Rock, pop, alternative ›

Jokapaikanapina: Toisaalta esimerkiksi Helter Skelter aikansa hevibiisinä on myös aika paljon edellä aikalaisistansa. Levy toki on paljon studiokokeiluiltaan maltillisempi kuin kaksi (tai kolme, jos laskee Magical Mystery Tourin) edeltäjäänsä, lukuun ottamatta Revolution 9:aa. Tosin tämän voi myös nähdä edeltäkävijänä kohti huomattavasti sliipatumpaa 70-luvun rokkia (samaa linjaa jatkoi onnistuneesti Abbey Road).
 
EDIT: Ja jos unohtaa kaikki "merkittävät edelläkäymiset ja uraauurtavat jutut", niin ehkä bändi halusi vähän villimpien levyjen ja sekavan rakkauden kesän jälkeen keskittyä tekemään saundillisesti tavanomaisempaa, mutta tyylillisesti monipuolisempaa tavaraa.
 
Kyllähän yleinen suuntaus tossa vaiheessa oli jo vahvasti kohti maanläheisempää ilmaisua. Rollarit vei hommaa Briteissä pelkistetympään suuntaan alkaen Jumpin' Jack Flashista ja jenkeissä Dylanin John Wesley Harding ja The Bandin Music from Big Pink teki samaa, joista myös britit ottivat vaikutteita.
 
Mä näkisin että Beatles kärsi tossa vaiheessa jonkinlaisesta taisteluväsymyksestä aivan huikean innovatiivisten levyjen jälkimainingeissa. Helter Skelter on mun mielestä aivan tajuttoman kova biisi, mahdollisesti jopa sitten edellä aikalaisiaan, mutta kuitenkin McCartneyn suora reaktio ja lainaus siitä mitä musassa tuolloin tapahtui.
 
EDIT: Ja Abbey Road tietyssä AOR-hengessään kuitenkin palautti bändin omintakeiselle linjalle. Siltä levyltä puuttuvat pastissit ja esim. Polythene Pam ennakoi Bowien ja Bolanin glam-kautta parilla vuodella.

Jokapaikanapina: EDIT: Ja jos unohtaa kaikki "merkittävät edelläkäymiset ja uraauurtavat jutut", niin ehkä bändi halusi vähän villimpien levyjen ja sekavan rakkauden kesän jälkeen keskittyä tekemään saundillisesti tavanomaisempaa, mutta tyylillisesti monipuolisempaa tavaraa.
 
Vaikuttaisiko tyylilliseen monipuolisuuteen myös se, että bändin sisäiset suhteet olivat vähän heikommissa kantimissa? Jokuhan on kirjoittanut Valkoisesta tuplasta, että biisit kuulostavat osin jäsenten soolotöiltä, jotka on vaan pistetty yksiin kansiin.
 
GrooverMan: Helter Skelter on mun mielestä aivan tajuttoman kova biisi, mahdollisesti jopa sitten edellä aikalaisiaan, mutta kuitenkin McCartneyn suora reaktio ja lainaus siitä mitä musassa tuolloin tapahtui.
 
Niin, eikös kappale saanutkin alkunsa siitä, kun joku rocktoimittaja oli kutsunut the Whon "I Can See for Milesia" rajuimmaksi brittirock-esitykseksi koskaan, mikä oli sitten inspiroinut Maccaa pistämään vielä paremmaksi.

Mielestäni Bungalow Bill-kappaleen säkeistöt ennakoivat jo hyvin vahvasti progressiivista rockia.

Bungalow Bill on yksi niistä Beatles-kappaleista jotka ovat kuulostaneet minun korvissani jokseenkin pelottavilta. Tavallaan kaikki Beatles-musiikki on sävyltään pelottavaa.

velipesonen: Bungalow Bill on yksi niistä Beatles-kappaleista jotka ovat kuulostaneet minun korvissani jokseenkin pelottavilta. Tavallaan kaikki Beatles-musiikki on sävyltään pelottavaa.
 
Kakarana tuota kuuli usein radiosta suomalaisena versiona,jonka kertosäkeessä laulettiin: "Hei Viidakko-Jim,pyssys on pam,pääsi on pim......."

Andy Six: Kakarana tuota kuuli usein radiosta suomalaisena versiona,jonka kertosäkeessä laulettiin: "Hei Viidakko-Jim,pyssys on pam,pääsi on pim......."
 
Junnu Vainion kääntämä ja Eero Raittisen esittämä versiohan se. Niin paljon kuin molempia arvostankin, ei tule näin äkkiseltään mieleen toista yhtä hirvittävää käännösbiisiä. Tai no okei, Dannyn Odotat lastain on vieläkin karsmivampi.

Kadonneen soolon metsästäjät: http://www.youtube.com/watch?v=B1RxdeqxF-U

kepe-5: Junnu Vainion kääntämä ja Eero Raittisen esittämä versiohan se. Niin paljon kuin molempia arvostankin, ei tule näin äkkiseltään mieleen toista yhtä hirvittävää käännösbiisiä. Tai no okei, Dannyn Odotat lastain on vieläkin karsmivampi.
 
off-topic; koitas Kirkan Ihme ihminen -biisiä

Calliope: Millainenhan tämä olisi?
http://www.play.com/Books/Books/4-/ … 7bbeatles+hamburg%7d%2bc%7b91%7d%2b
Hampurin aika kiinnostaa aina vaan enemmän. Paha vaan, että aikaa on kulunut jo 50 vuotta. Noista ajoista olisi pitänyt kirjoittaa jo 70-luvulla, olisi ollut muistelijoita ja muistikuvatkin selkeitä.
 
Yeah, yeah, yeah!! Sain lainaksi kirjastosta.

Calliope: Yeah, yeah, yeah!! Sain lainaksi kirjastosta.
 
kirjasto rulettaa, huomasin parisen viikkoa sitten Helsingin Kirjasto 10:ssä kaksi kappaletta Beatlesin monoboksia hyllyssä, ei ole täällä ainakaan hinta ja saatavuus este kuulla nuo versiot.
Vaarana vaan se että mahdollisesti kotona olevat stereoversiot eivät enää kuulostakaan kovin hyviltä, mutta en halua avata sitä keskustelua uudelleen, stereofanit ovat ihan yhtä oikeassa kuin monomaanikotkin.

Dull Finn: kirjasto rulettaa, huomasin parisen viikkoa sitten Helsingin Kirjasto 10:ssä kaksi kappaletta Beatlesin monoboksia hyllyssä, ei ole täällä ainakaan hinta ja saatavuus este kuulla nuo versiot.
Vaarana vaan se että mahdollisesti kotona olevat stereoversiot eivät enää kuulostakaan kovin hyviltä, mutta en halua avata sitä keskustelua uudelleen, stereofanit ovat ihan yhtä oikeassa kuin monomaanikotkin.
 
Jos voit, tee vertailu: Kumpi kuulostaa paremmalta, monotettu stereolevy vai monolevy?

velipesonen: Jos voit, tee vertailu: Kumpi kuulostaa paremmalta, monotettu stereolevy vai monolevy?
 
en ymmärrä kysymystä, Beatles miksasi levynsä aina Abbey Roadiin asti ensin monona, ja sitten stereon erikseen.
Mutta en tosiaankaan viitsi alkaa väittelemään tästä aiheesta, tykkää kuka mistäkin, biisit ratkaisee, jne.
Tässäkin kantaa joka oikeastaan puolustaa kumpiakin versioita samalla lytäten koko väittelyn.
 
http://en.allexperts.com/q/Beatles-386/Mintage-Figures.htm
 
The Final Debate: Did the Beatles mix for Mono?
To say that "Sgt. Pepper" was meant to be a mono album is as misleading as saynig the 'White Album' was meant for stereo. As with all Beatles albums, both mono and stereo mixing would be done thru out the recording sessions. Yes, engineer Richard Lush says that the mono Pepper is the real mix, that "there are all sorts of things on the mono... which the stereo doesn't have". Well, the exact opposite can just as easily be said. And just because early copies of Pepper say 'this is a monoural recording' on the back means about as much as early White Albums saying 'STEREO' on the back does. Simply put, mono was indeed the standard for English record producers in the 1960's, even if other countries had already abandoned it.
But to say the mono mixes are superior because they were done first is foolish. Although "Hey Jude" was originally released as a mono single, it was first mixed for stereo. Matter of fact, the original mono mix was going to simply be a reduction of the stereo! So whats the big bleedin' difference? Why do so many folks covet mono copies of "Pepper" and "The Beatles"? Folks, mono and stereo is apples and oranges.
The main point is different mixes of the same song! Just, one happens to be mono, etc. This is really the whole point in many cases. Of course, there is still the problem of the first 4 CD's. If you can get bootlegs, there are a few excellent ones with perfect stereo mixes reported out there. My main gripe about the first four is the shoddy packaging and flat sound quality, which has nothing to do with mono and mostly to do with the bizzare logic employed by EMI. So in closing: mono good. Stereo better. But even if it's a Quad 8-track, let's continue to enjoy the incredible music of the Beatles, and simply hope that good sense will someday prevail over in the Abbey Road archives.
When the Beatles were involved in the mono mixing process, it seems to me that the mono was intended as something of a template, or blueprint, to be followed in production of a stereo mix. As though the band said, "OK, we've got the mono down, we trust you to follow that for the stereo." Unfortunately, it seems certain that The Beatles themselves had no inkling of the differences between stereo and mono mixing (I can't imagine anyone even attempting to explain it to Lennon!). It's simply a total different set of considerations; thinking here of echo, reverb,double tracking, even the placement of the vocals. For one thing, simply reducing stereo to mono would result in a 4 db jump in the vocals!
Also, if you read your bible (Recording Sessions), you'll notice that, while a mono mix might be done on one night, the stereo mix might not be completed till a month or more later! I find it highly unlikely that, given the bands' and EMI's hectic schedule, someone took the time to A-B the mono and stereo mixes to make sure they matched! Basically, it seems what might have been a keen idea one night, might have been forgotten the next. Remember too, the instances where Capitol requested a song from EMI early (Yesterday and Today). Recall that the Capitol mixes and the UK mixes here differ greatly. The main point, I think? Well, one can be sure no one realized folks would be digitally scrutinizing these things in the 21st century!

Dull Finn: en ymmärrä kysymystä, Beatles miksasi levynsä aina Abbey Roadiin asti ensin monona, ja sitten stereon erikseen.
 
Monotettu stereolevy = Kuuntelet stereolevyä johdot kytkettynä niin että ääni kuuluu monona.
 
Monolevyn kaiuttimiin tuottaman informaation pitäisi olla sama sekä normaalilla stereokytkennällä että tällä monotuskytkennällä. Monotusta ei pitäisi tehdä kaiutinliitännässä vaan soittimen ja vahvistimen välissä.
 
Mielestäni vain esittämälläni vertailulla voi oikeastaan päättää kumpi miksaus, stereo- vai mono-, on parempi; monostahan ei stereota saa mutta stereosta saa monon.

On ilmestynyt jälleen yksi The Beatles-kokoelmalevy.
 
Tässä lainaus Aamulehden nettisivuilta.
Eilen julkaistu uutinen:
 
"Maailma on pullollaan The Beatlesin kokoelmalevyjä, ja niitä on jälleen ilmestynyt yksi lisää. Uusi kokoelma on nimetty Revolver-albumilta löytyvän Tomorrow Never Knows -kappaleen mukaan. Albumi on mahdollista ostaa ainoastaan iTunesista.
Kokoelman kappaleita ovat muun muassa And Your Bird Can Sing, Hey Bulldog, You Cant Do That ja tietysti Tomorrow Never Knows.
Foo Fighters -yhtyeen pomo Dave Grohl intoutui kokoelman julkaisemisen yhteydessä kertomaan kuusivuotiaan Violet-tyttärensä Beatles-faniudesta.
Erityisen paljon Violet pitää Hey Bulldog -kappaleesta. The Beatles pysyy sukupolvesta toiseen maailman tärkeimpänä rock-yhtyeenä. Kysykää vaikka tyttäreltäni, brittiläinen musiikkilehti New Musical Express kertoo Grohlin sanoneen."
 
Violetilla on hyvä musiikkimaku.
Koska itsekin olen aina pitänyt Hey Bulldog-kappaleesta.
 
Otanpa sen kappaleen tuolta YouTubesta tähän:
http://www.youtube.com/watch?v=g10AiHI5m7Y
 
Hey Bulldog-kappale tuo paikoin muuten mieleen jonkin jännityssarjan tai jonkin elokuvan musiikin. Osin vaikkapa James Bond-leffojen teema-kappaleen.
Olisivatko beatlet saaneet - ainakin osin - innoitusta jostain TV-sarjasta tehdessään tätä kappaletta ?

Mukavaa että Maestron ääni oli kunnossa avajaisten Hey Juden ajan, tai ainakin kolme minuuttia alusta.

Xan de Wan: Hey Bulldog-kappale tuo paikoin muuten mieleen jonkin jännityssarjan tai jonkin elokuvan musiikin. Osin vaikkapa James Bond-leffojen teema-kappaleen.
Olisivatko beatlet saaneet - ainakin osin - innoitusta jostain TV-sarjasta tehdessään tätä kappaletta ?
 
En tiedä. Lennon kyyläsi telkkaria aika ahkerasti ja onhan siinä kitarakuviossa sellaista tritonuksella ratsastamista joka tuo mieleen agenttimusiikin. Näitähän oli rautalankaorkstereilla. Mutta siinä missä Day Tripperin riffi on uudelleenluenta Stonesin Satisfactionista, voisi Hey Bulldogin riffi olla uudelleenluenta tästä: http://www.youtube.com/watch?v=wbIMx2MYNXk
 
Kerron hauskan jutun: Kerran opiskeluaikaan luennoitsija kysyi opiskelijoilta, pidetäänkö puolitoista tuntia putkeen vai keskellä muutaman minuutin tauko. Eräs opiskelija viittasi, sai puheenvuoron ja vastasi "En tiedä".

Tuottaja George iTunes on koonnut ihan kiintoisan kokoelman:
1 Revolution
2 Paperback Writer
3 And Your Bird Can Sing
4 Helter Skelter
5 Savoy Truffle
6 I'm Down
7 I've Got A Feeling
8 Back In The USSR
9 You Can't Do That
10 It's All Too Much
11 She Said, She Said
12 Hey Bulldog
13 Tomorrow Never Knows
14 The End
 
Jotenkin näyttää aika toimivalta kombinaatiolta, vaikka Savoi Truffle vähän ihmetyttää. Mutta onhan siinä soulahtavat torvet.

glx405: Tuottaja George iTunes on koonnut ihan kiintoisan kokoelman:
1 Revolution
2 Paperback Writer
3 And Your Bird Can Sing
4 Helter Skelter
5 Savoy Truffle
6 I'm Down
7 I've Got A Feeling
8 Back In The USSR
9 You Can't Do That
10 It's All Too Much
11 She Said, She Said
12 Hey Bulldog
13 Tomorrow Never Knows
14 The End
 
Jotenkin näyttää aika toimivalta kombinaatiolta, vaikka Savoi Truffle vähän ihmetyttää. Mutta onhan siinä soulahtavat torvet.
 
Ei kyllä monikaan noista pääsisi omaan top 14:aan.

Eikö What Goes On olisi mahtunut kokoelmalle? Ainoanana tuossa vähän ketuttaa että You Can't Do That on mukana vaikka I Call Your Name on mielestäni parempi versio samasta aiheesta.

glx405: Tuottaja George iTunes on koonnut ihan kiintoisan kokoelman:
1 Revolution
2 Paperback Writer
3 And Your Bird Can Sing
4 Helter Skelter
5 Savoy Truffle
6 I'm Down
7 I've Got A Feeling
8 Back In The USSR
9 You Can't Do That
10 It's All Too Much
11 She Said, She Said
12 Hey Bulldog
13 Tomorrow Never Knows
14 The End
 
Jotenkin näyttää aika toimivalta kombinaatiolta, vaikka Savoi Truffle vähän ihmetyttää. Mutta onhan siinä soulahtavat torvet.
 
Missä on Birthday? I Saw Her Standing There? Get Back?