Rock, pop, alternative ›

Eikös Brianilta julkaistu postuumisti levy nimeltä Joujouka, joka nojasi paljolti maailmanmusiikkiin?
 
Kyllä.. ne oli jotain Marokkolaisia nk. "mestarimusikantteja" joiden musiikkiin Brian ihastui ja jotka tekivät lopulta mahdolliseksi tämän ns. "Brianin levyn".

Eikös Brianilta julkaistu postuumisti levy nimeltä Joujouka, joka nojasi paljolti maailmanmusiikkiin?
 
Onko joku kuunnellut levyä?

Kyllä.. ne oli jotain Marokkolaisia nk. "mestarimusikantteja" joihin Brian ihastui ja jotka tekivät mahdolliseksi tämän ns. "Brianin levyn".
 
Juu, näin itsekin muistelisin. Tuosta vain rupesin pohtimaan, että melko paljon se Brian kuitenkin tuntui diggailevan pelkän bluesin sijasta juuri noita eksoottisempia musiikkimuotoja ja soittimia.
 
Edit: Ja tuosta psykedeelisestä suuntauksesta taisi vastata kuitenkin eniten Mick, joka on aina vaikuttanut haluavan kulkea uusimpien tuulien mukana. Keithistä en niinkään tiedä, koska mies on aina tuntunut olevan enempi perinteisemmän ilmaisun kannalla.

Ohhoh! olihan tekstiä, ja asiallista sellaista. Itse kuitenkin laittaisin Stonesin ekan levyn top kymppiin. Okei se on lainabiisejä melkein koko levy mutta se svengaa niin prkleen hienosti! Ja jätkät on vasta parikymppisiä. Ehdoton hankinta jokaiselle fanille...
 
Juu "Aftermathia" tai v. - 65 hittejä varhaisempia levytyksiä ketjussa ei oo muutenkaan hirveesti sivuttu. Lainabiiseistä yleensäottaen blues/R&B/rock'n'roll - jutut taittu paremmin kuin ajankohtaisemmat soul-coverit, jotka oli liian vaativia sekä soiton että laulun puolesta. Varhaisissa Jagger/Richard - sävellyksissä on myös mielenkiintoisia biisejä, esim. "Play With Fire" on ollut aina yksi suosikeistani.

Juu "Aftermathia" tai v. - 65 hittejä varhaisempia levytyksiä ketjussa ei oo muutenkaan hirveesti sivuttu.
 
Pitäis ehdottomasti hankkia ne kaksi ekaa, mutta jostain syystä on vain aina jäänyt, kun on hyllyssä se London years -sinkkupoksi. Ja tais tässäkin ketjussa jo ilmetä, että ceedeenä ei brittipainoksia saakaan, vai luinkohan väärin.

Hyvä levy, vaikka pientä hyytymistä on havaittavissa myös. If You Cant rock Me on yksi suosikkini yksinkertaisen, mutta toimivan riffinsä ansiosta. Luxury on semmonen biisi mistä tulee aina hyvälle tuulelle.
 
Fingerprint File on kanssa aika makea. Eli ei tuollakaan levyllä kovin montaa heikkoa palaa ole. :) Itse kyllä diggailen varauksetta kaikista Beggars Banquet ja Tattoo You välillä julkaistuista levyistä.
 
Ja kyllähän myöhemmiltä levyiltäkin löytyy kaikilta hetkensä. Vähiten tulee varmaan kuunneltua Undercoveria.

Ja tais tässäkin ketjussa jo ilmetä, että ceedeenä ei brittipainoksia saakaan, vai luinkohan väärin.
 
Juu. No. 2 levyä ei ole vissiin koskaan edes julkaistu CD:nä? Korjatkaa, jos olen väärässä...
 
Harmittaa vähän, koska UK versiot ovat kumminkin ne "oikeat" versiot noista levyistä ja kokoelmat (etenkin London Years) ovat sitä varten, että niille on nuo sinkkubiisit kerätty.
 
Ei muuta kun vinyyleitä metsästämään sitten. :)

Useissa keikka-arvioinneissa on kehuttu She´s so cold biisiä yleensäkin, mitä en kyllä täysin ymmärrä. Mielestäni ko. biisi on erittäin mitäänsanomaton ja Emotional rescue levyltä löytyisi muutama parempi vetokin keikoille kuten Let me go,nimibiisi tai olisipa hienoa kuulla joskun Dance tai suckin the seventies levyllä oleva pidempi Dance part II.
 
Aikaisemmin mainittin etteivät ole vetäneet Swayta vuosiin, mutta Pohjois-Amerikan rundilla se on ollut välillä mukana.Tuolta voi käydä tsiigaailemassa kiertueen keikkojen arvioita ja settejä http://www.iorr.org/
 
Mahdanko olla ainoa jolle Undercover levy on alusta loppuun tiukkoja biisejä? Yksi on ollut settilistalla kiertueella- ei täällä tietenkään eli She was hot.

Mahdanko olla ainoa jolle Undercover levy on alusta loppuun tiukkoja biisejä? Yksi on ollut settilistalla kiertueella- ei täällä tietenkään eli She was hot.
 
Et ole ainoa. Tai no, ei se nyt ihan alusta lopuun tiukka ole, mutta itselleni historiallisesti tärkein Rollari-lp, koska sen -ja etenkin She was hotin- ansiosta innostuin orkesterista.

Fingerprint File on kanssa aika makea. Eli ei tuollakaan levyllä kovin montaa heikkoa palaa ole. :) Itse kyllä diggailen varauksetta kaikista Beggars Banquet ja Tattoo You välillä julkaistuista levyistä.
 
Ja kyllähän myöhemmiltä levyiltäkin löytyy kaikilta hetkensä. Vähiten tulee varmaan kuunneltua Undercoveria.
 
Olisi mielenkiintoista kuulla perustelut/puolustelut;), miten kykenet VARAUKSETTA diggailemaan Black and Blue -levyä. Eihän se nyt mikään Let It Bleed kuitenkaan ole;)

Et ole ainoa. Tai no, ei se nyt ihan alusta lopuun tiukka ole, mutta itselleni historiallisesti tärkein Rollari-lp, koska sen -ja etenkin She was hotin- ansiosta innostuin orkesterista.
 
Undercover taisi olla viimeinen albumi, jolla Stones yritti kuulostaa ajankohtaiselta.

Undercover taisi olla viimeinen albumi, jolla Stones yritti kuulostaa ajankohtaiselta.
 
Kunnes muu bändi pisti Jaggerin takaisin ruotuunsa;)
 
Mielenkiintoinen huomio. Voisitko vähän tarkentaa? Tarkoitatko sävellyspuolta? Mielestäni lähes kaikki 80-luvun rollari-levyt kuulostavat soundeiltaan hyvinkin 80-lukulaisilta.

Niitä Emotional rescuen ja Undercoverin "discovaikutteita" ei taida enää myöhemmillä levyillä olla.
 
EDIT: Bridges to Babylon on paikoin aika moderninkin kuuloista, joten ehkä siinä on yritetty saada ajan henkeä taltioitua. Vaan kyllähän se kuulostaa myös hyvin perinteiseltä Stonesilta. Hyvä levy onkin.

Undercoverilla on muuten kierrätetty vanha riffi Exileltä eli vrt. Soul survivor ja It must be Hell ja yksi erikoisuuskin löytyi kun vaihdoin vinyylit cd:ksi. Wanna hold you biisistä oli pudotettu yksi säkeistö pois. Kyse on ymmärtääkseni mokasta ja USA painoksesta. Löytyyköhän tuota alkuperäistä versiota cd:llä jostain?
 
Joku diggaa B`n`B levyä varauksetta ja itse Emotionalia, johtuen historiasta ja olemalla ensimmäinen omilla rahoillani ostama lp-levy 11- vuotispäivänä. Hittibiisiä oli tullut jo kuunneltua kymmeniä kertoja puhelikioskeissa luurissa notkuen( huom! 90-luvulla syntyneet) jostain top-5 puhelinpalvelusta. Maksullisuutta sai huijattua näppälemällä kyseisen numeron viimeinen 0 helvatan nopeasti(ihminen on kekseliäs). Kaverin kanssa oltiin puhelinkopissa tuntikaupalla ja joku mummo aina tuli hätistelemään pois :)

Wanna hold you biisistä oli pudotettu yksi säkeistö pois. Kyse on ymmärtääkseni mokasta ja USA painoksesta. Löytyyköhän tuota alkuperäistä versiota cd:llä jostain?
 
Katos, pitääkin tarkistaa hyllystä mikä painos minulla on. On nääs sekä vinyyli että cd, mutta en oo tainnut kertaakaan cd:tä kuunnella...

Kunnes muu bändi pisti Jaggerin takaisin ruotuunsa;)
 
Mielenkiintoinen huomio. Voisitko vähän tarkentaa? Tarkoitatko sävellyspuolta? Mielestäni lähes kaikki 80-luvun rollari-levyt kuulostavat soundeiltaan hyvinkin 80-lukulaisilta.
 
No, ehkä tarttis kuunnella Undercover ja loput 80-luvun Rollarilevyt läpi pitkästä aikaa mutta "Undercover" 'illa oli vielä selvästi kuultavissa ideoita sen ajan mustasta musasta, mikä on ollut ominaista jos ei kaikille niin monille ROllarilevyille ihan uran alusta asti.

No, ehkä tarttis kuunnella Undercover ja loput 80-luvun Rollarilevyt läpi pitkästä aikaa mutta "Undercover" 'illa oli vielä selvästi kuultavissa ideoita sen ajan mustasta musasta, mikä on ollut ominaista jos ei kaikille niin monille ROllarilevyille ihan uran alusta asti.
 
Anteeksi että hiillostan;), mutta tuleeko itsellesi mieleen mitään tiettyjä mustia artisteja tai bändejä joiden vaikutus kuuluu Undercoverilla?

Tuota "haukuttua" Black & Blueta tulee kuunneltua useammin kuin monia klassikoiksi tunnustettuja Rollarilevyjä. Ei ehkä mikään järjettömän kova paketti kokonaisuutena mutta ei tossa mun mielestä varsinaisia hutejakaan ole ja muutama ihan loisto veto, "Memory Motel", "Fool to Cry" ja "Hand of Fate". Mä tykkään.

Anteeksi että hiillostan;), mutta tuleeko itsellesi mieleen mitään tiettyjä mustia artisteja tai bändejä joiden vaikutus kuuluu Undercoverilla?
 
Ei tietenkään mutta esim. nimikappale oli mun mielestä melkoisen modernin kuuloinen ilmestyessään niin saudien, sovituksen kuin aiheensakin puolesta. Albumin ilme on muutenkin nuorekas ja sellainen että yritetään mukautua aikaan ja kenties tavoittaa uutta, nuorta yleisöä.

Ei tietenkään mutta esim. nimikappale oli mun mielestä melkoisen modernin kuuloinen ilmestyessään niin saudien, sovituksen kuin aiheensakin puolesta.
 
Juu ja videokin oli aikanaan cool