Rock, pop, alternative ›

Minkä värinen koiramies teillä on?
Mulla on sininen.
 
Sininen kanssa

Tabor aikoinaan suojeli visusti kitarasoundinsa. Hirveesti spekuloitiin lehdissä, että millä se vetää. Sitte lopulta selvis, että se veti jollain ihan normivehkeillä.
 
jossain haastiksessa Ty totesi, että gear oli sellaista kuraa, ettei kehdannut kellekään kertoa. Siinä se taas nähdään, ei ne wehkeet.

Minkä värinen koiramies teillä on?
Mulla on sininen.
 
keltainen.

jossain haastiksessa Ty totesi, että gear oli sellaista kuraa, ettei kehdannut kellekään kertoa. Siinä se taas nähdään, ei ve wehkeet.
 
Tuossa jotain vuodelta 1994 Dogmanin ajoilta:
 
" Ty's amp setup has always been shrouded in mystery -- he reputedly used a Lab Series L-5 solid-state amp in conjunction with the Marshalls -- but he claims to have come clean. "I use the Mesa Dual Rectifier 100-watt Solo head as a preamp with a Mesa 2:90 stereo tube power amp," he says. "I don't really switch channels, either. I just put it on the heavier channel, turn everything up wide open with the exception of the master volume, and cut the presence back slightly." The amp powers three Mesa 4x12 cabs.
 
Ty's Mesa MIDI Matrix Switcher accesses his rack effects, which include an Alesis Midiverb for chorusing, an Ibanez DD-2 2-channel delay, and an old Boss CE-2 chorus pedal. On the floor he has a Dunlop CryBaby wah and a custom preamp box with the guts of a Strat Elite preamp, but it's powered *off*. "If I run directly into my system without this box, it has too sharp an upper-mid and is kind of ugly," says Ty. "So I run into this box, which damps that one particular frequency perfectly." Ty is a big fan of the E-Bow (check out the outro solo in "Cigarettes") and enjoyed playing through a Leslie cabinet on a number of Dogman cuts, including "Pretend."
 
While busting whoop de whoops for motocross trophies, Ty roughrides a Honda CR-250. "

Tuossa jotain vuodelta 1994 Dogmanin ajoilta:
 
Niin Mesat tosiaan Dogmanilla (on kyllä tylyt soundit sillä levyllä, aivan parasta koskaan). Vanhemmilla levyillä tätä Lab Seriesiä.

Niin Mesat tosiaan Dogmanilla (on kyllä tylyt soundit sillä levyllä, aivan parasta koskaan). Vanhemmilla levyillä tätä Lab Seriesiä.
 
2000 kiertueella Tyn räkissä oli POD Pro. Hyvältä kuullosti.

Itse diggailen kovasti, vaikka tosiaan huonojakin levyjä on tehty. Ear Candy, Come back... ja Manic Moonlight ovat niitä, jotka eivät meikäläiselle kolahda. Tuntuu että levyt on tehty nopeasti ja vailla ideoita. Itse luulisin, että ongelmana on ollut äijien liika kova usko itseensä. Nuo em. ja pari muuta levyä on täysin King's-X:n käsialaa äänityksestä tuotantoon asti. Uusin Ogre Tones puolestaan palautti uskoni bändiin. Kokonaisuus on hyvä ja sounditkin paremmin duunattu, kuin kitaristin äänittämissä levyissä.
 
Ja tosiaan DOGMAN on TODELLA kova biisejä ja soundeja myöten.
 
J.

Nuo em. ja pari muuta levyä on täysin King's-X:n käsialaa äänityksestä tuotantoon asti.
 
Ear Candyn tuotti Arnold Lanni yhdessä bändin kanssa, vasta sen jälkeen alkoi Taborin valtakausi pöydän takana.
 
Kehukaa nyt joku muukin tuota Ear Candya, tässähän tuntee olonsa ihan yksinäiseksi.:)

Ear Candyn tuotti Arnold Lanni yhdessä bändin kanssa, vasta sen jälkeen alkoi Taborin valtakausi pöydän takana.
 
Kehukaa nyt joku muukin tuota Ear Candya, tässähän tuntee olonsa ihan yksinäiseksi.:)
 
Ai satan, muistin väärin. Eikös Tape Head tullut ennen Ear Candyä?... Se on muistaakseni kuitenkin jo Taborin kasailema.
 
J.

Ai satan, muistin väärin. Eikös Tape Head tullut ennen Ear Candyä?... Se on muistaakseni kuitenkin jo Taborin kasailema.
 
Tape Head tuli Ear Candyn jälkeen. Eka Taborin tuottama ja eka pienemmälle yhtiölle tehty.

Tape Head tuli Ear Candyn jälkeen. Eka Taborin tuottama ja eka pienemmälle yhtiölle tehty.
 
Asia selvä. Anyway, se on mielestäni vielä ihan maino lätty. Groove Machine, Over and Over ja Happy on hyviä biisejä. Ja tuotatonkin mukavan luonnollisen kuulloinen, etenkin rummuissa.
 
Siitä eteen päin homma alkoikin sitten jotenniin latistua.
 
J.

helvetin hyvin soitettua, helvetin hyvät saundit, mutta liian "nättiä" ja kivaa.

Kehukaa nyt joku muukin tuota Ear Candya, tässähän tuntee olonsa ihan yksinäiseksi.:)
 
Onhan se nyt ihan v***n kova. The Train, A Box, Looking for Love, Mississippi Moon, Life Going By. Aivan kuninkaallisia vetoja.

Onhan se nyt ihan v***n kova. The Train, A Box, Looking for Love, Mississippi Moon, Life Going By. Aivan kuninkaallisia vetoja.
 
Ja pakko laittaa huonoa huumoria vastineeksi: Eihän King's X ole tehnytkään kuin kuninkaallisia vetoja. Kertoohan sen nimikin. Auts.
 
PS KX:n originaali nimi oli muuten Edge.

Kehukaa nyt joku muukin tuota Ear Candya, tässähän tuntee olonsa ihan yksinäiseksi.:)
 
En omista bändiltä muuta levyä kuin Ear Candyn, vaikka olen kuullut myös bändin muita levyjä (joskus viime vuosituhannella). Ani harvaa, kymmentä vuotta vanhaa levyä tulee kaivettua hyllystä säännöllisesti soittimeen, kuten tätä. Melodisuuden juhlaa ja loistavia kitarasooloja. Voiko niitä olla koskaan liikaa?

Juuh, hankin ton Ear Candy -levyn. Ihan hyvää kamaa, muttei mielestäni yllä Dogman-levyn tasolle.

Ihan loistava bändi! Ei ollenkaan huonoa settiä trioksi :)

Onkohan hyviä nuo Taborin soololevyt? Cdonilla ois Safety/Come Somewhere setti 13.20e.

Onkohan hyviä nuo Taborin soololevyt? Cdonilla ois Safety/Come Somewhere setti 13.20e.
 
Niin siis Come Somewhere on Jerry Gaskillin soolo. Taborin Safety on ihan kamala. Eka Moonflower Lane sen sijaan on mainio.

Oli justiin kaverilta lainassa tuo Dogman ja on kyllä semmosta soopaa että.. No ei vaan ihan tautisen tiukka lätty. Menee kyllä ostoon samoin tein. Tuskin tulisin enää toimeen ilman sitä. Kumma miten olen saattanut sivuuttaa bändin täysin, vaikka olemassaolonsa tiesinkin. Pitääpä niitä muitakin levyjä tsekkailla. Sydäntä lämmittää vieläpä tuo trio-kokoonpano.