Rock, pop, alternative ›

Tanskalainen Lollipops kuulostaa hyvin 60-luvun brittipopilta, jolloin tuo on täysin oikein. Muistaakseni brittipopbändi Sheralee coveroi tuon biisin myös 1967.
Täytyy myös muistaa, että tuon biisin tekivät 14-vuotiaat lapset, vai olivatko levytyksen aikaan jo peräti 15-vuotiaita. Ainakin heidän nimiinsä se on pantu.
Lollipops oli aikansa Robin.
The Rolling Stones taas, lähinnä Mick Jagger&coverbiisit käyttivät jo 60-luvun alkupuolella muotoa "call", koska Jagger halusi kuulostaa Amerikalta.
 
http://www.azlyrics.com/lyrics/rollingstones/ifyouneedme.html
 
Eihän tuo mikään iso juttu ole, kiinnitti vain huomion. Hurriganes soitti pääasiassa suomalaiselle yleisölle, eikä englannin kieli ollut 70-luvun Suomessa vielä mikään hitti, niin tuo toimi ihan ookoo. Kukaan ei välittänyt pätkääkään tuollaisista.
Remun englannista ei tässä sen enempää:)

Ainakaan Nick Lowea ei sanavalinnat tai ääntäminen häirinnyt ollenkaan, kun asiaa häneltä kysyttiin. Sanoi vain, että ei niistä amerikanrokkareidenkaan sanoista yleensä selvää saa ja toimivaa rock-esperantoa ompi tämä. Shuubiduu!

Rämppy: Ainakaan Nick Lowea ei sanavalinnat tai ääntäminen häirinnyt ollenkaan, kun asiaa häneltä kysyttiin. Sanoi vain, että ei niistä amerikanrokkareidenkaan sanoista yleensä selvää saa ja toimivaa rock-esperantoa ompi tämä. Shuubiduu!
 
Näinpä, taisi Lowe soittaa Roadrunneria jossain bileissä Englannissa eikä kukaan edes huomannnut ettei laulu ole varsinaisesti englantia. Kehuttiin vaan että kova meno. Näin siis muistan lukeneeni jostain haastattelusta, olisko ollut Albertin kertomaa tuo.

Kyllä se I Will Stay toimi varhaisteininä limudiskossa luokan ihaninta tyttöä tanssittaessa ;)

hollmi-5: Kyllä se I Will Stay toimi varhaisteininä limudiskossa luokan ihaninta tyttöä tanssittaessa ;)
 
Hyvä pointti! Kyllä.
 
edit: Täähän on kuitenkin sen verta klassikon asemassa että itsekkin olen ehtinyt tämän tahdissa harjoitella suutel... öh, tanssimista.

I will stay on mahti popbiisi ja upea tulkinta Hurriganesilta, tyylitajuista kitarasooloa myöten. On aivan urpoa takertua tekstiin. Fiilis ratkaisee!

Kefiiri: I will stay on mahti popbiisi ja upea tulkinta Hurriganesilta, tyylitajuista kitarasooloa myöten. On aivan urpoa takertua tekstiin. Fiilis ratkaisee!
 
I will phone your mother and ask her if I can marry you?

J.Nikkanen: I will phone your mother and ask her if I can marry you?
 
Phone Rang, it was J.Nikkanen!

Ring, ring, why don't you give me a phone?

Funkånaut: Olen trollaaja, koska mietin objektiivisesti musan hyvyyttä enkä sen mukaan, missä ja milloin olen sen saattanut kuulla?
 
Että ihan objektiivisesti? Kerro ihmeessä lisää.

Funkånaut: Olen trollaaja, koska mietin objektiivisesti musan hyvyyttä enkä sen mukaan, missä ja milloin olen sen saattanut kuulla? Kerran sain hyvää poskihoitoa ja sattumoisin radiosta tuli Frederikiä.
 
En silti pidä Tshingis Khania erityisen hyvänä kappaleena millään mittapuulla, vaikka se kieltämättä tuokin muistoja mieleen tuosta tapahtumasta.
 
Vai oikein objektiivisesti? Ettei vaan tullut vedettyä rohkeasti sivistyssanaa. Musiikkia ei taida voida arvioida objektiivisesti kukaan - no ehkä jotakin Beethovenia tai Motzartia laadulliselta kannalta - kun kokemus on enemmäm subjektiivista. Toinen tykkää äidistä jne. Ei siis voi olla joku tuomari joka päättää objektiivisesti I will Stayn olevan huono.

Kyllä minä arvioin ojbektiivisesti Motzartia ja Hurricanesia.

Yallup: Vai oikein objektiivisesti? Ettei vaan tullut vedettyä rohkeasti sivistyssanaa. Musiikkia ei taida voida arvioida objektiivisesti kukaan - no ehkä jotakin Beethovenia tai Motzartia laadulliselta kannalta - kun kokemus on enemmäm subjektiivista.
 
Funkohan ei pelkästään arvioi musiikin hyvyyttä tai huonoutta - hän määrittelee mikä ylipäätään on musiikkia ja mikä ei.
Tämä tarina on tosi.

J.Nikkanen: Mä uskon että tämä biisi on Rodgerille tärkeä ja hänen mielestään hyvä.
Minulle se tuo itse asiassa mieleen aina ensimmäisenä elokuisen automatkan Kiutakönkäälle Kuusamoon vuonna 1975, kun isä rättikattokuplavolkkarilla vei minut ja isoveljeni sinne. Mukana oli kasettimankka ja yksi radiosta äänitetty kasetti, jota soitettiin. Kaikki reilusti kaikua sisältäneet biisit kuten "I Will Stay" tuntuivat soivan erinomaisesti siellä vaarojen keskellä.
 
Havainnekuva aamiaisesta autiotuvassa:
http://aijaa.com/MzjzI1

phren: Onkos Lollipopsien alkuperäisessä "phone" vai "call"?
"Phone"
 
http://www.youtube.com/watch?v=ed5mi9oiF74

Silloin kun kuuntelee Roadrunnerin avausraitaa "it ain't what you do" minusta aina tuntuu, että introssa ensimmäisen kitaralikin jälkeen sanotaan jotain. Eihän se biisiin vaikuta, mutta olisi kiva tietää.
 
Onko se joku inside-juttu, kenties oikeudessa syyntakeettomaksi tekevä salainen viesti vai kuulenko yksinkertaisesti vain väärin?
 
Onko tietoa, kuuleko joku muu? Ei kannata sanoa, että päässä vippaa, sen tiedän muutenkin!

Helka: Silloin kun kuuntelee Roadrunnerin avausraitaa "it ain't what you do" minusta aina tuntuu, että introssa ensimmäisen kitaralikin jälkeen sanotaan jotain. Eihän se biisiin vaikuta, mutta olisi kiva tietää.
 
Onko se joku inside-juttu, kenties oikeudessa syyntakeettomaksi tekevä salainen viesti vai kuulenko yksinkertaisesti vain väärin?
 
Onko tietoa, kuuleko joku muu? Ei kannata sanoa, että päässä vippaa, sen tiedän muutenkin!
 
Kyllähän siinä jotain puheelta kuulostavaa kuuluu, mutta ei siitä selvää saa.

Eihän siitä mitään selvää saa, muuta "Let me tell you about..." voisi olla aika lähellä hyvällä mielikuvituksella.
 
Aika käsittämätön kaikuefekti tossa biisissä, kun sitä tarkemmin kuuntelee. Rumpuraidoilla? Jotenkin kuulostaa, että huonetilan ääni olisi kaiutettu, eikä mitään lähimikitettyä äänilähdettä.

Moztart. Olispa hieno bändin nimi!

Nyt kun kuuntelen taas kerran Roadrunner-lättyä, niin bassoraidan saundi taitaa olla oleellisin levyn tunnusomaiselle saundille. Se voi jopa olla se, joka erottaa pohjimmiltaan levyn Crazy Daysistä. Päälle tunkeva basso.