Rock, pop, alternative ›

Minun mielestä Let it be-levy voittaa bändin kaksi ekaa levyä (Paljon muiden
tehtyjä biisejä) ja epätasaisen Yellow submarinen.

Calliope: No se oli hänen näkemyksensä.
Saattaa johtua siitä että ilman Across the universea Lennonin osuus levyllä on melko huonoa. Lennonin mielestä Spector sai siitä sotkusta jotain irti
Totta. Siis Lennonin mielipiteenä.

vepsi: Minun mielestä Let it be-levy voittaa bändin kaksi ekaa levyä (Paljon muiden
tehtyjä biisejä) ja epätasaisen Yellow submarinen.
 
Minun mielestäni kahden ekan levyn helmet ovat muiden biisejä ja molemmat päättävät levyn; "Twist and Shout" ja "Money". Lennonin rääkymä "Money" on näistä vissiin vähemmän tunnetumpi, mutta tulkinnaltaan mielestäni tasaveroinen "Twist and Shout'in" rinnalla. Rock and roll!!

Calliope: Minun mielestäni kahden ekan levyn helmet ovat muiden biisejä ja molemmat päättävät levyn; "Twist and Shout" ja "Money". Lennonin rääkymä "Money" on näistä vissiin vähemmän tunnetumpi, mutta tulkinnaltaan mielestäni tasaveroinen "Twist and Shout'in" rinnalla. Rock and roll!!
Kahdelta ekalta levyltä löytyvät coverit Please mr. postman ja juuri nuot twist
and shout ja Money ovat omia suosikkejani.
Johtuvat juuri Lennonin tavasta tulkita niitä.
Jerry lee lewis esittää myös tuon Money biisin hienosti:
http://www.youtube.com/watch?v=MDCOivhN6sI

aksiom: Mä en ole koskaan huomannut että Let it Be olis millään mittarilla huonompi levy kuin mitkään muut 60-luvun jälkipuoliskon mestariteoksista. Pidän etenkin levyn kotokutoisesta tunnelmasta.
 
kyllä. levy soundaa ihmeen rouheelta. i dig a pony ja i've got a feeling rokkaavat täysillä!

Let It Be on ihan jees. Muutamia tosi hyviä biisejä ja varsinkin I've Got A Feeling on maininnan arvonen. Naked on kiva ja hyvä että siinä on Don't Let Me Down. Ja Fly on the Wall on kanssa ihan hauska.
 
Ja Please Please Mesta sen verran että vaikka sen jälkeen seuraavat kolme onkin mun mielestä heikointa Beatlesia, niin debyytti on kyllä top3-Beatlesissa. Mahtava albumi! Energinen ja hauskoja biisejä
 
EDIT: Tuli muuten mieleen, onko Beatlesilla mitään kunnon livelevyjä? Ainakin tuo Hollywood Bowlin oon nähny joskus jossain divarilla, muttei taida sekään olla virallinen julkaisu? Nakedhan on jo aika lähellä livejulkasua. Niin ja onko mitään virallista kuvatallennettakaan keikoilta julkastu?

Hollywood Bowl on virallinen julkaisu (Parlophone), ja ihan hyvä.

Calliope: Minun mielestäni kahden ekan levyn helmet ovat muiden biisejä ja molemmat päättävät levyn; "Twist and Shout" ja "Money". Lennonin rääkymä "Money" on näistä vissiin vähemmän tunnetumpi, mutta tulkinnaltaan mielestäni tasaveroinen "Twist and Shout'in" rinnalla. Rock and roll!!
 
http://www.youtube.com/watch?v=MKI6c6BYbp0
Täytyy laittaa oftopiccina tähän mitä ilmeisimmin Beatlesin ja Lennonin innoittama Money versio. Miusta tää jytää hyvin. Ja rääkyy.

velipesonen: Lehdistön keksimät kilpailuasetelmata ovat tietysti aina täysin nuijia. Ainoa todellinen kilpailuasetelma jossa Beatles oli, oli nimenomaan Bech Boysin, tarkemmin Brian Wilsonin kanssa.
 
Niin ja olihan Lennonilla käynnissä oma kilpailunsa Dylanin kanssa: Rubber Soulilla oli Norwegian Woodinsa, johon Dylan vastasi Blonde On Blonden 4th Time Aroundilla.

kepe-5: Niin ja olihan Lennonilla käynnissä oma kilpailunsa Dylanin kanssa: Rubber Soulilla oli Norwegian Woodinsa, johon Dylan vastasi Blonde On Blonden 4th Time Aroundilla.
 
En tiedä, mutta "You've Got to Hide Your Love Away" kuulostaa vielä Dylan-vaikutteisemmalta kuin NW.

StJerky: En tiedä, mutta "You've Got to Hide Your Love Away" kuulostaa vielä Dylan-vaikutteisemmalta kuin NW.
Lennon on myöntänyt sen olevan hänen Dylan-biisinsä. Soolotuotannossa
eniten sitä on Working class hero:ssa.

Gardiner: http://www.youtube.com/watch?v=MKI6c6BYbp0
Täytyy laittaa oftopiccina tähän mitä ilmeisimmin Beatlesin ja Lennonin innoittama Money versio. Miusta tää jytää hyvin. Ja rääkyy.
 
Tähän ketjun vasta toisena offtopicina, että tämä ei ole yhtään Lennon vaikutteinen Money:
http://www.youtube.com/watch?v=3_iQZiVD_zA
 
Äärimmäisen onnistuneita cover rokkenrollereita Lennonilta ovat Rock'n Roll Music, Money ja Twist and Shout. Joissa hän pistää äänensä riekaleiksi, varmaan sananmukaisesti.
 
Sir Paulilta taas Long Tall Sally, ei tietenkään ihan pikku Rikun tulkintaan yllä. Mutta esim. Hollywood Bowl-livellä lähtee aika raaka tulkinta.

Lukaisin tuossa viisi kuudesosaa Ray Colmanin John Lennon -kirjasta (suom. Osmo Saarinen), joka alkukielisesti väittää olevansa The Definite Biography. Kuudesosa sivumäärästä tuli hypittyä yli inhosta väristen. Kammottava roskakirja, kolmesta syystä:
 
- Colemanin ihmiskuva on ylimalkainen ja pinnallinen, kuin Seiskan sivuilta, paitsi Seiska sentään kertoo totuuden.
- Coleman ei ymmärrä Lennonin pääasiallisesta aikaansaannoksesta, musiikista, kovinkaan paljon, mikä on hämmästyttävää koska hän sentään oli Melody Makerin päätoimittaja.
- Coleman ylimalkaistamisen lisäksi myös vääristelee eli jättää olennaisia asioita kertomatta, suhteuttaa väärin ja parissa kohtaa puhuu jopa ns. roskaakin.
 
Elämäkertureilla ei ole minkäänlaista vastuuta siitä millaista paskaa he painomusteen välityksellä ilmoille tuuttaavat. En ole lukenut Albert Goldmanin parjattua paskakirjaa Lennonista, mutta tuskinpa sekään pystyy olemaan heikompi puin Colemanin Definitive Disgust.

mitäs olet velipesonen mieltä "Eilisestä"?

Calliope: mitäs olet velipesonen mieltä "Eilisestä"?
 
Se on mielestäni paras Beatle(s) -biografia mitä olen lukenut. Tosin sehän on puoliksi Maccan itsensä tekele ja siinä on puolustelun makua. Ei sekään mikään kovin hyvä kirja ole mutta silti huonojen joukossa paras. En ole todellakaan lukenut kaikkia alan kirjoja, suomennetut miinus Goldmanin olen lukenut, ja toisen mokoman på engelska.
 
Pääasiallinen syy Maccan puolustelulle lienee se että lehdistö on jokseenkin vähä-älyisesti luonut Lennonista kiiltokuvan ja samalla vääränlaisen vastakkainasettelun Lennonin ja Maccan välille. Kilpailuasetelma ei välttämättä tarkoita vastakkaisuutta. Minun käsitykseni on, että he molemmat olivat alusta loppuun hyvin tyytyväisiä siihen, että olivat keskenään samassa bändissä. Tämä on suurimmalle osalle toimittajista mahdoton asia hyväksyä.
 
Onko se suomennettu kirja nimeltä McCartney muuten sekin Colemanin kirjoittama? Se on vielä huonompi kuin tämä Lennon-kirja.

Siinä "Eilisen" lopussa on oma kappaleensa tästä surullisen kuuluisasta "How do you sleep?" -kappaleesta. Pitääköhän tuo paikkaansa, että sanat kirjoittivat John, Yoko ja Allen Klein?
 
Coleman on näköjään kirjoittanut McCartneystakin teoksen. Amazon arvostelujen mukaan ei kannata ostaa.

Mutta entä Ringo, tuo kaikkien rumpaleiden metsuri? Mukava olisi lukea hänen subjektiivinen näkemys asioista.
 
Kun sattuu elämäänkin vielä.

glx405: Mutta entä Ringo, tuo kaikkien rumpaleiden metsuri? Mukava olisi lukea hänen subjektiivinen näkemys asioista.
 
Kun sattuu elämäänkin vielä.
 
Sinäpä sen sanoit. Yleensä näissä kaikenkarvaisissa Beatles-dokumenteissa juuri Ringo on se joka pystyy sanomaan asian kaikkein lyhyimmin ja osuvimmin ja yleensä vielä hauskasti. Hän oli se joka seurasi Lennonin ja McCartneyn työskentelyä kaikkein lähimpänä kaikkein enimmän aikaa. Luulenpa että Pepperiä tehtäessä Beatlesistä eniten aikaa olivat studiossa Macca ja Ringo. Hänellä ei ollut omia sävellyksellisiä ambitioita sotkemassa kuten Georgella.
 
Sitä paitsi Ringolla oli yksityinen baari nimeltä Lentävä Lehmä.

glx405: Tähän ketjun vasta toisena offtopicina, että tämä ei ole yhtään Lennon vaikutteinen Money:
http://www.youtube.com/watch?v=3_iQZiVD_zA
 
Äärimmäisen onnistuneita cover rokkenrollereita Lennonilta ovat Rock'n Roll Music, Money ja Twist and Shout. Joissa hän pistää äänensä riekaleiksi, varmaan sananmukaisesti.
 
Sir Paulilta taas Long Tall Sally, ei tietenkään ihan pikku Rikun tulkintaan yllä. Mutta esim. Hollywood Bowl-livellä lähtee aika raaka tulkinta.
Tuli vielä mieleen Johnin rokkilaululla vetämä Dizzy miss Lizzy ja
vähän harvinaisemmat Bad boy ja Slow down.

Onko kukaan lukenut Philip Normanin Lennon -kirjaa? Se on itsellä hyllyssä vielä lukemattomana. Samaten löytyy hyllystä lukemattomana Larry Kanen Lennon-kirja, joka ainakin silmäilyn perusteella tuntuu olevan heppoinen?