Rock, pop, alternative ›

Mikä on tämän biisin punainen lanka? Mistä tää kertoo? Mitä on tarkoitus ilmentää?
 
Nyt tuntui siltä että on viisi esiteiniä laitettu kukin äänittämään tietyn pituinen pätkä musiikkia jollain soittimella ilman että kukaan kuulee mitä toiset soittavat, ja sitten laitettu ne kaikki soimaan samaan aikaan.
 
EDIT: Eikä siinä mitään, mä tein sellaista kans 12-vuotiaana.

crestfall: No itse asiassa tuossa "kolinassa" ei ollut juurikaan mun mielestä ideaa, vaan aika päämäärätöntä. Siinä ei ollut niinkään kehittymistä, vaan pysyi tasapaksuna alusta loppuun, eikä tunnelmaltaan pysynyt kovin tunnelmallisena vaan lähinnä hektisenä, poukkoilevana ja epäjohdonmukaisena. Jos haluatte tehdä proge-ambientia, päättäkää ensiksi haluatteko tehdä progea (biisit kehittyvät eri osista suuriksi kokonaisuuksiksi) vai ambientia (tunnelmaa luodaan hitaasti, minimalistisella otteella, enemmän musiikin tekstuuria ja dynamiikkaa kuin melodioita käyttäen.) Tuosta ei jäänyt käteeni oikein kumpaakaan, joten en ainakaan tuon biisin perusteella lähtisi kutsumaan ambient-progeksi.
 
Mielenkiintoista myös, että sanoit tämän olevan sieltä vähemmän rakentavasta päästä. Minähän juuri listasin monia epäkohtia, jotka pomppasivat musiikistanne esiin, eli mihin kannatanee kiinnittää huomiota, sen sijaan että olisin kirjoittanut "Kuulostaa paskalta, ei jatkoon." Tietenkään en kerro miten asiat sitten kannattaa tehdä, koska sehän ei ole minun asiani, kyseessä on kuitenkin teidän bändinne.
 
Ettekä te mitenkään ihmeellisiä ole tuossa ambient-vaikutteisessa progessanne. Esimerkiksi vanha kunnon Oceansize teki juurikin tuohon kuvaukseen sopivaa musaa, jopa niin, että rummut ovat sopivan pinnassa, ja silti musiikki on sopivan ambientia ja sopivan progressiivista ja niitä outoja tahtilajeja kyllä käytetään.
TJEU: http://www.youtube.com/watch?v=MI-us49j5-o
 
Eli on sitä tuollaista tavaraa tehty kyllä jo jonkin verran ennen teitä.
Kiitos palautteesta! Mietin asiaa sen kummemmin alkamatta vääntää kättä sun kanssas mielipiteellisistä eroistamme. Eli vinkit huomioitu. Toi Oceansize on kyllä aika pätevää musiikkia, mutta en lähde edes vertaamaan meidän tuotoksiamme kyseiseen bändiin. He tekivät asiat heidän tavallaan, me omalla tyylillämme. Ja mielestäni se on enemmänkin rikkaus kuin mitään muuta, että on erilailla tehtyä musiikkia väsätty. Tämä on meidän kappale ja en halua sua manipuloida pitämään musastamme. Mutta meidän kaikkien onneksi on monenlaista musaa tarjolla, siitä vaan valitsemaan mistä tykkää. Ite kylläkin sanoisin onnistuneemme aika hyvin tässä kappalevalinnassamme, onhan meillä kuitenkin bändissä semmonenkin jäsen, joka on ihan ammattimuusikko ja joka on ollut alusta asti mukana tekemässä tätä ja hänen muutamilla bändeillään on jonkin verran kokemusta keikkailusta ja useamman levyn teosta. Näin lopuksi, ollaan kaikki bändissämme lopputulokseen tyytyväisiä ja jatketaan samaan malliin myöskin eteenpäin! :)

ganesha: enpä jaksa näiden kommenttien perusteella edes kuunnella tuota ambienttia proge-eeposta. tunnelmaan keskittyvistä progebändeistä ei oo Pink Floydia voittanutta. Oceansize on kyllä mainio orkesteri - vaikkei se ihan viimeisin levy enää oikein jaksanutkaan sytyttää. Varsinkin debyyttilevyn hieman postrock-maiset draamankaaret miellyttävät omaa korvaa, tokalla levylläkin on omat hetkensä vaikka se ei ihan samanlaisella potkulla iskekään meikäläiseen. In Frames (vaikka mikäs sen kolmannen levyn nimi nyt taas oli, en jaksa mennä levyhyllystä kaivamaan) sitten taasen on napakymppirieska, mut ei oo kyllä enää samalla lailla atmosfääreissä liplattelevaa kikkamusaa.
No enpä pakota kuuntelemaan, mutta sitähän ei tiedä vaikka olisit tykännykkin meidän tsibaleesta. Sittenpähän olisit voinut kertoa oman mielipitees siitä, mitä ollaan saatu aikaseks ihan oman kokemukses pohjalta etkä olisi nojautunut vain muiden lähettämiin kommentteihin :) Mutta tee kuten parhaaksi näet!

JudeJude: Mikä on tämän biisin punainen lanka? Mistä tää kertoo? Mitä on tarkoitus ilmentää?
 
Nyt tuntui siltä että on viisi esiteiniä laitettu kukin äänittämään tietyn pituinen pätkä musiikkia jollain soittimella ilman että kukaan kuulee mitä toiset soittavat, ja sitten laitettu ne kaikki soimaan samaan aikaan.
 
EDIT: Eikä siinä mitään, mä tein sellaista kans 12-vuotiaana.
No mutta hyvä juttu että opit ainakin biisin tekemisen alkeet jo 12-vuotiaana. Sehän on jo aika hyvin, varsinkin kun miettii sitä (vertaat tietysti tähän kappaleeseen) , että olisit kykenyt jo niin nuorena tekemään jopa tämän tasoista musiikkia, mikä ei ainakaan rummuilla ole siitä helpoimmasta päästä. Ite nimittäin opettelin soittamaan vasta jonkun verran myöhemmin! :) Ja kehityn soittamisessani koko ajan. Kiitos kysymästä, ideahan tässä biisissä oli luoda rokahtava ja samalla jonkin verran ambient-vaikutteinen tunnelmanluontiin perustuva kappale, joka nostaa tunteita tavalla tai toisella. Ja kirjoituksen sävystä päätellen oot saanu todellakin omia tuntemuksia kappaleesta.

carnation: Koska tulee lisää biisejä?
Kiitos mielenkiinnosta. Projekti on vielä vähän vaiheessa. Täytyy saada ensin bändi kasaan ja harjoitella, että saadaan hyvää jälkeä aikaseks. Kyllä meidän bändillä on jonkin verran noita ideoita, pitää vaan yhdessä sumplia miten rakennetaan tsydeemiä eteenpäin. Ilmottelen sit kun on seuraava kappale plakkarissa. Hyvää viikonloppua sulle!

Vaivalla (?) väsätty trollaus?

Kailis: Vaivalla (?) väsätty trollaus?
Ei ole tarkoitukseni provosoida ketään. Se on eri asia jos joku silti tulee provosoiduksi. Ja ei, tämän tyylisistä kirjoituksista ei ole minulle minkäänlaista vaivaa! :)

Kailis: Vaivalla (?) väsätty trollaus?
 
Tätä aloin itsekin epäilemään, nyt useamman vastauksen luettuani.

jannu: Tätä aloin itsekin epäilemään, nyt useamman vastauksen luettuani.
Jep jep.. Spekuloikaa ihmeessä lisää! Sanonpa tuohon vain, että kaunis päivä tänään! Mites päivä noin muuten on lähteny liikkeelle? Ihan kaikenlaisia kommentteja otetaan edelleen vastaan! Tässähän tulee monenlaista perspektiiviä omaan mieleeni. Eli antaa tulla vaan. Mutta varoitus: Liiallinen tähän aihealueeseen paneutuminen voi tuoda ylianalysointia mukanaan, minkä olen laittanut merkille. Loppujen lopuksi kyse on vain yhdestä bändimme biisistä. Mikähän tilanne on sitten jos/kun levy ilmestyy? Tietysti kritiikkiä otetaan vastaan ja sitä pitääkin tulla täällä keskustelupalstalla, parempi sekin kun sitten keikan jälkeen backstagella :) Vaikka tuskinpa siitäkään mitään haittaa olisi. Palaute on aina hyväksi. Mitä tekisinkään ilman teitä? Olisi niin moni asia jäänyt ilman teitä kirjottamatta ja nyt aivoriihi käy kovaa vauhtia. Pohdimme bändin kanssa sanomisianne. Kiitän kuitenkin kaikkia avoimesta keskustelusta, pidetään sama linja jatkossakin, on se palaute sitten positiivista tai negatiivista. Täällä keskustelupalstalla ette valitettavasti sanoa asioita aivan suoraan. Juuri siksi ehdotan, että kaikki ärräpäät ym. todella suorat puheet voitte laittaa sähköpostiini parska@luukku.com

Jos tää ei oo troolaus ni kannattaa miettii miks kuulostaa sit sellaiselta. Palailempa vielä kirjoittamaan oman mielipiteeni koska koko ketju on aika hupia.
 
Kehut: tausta ei ole huono, vaikka melko itseääntoistava ja kuultukin. Se, että tulee mieleen Pink Floyd, ei ole huono juttu.
 
RAKENTAVA kritiikki: rummuissa ei taida juuri olla mitään järkeä. Kuulostaa siltä, kuin harjoitussessiosi olisi nauhoitettu salaa. Ei siinä mitään, kaikken tulee harjoitella just sen takia ettei kuulostais tältä mielestään valmiilla tuotteella. Jos olisit vetänyt vaikka vain nopeeta breakbeattia (RYTMISSÄ) ton biisin taustalle, ois kyseessä ollu iha kelpo taustamusiikkibiisi. Nyt liian kovalla olevat "fiilispohjalta ykkösellä purkkiin vedetyt" rummut varastavat kaiken huomion kuin känninen eno häissä. Ja nimenomaan vielä myötähäpeällisen humalaisella toheltamisellaan. Onko oikeesti kyseessä täys itsekritiikin puute vai mikä? Etkö todella huomaa tai myönnä, että olet soittanut täysin päämäärättömästi rumpuja ja vielä (MIELESTÄNI) erittäin epätarkasti? Miksi kukaan muu bändistä ei osaa osoittaa myöskään mitään muuta kuin täyttä tyytyväisyyttä?

Progea tämä ei ole, ellei teillä tosiaan ole suunnitteilla levyä tai jotain muuta kokonaisuutta, jossa tämä biisi on pala suurempaa kuvaa. Voit myöntää itsekin, että tässä essa on tasan kaksi erilaista osaa: alun kymmenen sekuntia ilman rumpuja ja loput. Rummut eivät tue musiikkia, eikä musiikki tue rumpuja. Ei tarkkuutta, ei groovea. Uus genre tämä ei ole, älä luulekaan, ainoastaan laaduttomammin tehtyä jo olemassa ollutta. Kaikille ei käy Ramonesia automaattisesti.
 
Epäkohtien korjaamiseen ei edes tarvitsisi muuta kuin rumpuraidan jonkinlainen ennaltasuunnittelun (oisko dynamiikka mitään?), harjoittelua ja kriittisemmän nauhoittajan. Ottakaa joku ulkopuolinen arvoimaan. Edes joku kaveri.
 
Kyllä te voitte viel tän konseptin pelastaa, niele mahdollinen ylpeytes ja mene miettimään ja tekemään bändin kanssa koko biisi uusiks, paremmin. Ja usko jo kaikkien näiden muidenkin kommenttien perusteella, tässä tapauksessa on olemassa absoluuttinen, objektiivinen "paremmin".

crestfall: Progea, ambienttia ja erinäisiä kummallisia rytmejä ja tahtilajeja sisältäviä musiikinlajeja kuuntelevana ihmisenä tämä oli a) aika kaukana niistä b) joko siksi tai siitä huolimatta aika kauheta kuunneltavaa.
 
Ensinnäkin: rummut ovat aivan naurettavalla tavalla tässä päällä. Ei tämä mitään ambienttia ole, vaan rumpusoolo synataustoilla.
 
Sitten: komppi kyllä heijaa aika pahasti aika ajoin. Välillä otetaan turhankin paljon etukenoa ja välillä taakse, ei tämä klikin kanssa yksiin mene muttei tämä kyllä groovaakaan.
 
Etenkään tällaisessa musiikissa en näe mitään järkeä että rummut nauhoitetaan viimeisenä. Monissa kohdissa rummut ja muu soitanta ei kyllä kuulostanut menevän ollenkaan yksiin.
 
Less is more. Aivan naurettavaa tavaraa änkeä monta tahtia kestävää yhtä rumpufilliä biisiin, jota vielä nimittää "ambient-tyyliseksi." Iskujen pitäisi olla harvoja ja harkittuja, ei sellaisia, että ne pyrkivät mahdollisimman paljolti peittämään kaiken muun.
 
Itse pidän "vaikeasta musiikista" ja tahtilajien laskeminen musiikkia kuunnellessa on mitä mukavinta ajanvietettä. Mutta tässä sellaista oli ihan turha lähteä edes harkitsemaankaan, kun musiikista tuntui ylipäänsä puuttuvan pulssi. Kauheasti rytmiä ilman pulssia kuulostaa lähinnä portaiden yläpäässä hajonneelta perunasäkiltä: paljon kolinaa ilman ideaa.
 
Sori tylytys, mutta: ei jatkoon.
 
Mä en itse viitti tylyttää mutta allekirjoitan.
 
Puolustukseksi kuitenkin voin sen verta sanoa että progerummutus on tässä maassa yhtä tuntematon käsite kuin ufoporno itsessään joten propsit siitä että joku viitsii yrittää, ja uskaltaa. Tuostahan on vain suunta ylöspäin ja se suunta on oikea mikä on selkeästi kuultavissa. Reeniä vain alle enemmän. Hyvää tossa vedossa oli hulluus itsessään ja sekopäinen tunnelma. Nekin kun ovat jo aika isoja meriittejä nykyajan lakonisessa, tylsästi tuotetussa progessa joka prosessoidaan, tahdinnetaan ziljoonaan kertaan ja lopuksi kompuroidaan tuhanteen kahteen sataan kertaan. Ei sellainen hengitä ja se kuulostaa juuri siltä miltä se levynkansissa usein näyttää: kliinistä, steriloitua, synteettistä robottioksennusta.
Eihän progessa ole siitä kyse. Toisaalta, ennen progetaiteilijat olivat niitä kirjaimellisesti. Nykyään tuppaa menemään sillai että snobipellet keikistelee jonkun DT-plagiaatin kanssa tms ja ovat opetelleet tekemään asiat oikein, kirjan mukaan.
Lopputuloksena se että on miljoona sata bändiä ja kaikki kuulostavat toinen toisiltaan.
 
Rummutuksesta sen verta(yleisestiottan tässä maassa) että se on lajiteltavissa n. neljään eri kategoriaan:
 
1. Hevirumpalit(tekniikkaa on mutta ei groovea tai dynamiikkaa)
2. Humpparumpalit (yy, kaa, koo, kaa, kaa, koo)
3. Rokkirumpalit( beatti on ja pysyy ja komppi on suoraa, mutta, nykyajan rumpukoneet pystyy täysin samaan)
4. Kapakkajazzirumpalit(luovaa, hienoa soittoa mutta tarpeen tullen osataan myös hienosti se uiskentelun taito kun pitäisi joskus pysyä ihan yks yhteen taimissa)
 
Täten voidaan vain päätellä ja sanoa että progerumpalit ovat tässä maassa harvinaisin ihmisryhmä ja lähes yhtä harvinaisia kuin ufot itsessään.
Hyvä progerumpali kun osaa olla luova, omaa jazzin ja rokin, taimin sekä dynaamikan.
Eivät soita progemeteliä(heviä) vaan ihan oikeeta progea jolle ei ole edes olemassa tarkkoja määritteitä. Itselleni proge nimenomaan on tunnelmaa. Rytmikikkailut ja tilutukset vain pilaa sen ja rehellisesti sanoen harvaa musiikin tyylilajia ne oikeasti palvelevat pitkässä juoksussa.
 
Ainut uskottava progerumpali tässä maassa (ketä tulee mieleen)on Kingston Wallin rumpali ja käsittääkseni sillä tyypillä menee aika hyvin.
 
Edit: Propsit siitä että joku uskaltaa yrittää sen sijaan että tyytyy olemaan nobody(mikä on sangen arvostettua tässä maassa) ja soittamaan coverikeikkoja loppuelämänsä. Itse kuulun ainakin siihen ihmisryhmään joka toivoo tulevaisuudessa tässä maassa muusikkokäsitteen tarkoittavan jotain muutakin kuin toisten biisien esittämistä alhasen työmoraalin kera. Italiassa ja Ranskassa esim. on ihan oma kulttuurinsa tälle musalle ja taiteelle, kuten meillä suomessakin oli vielä 70-luvulla(Pekka Pohjola, Wigwam, Tasavallan Presidentti jne jne). Valitettavasti me suomalaiset ollaan vain niin typerää kansaa kuuntelijoina nykyään että se on paree olla muusikonkin samanlainen, tai saa soittaa vain ittelleen ja seinille, oli se soitto taimissa tai ei. Amerikkalainen pikaruoka on levinnut hienosti myös suomeen ja itse en koe tätä amerikanpalvontaa musiikissa mitenkään suureksi eduksi suomalaiselle kulttuurille ja taiteelle.
 
Ai niin, se mikä tossa vedossa oli oikeasti hyvää, oli saundit jotka ainakin mun korvaan tuntu kivoilta :) Etenkin rumpujen tiukka saundi on just sellanen mistä dikkaan. Peart ja Bruford tyyliin kannut viritetty kireälle, joka siis tyypillistä ja ennenkaikkea oikeaoppista progerummutuksessa. Nykyään kuulee hevirumpaleita jotka esittää progerumpaleita. Tässä ei onneksi ollut sitä ongelmaa.

Gritsen: Jos tää ei oo troolaus ni kannattaa miettii miks kuulostaa sit sellaiselta. Palailempa vielä kirjoittamaan oman mielipiteeni koska koko ketju on aika hupia.
 
Kehut: tausta ei ole huono, vaikka melko itseääntoistava ja kuultukin. Se, että tulee mieleen Pink Floyd, ei ole huono juttu.
 
RAKENTAVA kritiikki: rummuissa ei taida juuri olla mitään järkeä. Kuulostaa siltä, kuin harjoitussessiosi olisi nauhoitettu salaa. Ei siinä mitään, kaikken tulee harjoitella just sen takia ettei kuulostais tältä mielestään valmiilla tuotteella. Jos olisit vetänyt vaikka vain nopeeta breakbeattia (RYTMISSÄ) ton biisin taustalle, ois kyseessä ollu iha kelpo taustamusiikkibiisi. Nyt liian kovalla olevat "fiilispohjalta ykkösellä purkkiin vedetyt" rummut varastavat kaiken huomion kuin känninen eno häissä. Ja nimenomaan vielä myötähäpeällisen humalaisella toheltamisellaan. Onko oikeesti kyseessä täys itsekritiikin puute vai mikä? Etkö todella huomaa tai myönnä, että olet soittanut täysin päämäärättömästi rumpuja ja vielä (MIELESTÄNI) erittäin epätarkasti? Miksi kukaan muu bändistä ei osaa osoittaa myöskään mitään muuta kuin täyttä tyytyväisyyttä?

Progea tämä ei ole, ellei teillä tosiaan ole suunnitteilla levyä tai jotain muuta kokonaisuutta, jossa tämä biisi on pala suurempaa kuvaa. Voit myöntää itsekin, että tässä essa on tasan kaksi erilaista osaa: alun kymmenen sekuntia ilman rumpuja ja loput. Rummut eivät tue musiikkia, eikä musiikki tue rumpuja. Ei tarkkuutta, ei groovea. Uus genre tämä ei ole, älä luulekaan, ainoastaan laaduttomammin tehtyä jo olemassa ollutta. Kaikille ei käy Ramonesia automaattisesti.
 
Epäkohtien korjaamiseen ei edes tarvitsisi muuta kuin rumpuraidan jonkinlainen ennaltasuunnittelun (oisko dynamiikka mitään?), harjoittelua ja kriittisemmän nauhoittajan. Ottakaa joku ulkopuolinen arvoimaan. Edes joku kaveri.
 
Kyllä te voitte viel tän konseptin pelastaa, niele mahdollinen ylpeytes ja mene miettimään ja tekemään bändin kanssa koko biisi uusiks, paremmin. Ja usko jo kaikkien näiden muidenkin kommenttien perusteella, tässä tapauksessa on olemassa absoluuttinen, objektiivinen "paremmin".
Koko elämän pitäis olla hupia. No niin, nyt tuli niinku taas oikeesti MIELIPIDE tänne keskustelupalstalle. Onhan teitä kaikkia pakko vaan uskoo tän asian pohjalta. Kuuntelenpa biisin vielä ja katotaan mitä voimme asialle tehdä. Kikkailu pelkästään kikkailun takia ei ole varmaankaan juuri koskaan hyvä juttu. Yritimme vaan tehdä jotakin erikoista ja erilaista. Ja siksi nämä rummut vedin tällä lailla, että tarjoaisimme uutta ulottuvuutta musiikkiin. Ainakin siinä erilaisuudessa onnistuttiin. Ainahan kaikki asiat voi mennä ja tehdä paremmin. Ja paremminhan me tän asian sitten teemme ihan silkasta mielenkiinnosta siihen, mitä bändimme oikeasti osaa ja mitä noottia tulee tämän jälkeen, heh!. Joku sanoo joka tapauksessa aina jotakin riippumatta minkälainen biisi on kyseessä, eli oon valmis kritisoitavaksi. Mutta minäpä kerron kaikkien teidän terveisenne bändillemme. Ja kaikkien näiden palautteiden ansiosta en pelkästään kehity yksilönä, vaan koko bändimme saa varmasti mietittävää. Meillä on kyllä hyviä soittajia bändissä, eli siitä ei ole kyse. Kiitos kaikille rehellisestä palautteesta, olen kiitollinen jos näin tapahtuu jatkossakin! Ja siitä trollauksesta: No jos ihan vähän vaan.. :)

parska: No mutta hyvä juttu että opit ainakin biisin tekemisen alkeet jo 12-vuotiaana. Sehän on jo aika hyvin, varsinkin kun miettii sitä (vertaat tietysti tähän kappaleeseen) , että olisit kykenyt jo niin nuorena tekemään jopa tämän tasoista musiikkia, mikä ei ainakaan rummuilla ole siitä helpoimmasta päästä. Ite nimittäin opettelin soittamaan vasta jonkun verran myöhemmin! :) Ja kehityn soittamisessani koko ajan. Kiitos kysymästä, ideahan tässä biisissä oli luoda rokahtava ja samalla jonkin verran ambient-vaikutteinen tunnelmanluontiin perustuva kappale, joka nostaa tunteita tavalla tai toisella. Ja kirjoituksen sävystä päätellen oot saanu todellakin omia tuntemuksia kappaleesta.
 
Hehe :) Sulla on onneksi koko elämä aikaa ja se väistämätön itsekritiikin kehittyminen vielä alkamatta. Nauti siitä niin kauan kuin voit! Itsellä on jo (onneksi) niin, että mitä enemmän treenaan, sitä huonommalta se kuulostaa omiin korviin, koska aina avautuu uusia ei-osaamisen tasoja :)

pekka montin: Mä en itse viitti tylyttää mutta allekirjoitan.
 
Puolustukseksi kuitenkin voin sen verta sanoa että progerummutus on tässä maassa yhtä tuntematon käsite kuin ufoporno itsessään joten propsit siitä että joku viitsii yrittää, ja uskaltaa. Tuostahan on vain suunta ylöspäin ja se suunta on oikea mikä on selkeästi kuultavissa. Reeniä vain alle enemmän. Hyvää tossa vedossa oli hulluus itsessään ja sekopäinen tunnelma. Nekin kun ovat jo aika isoja meriittejä nykyajan lakonisessa, tylsästi tuotetussa progessa joka prosessoidaan, tahdinnetaan ziljoonaan kertaan ja lopuksi kompuroidaan tuhanteen kahteen sataan kertaan. Ei sellainen hengitä ja se kuulostaa juuri siltä miltä se levynkansissa usein näyttää: kliinistä, steriloitua, synteettistä robottioksennusta.
Eihän progessa ole siitä kyse. Toisaalta, ennen progetaiteilijat olivat niitä kirjaimellisesti. Nykyään tuppaa menemään sillai että snobipellet keikistelee jonkun DT-plagiaatin kanssa tms ja ovat opetelleet tekemään asiat oikein, kirjan mukaan.
Lopputuloksena se että on miljoona sata bändiä ja kaikki kuulostavat toinen toisiltaan.
 
Rummutuksesta sen verta(yleisestiottan tässä maassa) että se on lajiteltavissa n. neljään eri kategoriaan:
 
1. Hevirumpalit(tekniikkaa on mutta ei groovea tai dynamiikkaa)
2. Humpparumpalit (yy, kaa, koo, kaa, kaa, koo)
3. Rokkirumpalit( beatti on ja pysyy ja komppi on suoraa, mutta, nykyajan rumpukoneet pystyy täysin samaan)
4. Kapakkajazzirumpalit(luovaa, hienoa soittoa mutta tarpeen tullen osataan myös hienosti se uiskentelun taito kun pitäisi joskus pysyä ihan yks yhteen taimissa)
 
Täten voidaan vain päätellä ja sanoa että progerumpalit ovat tässä maassa harvinaisin ihmisryhmä ja lähes yhtä harvinaisia kuin ufot itsessään.
Hyvä progerumpali kun osaa olla luova, omaa jazzin ja rokin, taimin sekä dynaamikan.
Eivät soita progemeteliä(heviä) vaan ihan oikeeta progea jolle ei ole edes olemassa tarkkoja määritteitä. Itselleni proge nimenomaan on tunnelmaa. Rytmikikkailut ja tilutukset vain pilaa sen ja rehellisesti sanoen harvaa musiikin tyylilajia ne oikeasti palvelevat pitkässä juoksussa.
 
Ainut uskottava progerumpali tässä maassa (ketä tulee mieleen)on Kingston Wallin rumpali ja käsittääkseni sillä tyypillä menee aika hyvin.
 
Edit: Propsit siitä että joku uskaltaa yrittää sen sijaan että tyytyy olemaan nobody(mikä on sangen arvostettua tässä maassa) ja soittamaan coverikeikkoja loppuelämänsä. Itse kuulun ainakin siihen ihmisryhmään joka toivoo tulevaisuudessa tässä maassa muusikkokäsitteen tarkoittavan jotain muutakin kuin toisten biisien esittämistä alhasen työmoraalin kera. Italiassa ja Ranskassa esim. on ihan oma kulttuurinsa tälle musalle ja taiteelle, kuten meillä suomessakin oli vielä 70-luvulla(Pekka Pohjola, Wigwam, Tasavallan Presidentti jne jne). Valitettavasti me suomalaiset ollaan vain niin typerää kansaa kuuntelijoina nykyään että se on paree olla muusikonkin samanlainen, tai saa soittaa vain ittelleen ja seinille, oli se soitto taimissa tai ei. Amerikkalainen pikaruoka on levinnut hienosti myös suomeen ja itse en koe tätä amerikanpalvontaa musiikissa mitenkään suureksi eduksi suomalaiselle kulttuurille ja taiteelle.
 
Ai niin, se mikä tossa vedossa oli oikeasti hyvää, oli saundit jotka ainakin mun korvaan tuntu kivoilta :) Etenkin rumpujen tiukka saundi on just sellanen mistä dikkaan. Peart ja Bruford tyyliin kannut viritetty kireälle, joka siis tyypillistä ja ennenkaikkea oikeaoppista progerummutuksessa. Nykyään kuulee hevirumpaleita jotka esittää progerumpaleita. Tässä ei onneksi ollut sitä ongelmaa.
 
Oho, miten tämän noin niinku kiroilematta kiteyttäisin.. Tuo oli kaikkein paras kommentti missään keskustelupalstassa pitkään aikaan, mitä oon lukenu ja voin sanoa, että melkein tuli kylmät väreet tota lukiessa. Eli tuo teksti kolahti muhun kuin metrinen halko päähän. Täytyy ihan miettiä nyt mitä kirjottaa tohon.. Noh, nyt ei kirjottaminenkaan onnistu, näin käy harvoin kun jään sanattomaksi. Alotanpa tällä: Lämmin kiitos! On aina mukavaa kun rohkastaan eteenpäin (vaikka joskus tyrisikin, sillä rapatessa roiskuu)! Oon itekki sitä mieltä, että Kingston Wallin Sami Kuoppamäki taitaa lajinsa ja on kyllä suurenmoinen ja (henk.koht mielipide) varmasti Suomen paras rumpali, sen verran on kaveri kuitenkin tekninen ja monipuolinen ja tarvittaessa nopea soittamisessaan ja rumpufillit tulevat ja menevät yhtä automaattisesti kuin hengittäminen (paitsi jos on taipumusta hyperventilaatioon!). Sulla on selvästikkin sana hallussa, kannattasko harkita reportterin uraa. Nuo monet lauseet mitä kirjoitit nimittäin saivat juuri olemassaololleni ikään kuin "tarkoituksen", jos näin voidaan sanoa. Ajattelen samoin siinä, että nykyään ollaan aivan liikaa kaavoihin kangistuttu. Ja mielestäni nykyajan huippu/hittibiisit harvoin poikkeavat muusta kuin massatuotannosta. Mutta mikäs siinä jos haluaaa kuunnella jotain tekno-jumputusta, mitä tehdään koneella ja vieläpä juurikin "konemaisesti". Jos kukaan ei ole edelläkävijä, silloin aina kuljetaan jonkun jalanjälkiä pitkin. Ei tietenkään olisi mukavaa, jos lähtisi kiertueelle bändin kanssa ja kävisikin niin, että paikalla ei olisi juuri ketään, tai yleisö ei reagoisi soittamiseen millään tavalla. Mutta haluaisin itse nimenomaan olla edelläkävijöiden joukossa, vaikka se tuntuisikin mahdottomalta totetuttaa. Nykyään "kunnon" musiikin, varsinkin progen, tekeminen on hankalaa jos meinaa, ettei kuulosta samalta kuin edeltäjänsä. Jos haluaisin soittaa tasan tarkalleen samalla tavalla kuin joku toinen, soittasin silloin pelkästään covereita. Mutta nyt lopetan kirjottamisen (kuten ajattelunkin) ennekuin kirjotan romaanin. Ps. Ei tarvitse olla Dave Weckl ollakseen hyvä rumpali, kun on Suomen paras eli Sami Kuoppamäki, niin se riittää! :)

JudeJude: Hehe :) Sulla on onneksi koko elämä aikaa ja se väistämätön itsekritiikin kehittyminen vielä alkamatta. Nauti siitä niin kauan kuin voit! Itsellä on jo (onneksi) niin, että mitä enemmän treenaan, sitä huonommalta se kuulostaa omiin korviin, koska aina avautuu uusia ei-osaamisen tasoja :)
Se on sekä hyvä että huono asia, että musiikin harrastaja/ammattilainen löytää jatkuvasti itsessään kriittisiä puolia. Toisaalta myöskin hyvä asia on se, että elämä on jatkuvaa oppimista. Eipähän tule kyllästymistä vaikka välillä voi inspiraation puutteesta turhautuakkin. Todellinen muusikkohan ei pidä varsinaisesti mitään itsestäänselvyytenä, kuten myöskään elämää ei tulisi pitää. Opimme jatkuvasti uusia asioita näkemällä ja kuulemalla jne. Kun kehittää itseään jatkuvasti, on sitten lähtökohdat mitkä tahansa, varmasti kehittyy. Ja jos soittaa vaikka rumpuja väärällä tekniikalla, osaa jonkin ajan päästä soittaa "väärällä" tavalla hyvin, jos tuosta nyt mitään selkoa saat. En kylläkään ketään vasta-alkajaa neuvoisi mihinkään muuhun kuin hyvän tekniikan opettelemiseen. Tekniikka paranee kun samoja juttuja toistaa yhä uudestaan. Sama se on kamppailulajeissa ja musiikissa ja monissa muissa jutuissa. Kaikki vie oman aikansa ja minunkin aikani, ehkäpä kenties jopa liialliselle itsekritiikille, koittaa vielä. Mutta en ole vielä niin pitkällä. Haluan vaan oppia uusia asioita niin musiikissa kuin muissakin asioissa. Ja tämän takia on hyvä, että nimenomaan kritiikkiä ollaan bändin kanssa saatu tältä palstalta. Se ohjaa ainakin minua varmasti eteenpäin ja taistelutahtoni tai sanotaanko näin, että musiikinsoiton oppiminen ja nälkä ajaa minua kohti suurempaa päämäärää. Kiitos palautteestasi!

parska: Se on sekä hyvä että huono asia, että musiikin harrastaja/ammattilainen löytää jatkuvasti itsessään kriittisiä puolia.
 
Joo, ei tule koskaan valmiiksi tässä puuhassa. Se on hyvä se.
 
Toisaalta myöskin hyvä asia on se, että elämä on jatkuvaa oppimista. Eipähän tule kyllästymistä vaikka välillä voi inspiraation puutteesta turhautuakkin. Todellinen muusikkohan ei pidä varsinaisesti mitään itsestäänselvyytenä, kuten myöskään elämää ei tulisi pitää. Opimme jatkuvasti uusia asioita näkemällä ja kuulemalla jne. Kun kehittää itseään jatkuvasti, on sitten lähtökohdat mitkä tahansa, varmasti kehittyy. Ja jos soittaa vaikka rumpuja väärällä tekniikalla, osaa jonkin ajan päästä soittaa "väärällä" tavalla hyvin, jos tuosta nyt mitään selkoa saat. En kylläkään ketään vasta-alkajaa neuvoisi mihinkään muuhun kuin hyvän tekniikan opettelemiseen. Tekniikka paranee kun samoja juttuja toistaa yhä uudestaan. Sama se on kamppailulajeissa ja musiikissa ja monissa muissa jutuissa.
 
Oikea tekniikka on kyllä hyvä juttu. Se on yleensä "oikea" sen takia että se toimii - väärällä tekniikalla voi päästä johonkin asti mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan.
 
Kaikki vie oman aikansa ja minunkin aikani, ehkäpä kenties jopa liialliselle itsekritiikille, koittaa vielä. Mutta en ole vielä niin pitkällä. Haluan vaan oppia uusia asioita niin musiikissa kuin muissakin asioissa. Ja tämän takia on hyvä, että nimenomaan kritiikkiä ollaan bändin kanssa saatu tältä palstalta. Se ohjaa ainakin minua varmasti eteenpäin ja taistelutahtoni tai sanotaanko näin, että musiikinsoiton oppiminen ja nälkä ajaa minua kohti suurempaa päämäärää. Kiitos palautteestasi!
 
Muista kuitenkin että jos pyydät palautetta, sitä voi tulla sellaistakin josta et pidä. Yritä silti löytää sellaisestakin se rakentava puoli. Toisaalta joskus voi olla että oikeasti on mennyt pieleen eikä itse huomaa. Silloin kannattaa myöntää asia ja tehdä seuraavalla kerralla paremmin.
 
Kuten sanottua, koko elämä on aikaa. Hyvällä meiningillä olet liikenteessä!
 
Meitsi menee nyt treenaamaan jousitekniikkaa, olisi SibAn pääsykokeet kahden viikon päästä.

Rummutuksesta sen verta(yleisestiottan tässä maassa) että se on lajiteltavissa n. neljään eri kategoriaan:
 
Allekirjoitukseni!

JudeJude: Joo, ei tule koskaan valmiiksi tässä puuhassa. Se on hyvä se.
 

 
Oikea tekniikka on kyllä hyvä juttu. Se on yleensä "oikea" sen takia että se toimii - väärällä tekniikalla voi päästä johonkin asti mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan.
 

 
Muista kuitenkin että jos pyydät palautetta, sitä voi tulla sellaistakin josta et pidä. Yritä silti löytää sellaisestakin se rakentava puoli. Toisaalta joskus voi olla että oikeasti on mennyt pieleen eikä itse huomaa. Silloin kannattaa myöntää asia ja tehdä seuraavalla kerralla paremmin.
 
Kuten sanottua, koko elämä on aikaa. Hyvällä meiningillä olet liikenteessä!
 
Meitsi menee nyt treenaamaan jousitekniikkaa, olisi SibAn pääsykokeet kahden viikon päästä.
Kaikenlaisen palautteen saaminen on hyvästä, riippumatta siitä, mitä vastaan viesteihin. Oot jo varmaan menny treenaamaan. Ei muuta kuin harjoittelun iloa vastaisuudessa. Ja onnea pääsykokeisiin!

Kailis: Rummutuksesta sen verta(yleisestiottan tässä maassa) että se on lajiteltavissa n. neljään eri kategoriaan:

Allekirjoitukseni!
 
Näin on asian laita! Itekkin lähen samalta suuntaviivalta liikkeelle. On vaan niin monenlaista musiikkia jo olemassa, että uuden tavan löytäminen musiikin soitossa on haastavaa, ei kuitenkaan mahdotonta. Haluan itse olla mieluummin edelläkävijä kuin seuraaja. Kuitenkin hyviä muusikoita on paljon eri genrestä riippumatta. Jokaisen vaan pitää löytää se oma tyyli, mikä itselle sopii ja sitä kautta lähteä rakentamaan tulevaisuutta. Itse yritän parhaani mukaan perehtyä joihinkin tiettyihin musiikin suuntauksiin, olisi mielestäni virhe pitemmällä tähtäimellä ainakin omalla kohdallani kuunnella musiikkia ääripäästä toiseen. Se kylläkin laajentaisi perspektiiviä, mutta silloin aikaa ei jäisi täyspainotteiseen treenaamiseen tietyillä osa-alueilla. Itselleni lähinnä juuri proge-, rokki- ja heviosasto on lähinnä sydäntä, pitää näihin funk- ja jazztouhuihin keskittyä tietysti jossain vaiheessa aivan tosissaan. Nyt olen enemmänkin musiikin harrastaja kuin mahdollisesti 10-20 vuoden päästä, jolloin toivon ainakin olevani jotakin aivan muuta. Kun oikein ahkerasti perehtyy musiikkiin, löytää siitä aivan varmasti tekemistä monille vuosille, tai paremminkin vuosikymmenille, ja nämä kuluvat vuodet ovat sellaisia, mitä arvostaa ja muistelee vanhana. Olettaen että vanhana jotain vielä muistaa, heh!

mitä rumpaleihin tulee, niin jazzin puolelta noita rumpukyöstejä tulee enemmänkin joilta taittuu kyllä aikalailla mikä genre vaan. ne nyt vaan tykkää kaikista mieluiten soittaa jazzia, koska se tarjoaa rumpalille enemmän haastetta.