&id=12&Itemid=27

Piti nyt ihan kaivaa tuo Huhtamäen kirja esille ja katsoa mitä siellä sanottiinkaan noista keikoista.
 
Sweet siis esiintyi Suomessa 1970-luvulla seuraavasti:
 
21.1.1972 Espoo, Dipoli
22.1.1972 Korsnäs
22.1.1972 Oravainen
 
3.11.1972 Ylivieska, Urheilutalo (keskeytyi)
3.11.1972 Tervola, Pohjankaari (peruuntui)
4.11.1972 Turku, Iskeri-klubi (myöhästyi)
4.11.1972 Helsinki, Työväentalo (myöhästyi, keskeytyi)
5.11.1972 Helsinki, Tavastia
 
3.10.1974 Helsinki, Kulttuuritalo
 
Tammikuun kiertue meni moitteettomasti, ja lehdistökin kehui Espoon keikkaa, jossa yhtye esiintyi Dipolissa ennätykselliselle 2 500 katsojalle. Oravalsilla oli myös täysi tupa, 1 700 henkeä.
 
Marraskuun visiitti oli puolestaan Suosikin mukaan "suuri ja mahtava emämöhläys". Jo lähtö Seutulan lentokentältä kohti pohjoista myöhästyi Lontoon-koneen myöhästyttyä, ja myös Connollyn pukupussi oli kadonnut. Ensimmäinen keikka oli Ylivieskassa, josta sanotaan että juttu olisi mennyt niin, että Tucker heitti toisen biisin aikana kapulan yleisöön ja joku yleisöstä heitti sen takaisin, jolloin se osui Connollyyn, ja biisi ja keikka loppivat siihen. Seuraava esiintyminen oli tarkoitus olla Tervolassa, jonka kaarihallissa Sweetiä odotti 3000-päinen yleisö. Yhtye ei kuitenkaan viitsinyt soittaa, koska soittolaitteet olivat huonot, eikä sitä huvittanut ajella lumisia pikkuteitä keskellä yötä. Sen sijaan bändi otti Ylivieskasta taksin Oulun-hotelliin, missä laitettiin ranttaliksi.
 
Seuraavana päivänä Turussa Sweet valitti heille järjestetyn äänentoistolaitteiston surkeutta ja nousi lavalle pahasti myöhässä. Samana päivänä Helsingin Työväentalolla keikka pääsi alkamaan vasta kello 1.50, jolloin suurin osa yleisöstä oli jo lähtenyt kotiin nukkumaan. Kello 2.30 talon vahtimestari katkaisi lavalta sähköt, ja bändi painui hotelliinsa suomalaisneidot kainaloissaan. Seuraavan päivän keikka täpötäydellä Tavastialla sujui viimeinkin normaalisti, vaikkakin paikalla olleissa muusikkopiireissä yhtyettä kritisoitiin liian kovaa soittamisesta.
 
Suosikille Sweet kommentoi, että bändillä on varaa tehdä mitä lystää, koska se ei ole lainkaan riippuvainen Suomesta tai suomalaisesta yleisöstä. Yhtyeen antaman virallisen selvityksen mukaan ongelmian taustalla oli pelkästään se, ettei promoottori ollut toimittanut lupaamaansa lavakalustoa.

Andy Scott julkaisi puolisen tuntia sitten Sweetin virallisella Facebook-sivulla suru-uutisen. Sweetin alkuperäisbasisti Steve Priest on kuollut.
 
"I am in pieces right now. Steve Priest has passed away. His wife Maureen and I have kept in contact and though his health was failing I never envisaged this moment. Never. My thoughts are with his family x."
https://www.facebook.com/TheSweetOfficial/posts/10158207563612906
 
Ei muuta kuin kevyet mullat ja kiitos loistavasta musiikista. Minä pistän tribuuttina soimaan tämän Priestin loistavasti laulaman klassikon bändin parhaalta albumilta:
https://www.youtube.com/watch?v=U1v2qyrm4oY

Kyllähän 1970-luvun Sweet on ihan loistavaa musiikkia. Rauhaisat levot Steve Priestille.

antnis: Sweetin hyvä puoli oli se, että Mud ja BCR olivat vieläkin alempana
 
Lapsena-teininä tykkäsin Sweetistä, mutta nyt kun kuuntelee niin tökkii aikalailla. (Olen nyt 59-vuotias).
Mutta nuo Chinnichapin muut yhtyeet olivat mielestäni vielä ankeampia; Mud, Suzi Quatro, muita? Eivätkä puhuttele edelleenkään.
Sen sijaan BCR:n musiikista, jonka he tekivät Coulterin/Martinin johdolla pidän nykyään. Hienoa poppia.
Bill Martin on puhunut Brill Buildingista.
Melkein se niin menee, että jos lauluntekijät mainitsevat Brill Buildingin, niin minä tykkään, vaikka en monista Brill Buildingin tekijätiimien musiikista niin välitäkään.
Chinnichapilla ei tainnut olla tuollaista taustaa, en tiedä.