Rock, pop, alternative ›

No niin, nyt on kymmenisen kertaa pyörinyt. Alkaa olla noissa blues-jutuissakin jotain rotia, eikä vähiten terävän sanoituskynän ansiosta. Onpa noussut joukosta aivan uusi Dylan suosikki Tuo hitaammanpuoleinen "Workingman's Blues #2", eikä sekään vähiten juuri lyriikkansa ansiosta, esim. avaussäkeistö:
 
"There's an evenin' haze settlin' over town
Starlight by the edge of the creek
The buyin' power of the proletariat's gone down
Money's gettin' shallow and weak
Well, the place I love best is a sweet memory
It's a new path that we trod
They say low wages are a reality
If we want to compete abroad"
 
on jopa Dylanin asteikolla erinomaista.
 
Dylanilla on hieno tapa sanoa piiseissä asiat niin, että tulee monesti mietittyä tutuista asioista "miksen itte osannu sanoa tuota noin?" Näin on käynyt tämänkin levyn kohdalla. Oikeastaan ainoastaan 2 biisiä on jättänyt kylmäksi. Kansien mukaan Dylanin kirjoittama "Rollin' and tumblin", sekä "Beyond the Horizon". Nettie Moore on vähässä ajassa kirinyt soitetuimmaksi raidaksi. Koko ajan tuntuu löytyvän jotain uutta, joten eiköhän tässä kuunneltavaa piisaa vielä muutamaan kertaan. Dylanin artikulaatio tällä levyllä ei ole se kaikista selkein, joten pitääpä tässä joskus printata kaikki sanat oikein paperille ja käydä levy läpi vielä niidenkin kanssa, kyllä se sen verran suuri osa viehätysvoimaa on.

Näi pariin kertaan levyn kuultua en oikein ymmärrä sitä vouhotusta tästä levystä... Biisit eivät erotu joukosta paljoakaan (Poikkeuksena Nettie Moore) ja Dylanin ääni on jo aika pahaa luokkaa. Huonoksi en levyä sano, komea lättyhän tää on, mutta kyllä esim. Time Out of Mind nousee tän levyn ohi mun listalla.

Muutaman kerran olen nyt kerinnyt Modern Timesin kuunnella ja hyvältähän se kuulostaa. Yleisilme on tosiaan "juureva" tahi "maanläheinen", johtuen niin biisimateriaalista kuin myös siitä, miten kappaleet on toteutettu. Soitto on elävää ja saundimaailma perinteinen. Kappaleista neljä kuulostaa jollain tapaa "dylanmaisilta" kukin eri tavoin, kolme raitaa on hieman "viihteellisempiä" sävellyksiä ja kolme muokkauksia enemmän tai vähemmän traditionaalisista bluesteemoista. Omat sävellykset ovat mielestäni oikein onnistuneita ja nuo blues-muokkaukset toimivat myös hyvin. Kaikki kappaleet ovat kestoltaan melkoisen pitkiä mutta eipä se ole tähän mennessä mitenkään häirinnyt.

Otanpas kaiken sanomani takaisin... Täähän on ihan pirun kova levy! Dylan nyt on mulle kuitenkin vielä kohtiksen uusi tuttavuus, lauluäänen tottuminen kesti vaan vähän pidempään.

Kyl se siitä alkaa avautumaan. Saman teki mulla. Tärkeää kuunneltaessa: levy paranee loppua kohden. Tämän takia se ehkä oli lievä pettymys, kun Love and Theftilta tutut bluesit tuntuivat täyttävän koko lätyn. Musa tukee mielestäni hyvin äijän ääntä ja vice versa.

Levy tuntuu vain paranevan kuuntelujen myötä. Osin varmaan siksi, että riimitkin alkaa putoon paikoilleen. Tuttuja blues-säkeitä heittää monessa kappaleessa.

Ei taida oikeen laulu ukolta taipua enää, ainakin vaikeelta kuulostaa.

Ei taida oikeen laulu ukolta taipua enää, ainakin vaikeelta kuulostaa.
Bobin käheä ääni ainoastaan parantaa levyn tunnelmaa.

Bobin käheä ääni ainoastaan parantaa levyn tunnelmaa.
 
Jep, tuo semmosta jännitettä siihen. "Aijaijai, nyt sen ääni menee!" Eipäs muuten mene.

Sitä piti kysyä, että miten vaikk tämä Love and Theft eroaa Modern Timesista? Oon vasta viimeaikoina innostunut tästä pappa-Dylanista, kova hinku ois mennä ostamaan näitä vanhempia levyjä.

Sitä piti kysyä, että miten vaikk tämä Love and Theft eroaa Modern Timesista? Oon vasta viimeaikoina innostunut tästä pappa-Dylanista, kova hinku ois mennä ostamaan näitä vanhempia levyjä.
En oo kuullu love and theftiä, mutta käy ostaan freewheeling bob dylan, käsittämätön levy.

Sitä piti kysyä, että miten vaikk tämä Love and Theft eroaa Modern Timesista? Oon vasta viimeaikoina innostunut tästä pappa-Dylanista, kova hinku ois mennä ostamaan näitä vanhempia levyjä.
 
Nyt kun tuossa kuunteli tuota Love and Theftia uusiksi, niin aika paljonhan se Modern Timesia muistuttaa. Lähestymistapa on vain vähän kierompi ja sanotaan et Modern Timesissä on huomattavasti intiimimpi tunnelma. Love and Theft tekee asian muovisemmin, näin huonosti ilmaistuna. Vaikka Time out of Mindin soundimaailmasta en ihan 100:lla pidä, niin on se luonteeltaan paljon helpommin lähestyttävä ja lämpimämpi.

En oo kuullu love and theftiä, mutta käy ostaan freewheeling bob dylan, käsittämätön levy.
 
http://muusikoiden.net/levylista/selaa.php?list_id=1899&letter=b
 
:)

Nyt kun tuossa kuunteli tuota Love and Theftia uusiksi, niin aika paljonhan se Modern Timesia muistuttaa. Lähestymistapa on vain vähän kierompi ja sanotaan et Modern Timesissä on huomattavasti intiimimpi tunnelma. Love and Theft tekee asian muovisemmin, näin huonosti ilmaistuna. Vaikka Time out of Mindin soundimaailmasta en ihan 100:lla pidä, niin on se luonteeltaan paljon helpommin lähestyttävä ja lämpimämpi.
 
Time Out Of Mind on tullut hankittua jo, ja tykkään kovasti. Mietin tässä vaan, että käytänkä rahani tohon Love and Theftiin vai kenties Budokanin liveen...

Time Out Of Mind on tullut hankittua jo, ja tykkään kovasti. Mietin tässä vaan, että käytänkä rahani tohon Love and Theftiin vai kenties Budokanin liveen...
 
Liveistä sen verran, että mieluiten kannattaa käyttää Before the Floodiin. Live at Budokan on huhupuheiden mukaan aika luokaton tuohon Bandin kanssa vedettyyn mainioon '74 liveen. Jos noista kahdesta puhutaan, niin enköhän Love and Theftin puoleen kuitenkin kääntyisi. :)

Liveistä sen verran, että mieluiten kannattaa käyttää Before the Floodiin. Live at Budokan on huhupuheiden mukaan aika luokaton tuohon Bandin kanssa vedettyyn mainioon '74 liveen. Jos noista kahdesta puhutaan, niin enköhän Love and Theftin puoleen kuitenkin kääntyisi. :)
 
Heh, ite oon kuullut aivan toista. Noh, kompromissi sitten, Love and Theft :)

Tuli ostettua tuo Love And Theft. Aijaijaijaijai kun on kovaa kamaa! Kauhee fiilis koko bändillä. Dylankaan ei ole tässä vielä liian vanha laulamaan kunnon volalla. Ehdottomasti parempi kuin TOOM ja Modern Times!

Ostinpa sitten tämän uutuuden, vaikka Under the red skyn jälkeen en ole uutta materiaalia äijältä hankkinutkaan. On tämä sen verran mainio paketti, että tilanne muuttuu ja ainakin Time out of mind meni ostoslistalle.
 
Sen paremmin en osaa/halua levyä analysoida, onpahan vain rennon kuuloista ja juurevaa kamaa. Sanoisin, että levy on harvinaisen maukas. En keksi parempaakaan vertausta. Helppoa kuunneltavaa, paras levy (kuulemistani) sitten Slow train comingin. Jos vähän ylimääräistä hehkutan, niin melkein voisin puhua Dylanin parhaasta levystä sitten Desiren, mutta ehkä en kuitenkaan. Hankinpa nuo pari edellistä ensin ja palaan sen jälkeen mahdollisesti asiaan.

Tämä ei nyt liity uuteen levyyn, mutta pakko laittaa tämä tänne. Piru että on kova veto!
http://www.youtube.com/watch?v=GmLL4Fzmo8c

When the deal goes down -video:
http://youtube.com/watch?v=aNv02iE_9rU
 
Eipä tuo kaksinen ole, mutta jos joku ei ole kuullut yhtään biisiä uudelta levyltä, niin tuostapa se on mahdollista. Toistaiseksi...