Rock, pop, alternative ›

Itsekin metsästin Blueta pitkään, mutta alelaarista se vastaan käveli. hieno levy, hejiran ja shadows and lightin ohella lemppareitani.
 
sen sijaan dog eat dog, taming the tiger, chalk mark in a rain storm sekä miles of aisles on vanhemmista levyistä vielä löytämättä.
 
muuten, vaikka Mitchell vannoi levyttämästä enää ikinä, on hän kuulemma mennossa studioon "maailmanpoliittisista syistä". Loistavaa!

Nostetaanpas ketjua ylös. Sarah McLachlan on versioinut uudella levyllään hienosti Jonin
Riverin. Siitä inspiroituneena oli pakko laittaa Blue soimaan. Hienoa musiikkia todellakin.
 
Todella hieno ja koskettava biisi, varsinkin näin joulun lähestyessä.
 
Tuota Blue-levyä on muuten ollut Anttilan 3cd = 20€-kampanjassa. Sieltä ostin oman cd:n. Kyllä nyt kelpaa. 80-luvun vinyylipainoksessa ei ollut lyriikoita mukana ollenkaan...

Nostetaanpas ketjua ylös. Sarah McLachlan on versioinut uudella levyllään hienosti Jonin
Riverin.

Makee levy toi muutenkin...hienosti saatu vanhoihin biiseihin uutta ilmettä.

Nostetaanpas ketjua ylös. Sarah McLachlan on versioinut uudella levyllään hienosti Jonin Riverin.
 
Oli muuten ihan hyvä versio.
 
Siitä inspiroituneena oli pakko laittaa Blue soimaan. Hienoa musiikkia todellakin.
 
Todellakin. Vasta kuuntelin tuon pitkästä aikaa kokonaan läpi. Todella hieno levy.

Joni Mitchellistä sellasta tiedustelisin, että mitkäs rouvan levyistä ovat niitä jazz-lättyjä. Lainasin joskus aikonani Jaco Pastoriuksen kokoelman Punk-Jazz ja siellä oli monta Jonin jazz-sävytteistä biisiä, missä kyseinen herra soitti. Ja pojat sentään että kuulosti hyvältä! Hejira tuli hommattua (eikä yhtään hullumpi levy sekään), mutta musiikki oli enemmän fiiniä folk-tyyppistä fiilistelyä.

Joni Mitchellistä sellasta tiedustelisin, että mitkäs rouvan levyistä ovat niitä jazz-lättyjä. Lainasin joskus aikonani Jaco Pastoriuksen kokoelman Punk-Jazz ja siellä oli monta Jonin jazz-sävytteistä biisiä, missä kyseinen herra soitti. Ja pojat sentään että kuulosti hyvältä! Hejira tuli hommattua (eikä yhtään hullumpi levy sekään), mutta musiikki oli enemmän fiiniä folk-tyyppistä fiilistelyä.
 
Mingus eniten, on aika kokeileva ja rohkea levy muutenkin. Shadows and Light -live on Pastoriuksen soiton juhlaa; jatsia on siellä täällä.
 
Ei Joni kai puhdasta jazz-levyä ole tehnytkään, mutta on kyllä integroinut sitä enemmän tai vähemmän usealle levylleen.

Ei Joni kai puhdasta jazz-levyä ole tehnytkään, mutta on kyllä integroinut sitä enemmän tai vähemmän usealle levylleen.
 
Joo. Sellaista Folk/Pop/Jazz-fuusiota. Court and Spark-levyltä alkaen on mukana ollut yleensä sähköinen bändi ja noita jaska-vaikutteita enemmän. Tuo levy ja The Hissing Of Summer Lawns on mun suosikkeja Mitchellin "sähköistetystä" tuotannosta.

Tuo levy ja The Hissing Of Summer Lawns on mun suosikkeja Mitchellin "sähköistetystä" tuotannosta.

Sama täällä. Court & Spark on myös mahtava. Noihin tulee palattua aina.

Itseasiassa mä olen digannut kaikista Joni Mitchellin aikakausista. Hän on aina kyennyt uudistumaan ja luomaan pirun kiinnostavaa ja kompromissitonota musiikkia.

Sangen intensiivinen tunnelma keikkatallenteella "Painting with words and music". Sitä myydään kimpassa Jonista tehdyn dokumentin kanssa, kaksi DVD:tä yhden hinnalla. Ostakaa poies! Aivan mahtava!
 
EDIT: Words eikä wirds.

Ladies of the Canyon on ehdoton suosikkini.

Hemmetin hieno biisi Woodstock mitä oon kuullu Joni Mitchelliä, varmaan säveltänyt myös, pitäs saada jostain tongittua taas ylös kun ei oo pitkään aikaan kuullu
 
e.typo

Hemmetin hieno biisi Woodstock mitä oon kuullu Joni Mitchelliä, varmaan säveltänyt myös, pitäs saada jostain tongittua taas ylös kun ei oo pitkään aikaan kuullu
 
e.typo
 
Hieno biisi, monen koveeraama. Suomeksi "Ruisrock". Mulle oli yllätys se, että Joni itse ei ollut Woodstockissa, mutta, mukaillakseni hänestä tehtyä dokumenttia: kertoi kappaleella koko sukupolvelle festarista melkein enemmän, kuin niille jotka olivat siellä (sekava lause, ymmärtäkää).
 
sainpas tekosyyn nostoon :)

Sarjassamme hyödyllisiä, syvällisiä ja informatiivisia postauksia, mutta minun täytyy kyllä nyt sanoa, että olen aivan rakastunut Joni Mitchelliin.
 
Hävettää ihan, ettei ns. kokoelmastani löydy Blueta, eikä muitakaan, joista olen mielenkiinnolla tästä ketjusta lukenut. En Blueta ole edes kuunnellut kuin ohimennen tilanteessa, jossa kuuntelu ei ollut pääasia, mutta muutaman muun nyt; ne ovat Court and Spark, Turbulent Indigo ja Song to a Seagull, joista viimeksi mainittu on tähän mennessä tärkein. (Blue on vielä toistaiseksi tutuin Almost Famousin kohtauksesta, jossa William löytää siskonsa levylaukun ;) Hienoa, laadukasta, herkkää mutta vahvaa musiikkia. "Miksei enää tehdä tällaista!" - niin, miksei. Enkä nyt tarkoita (nais)singer-songwritereita, joita mahtuu kolmetoista tusinaan, vaan tällaista, omaehtoista ja kestävää, jossa on mukanakin jotain enemmän kuin ulkoisia maneereja, on tunnetta ja tyylikkyyttä, ja lisäksi selittämätön määrä "sitä jotain". No, onneksi on Joni Mitchell itse.
 
Tiesin aina, että tätä pitää kuunnella, tiesin, että onnellinen yhteiselo olisi mahdollista, ja - niin se onkin. Piti vain antaa Jonille mahdollisuus. (Hehe, kovin vakavamielistä jälleen.)

Milloinkohan ne pitkään lupailtut Expanded Editionit levyistä "Court And Spark", "The Hissing Of Summer Lawns" ja "Hejira" oikein mahtavat ilmestyä?

Milloinkohan ne pitkään lupailtut Expanded Editionit levyistä "Court And Spark", "The Hissing Of Summer Lawns" ja "Hejira" oikein mahtavat ilmestyä?

Sitä mäkin olen odottanut. Niidenhän piti ilmestyä tammikuussa, mutta viimesin tieto on että syksyllä.

Sitä mäkin olen odottanut. Niidenhän piti ilmestyä tammikuussa, mutta viimesin tieto on että syksyllä.
 
Rhinon sivuillakaan ei ole mitään infoa (ainakaan kun viimeksi tarkistin), mutta monet lehdet mainosti noita jo melkein vuosi sitten. Toivottavasti tulevat edes syksyllä.
 
Rhino sentään julkaisee kohta Warren Zevonia uudestaan, eli jotain lohtua.;)

Rhino sentään julkaisee kohta Warren Zevonia uudestaan, eli jotain lohtua.;)
 
Tämä on hyvä uutinen.

Tämä on hyvä uutinen.
 
Kun nyt Zevonin mainitsitte (sori, menee ihan off-topic, mutta kun ei haku toimi yhtään), niin mitkähän albumit herralta olisivat niitä eniten tutustumisen arvoisia? Itselläni on vain se Genius-kokoelma, joka on täynnä hienoja biisejä.
 
Eikä mulla Joniltakaan ole kuin kokoelma. Milläs levyllä se This Flight Tonight onkaan?

Kun nyt Zevonin mainitsitte (sori, menee ihan off-topic, mutta kun ei haku toimi yhtään), niin mitkähän albumit herralta olisivat niitä eniten tutustumisen arvoisia? Itselläni on vain se Genius-kokoelma, joka on täynnä hienoja biisejä.
 
Eikä mulla Joniltakaan ole kuin kokoelma. Milläs levyllä se This Flight Tonight onkaan?
 
"Blue". Sisältää monia muitakin upeita biisejä, kuten "A Case Of You", "My Old Man" ja "All I Want", joten sitä passaa suositella. Jos pitää olla sähköisempää, niin sitten suosittelisin "Court And Sparkia".
 
Zevonilta kolme ekaa (s/t, Excitable Boy ja Bad Luck Streak In Dancing School). "Sentimental Hygiene" on myös hyvä.

Nostetaan, hyvä syy;
 
http://www.facebook.com/event.php?eid=218293233283&ref=mf