Rock, pop, alternative ›

Tuosta Smoke On the Waterista on vielä pakko todeta: Mielestäni se on kulunut, mutta ansaitsee paikkansa top-10:ssä. Sanoisin, että Smoken tippuminen C-vaiheesta aiheuttaisi ihan yhtä suuren ihmetyksen ja närkästyksen kuin se, että se pääsi top-10:iin;)
 
Toinen merkityksellinen asia on se, että koko kisassa ei ehdotettu vissiin yhtään suomen kielellä laulettua rockia ja suomalaiset bändit olivat vissiin vain Hurriganes ja Hanoi Rocks? No, itse taisin tiputtaa Get Onin jatkosta, joten kukaan ei ole täysin synnitön tässä maailmassa;)

Sanoisin, että Smoken tippuminen C-vaiheesta aiheuttaisi ihan yhtä suuren ihmetyksen ja närkästyksen kuin se, että se pääsi top-10:iin;)
 
Ajattelin juuri samalla tavalla. Ääh, olisi sittenkin pitänyt pudottaa se pois, ihan vain reaktioiden vuoksi!
 
Toinen merkityksellinen asia on se, että koko kisassa ei ehdotettu vissiin yhtään suomen kielellä laulettua rockia
 
*KÖH*siekkarit*KÖHKÖH*...
 
EDIT: Minusta oli jotenkin hymyilyttävä pieni detalji, että Scorpionsin molemmat ehdokkaat teilattiin heti alussa.

Kiitokset kisasta. On vain vähän kiire, ettei ehdi kunnolla paneutua, mutta onhan sitä jotakin kommentoitava. Eikös nyt ollut niiden aika ja ilman niitä tää menettää merkitystään!
 
Sen sijaan Deep Purple, joka rynnisti kärkikymmenikköön, ei saanut tukea ihan kärkeen.
 
Tää nyt menee varmaan ohi, mutta mietitäänpä, mitä Deep Purple symboloi. Sehän oli -70-luvulla se stadionpökkelö, jonka edustamat jutut oli tehty jo raikkaammin. Deep Purplehan edusti kaikkea sitä dinosaurusskeidaa, mitä vastaan punk järven molemmin puolin nousi.
 
Sitähän se tavallaan edustaa vieläkin. Tartte kun menee noihin maan honkytonkeihin ja muihin mukarock- (mutta kylläkin aitorokkinääsmeininki-)baareihin ja kuuntelee Leningrad Cowboyseja.
 
Ja nyt tietysti pitää ottaa huomioon, että onhan Purplella pari ookoobiisiäkin, joten vähän ansiotta se kärsii, mutta kun kysymyksenasettelussa oli jotenkin ilmaistu, että se kaikki ilo ja rämellys, mitä rockissa on, niin eihän Purple sitä edusta millään tasolla.
 
Toisaalta kärkikymmenikkö ei hirveästi ainakaan bändien suhteen yllätyksiä tarjonnut, ehkä tuo Johnny Thundersin mukanaolo C-vaiheessa oli jonkinlainen yllätys.
 
No taas toisaalta onhan Thunders ja nimenomaan toi biisi yhdenlaisen rock´n roll -asenteen anthem. Että kyllä se sikäli paikkansa ansaitsee. Tilalla nyt olisi voinut olla myös Stoogesia tai MC5´ia, mutta silti.
 
Angus: ...kun taas Little Richard, Chuck Berry ym. rockin esi-isät jäivät loistamaan poissaolollaan...
 
Tosiaan pääsi käymään näin, että ensimmäinen sukupolvi tipahti kokonaan pois. Näkiskö tästä noin yleisemminkin sen, että pioneerin rooli on hankala? Mä itse ehdotin Buddy Hollyn yhtä biisiä ja perustelen sen sillä, että siinä on perusta nykyaikaiselle, bändimuotoiselle, urbaanille rock´n rollille. Ja vielä hauska biisikin.
 
Tavallaan minusta Hollyn perintö näkyy Thundersin mukanaolona.
 
Toi "classic rock", mistä sä sanoit, niin se nyt on vain aika helppoa kuunneltavaa. Siitä sen suosio. On soolot ja kaikki. Ja esimerkiksi jos Zepissä ei oltaisi oltu niin kiinnostuneita kaiken maailman oudoista ja mielenterveydelle vahingollisistakin asioista, niin voipa olla, että se tipahtaisi samaan kastiin Deep Purplen kanssa. Eli siinä ero. Ja puolestaan Cream nyt vain on aivan perkeleen hyvä orkesteri.
 
Mutta onhan ne helpompaa kuunneltavaa kuin vaikka Kinks tai Troggs tai Stooges. Jalka voi vippasta ja silleen.

...kappaleita jotka kertovat siinä yhden biisin mitassa, että mitä Rock 'N' Roll oikeastaan on.
 
Mä hain tämmösiä. Se, että ne on hyviäkin ja kestävät kuuntelua, niin siinä se. Mietin jonkin aikaa, että kehtaanko pistää Whon My Generationia liki viisikymppisenä ukkelina ja en sitten kehdannut.
 
No niin, näyttää olevan sen verran pitkä kommentti, että olisi varmaan editoinnin paikka, mutta menköön.

Tuossa oli neljä biisiä mitä en ole edes kuullut.
 
Itse en ole ainakaan kuullut tuota Born To Lose, tai ainakaan tiedä kuulleeni. Ja jos joku käskisi hyräillä Baba O'Rileytä, niin enpä osaisi. Sen kuitenkin tiedän varmasti kuulleeni.

eihän tota systeemiä tajua erkkikään.
Helpompi että jokainen vaan kertoo mistä tykkää.

eihän tota systeemiä tajua erkkikään.
Helpompi että jokainen vaan kertoo mistä tykkää.
 
Jos näin on...niin tästähän tuli Mensan oma top-10 lista;) ;)
 
Muistini sen sijaan pätkii...kuten nahkis muistutti olihan kisassa Siekkarit edustamassa suomenkielistä rockia. Mutta liikaa sitä suomenkieltä ei ollut. Kuten Nahkis huomasi: Scorpions tosiaan herättää jonkinlaisia intohimoja;)

Noista vuosiluvuista sen verran, että Born To Lose taidettiin levyttää vuonna 77.
 
Scorpionsin ja parin muun bändin nopea tipahtaminen oli tosiaan jotenkin helpottavaa luettavaa.

...mutta Dylanin menestys rock-kisassa oli mulle pikku yllätys.
 
Oho. Meikäläistä taas olisi hämmästyttänyt aika tavalla Dylanin puuttuminen top kympistä. Jos vihaa Like A Rolling Stonea, sehän on vähän kuin vihaisi koiranpentuja.

Oho. Meikäläistä taas olisi hämmästyttänyt aika tavalla Dylanin puuttuminen top kympistä. Jos vihaa Like A Rolling Stonea, sehän on vähän kuin vihaisi koiranpentuja.
 
En tarkoittanut, että Like A Rolling Stonea olisi pitänyt vihata, vaan Dylanin biisit eivät mielestäni ole puhdasta rockia, eli jotain missä tiivistyisi kaikki olennainen rokista. Dylan ja hänen musansa on nerokasta ihan muista syistä.

En tarkoittanut, että Like A Rolling Stonea olisi pitänyt vihata,
 
En minä niin luullutkaan.
 
vaan Dylanin biisit eivät mielestäni ole puhdasta rockia, eli jotain missä tiivistyisi kaikki olennainen rokista. Dylan ja hänen musansa on nerokasta ihan muista syistä.
 
Hohhoijaa. Rock ja rock.

Ihan kiva lista, vaikka kuten joku mainitsikin, melko paljon "classic rockia". Toisaalta, hienoa, että Johnny Thunders jäi listalle vähän vaihtoehtoisempana edustajana, yleensä kun tämän tapaisten listatusten kärkikymmenikköön ei näin "marginaalikamaa" mahdu.
 
Edit: sormusen kommentit hyviä, täällä osittain samoilla linjoilla.