Rock, pop, alternative ›

sikki-six: Sovitus vaikuttaa grooveen todella paljon, vaiko eikö? Toimiva sovitus on nähdäkseni grooven edellytys. Pelkkä virtuositeetti ei riitä.
 
Tulin tuossa jo sanoneeksi mitä se groove on eli soittajien ja laulajien (ja tanssijoidenkin) suhde iskuun; millä puolella ollaan ja millä etäisyydellä kukin ja millainen kokonaisuus tästä muodostuu. Se kokonaisuus voi olla mitä tahansa lattean ja fantastisen väliltä. Groove ei ole musiikin ainoa ominaisuus mutta luvattoman usein siitä ei piitata pätkääkään ja siinä kohtaa valitettavasti me valkolaiset olemme usein - emme aina - oppilapsen asemassa.
 
Koska rumpali tuottaa soittimellaan pääasiassa hälyjä joiden ei ole tarkoitus sisältää melodis-harmonista informaatiota, hänen taidossaan korostuu grooven osuus erityisesti. Hyvä rumpali kuten Charlie Watts osaa pelata yhtä aikaa kolmella asialla, tempolla, iskun sijainnilla suhteessa abstraktiin iskuun ja iskun sijainnilla suhteessa muihin muusikoihin. Toiselta puolen on aivan kohtuullista sanoa että rumpali joka ei viitsi tai tajua pelata näillä asioilla ei ole hyvä rumpali. Luonnollisesti samaa taitoa edellytetään kaikilta muusikoilta mutta rumpalin kohdalla tämä on ns. elämän ja kuoleman kysymys.
 
Mielestäni nämä asiat kuuluvat musiikkiin ja välillä tulee pöljä olo jos ne sieltä puuttuvat. Kuuluuhan musiikkiin dynamiikkakin, joka taasen on usein grooven kanssa tekemisissä mielenkiintoisella tavalla.

sikki-six: Miksi Rollaattorit groovaa, mutta raskaampaa kamaa soittavat eivät? Sukupolvikysymys, kenties? Nuokin kolme modernia esimerkkiä soittavat suht erilaista musiikkia.
 
Groove on eräs niistä musiikin ominaisuuksista mitkä hevimusiikista puuttuvat ja minkä vuoksi (post-Priest) hevi ei ole elävää päivää nähnytkään. Voisi tietenkin sanoa että näiden hevi-orientoituneiden bändien groove on lattea, mutta se nyt on näitä kiertelyjä taas. Tarpeeksi lattea kun on niin on jo kuollut.
 
Oz-Sabatilla oli erittäin mielenkiintoisia grooveja, vaikkei yhtä hyviä kuin Stonesilla, mutta nehän - Sab siis - ei julkisen määritelmän mukaan heviä olleetkaan.

velipesonen: Groove on eräs niistä musiikin ominaisuuksista mitkä hevimusiikista puuttuvat
 
Ei muuten pidä paikkaansa tämäkään väite.
 
http://www.youtube.com/watch?v=7xxgRUyzgs0
 
http://www.youtube.com/watch?v=JNZwYfv-Zto
 
http://www.youtube.com/watch?v=kg41Iej7eeI

Living Colour, Bad Brains, Rage Against de Machine, ei ne ole hevimusiikkia post-Priest-mielessä.

velipesonen: Living Colour, Bad Brains, Rage Against de Machine, ei ne ole hevimusiikkia post-Priest-mielessä.
 
Missäs mielessä ne on hevimusiikkia? Hevikin voi svengata ja groovata kuten Living Colourista kuulemme.

BigPapa: Missäs mielessä ne on hevimusiikkia? Hevikin voi svengata kuten Living Colourista kuulemme.
 
Et ole vielä hiffanut? Aina kun joku kumoaa esimerkillä jonkun nimim.velipesosen väitteen joka liittyy jotenkin luokitteluun hän yrittää kumota sitä "ei toi ole rokkia"/"ei toi ole heviä" tyyppisin argumentein.
 
Juuri osin tuosta syystä tässä ketjussa on mahdoton keskustella groovesta,rockista tai mistään muustakaan koska niiden määrittely muuttuu aina "lennosta" ja "sopivasti" tukemaan vaikka nyt sitä "rock on kuollut" mielipidettä.
 
Toisaalta "rockin kuolemaa" julistavien uskottavuutta heikentää joidenkin heistä huono/heikko rockin tuntemus.Vaikka tästä jäädään rysän päältä kiinni silti yritetään lähes "itkuraivari"-tyyppisellä epätoivolla väittää mustaa valkoiseksi.

BigPapa: Missäs mielessä ne on hevimusiikkia?
 
Tietenkin pre-Priest -mielessä.

velipesonen: Tietenkin pre-Priest -mielessä.
 
Pre-Priest mielessä? Siis tarkoitat että nuo olivat heviä 60-luvun määritteiden mukaan?

velipesonen: Tietenkin pre-Priest -mielessä.
 
Tähän kaipaan perustelua, kirjaimellisesti pre-priest vaikka Priest oli ennen Living Colouria? Nytkö vetoat hevin estetiikkaan? Kyllähän tässä nyt aikajana on hieman sekaisin jollain.

Joku jossain vaiheessa mainitsi jatsia hiplailuksi. Musta tässä Herbie Hancock -klipissä on jatsia sellaisessa muodossa josta tykkään ihan sikana: http://www.youtube.com/watch?v=vOw80e3jfsY )
 
Ken väittää että tässä ei ole "munaa", katsokoon tonne viiden minuutin kohdalle plus siitä loppuun. Ja sitten vielä jatketaan kärsivällisesti tonne 6:15 kohtaan jossa teeman jälkeen Vinnie Colaiuta vetää sellaista sooloa, että vallan Herbietäkin naurattaa (7:11).
 
Joko on äänestetty maailman parhaasta rockkilaulajasta? Kaikki sanoo, että se on Dio, mutta kyllä se on Graham Bonnett. Todisteeksi minuutin luikautus: http://www.youtube.com/watch?v=mxgvKrt6eo4

velipesonen: Groove on eräs niistä musiikin ominaisuuksista mitkä hevimusiikista puuttuvat ja minkä vuoksi (post-Priest) hevi ei ole elävää päivää nähnytkään. Voisi tietenkin sanoa että näiden hevi-orientoituneiden bändien groove on lattea, mutta se nyt on näitä kiertelyjä taas. Tarpeeksi lattea kun on niin on jo kuollut.
 
90-luvun rockissa/metallissa tuota groovea oli musta olemassa isosti bändeillä kuten Sepultura, Pantera ja mainittu RATM. Nämä bändit runttasivat grooveaan varsin raskaalla kädellä, mutta siitä huolimatta rytmi pisti pään nyökyttämään ja jalan napsumaan - groove siis toimi.
 
Oz-Sabatilla oli erittäin mielenkiintoisia grooveja, vaikkei yhtä hyviä kuin Stonesilla, mutta nehän - Sab siis - ei julkisen määritelmän mukaan heviä olleetkaan.
 
No tuohan nyt on selvä. Nykyaikana Sabbathin vaikutusta kuulee stonerissa, sludgessa, doomissa ja "retro-rokkailussa" (Wolfmother ym.) - ei niinkään modernissa metallissa, joka on keskittynynt konemaiseen tarkkuuteen ja minimaaliseen dynamiikkaan.

VeKrio: Joko on äänestetty maailman parhaasta rockkilaulajasta? Kaikki sanoo, että se on Dio, mutta kyllä se on Graham Bonnett.
 
Ei vaan se on Ian Gillan. Todisteita ei tarvita.

BigPapa: Tähän kaipaan perustelua, kirjaimellisesti pre-priest vaikka Priest oli ennen Living Colouria? Nytkö vetoat hevin estetiikkaan? Kyllähän tässä nyt aikajana on hieman sekaisin jollain.
 
Tämän keskustelun yhteydessä olen minä omaksunut järjestelmällisesti sen määrittelyn että hevi alkaa new wave of British heavy metalista eli silloinhan se on suunnilleen Priest.
 
(Reunahuomautus: Hevin voi tietenkin määritellä muillakin tavoilla ja määritelmissä on tietenkin eroja, olen nähnyt levykaupan kataloogissa sellaisenkin bändin kuin The Who laitetun heviosastolle.)
 
Jos nyt kuitenkin ajattelemme mitä muita määritelmiä noin niin kuin luonnostaan lankeaisi, niin ainakin heavy metal -termi otettiin ensin käyttöön Grateful Deadin kohdalla. Siihen tuskin viitsii tuijottaa. Sitten voi sanoa että Black Sabbath keksi hevin, mutta sen määritelmän ongelma on että Sab oli täysin luonnollinen rockyhtye, vieläpä hyvä. Sama koskee Blue Cheeriä. Voi myös ajatella että Kinks keksi hevin koska heidän levyillään oli ensimmäisenä sellaisia "yliyksinkertaisia", junttaamalla soitettuja iskuriffejä. Edelleen hevin keksijänä voi pitää myös Link Wrayta ja hänen hitaita voimasointujaan, jolloin mennään jo melkein 50-luvulle. Voi myös ajatella että hevi syntyi kitaravallista ja tietääkseni ensimmäinen kitaroilla tehty räminävalli oli Rolling Stonesien tokalla sinkulla I Wanna Be Your Man.
 
No niin, jos jotain voi epäillä Stonesien keksinnöksi niin sitä on syytä epäillä amerikkalaisten bluesmuusikoiden keksinnöksi. En ole semmoista kuullut mutta en yllättyisi jos joku kaivaisi kitaravallin jo joskus 40-luvulla tehdystä bluesesityksestä. Edelleen erilaisissa kansanmusiikeissa on paljolla kielisoittimilla tehtyjä usein bordunanuotillisia räminävalleja, joita voi pitää hevinä.
 
Jotta emme joutuisi tällaiseen äärettömän laskeutumisen alkuhämärään, olisi hevin alkuna järkevä pitää sitä pistettä jossa se erkani rockin hengestä ja silloin vastaus on minun käsittääkseni Priest.

Ottaen huomioon että Judas Priest on perustettu vuonna 1968 ja ensimmäinen levykin tuli jo vuonna 1974, ei sitä voi millään muotoa laskea NWOBHMin joukkoon.

velipesonen: Sitten voi sanoa että Black Sabbath keksi hevin, mutta sen määritelmän ongelma on että Sab oli täysin luonnollinen rockyhtye, vieläpä hyvä.
 
Kylla Sabbathilla oli jo se koko heviestetiikka niin paketissa, puhumattakaan Iommin raskaista ja simppeleistä riffeistä, että jos tuo ei ole ensimmäinen todellinen hevibändi, niin ei sitten mikään. Toki bändin soitto on nykyheviin verrattuna varsin eläväistä ja blueshenkistä, mutta tosta se anyhoo lähti.
 
Joku Kinks on ehkä kitararuntan saralla ollut tuossa matkan varrella vaikuttamassa, mutta eihän tuolla itse musalla tai lyyrisellä sisällöllä ole mitään tekemistä hevin kanssa. Jimi Hendrix taisi vaikuttaa metallikitarointiin ennen Iommia eniten, varsinkin siihen ärhäkkään soolomeinkiin.

velipesonen: Tämän keskustelun yhteydessä olen minä omaksunut järjestelmällisesti sen määrittelyn että hevi alkaa new wave of British heavy metalista eli silloinhan se on suunnilleen Priest.
 
(Reunahuomautus: Hevin voi tietenkin määritellä muillakin tavoilla ja määritelmissä on tietenkin eroja, olen nähnyt levykaupan kataloogissa sellaisenkin bändin kuin The Who laitetun heviosastolle.)
 
Jos nyt kuitenkin ajattelemme mitä muita määritelmiä noin niin kuin luonnostaan lankeaisi, niin ainakin heavy metal -termi otettiin ensin käyttöön Grateful Deadin kohdalla. Siihen tuskin viitsii tuijottaa. Sitten voi sanoa että Black Sabbath keksi hevin, mutta sen määritelmän ongelma on että Sab oli täysin luonnollinen rockyhtye, vieläpä hyvä. Sama koskee Blue Cheeriä. Voi myös ajatella että Kinks keksi hevin koska heidän levyillään oli ensimmäisenä sellaisia "yliyksinkertaisia", junttaamalla soitettuja iskuriffejä. Edelleen hevin keksijänä voi pitää myös Link Wrayta ja hänen hitaita voimasointujaan, jolloin mennään jo melkein 50-luvulle. Voi myös ajatella että hevi syntyi kitaravallista ja tietääkseni ensimmäinen kitaroilla tehty räminävalli oli Rolling Stonesien tokalla sinkulla I Wanna Be Your Man.
 
No niin, jos jotain voi epäillä Stonesien keksinnöksi niin sitä on syytä epäillä amerikkalaisten bluesmuusikoiden keksinnöksi. En ole semmoista kuullut mutta en yllättyisi jos joku kaivaisi kitaravallin jo joskus 40-luvulla tehdystä bluesesityksestä. Edelleen erilaisissa kansanmusiikeissa on paljolla kielisoittimilla tehtyjä usein bordunanuotillisia räminävalleja, joita voi pitää hevinä.
 
Jotta emme joutuisi tällaiseen äärettömän laskeutumisen alkuhämärään, olisi hevin alkuna järkevä pitää sitä pistettä jossa se erkani rockin hengestä ja silloin vastaus on minun käsittääkseni Priest.
 
Niin, miten tämä nyt sitten kertoo siitä, että Living Colour on pre-priest heviä?

Motörhead luetaan joskus NWOBHM:iin, Priestiä ei juuri ikinä. Motörhead tuli myös Priestin jälkeen, joten sen on selkeästi oltava post-Priest, eli heviä eli kuollutta, eli ei ollenkaan rockia. Kuitenkin muistamme ketjun aikaisemmista vaiheista että Motörhead on (kuulemma) jotakuinkin viimeinen elossa oleva rockbändi.
 
Missä on logiikka taas?

BigPapa: Niin, miten tämä nyt sitten kertoo siitä, että Living Colour on pre-priest heviä?
 
Kyllä se siellä lukee ihan selvästi.
 
Toistan edelleen ettei määritelmien pidä perustua luokitteluille.

Borlag: Ottaen huomioon että Judas Priest on perustettu vuonna 1968 ja ensimmäinen levykin tuli jo vuonna 1974, ei sitä voi millään muotoa laskea NWOBHMin joukkoon.
 
Priesti oli osittain edelläkävijä tuossa tyylissä, mutta jos itse muistelen että miten noita bändejä aikanaan niputettiin, niin kyllä Priest oli Maidenin kanssa sitä Brittihevimetallin ydintä.

velipesonen: Kyllä se siellä lukee ihan selvästi.
 
Toistan edelleen ettei määritelmien pidä perustua luokitteluille.
 
Mitään selkeyttä vastauksessasi ei ollut. Kerro nyt vaan miten Living Colour mielestäsi on pre-priest heviä. Aivan turha jaaritella hevin "keksijöistä" yms.