Rock, pop, alternative ›

locoloco: Kyllähän se marsdenin/moodyn kitarointi rupesi olla aika old school meininkiä(80-luvun puolivälissä),DC itsekin varmaan tajus että jos pitää päivittää soundia kitaraosastolla niin otetaan se ajan tyylinen kitaristi joka edustaa sitä 80-luvun van halen tekniikka/virtuoosista/vikkeläsormi soittotyyliä(jotenkin näin kuvailtuna).
nojoo, WS on niin kahden aikakauden juttuja ku olla voi, slide it in piti nauhottaa osaltaan jenkkiversiossa uusiks kun piti saada ulkonäöltään DC:lle sopiva äijä, Sykes oli tukkaheviin sopiva ja siitä lähti WS:n ns. toinen kausi...1987 on levynä yks parhaista omalla maallaan ja sykes tärkein tekijä levyn tasoon...mikä lie mättänyt kun ei tullut jatkoa...

BigPapa: Tää on just niitten juttuja, jotka kuvittelee, että blues on jotenkin helppoo, mut ei se oo ihan niin yksinkertasta, ku luulis.
 
Hyvää Joulua, oikein hyvää.
 
Niin, ne kuvittelee jotka kuulee ton kitaroinnin jotenkin hienona.

badcompany: en tiedä onko tämä pyöryt täällä mutta tässä loistavasti sarjakuvana DC ura.
 
next pageaa sitten vaan
 
http://www.deep-purple.net/magazines/whitesnake-comic-1.html
 
Joo, täynnä asiavirheitä joten tosi loistavaa.

sirdickyj: Niin, ne kuvittelee jotka kuulee ton kitaroinnin jotenkin hienona.
 
Niin tai ne kekkä kuuntelee pelkästään kitarointia, mut ei koko bändiä, mikä taas must on se juttu.

bluesy: nojoo, WS on niin kahden aikakauden juttuja ku olla voi, slide it in piti nauhottaa osaltaan jenkkiversiossa uusiks kun piti saada ulkonäöltään DC:lle sopiva äijä, Sykes oli tukkaheviin sopiva ja siitä lähti WS:n ns. toinen kausi...1987 on levynä yks parhaista omalla maallaan ja sykes tärkein tekijä levyn tasoon...mikä lie mättänyt kun ei tullut jatkoa...
...btw otsikon mukaan pitäis keskustella uudesta tulevasta levystä, aina tarinat menee samoille raiteille 80 luvun käänteisiin, niin jos on toi uuden levyn kansi niin samaa linjaa noudattaa, pikkasen kylmiä on olleet mut DC ei varmaan enää hyväksy naamakuvia kanteen, heh!

bluesy: ...btw otsikon mukaan pitäis keskustella uudesta tulevasta levystä, aina tarinat menee samoille raiteille 80 luvun käänteisiin
 
Noh, piiitkästä aikaa oikeastaan jopa oottelen DC:n (= Whitesnake) uusia kielen lipaisuja. Se edellinen oli biiseiltään parempi kuin odotin, vaikka en pysty mitenkään rukkaamaan korviani & päätäni pitämään kitaroiden soundista sillä.
 
DC on mielestäni lauluntekijänä rankasti aliarvostettu. Hyvää jälkeä tehnyt myös ilman niitä kitaristeja, lihavia tai laihoja...
 
"Come on, get yourself some sweet rock'n'roll..."

Lonesome: Noh, piiitkästä aikaa oikeastaan jopa oottelen DC:n (= Whitesnake) uusia kielen lipaisuja. Se edellinen oli biiseiltään parempi kuin odotin, vaikka en pysty mitenkään rukkaamaan korviani & päätäni pitämään kitaroiden soundista sillä.
 
DC on mielestäni lauluntekijänä rankasti aliarvostettu. Hyvää jälkeä tehnyt myös ilman niitä kitaristeja, lihavia tai laihoja...
 
"Come on, get yourself some sweet rock'n'roll..."
...onhan se niin että ainahan sitä uutta snakea odottaa ett olis jotain "WS-soundia" johon vois olla tyytyväinen, kitarat on soittajien mukaista ei mahda minkään ja jos DC hyväksyy niin on se silloin kohdallaan vai onko?? Lauluntekijänä aivan loistava aina ollut, kitaristit vaan ei aina soundillisesti ihan messissä!? Millaisessa kunnossa on sitten DC:n ääni on aina pieni "pelko"...viimeks livenä jotain, sanosko karmeeta tai jotain...

sirdickyj: Niin, ne kuvittelee jotka kuulee ton kitaroinnin jotenkin hienona.
 
Olihan Marsden/Moody aikakausi aivan omaa luokkaansa nimenomaan positiivisessa mielessä.
 
Toki se on makuasia.
 
Muistan itsekin musiikkiin tutustuvaisena teininä 1980-luvulla ihmetelleeni videolta Whitesnaken 1980-luvun alun vanhojen äijien kööriä ja ihastuneeni nimenomaan niihin 1987 -levyn pörröpäisiin vikkeläsormisiin tukkahevareihin.
 
Mutta jos nyt vanhemmiten pitäisi jotain Whitesnakea kuunnella, niin sormi osuisi vain ja ainoastaan niihin alkupään levyihin. Good To Be Bad oli ensimmäinen Whitesnake -levy, johon en viitsinyt enää kokonaisuudessaan tutustua. Coverdale alkaa olla menetetty tapaus. Mutta kait se pitää tätä uuttakin ainakin kuriositeettina vähän katsastaa.
 
Tässä kuitenkin Marsdenia 1970-luvun lopulta. Aivan huippujätkä kitaran varressa. Mieletön lineup. Coverdale on muuten ollut kirjoittamassa tätä biisiä.
 
Still The Same
http://www.youtube.com/watch?v=IbUsyuCDN4M

Capman: Tässä kuitenkin Marsdenia 1970-luvun lopulta. Aivan huippujätkä kitaran varressa. Mieletön lineup. Coverdale on muuten ollut kirjoittamassa tätä biisiä.
 
Still The Same
http://www.youtube.com/watch?v=IbUsyuCDN4M
 
Näin taas päästiin asiaan... ;) Marsden kokoelmalla "Blues N' Scales" on väittöä, että Coverdale olisi soololevyn tekoon Bernietä jopa rohkaissut. Ehkä DC koki Whitesnaken todellakin jo tuolloin soolojuttuna, jossa soittajat kuitenkin vaihtuu, joten sivuprojektit oli ok. "Oikea" bändi tai ei, ainakin M3-trio kitaroissa ja bassossa sai aikaan enemmän kuin osiensa summan. Meidän bluesrock-jäärien mielestä...

Lonesome: Näin taas päästiin asiaan... ;) Marsden kokoelmalla "Blues N' Scales" on väittöä, että Coverdale olisi soololevyn tekoon Bernietä jopa rohkaissut. Ehkä DC koki Whitesnaken todellakin jo tuolloin soolojuttuna, jossa soittajat kuitenkin vaihtuu, joten sivuprojektit oli ok. "Oikea" bändi tai ei, ainakin M3-trio kitaroissa ja bassossa sai aikaan enemmän kuin osiensa summan. Meidän bluesrock-jäärien mielestä...
jep päästiin asiaan...tuo on hyvä meidän "bluesrock-jäärien" kommentti, ollaan ns.vanhan liiton miehiä mut 1987-levy ja M3 molemmat ovat hemmetin kovia molemmat, mut älkää kysykö Coverdalelta missä on vocalistit parhaimmillaan...heh,

Mä oon varmaan sitten jotenkin tyhmä, kun mä diggaan Love Hunterista ja Slip of the Tonguesta siinä missä viimeisimmästäkin. Pitäis kai ymmärtää, että jos Love Hunter tai Ready an' willing uppoo niin sitten ei vaan saa tykätä myöhemmästä Snakesta. Nykyinen WS:n kitarapartio on kyllä ihan huikee. RB on se Vai-maisempi ja DA taas rouheempi. Kova ryhmä, sehän tuli selväksi viimeisimmällä livelläkin.

Isotalo: jos Love Hunter tai Ready an' willing uppoo niin sitten ei vaan saa tykätä myöhemmästä Snakesta.
 
Joo tuota mäkää en ymmärrä. Mä tykkään oikeestaa kaikista Snaken levyistä mitä omistan ja lisää aion hankkia. Kyllä Whitesnake on Whitesnake vaikka sen tyyli onkin muuttunut.

Eb-tuning: Joo tuota mäkää en ymmärrä. Mä tykkään oikeestaa kaikista Snaken levyistä mitä omistan ja lisää aion hankkia. Kyllä Whitesnake on Whitesnake vaikka sen tyyli onkin muuttunut.
 
Ei tää oo niin vakavaa. Hyvä musa on hyvää ja siitä saa tykätä, vaikka tykkäis myös mummon villasukista... ;)
 
Kun tuon Good To Be Bad levyn juuri kuuntelin, niin jäi hyvät fiilikset. Ts. Whitesnakea/David Coverdalea on se ja selvästi.
 
Toinen juttu on se oma mielipiteeni, että moni 70-luvun persoonallinen hardrock-bändi muuttui 80-luvulla hittihakuiseksi mössöksi. DC:n tapauksessa onneksi kävi hyvin ja ainakin taloudellisesti sekä osin myös taiteellisesti homma toimi. Kaikilla ei onnistunut yhtä hyvin...
 
Näistä "myöhempien aikojen" kitaristeista on Sykes, Vandenberg, Beach ja Vai olleet mun suosikkeja muissa toimissaan. On täysin henkilökohtainen tuntemukseni, että DC:n hommissa olisivat enemmän "palkkatöissä". Vaan miten nuo herrat Aldrich ja Beach erottaisi toisistaan näillä moderneilla soundeilla...

Isotalo: Mä oon varmaan sitten jotenkin tyhmä, kun mä diggaan Love Hunterista ja Slip of the Tonguesta siinä missä viimeisimmästäkin. Pitäis kai ymmärtää, että jos Love Hunter tai Ready an' willing uppoo niin sitten ei vaan saa tykätä myöhemmästä Snakesta.
 
Mun mielestä piisien taso tipahti liikaa, jopa käsittämättömän paljon. Slide it in -levyn jälkeen piisimateriaali oli luvattoman huonoa ja sitä koitettiin myöhemmin paikkailla kitarakikkailijoilla. Tulos oli karmaiseva.
 
Mutta hyvä, että joku tykkää siitäkin.

Veikko: Mun mielestä piisien taso tipahti liikaa, jopa käsittämättömän paljon. Slide it in -levyn jälkeen piisimateriaali oli luvattoman huonoa ja sitä koitettiin myöhemmin paikkailla kitarakikkailijoilla. Tulos oli karmaiseva.
 
Mutta hyvä, että joku tykkää siitäkin.
 
Okei. No, tuo on niin oma mielipide kuin vain voi olla. Mä kuuntelen mielelläni SotT:n tai 1987:n alusta loppuun mutta en kyllä jaksa kuunnella alkupään levyjä kokonaan, käyvät tylsäksi.

Isotalo: Okei. No, tuo on niin oma mielipide kuin vain voi olla. Mä kuuntelen mielelläni SotT:n tai 1987:n alusta loppuun mutta en kyllä jaksa kuunnella alkupään levyjä kokonaan, käyvät tylsäksi.
 
Niin kun niissä on hyviä biisejä, mutta huonompi toteutus.
 
Musassa toteustus on ihan yhtä tärkee kun itse sisältökin.
 
Vai miltä kuulostais Motörheadin uuden levyn "sävellykset" jonkun munattoman teinibändin esittämänä?
 
Reacy and willing taas...toi uus bändi kuitenkaan ei sitten yllä alkuperäisen vimmaiseen meinikiin rytmiosastolla.

Eb-tuning: Joo tuota mäkää en ymmärrä. Mä tykkään oikeestaa kaikista Snaken levyistä mitä omistan ja lisää aion hankkia. Kyllä Whitesnake on Whitesnake vaikka sen tyyli onkin muuttunut.
 
Nii'i.
 
Mutta valitettavasti bändillä ei silti ole ollut koskaan onni saada pakettiaan täydellisesti kasaan missään vaiheessa.
 
Kun on ollut hyviä biisejä ja Taavin ääni kunnossa, niin soittajaosasto on pykinyt.
 
Ja sit taas ku kitaristiosasto oli kondiksessa, niin Paice oli poistunut, ja Taavin ääni ei enää vastannut esitettävän matskun henkeä. Eihän se mikään hevilaulaja oo.

Vai että olisi tulossa uutta levyä Whitesnakelta... Toivotaan että biisimateriaali olisi sopivaa Coverdalen äänen nykykuntoa vastaavaksi. Ihmettelisin jos ei olisi vaan koitettaisiin jotain semmoista johon ei enää pystytä.
 
Keskusteluun vanha vaiko uusi Whitesnake vai siltä välillä osallistun sen verran että minulle kelpaa kaikki. Ihan hyviä levyjä ovat tehneet kaikilla aikakausilla. Tämän hetken Whitesnake TOP3:ni sisältää yhden levyn kaikilta aikakausilta: Slide It In, 1987 ja Good To Be Bad. Kaikissa on hyvät puolensa ja itse asiassa olen hiukan yllättynytkin siitä miten paljon tosiaan pidän tuosta viimeisimmästä.

Saiko Whitesnaken uusi imago aikoinaa millaisen vastaanoton yhtyeen vanhoilta faneilta ja rokkipoliiseilta? Valtavirtahan muutokseen toki tykästyi, mutta epäilen, ettei itseltäni olisi ollut nauru kaukana vuonna 1987... Onhan Glam metal-levyillä hetkensä, mutta...

http://www.cozypowell.com/images/wsnake83.jpg

vs
 
http://lacomunidad.elpais.com/blogfiles/terecuerdamanda/whitesnake.jpg

Tande: Saiko Whitesnaken uusi imago aikoinaa millaisen vastaanoton yhtyeen vanhoilta faneilta ja rokkipoliiseilta? Valtavirtahan muutokseen toki tykästyi, mutta epäilen, ettei itseltäni olisi ollut nauru kaukana vuonna 1987... Onhan Glam metal-levyillä hetkensä, mutta...
 
Se oli silloin vähän erilaista. Näitä rinnakkain kukoistavia rokkenrollin lajityyppejä oli vähemmän. Ja Whitesnaken edustama sen aikainen hevi oli vielä virallisesti (radio/lehdet) junttimusaa suhteellisen pienelle yleisölle. Vaan tuostahan se alkoi muuttua kansanmusiikiksi.
 
Oli vielä jäänteitä vanhasta "pop-kulttuurista", jossa piti aina keksiä uutta. Eli ainakin jossakin määrin tuli seurailtua perässä, jos/kun suosikit muutti tyyliään. Ja suosion kasvu tai tukkamallin muutos ei välttämättä haitannut. Enemmän kiinnosti, ketä on mukana. Ja Coverdalen matkassa pyöri kyllä silloinkin näitä hardrockin ykkösketjun veikkoja...