Rock, pop, alternative ›

En voi valehdella pitäväni ko. yhtyeen musiikista.
0.0001% maapallon väestöstä on edes kuullut sitä.
Harvassa ovat siitä pitävät...
 
Mieti mitä kirjoitat, lue teksti, korjaa virheet ja lähetä viesti vasta sitten. Jos kerrot mielipiteesi, muista perustella se
 
Juuri näin.

lurkki: En voi valehdella pitäväni ko. yhtyeen musiikista.
 
En minäkään... kun sanon niin, se on totta.

shuffle: Lähinnä kiinnittää huomion, että Hurriganes käytti tuohon aikaan usein muotoa "phone", eikä "call", kuten nykyään on standardina. "phone" on enempi brittienglantia. Vähän kuin laulaisi kantribiisissä "lorry", eikä "truck".
Mister X:än ja 70-luvun englanninopetuksen brittitrendi (koin sen itse), paistaa läpi.
Amerikanenglanti oli no-no 70-luvun vasemmistolaisessa ilmapiirissä, niin skolessa korostettiin brittienglantia, ja muuallakin.
I Will Stay on ihan ookoo biisi, siitä välittyy tunne, mikä on se tärkein juttu.
Suuri osa Hurriganesin suosiosta 70-luvulla tuli siitä, että se oli häpeilemättömästi amerikkaa, mikä oli tuolloin radikaalia. Ei kuitenkaan niin amerikkaa, että olisivat laulaneet "i call your mother":)
 
Tämän viime aikoina käsitellyn kappaleen juurethan on tanskanmaalta, joten ne on käyttäneet ilmaisua, mitä ovat halunneet.
 
Mutta jos Hurriganesin sanoituksissa noin yleensä on brittivivahteita, niin ei se kaamea yllätys ole, kun mister x eli Stanley on briteistä ja niin on myös myöhemmin sanoittanut Pembroke. Biiseissä on monesti ihan oikeat sanat riippumatta siitä miten ne lauletaan.
 
Ja se kun porukka on juuttunut "phone"-sanaan ja "i will stay":n sanoihin muka lapsellisina niin Hurriganesin ei mitään tarkoittavissa siansaksasanoissa on enemmän sisältöä kuin suurimassa osassa syntyjään englannikielisten tekemissä mukamas sanomaa sisätävissä lyriikoissa. Niitä kun rupeaa kuuntelemaan, niin nehän on täyttä paskaa.
 
Tunnelma ja meininki se musiikissa ratkaisee!

Genalex: Tämän viime aikoina käsitellyn kappaleen juurethan on tanskanmaalta, joten ne on käyttäneet ilmaisua, mitä ovat halunneet.
 
Mutta jos Hurriganesin sanoituksissa noin yleensä on brittivivahteita, niin ei se kaamea yllätys ole, kun mister x eli Stanley on briteistä ja niin on myös myöhemmin sanoittanut Pembroke. Biiseissä on monesti ihan oikeat sanat riippumatta siitä miten ne lauletaan.
 
Ja se kun porukka on juuttunut "phone"-sanaan ja "i will stay":n sanoihin muka lapsellisina niin Hurriganesin ei mitään tarkoittavissa siansaksasanoissa on enemmän sisältöä kuin suurimassa osassa syntyjään englannikielisten (muiden bändien) tekemissä mukamas sanomaa sisältävissä lyriikoissa. Niitä kun rupeaa kuuntelemaan, niin nehän on täyttä paskaa.
 
Tunnelma ja meininki se musiikissa ratkaisee!
 
Edit: Lisäsin "(muiden bändien)" sekaannusten välttämiseksi.

Eiköhän toi I will stay säätö riitä jo.
Tämä Crazy Days levyn biisi toimii kuin hirvi -> Jailbait Stalemate -> http://www.youtube.com/watch?v=pBeYafHpOhs

Genalex: Ja se kun porukka on juuttunut "phone"-sanaan ja "i will stay":n sanoihin muka lapsellisina niin Hurriganesin ei mitään tarkoittavissa siansaksasanoissa on enemmän sisältöä kuin suurimassa osassa syntyjään englannikielisten tekemissä mukamas sanomaa sisätävissä lyriikoissa. Niitä kun rupeaa kuuntelemaan, niin nehän on täyttä paskaa.
 
Tunnelma ja meininki se musiikissa ratkaisee!
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=246418#p246418

Funkånaut: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=246418#p246418
 
Heh, tämähän oli hyvä. Noihin kun tiukka melodia ja karmee meininki, niin täydestä menee.

Vitun loistavaa että modet poistaa internet-riidasta vain toisen osapuolen viestit. Tää on kai sitä kuuluisaa häviämistä? M.Neuvostoliitto.

Number 9: Ring ring, why won't you give me a phone?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=11731865

Jucciz: http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=11731865
 
oops, en tahallani kopioinut. Se oli täysin alitajuista. Anteeksi epäoriginaaliuteni.

Hurriganes toi Suomeen raa'an ja energisen tavan soittaa rock'n'rollia tai vaikkapa jätkärokin. Saivat tässä maassa melkoisen vipinän aikaan. Aiemminhan täällä oli menestynyt lähinnä pop, iskelmä ja proge. Järvinen oli tuohon aikaan kova kitaristi (nykyisinhän noita kovia kitaristejä on pilvin pimein). Kansainvälisesti arvioiden ei Hurriganes tuonut musiikkiin kuitenkaan mitään uutta, eivätkä heidän omat sävellyksensä olleet mitenkään omintakeisia, kekseliäitä tai uraa uurtavia. Heidän kansainvälisenä saavutuksenaan mainittiin European pop juryn voittaminen kertaalleen. Harva Suomessa (tai ehkä muuallakaan) oli kuitenkaan koko kilpailusta edes kuullut ennen tai jälkeen ko. tapahtuman. Toisaalta, eivät muutkaan tuon ajan bändimme kansainvälisesti menestyneet. Jossain määrin sälittävää oli Remun englanninkielen laulu ilman kielitaitoa (biisit kirjoitettiin hänelle lapulle suomalaisessa kieliasussa: ai biin veiding foor ö veri long taim... jne). Kyllähän se niinkin sujui, mutta mikä oli tekstin sanoman uskottavuus?
Sorry boys, mielestäni Hurriganes oli aikansa ilmiö, mutta ei jälkikäteen ajatellen kyllä tehnyt rock-historiaa.

Tavallaan on helppo kompata Joosefia: jos haluan kuunnella laadukasta, omaperäistä ja aikaa kestävää musiikkia Hurriganesin kulta-ajoilta, laitan soittimeen Pekka Pohjolaa tai Pohjolan&Gutsin aikaisia Wiguja.
 
Eipä se silti multa ole pois, jos 'Ganesin musiikki viipyilee jonkun muun levylautasella, kaikin mokomin. Eiköhän tänne musiikkia mahdu.

Jucciz: Tavallaan on helppo kompata Joosefia: jos haluan kuunnella laadukasta, omaperäistä ja aikaa kestävää musiikkia Hurriganesin kulta-ajoilta, laitan soittimeen Pekka Pohjolaa tai Pohjolan&Gutsin aikaisia Wiguja.
 
Eipä se silti multa ole pois, jos 'Ganesin musiikki viipyilee jonkun muun levylautasella, kaikin mokomin. Eiköhän tänne musiikkia mahdu.
 
Niille jotka ei ole eläneet noita aikoja on aika vaikee selittää, mikä siinä on kolahtanut. Itse sain todellisen rock-musiikin herätyksen nimenomaan Hurriganesin kautta, vaikka olin ihan skidi. Joku Wigwam oli ihan piupauta silloin, vaikka hienolta kuulostaakin esim. tänä päivänä. Jotain speciaalia tossa Ganesissa silloin oli, ja se ei välttämättä avaudu jengille joka kuuntelee sitä kriittisellä korvalla tänä päivänä. Helppohan sieltä on tonkia noi em. asiat, joiden perusteella kyseessä ei olisi mitään ihmeellistä, mutta kyllä siinä vittu vaan on ollut. Ei se muuten täällä mussutajien.net:ssä keikkuisi keskustelujen etunenässä vielä yli 40 vuotta bändin eka levyn ilmestymisen jälkeenkin.

Jep, Hurriganes toi rockin alle 10-vuotiaille. Vähän kuin kun 80-luvulla kakarat katteli jotain roskaleffoja, Van Dammea jne :=)

J.Hollström: Niille jotka ei ole eläneet noita aikoja on aika vaikee selittää, mikä siinä on kolahtanut.
 
Juuri tästä varmasti onkin kyse. Ja aina vaikuttaa ne tilanteet ja olosuhteet, joissa musaa on kuullut "silloin aikanaan". Subjektiivista kokemusta ei ole vähätteleminen.

Kornia kirjoitella aina vähättelevään sävyyn Hurriganes- palstalle, jos on itse oppinut soittamaan jotain sävellyksellisesti tai teknisesti vaativampaa musiikkia, mikä on ihan terve asia, sinänsä.
Mulle muisto Hurriganesista on kuitenkin hyvin tärkeä ja arvostan bändiä uranuurtajana sekä tienosoittajana muille suomalaisille bändeille.
Ennen Remua ja Hurriganesia ei oltu edes täysin varmoja siitä voiko rockkari tienata leipänsä ?
Herääkin kysymys, missä menee kunnioituksen raja pioneereja kohtaan ja mitkä ovat kenenkin mollaajan todelliset omat soittotaidot?

Kyllähän Ganes oli siinä ajassa ja paikassa valtava juttu Suomessa, vaikka aavistuksen liian nuori olinkin kokemaan sen kultakauden livenä. 70-luvun elin kyllä alusta loppuun, ja se Suomi oli jotain aivan muuta kuin tämä nykyinen. Moni aikuinen uskoi tosissaan, että viidakkomusiikki on viesti saatanalta, rockia tuli radiosta tunti viikossa, televisiosta vähemmän, rankin juttu oli joku seurakunnan kerhon autorata. Ei kännyköitä, ei internettiä, kaksi televisiokanavaa joiden lähetys loppui muistaakseni siinä kymmenen maissa illalla. Sitten soitettiin Maamme.
Ensinnäkin 70-luvun Suomi oli aivan helvetin vasemmistolainen, Ganes oli jo siinä mielessä radikaali ennen kuin se oli soittanut nuottiakaan. Siinä kohdassa missä Stadin rautatieasemalla on nykyään junien lähtö, ja tulonäyttö siellä ylhäällä, luki ennen jättimäisillä kirjaimilla OSTA LADA. Mainos on vangittu sille yhdelle dokumentille Sielun Veljistä.
Ganesin vaikutus oli suunnilleen sama jo ennen musiikkia, kuin Perussuomalaisten vaikutus oli menneissä vaaleissa ja niiden jälkeen, ja vieläkin.
Sanoa julkisesti olevansa Ganes-fani oli tuolloin samantapainen juttu kuin jos joku kertoisi olevansa kiihkeä perussuomalainen vaikkapa työpaikalla nykyään.
Musiikki on hyvinkin simppeliä mättöä toki, mutta se hoiti hommansa, koska musiikki oli vain yksi osa sitä ilmiötä. Musan tarkoitus oli lähinnä oli provosoivan amerikkalaista ja maskuliinista, ja siinä se onnistui hienosti. Sen tarkoitus oli näyttää keskisormea kommareille, mikä toisin kuin nykyään, vaati tuolloin kohtalaista siviilirohkeutta. Toki esim Albert oli hieno kitaristi, mutta arvosteltaessa Ganesia on muistettava että se musa oli ikään kuin suuremman ilmiön soundtrackia.
"Hot Wheels"-biisi on kova veto.
Hanoi Rocks oli sitten uusi järkytys 80-luvulla, kun Ganes alkoi olla jo last season.

Hot Wheels"-biisi on kova veto tosi on, on ganesilla paljon muitakin kovia vetoja sellasia mitkä jää heti yhdestä kuuntelusta mieleen esim Jailbait Stalemate mun mielestä tosi kova kipale. ois mielenkiintoista kuulla miltä moni ganesin oma biisi kuulostas vähän isomman bändin sovituksena, sillä ganesilla on paljon sellaisia biisejä joissa on tarttuva melodia , vaikka An Awful Crime tai In My Mind esim.

John My: Kornia kirjoitella aina vähättelevään sävyyn Hurriganes- palstalle, jos on itse oppinut soittamaan jotain sävellyksellisesti tai teknisesti vaativampaa musiikkia, mikä on ihan terve asia, sinänsä.
Mulle muisto Hurriganesista on kuitenkin hyvin tärkeä ja arvostan bändiä uranuurtajana sekä tienosoittajana muille suomalaisille bändeille.
Ennen Remua ja Hurriganesia ei oltu edes täysin varmoja siitä voiko rockkari tienata leipänsä ?
Herääkin kysymys, missä menee kunnioituksen raja pioneereja kohtaan ja mitkä ovat kenenkin mollaajan todelliset omat soittotaidot?
 
Mitä ihmeen tekemistä soittotaidolla on sen kanssa, voiko arvostella jotakin bändiä? Onhan niitä paljon musiikkia kuuntelevia ja jopa työkseen siitä kirjoittavia, jotka eivät soita ollenkaan.
 
Hurriganes oli kova juttu vuonna 74, jolloin se kolahti minulle, mutta se ei jotenkin ole kestänyt ajan hammasta minun kohdallani, kuten monet muut tuohon aikaan ensi kertaa kuulemani jutut.

Pakko oli laittaa jäsen shuflelle plussa, hyvästä kirjoituksesta.