Rock, pop, alternative ›

blaekie: En vaan me vedeltiin toisiamme pihalla (ja koulussa) turpiin. Olen tainnut kyllä jonkun koottavan lentokoneen tehdä joskus, mutta ei jaksa muistaa mikä valmistaja oli.
 
Muistamattomuuteen ei siis vaikuta airfixin haistelut, hyvä niin ;)
 
Me kaikki muistetaan ja mielletään suomalainen rokki ja Hurriganes sen osana miten kukin. Aika vaikea on kuitenkin kiistää esim. Roadrunnerin merkitystä: moni jätkä, ehkä tyttökin alkoi soittaa tai laulaa sen innoittamana. Hyvä niin.

Onneksi tuli Abba ja disco. ELO oli kova.
 
EDIT
 
Hurriganes ja The Who sai mut innostumaan rokista, mutta tämä sai mut innostumaan musiikista;
 
http://www.youtube.com/watch?v=uGNQHy4lrJI
 
Toki Whollakin oli puolensa jota Remulta ei koskaan löytynyt.

Mit politiikkaan tulee niin kyllähän tuota Suomen NL-mielisyyttä ja 70- ja 80-lukujen vasemmistolasuutta liiotellaan nykyään aikalailla ronskisti.Kyllähän se rockin vastaisuus mikä noina vuosikymmeninä itselle jäi mieleen oli lähinnä konservatiivisuutta tyyliin "Leikkaa hiukses","Mene armeijaa" jne. Noi oli ihan periokeistolaisen konservatismin -koti,uskonto ja isänmaa- ilmentymiä eikä minkäänsortin vasemmistolaisuutta.
 
Mutta mullistava bändihän Ganes Suomen mittakaavassa oli.Se teki tässä maassa rock-historiaa kun sai monet tarttumaan soittimiin.Maailman mittakaavat on sitten eri juttu.

AlaE: Roadrunnerin ilmestyessä olin keskikoulun kolmannella luokalla, Ganes oli maailman paras bändi ja Albert maailman paras kitaristi. Politiikasta en tiennyt enkä välittänyt hevon helvettiä, tuskin suurin osa muistakaan teini-ikäisistä.
 
Juurikin näinhän se silloin oli. Täsmälleen noin. Hurriganes kolahti ehkäpä juuri sen takia koska niin monelle osui tuohon teini-ikään, suunnan hakemiseen ja kasvuun yleensäkin. Porukat oli muutenkin tyyleiltään jotain esim. rokkaria, jenkkiauto-diggaria, punkkaria...jne... Hurriganesissa yhdistyi hyvin rock, autot ja ameriikka. En muista yhtään kaveria joka silloin olis kuunnellut jotain hippimusaa kuten Wigwam, Tasavallan Presidentti tai Tabula Rasa - hyi helvetti.
 
Hurriganes oli aikansa merkkipaalu Suomessa ja nuorisolle. Itsellä nuo levyt soivat lähinnä nostalgian takia joskus. Kun Roadrunner-lätyn on taas kuunnellut niin menee monta vuotta ennenkuin se taas kaivetaan esille. Seuraavina vuosikymmeninä musiikki kehittyi aivan toisella vaihteella ja rockin tyylikin rankkeni. Vaikkei nuorena tajunnut sen hippimusan päälle yhtään mitään, niin onneksi siitä voi nauttia nyt aikuisena ja nimenomaan sillä alueella onkin hienoa havaita että omassakin musamaussa voi tapahtua positiivista muutosta.
Että siltä pohjalta - Get On!

Itse olen sitä mieltä, että ganes on/oli oikeasti kova juttu vain ikäluokalle 60 - 65. Esim oma isoveli (-58) ja sen kaverit, puhumattakaan sitä vanhemmista eivät juurikaan diggailleet bändiä. Nuoremmat eivät ehkä kunnolla ehtineet, ainakaan Roadrunner-vaiheeseen. Se ei silti poista sitä tosiseikkaa, että Hurriganes oli suurin musiikillinen ilmentymä Suomessa, jota ei edes Dingo parhaimpina vuosinaan uhannut, vaikka lähellä kävi.

Yallup: Itse olen sitä mieltä, että ganes on/oli oikeasti kova juttu vain ikäluokalle 60 - 65. Esim oma isoveli (-58) ja sen kaverit, puhumattakaan sitä vanhemmista eivät juurikaan diggailleet bändiä. Nuoremmat eivät ehkä kunnolla ehtineet, ainakaan Roadrunner-vaiheeseen. Se ei silti poista sitä tosiseikkaa, että Hurriganes oli suurin musiikillinen ilmentymä Suomessa, jota ei edes Dingo parhaimpina vuosinaan uhannut, vaikka lähellä kävi.
 
Höpö höpö. Kyllä diggaili.

Muotoilin ehkä väärin. Varmaan ganesta diggaili jotkut mummotkin, mutta monelle tietyn ikäiselle se oli se eka isojuttu. Vanhemmilla oli jo biitlekset ja rollarit, eikä ganes ollut niin maailmanparas kuin vaikka itselle. Hurriganes meni niin laajana läpi koko nuorisoporukan, ettei vastaavaa ole vielä nähty, vaikka toki seassa oli paljon siitä vähemmän tykkääviäkin ja jopa mukatykkääjiä. Nykyään jengi on hajaantunut niin moneen, vaikka toki jotakin "Robin-ilmiöitä" sillointällöin pulpahteleekin.

Yallup: Muotoilin ehkä väärin. Varmaan ganesta diggaili jotkut mummotkin, mutta monelle tietyn ikäiselle se oli se eka isojuttu. Vanhemmilla oli jo biitlekset ja rollarit, eikä ganes ollut niin maailmanparas kuin vaikka itselle. Hurriganes meni niin laajana läpi koko nuorisoporukan, ettei vastaavaa ole vielä nähty, vaikka toki seassa oli paljon siitä vähemmän tykkääviäkin ja jopa mukatykkääjiä. Nykyään jengi on hajaantunut niin moneen, vaikka toki jotakin "Robin-ilmiöitä" sillointällöin pulpahteleekin.
 
Ehkä muotolit. Itse kuulun noihin -58:hin ja tiedän, että kyllä putos tähän ikäluokkaan. Ensimmäisen levyn ilmestyessä oltiin 15, ja ensimmäinen keikka oli tullut nähtyä jo 1972 vuoden lopulla, ennenkuin All Night Longista oli mitään tietoa.
Oman ikäiset ja vanhemmatkin kertoivat nähneensä ja sanoivat, että kannattaa mennä katsomaan, on sellaista mitä ei oo aikaisemmin nähty. Jytisee. Maailman parhauksista tässä ei tietääkseni ole puhe, eikä siitä ole kyse, vaan siitä että putosko Hurriganes vai ei. Muitakin bändejä kuului kategoriaan hyvät ja loistavat, kuin Hurriganes. Sitä lienee vaikea ymmärtää, jos on vain yhden asian ihminen.

Komppaan Big Papaa sanallisesti, olen about saman ikäinen, Hurriganes oli kova juttu noin 15v kundille, mutta muutakin musaa tuli kuunneltua, kyse on siitä, että monipuolinen musan kuuntelu on tärkeää, se oli silloin ja on nyt.

MJS50: Komppaan Big Papaa sanallisesti, olen about saman ikäinen, Hurriganes oli kova juttu noin 15v kundille, mutta muutakin musaa tuli kuunneltua, kyse on siitä, että monipuolinen musan kuuntelu on tärkeää, se oli silloin ja on nyt.
 
Ja kyllä Hurriganes oli kovin juttu vielä nuoremillekin. Roadrunnerin aikaan vielä leikittiin pikkusotilailla, mutta kyllä oli nimibiisin lentokonepörinä ja tallahassien viidakkokomppi mahtavia juttuja. Niitten tahdissa otettiin asentoa tennismailat kädessä vaikkei ilmakitaroinnit sun muut muotia vielä olleetkaan. Ile kallion aikaan siinä sitten varhaisteineiksi vartuttiin ja kun albert palasi, niin oltiin jo just ja just levyjenostoiässä. Edelleen oli Ganes kovin juttu. ja sitte ku Ile taas palasi, niin oltiin jo sopivasti (ikärajattomille) keikoille pääsemisiässä. Eli Hurriganesin tahdissa vartuttiin lapsesta aikuiseksi. Siinä se - elämän soundtrack!

Tsugu Way: Ja kyllä Hurriganes oli kovin juttu vielä nuoremillekin. Roadrunnerin aikaan vielä leikittiin pikkusotilailla, mutta kyllä oli nimibiisin lentokonepörinä ja tallahassien viidakkokomppi mahtavia juttuja. Niitten tahdissa otettiin asentoa tennismailat kädessä vaikkei ilmakitaroinnit sun muut muotia vielä olleetkaan. Ile kallion aikaan siinä sitten varhaisteineiksi vartuttiin ja kun albert palasi, niin oltiin jo just ja just levyjenostoiässä. Edelleen oli Ganes kovin juttu. ja sitte ku Ile taas palasi, niin oltiin jo sopivasti (ikärajattomille) keikoille pääsemisiässä. Eli Hurriganesin tahdissa vartuttiin lapsesta aikuiseksi. Siinä se - elämän soundtrack!
 
Minulle Hurriganes oli kova juttu joskus vuosina 75-77, sitten se jäi. Tuli punk joka oli minun juttuni, vaikka (salaa) diggasin noihin aikoihin jo 50-luvun rockiakin. Hurriganesiin kyllästyin, eikä se enää sen jälkeen ole merkinnyt minulle kuin (varhais)nuoruuden suosikkibändiä. Jotenkin minun kohdallani Hurriganes ei ole kestänyt ajan hammasta, kuten monet muut. Esimerkiksi jotain Dr.Feelgoodia olen kuunnellut ensimmäistä kertaa 70-luvulla, silti vaikkapa Down By The Jetty-levyä kuuntelen vieläkin joskus. Sen sijaan Roadrunnerin kuuntelemisesta en saa tänä päivänä oikein mitään.

No duh, onhan Feelgood laadullisesti ihan eri planeetalta kuin joku Ganes.

antnis: No duh, onhan Feelgood laadullisesti ihan eri planeetalta kuin joku Ganes.
 
No niin minustakin.

Euphonium: No niin minustakin.
 
Aika kapea senkin skaala on kuten Brillon äänialakin. Tiukka bändi ja sekin yksi nuoruuteni suosikeista. Ei sitäkään jaksa levyä enempää kuunnella.

AlaE: Aika kapea senkin skaala on kuten Brillon äänialakin. Tiukka bändi ja sekin yksi nuoruuteni suosikeista. Ei sitäkään jaksa levyä enempää kuunnella.
 
No jostain syystä minä jaksan, mutta vain Wilkon aikaisia levyjä ja kyllä Brillo on helvetin paljon parempi rock-laulaja, kuin joku Remu, eikä tällaisessa musiikissa laulajan ääniala ole mikään tärkeä tekijä.

Euphonium: No jostain syystä minä jaksan, mutta vain Wilkon aikaisia levyjä ja kyllä Brillo on helvetin paljon parempi rock-laulaja, kuin joku Remu, eikä tällaisessa musiikissa laulajan ääniala ole mikään tärkeä tekijä.
 
Wilko otti säveltäjänä kaiken irti Brillon äänestä.

Täytyy nyt tähän Feelgood juttuun sen verran sanoa, että sitä kuuntelivat aikalaiset aivan samoin kuin Hurriganesia. Ei ollut vastakkainasettelua, jota täällä yritetään jostain syystä rakentaa. Itse asiassa hauska detalji tähän on se, että Pekka Järvinen oli Dr. Feelgoodin rundilla roudarina ja lainasi Wilkolle kamojansa. Hurriganes ja monet sen ajan muut hyvät bändit olivat kuuntelussa aivan sulassa sovussa. Tuntuis, että aika ahdasta ja rasittavaa saattaa olla yhden ajatuksen ihmisten elämä parhauksien pönkittämisineen.

BigPapa: Täytyy nyt tähän Feelgood juttuun sen verran sanoa, että sitä kuuntelivat aikalaiset aivan samoin kuin Hurriganesia. Ei ollut vastakkainasettelua, jota täällä yritetään jostain syystä rakentaa. Itse asiassa hauska detalji tähän on se, että Pekka Järvinen oli Dr. Feelgoodin rundilla roudarina ja lainasi Wilkolle kamojansa. Hurriganes ja monet sen ajan muut hyvät bändit olivat kuuntelussa aivan sulassa sovussa. Tuntuis, että aika ahdasta ja rasittavaa saattaa olla yhden ajatuksen ihmisten elämä parhauksien pönkittämisineen.
 
Jos joku diggaa Feelgoodia enemmän kuin Hurriganesia niin mitä vastakkainasettelua se on? Siitähän tuossa on kyse ,että digataan jotain enemmän kuin jotain toista.Ihan normijuttu. Toiset diggaa enemmän Purplea kuin Heepiä.Minä taas tykkään molemmista ,mutta vertailu näiden suhteen silti ihan ok.
 
Ja minusta ainakin toi Feelgoodin ja Hurriganesin vertailu on mielenkiintoista.Liikutaan kuitenkin suht samalla aikakaudella ja samoilla pelikentillä musiikillisesti.

Heep Purple se vasta kova bändi olisi ollut.

Käykää nyt kuitenkin tsekkaamassa Wilko Johnsonin keikka, kun vielä voitte ;-)