Rock, pop, alternative ›

BigPapa: Kuka nää on määritellyt kovimmiksi? Miksi Purplen pitäis kuullostaa Stevie Wonderilta, kun Wonder tekee sen juttunsa kuitenkin paremmin.
 
Mun mielestä Stormbringerillä kaikki biisit ovat ihan helkatin hyviä paitsi Love Dont Mean a Thing, joka on ihan ok. Soldier of Fortunekin on mun mielestä hieman tylsä, vaikka se kova hitti onkin aina ollut. Kaikki muut biisit iskevät ihan kympillä.
 
Stormbringerillä on mun mielestä myös parhaimmat kitara- ja rumpusoundit, mitä Purplella 70-luvulla oli. Etenkin kitarasoundit ovat mielenkiintoiset siinä mielessä, että koko levyllä ei ole käytetty säröä kuin nimeksi, mutta soundit toimivat silti raskaimmissakin biiseissä (nimibiisi, Lady Double Dealer, High Ball Shooter) todella hyvin.

Velli: nimibiisi, Lady Double Dealer, High Ball Shooter, todella hyvin.
 
Nää onkin hyviä, Lady Double Dealer mielenkiintoinen rocker. Sellaista Purple meets Chuck Berry vaikka mollahtavasti mennäänkin. Ja soundit on tosiaan ihan hyvät. Burnin jälkeen seuraavaa levyä odotettiin vesi kielellä, mut "hienoinen" pettymyshän se oli Burnin jälkeen. Sirdckyj:lle: Siinä ajassa eläneenä on varmaankin niin, että mulla on toisenlainen kokemus noista Purplejutuista kuin sulla. Tarkoitan sitä, että mitä fiiliksiä ne levyt ilmestyessään aiheuttivat, kun niitä oli odoteltu aikansa.

BigPapa: Funkin myötähän alkoi Purplen alasajo, kuihtuminen, tuho. Jos ihan tarkkoja ollaan niin Come Taste The Band, vaikka on kohtuu kelvollinen, ei edusta Purple -musiikin hurmosta ja vimmaa sellaisena kuin Purple parhaimmillaan on.
Bolinin mukanaa tuoma amöriican-rock ilman Bachiaanisia ulottuvuuksia surkastutti Purplen ytimen, tämän BLP:n muotoon BLP joka ei kuitenkaan ole = merkillä liitettävissä toisiinsa. Vertailun vuoksi BlLP ja BoLP. Burn - Lp on oivallinen jatke MKII:n tuotoksiin. Sen sijaan Stormbringerillä aletaan lipsua ja liukastella tuhoisin seurauksin. Blackmore jättää Purplen.
 
Blackmoren lähdön mukana jätettiin virtuositeetti biiseistä kokonaan pois. No ylläri, kun Bolinilta ei vaan lähteny. Hieno kitaristi omassa jutussaan mutta ei se kyllä Purplelta kuulosta. Comin' Homen diu-diu kitarasoolo ei nyt vaan oo lähelläkään sitä mitä Blackmore vielä Burnilla tarjoili. Stormbringerillä kitara ei oo enää merkittävässä osassa, "Play your shoeshine music!". Paras kommentti ehdottomasti. Mutta: CTTB:lla on hienoja biisejä mun mielestä, This Time Around on tosi kaunis. Tietyssä fiiliksessä se levy menee mutta mulle tärkein kokoonpano on MkII. Paras lataus ja paras fiilis.

Isotalo: Blackmoren lähdön mukana jätettiin virtuositeetti biiseistä kokonaan pois. No ylläri, kun Bolinilta ei vaan lähteny. Hieno kitaristi omassa jutussaan mutta ei se kyllä Purplelta kuulosta. Comin' Homen diu-diu kitarasoolo ei nyt vaan oo lähelläkään sitä mitä Blackmore vielä Burnilla tarjoili. Stormbringerillä kitara ei oo enää merkittävässä osassa, "Play your shoeshine music!". Paras kommentti ehdottomasti. Mutta: CTTB:lla on hienoja biisejä mun mielestä, This Time Around on tosi kaunis. Tietyssä fiiliksessä se levy menee mutta mulle tärkein kokoonpano on MkII. Paras lataus ja paras fiilis.
 
Bolinhan ei muutenkaan ollut innoissaan siitä että piti soittaa noita Blackmoren aikasia biisejä, ja vetikin ne sit ihan paskasti. Highway starin liveveto on haikein ikinä.
 
Mä ymmärrän ton pointin tosta että Bolinilta ei lähtenyt kuten Blackmorelta, mutta sit taas, Bolin soitti makeita komppijuttuja, esim. Gettin' tighter. Ja soolotkin on kyllä hyvin soitettu, vaikka ei mitään trademerk-osastoa olekaan.
 
Stormbringerillä on makeeta se, että kitarabändi soittaa sillee että kitara ei oo merkittävässä osassa.
 
Ja silti Blackmore soittaa vitun hyvin, nekin jutut mistä on itekki sanonu et ei just kiinnosta. Kuten "Hold on":in soolon. Hieno kaari.

Sit jos Bolinista puhutaan, niin näistä mie pidän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=bbLjObdYWhQ
 
http://www.youtube.com/watch?v=h-vPCZBmtYo
 
http://www.youtube.com/watch?v=sEzfoG1YAqg
 
http://www.youtube.com/watch?v=WqSmLf5as_4

sirdickyj: Onhan siinä kuitenkin sellanen juttu, että toi 1987 on myös kappalemateriaaliltaan aika kehno, jos ei kahta Sykes-sävellystä, eli Still of the nightia ja Is this lovea lasketa.
 
Koska ne kaksi muuta timanttia, eli Crying in the rain ja Here I go olivat uusintaversioita vanhoista kappaleista.
 
Tossa vielä sit pyristelee Gimme all your lova jotenkin, mitä ei kuitenkaan hyvällä tahdollakaan voi sanoa ku enintään "ihan kiva" biisiks.
 
Mutta jo pelkkä Still of the night sekä Is this lova sisältävät kitaransoittoa, joka saa maailman pyörimään hetken hiljempaa ja pysähtymään. Ja niissä on sitä sovituksellisuutta joka kaikesta siitä tylsästä jytästä puuttuu, jota edustavat levyt Troublesta Saints and sinnersiin.
 
Ne kaks ekaa Coverdalea ovat sit eri juttu, ja Restless heart on ihan oma juttunsa, siinä on kova soittajaktras joka saa siieh blues-henkeen ihan toisenlaista henkeä kun aiemmat jyrät,.
 
Voi kiesus, tuo Is This Love on sellaista jenkkikasarisontaa, jota ei voi kuunnella nauramatta.

antnis: Voi kiesus, tuo Is This Love on sellaista jenkkikasarisontaa, jota ei voi kuunnella nauramatta.
 
Sit on. Hyvä biisi kuitenkin ja hyvin soitettu, sovitettu ja laulettu. Ja kitarasoolo on vitun komee.

PsychedelicWarlord: Vai olisko ollut niin ettet tiennyt Paicen ja Lordin soittaneen myös Whitesnakessa?
 
Sillä ei ole mitään merkitystä minulle, tiesinkö heidän soittaneensa myös Whitesnakessa, mutta sillä ei myöskään ole merkitystä minulle, että kenties tiesit heidän soittaneen Whitesnakessa. Kerro ihmeessä lisää missä muualla Paice ja Lord ovat soittaneet! Varmaan merkittävää musiikkia automaattisesti kaikki, missä Paice ja Lord ovat soittaneet. Oletkos muuten kuunnellut viimeaikoina Dion merkittäviä doo-wop levytyksiä? Varmaankin tärkeitä, koska niissähän laulaa Ronnie James Dio.
 
Tosin pikkuhiljaa bluesvaikutteet sitten katosivat/vähenivät.
 
Onneksi. Ja 'Is This Love' on ehdottomasti bändin parasta tuotantoa. Joidenkin mielestä kasari on sietämätöntä, koska heidän mielestään kasari on sietämätöntä. Vuosikymmen muiden joukossa.

"Is this love":n kitarasoolossa on draaman kaari, siinä on alku ja loppu. Ja se kasvaa hienosta pidäkkeellisyydestä hienoon lopetukseen.
 
Yhtään tällaista kitarasooloa ei kuulla sen "oikean" Whitesnaken tuotannossa, eli ajalla ennen 1987:aa.
 
Silti tuokaan levy ei ole mulle mitenkään muita tärkeämpi, etenkin vinyylin soundi on täysin epäselvää mössöä, ja virvelisoundi estää kuuntelun lähes tyystin.
 
Mutta aikansa tuotos se on, ja helvetin hyvin soitettu ja laulettu, ja omalla tavallaan myös hyvin tuotettu.
 
Ja onhan se levy, jossa on 5 kurkobiisiä, vaikka 2 niistä onkin uusintaversioita.
 
Ja toisaalta hyvähän mun on itkeä kun kuitenkin itekkin vetelen noita Snake-tribuuttikeikkoja. Joissa on mukana myös tota "tylsää" matskua. Ja toki myös nuo 5 kurkobiisiä 1987:lta.
 
Coverdale tarvitsee muuten aisaparikseen jonkun itseään vahvemman persoonan, eikä mitään juoksupoikia, kuten nykyiset bändiläiset tai Moody/ Mrsden /Galley-osaston perussahaajia.

jazzmies:
 
Onneksi. Ja 'Is This Love' on ehdottomasti bändin parasta tuotantoa. Joidenkin mielestä kasari on sietämätöntä, koska heidän mielestään kasari on sietämätöntä. Vuosikymmen muiden joukossa.
 
Olet vaan tainnut itse olla niin tukkahevin lumoissa siihen aikaan, että et osaa vielkään suhtautua huvittuneisuudella tuon ajan kliseisiin. Sitäpaitsi Is This Love:ssa on todella karmeat rumpusoundit. Noh, Miami Vicen taustamusana tuo varmaan menisi.

antnis: Olet vaan tainnut itse olla niin tukkahevin lumoissa siihen aikaan, että et osaa vielkään suhtautua huvittuneisuudella tuon ajan kliseisiin. Sitäpaitsi Is This Love:ssa on todella karmeat rumpusoundit.
 
Koko levyllä on karmeat rumpusoundit. Jos ei tykkää.
 
Mutta jos ton vaan antaa soida eikä mieti, niin jotenki se kokonaisuus kuuluu sillee yhteen. Kaikkinensa.
 
Sykes sinänsä pilaa kaikki jutut tolla mössömeiningillään, jos ei siitä satu tykkäämään. Jos sattuu, niin Sykes pelastaa kaiken sillä mössömeiningillään.

antnis: Olet vaan tainnut itse olla niin tukkahevin lumoissa siihen aikaan, että et osaa vielkään suhtautua huvittuneisuudella tuon ajan kliseisiin. Sitäpaitsi Is This Love:ssa on todella karmeat rumpusoundit. Noh, Miami Vicen taustamusana tuo varmaan menisi.
 
mielummin huonot saundit hyvässä biisissä kuin hyvät soundit paskassa biisissä!!

badcompany: mielummin huonot saundit hyvässä biisissä kuin hyvät soundit paskassa biisissä!!
 
Purple onnistui molemmissa erinomaisesti, sekä soundeissa, että biiseissä.

antnis: Olet vaan tainnut itse olla niin tukkahevin lumoissa siihen aikaan, että et osaa vielkään suhtautua huvittuneisuudella tuon ajan kliseisiin.
 
Inhosin sitä silloin, koska olin proge ja metal, mutta nyt aikuisena koen lovee Whitesnaken loppukasaria kohtaan.

Tande: Purple onnistui molemmissa erinomaisesti, sekä soundeissa, että biiseissä.
 
Niinhän se on. Purple ei liiemmin tarvinnut tuotantoratkaisuja tuekessn.
 
Mikä toki sekin oli tuotantoratkaisu.
 
Esim. Stormbringerillä ei juuri ole soundeja mietitty, sen kuuloista hommaa, mutta silti todella hyvän kuuloista.

nänä ovat mielestäni 87 levyn aliarvostettuimmat biisit
 
http://www.youtube.com/watch?v=8sw5mleBGD4
 
http://www.youtube.com/watch?v=c7ET3ttYNuE
 
ja tämä versio standing in the shadowssta(87 levyn sessioissa uudestaan äänitetty)
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZP_P9RMwGJ4

nämä ovat mielestäni 87 levyn aliarvostettuimmat biisit
 
http://www.youtube.com/watch?v=8sw5mleBGD4
 
http://www.youtube.com/watch?v=c7ET3ttYNuE
 
ja tämä versio standing in the shadowssta(87 levyn sessioissa uudestaan äänitetty)
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZP_P9RMwGJ4
 
sori tuli kahteen kertaan prkl.....

http://www.blackmoresnight.com/moon … e_pages/fan_faire/fanfaire_9-17.jpg
 
En ole koskaan nähnyt ritarilla yhtä leveää hymyä! :D

Tande: http://www.blackmoresnight.com/moon … e_pages/fan_faire/fanfaire_9-17.jpg
 
En ole koskaan nähnyt ritarilla yhtä leveää hymyä! :D
 
Jostain syystä tuli tämä kolmikko mieleen:
 
http://www.highdefdiscnews.com/revi … s/young_frankenstein/image1full.jpg

Tällainen vanha pieru muistelee kaiholla Machine Headin ilmestymistä, oli kova juttu siihen aikaan, eikä aika ole pahasti purrut tekeleeseen, kuuntelen yhä mielelläni. Nyky-Purplesta tulee lähinnä mieleen poppoon rento ote esiintymiseen olematta silti löysä, itseironiaa riittää sopivasti. Gillan on kunkku vieläkin, vaikka korkeimmat äänet eivät enää niin komealta kuullostakaan.