Rock, pop, alternative ›

Minun mielestä Kersanttipippuri on paras käännytys-levy. toiminutkin lukemattomia kertoja erilaisille ihmisille.

Eikö kenenkään muun mielestä Please Please Me, With The Beatles, A Hard Days Night, Beatles For Sale ja Help! ole loistavia, loppujen "Beatles"-levyjen ollessa kakkaa? ;)

"Traitraitrallallaa..." ;D
 
Jaahas täällon taas niksulateevee päällänsä.

Tuo Magical mystery tour nyt on pakkohankinta lähinnä vain sen takia, että siinä on Penny Lane ja Strawberry Fields. Ja I'm the walrus tietysti. Muutenhan levy ei (Beatles -mittapuulla) kovin kummoinen ole.
 
Tai no onhan siinä nimibiisi ja Fool on the hill ja Your mother should know. Ja on tiätty All you need is lovekin. Tarkemmin mietittyäni pakkohankintahan tämäkin on ilman muuta...
 
Hahaha, tämä kiteytti hyvin sen mikä the Beatlesissa on niin loistavaa. Itse olin muuten pitkään sitä mieltä että Magical Mystery Tour on bändin paras julkaisu. Nykyään en tosiaan arvosta tuota kokonaisuutta niin paljon kuin muissa levyissä. Lätty on täynnä upeita viisuja mutta kokonaisuus ei toimi.
 
Kokonaisuuksista tuli mieleeni että en varmasti harmittele mitään Beatlesin tuotannossa niin paljon kuin sitä, että Strawberry fieldsiä (joka tietenkin joka tapauksessa parhaita biisejä koskaan) ja Penny Lanea Sgt. Pepperille ei sittenkään laitettu Sgt. Pepperille, jonne ne epäilemättä kuuluvat. Strawberry fieldsin mellotron... mikä alku mille tahansa levylle. Voi harmistus. Tai ehkä b-puolen olisi pitänyt alkaa mansikoilla koska levyllä on jo nyt hyvä aloitusbiisi. No joka tapauksessa, noilla lisävarustuksilla Sgt. Pepper olisi ehdotomasti bändin paras levy. Nyt vain hiomaton timantti.
 
Taisi George Martin itsekin pitää noiden biisien poisjättöä uransa suurimpana virheenään. I agree.
 
Ja nyt vihdoin kirjoitin ensimmäisen kirjoitukseni muusioiden.netin varmasti ainoaan kyseistä bändiä käsittelevään topiciin jonne en ollut mitään sanonut.

Itse olin muuten pitkään sitä mieltä että Magical Mystery Tour on bändin paras julkaisu. Nykyään en tosiaan arvosta tuota kokonaisuutta niin paljon kuin muissa levyissä. Lätty on täynnä upeita viisuja mutta kokonaisuus ei toimi.
 
Ei ehkä toimi sen takia, että sitä ei ole alunperin suunniteltu kokonaisuudeksi. Tuo MMT pitkäsoittohan on itseasiassa kokoelma, joka koostuu MMT EP:stä ja parista sinkusta.

Hahaha, tämä kiteytti hyvin sen mikä the Beatlesissa on niin loistavaa.
 
Sitä yrittää epätoivon vimmalla olla kriittinen, mutta päätyy kuitenkin hehkuttamaan melkein kaikkia levyn biisejä, prkl.

osa tosta virejutusta on myös sitä, kun noi sen ajan vehkeitten pyörimisnopeudet
ei ollut ihan absoluuttisia,niin heittoa on eikä aina niin tarkoituksellista.

Kokonaisuuksista tuli mieleeni että en varmasti harmittele mitään Beatlesin tuotannossa niin paljon kuin sitä, että Strawberry fieldsiä (joka tietenkin joka tapauksessa parhaita biisejä koskaan) ja Penny Lanea Sgt. Pepperille ei sittenkään laitettu Sgt. Pepperille, jonne ne epäilemättä kuuluvat. Strawberry fieldsin mellotron... mikä alku mille tahansa levylle. Voi harmistus. Tai ehkä b-puolen olisi pitänyt alkaa mansikoilla koska levyllä on jo nyt hyvä aloitusbiisi. No joka tapauksessa, noilla lisävarustuksilla Sgt. Pepper olisi ehdotomasti bändin paras levy. Nyt vain hiomaton timantti.
 
Taisi George Martin itsekin pitää noiden biisien poisjättöä uransa suurimpana virheenään. I agree.
 
Joo olen samaa mieltä tuosta Pepperistä: Strawberry ja Penny Lane olisivat tyylinsä puolesta sopineet levylle, ja olleet osa levyn parasta A-ryhmää.
 
Revolver-koulukuntaan kuuluvana olen sitä mieltä, että täydellinen Revolver olisi ollut vieläkin täydellisempi, jos sinkku Paperpack Writer/Rain olisi levyllä mukana. Nehän ovat "samaa soundia", eivätkä olisi rikkoneet levyn tasapainoa.
 
Yleisesti ottaen noita mahtaviasinkkubiisejä olisi voinut laittaa aikanaan myös studiolevyille enemmän.

Joo olen samaa mieltä tuosta Pepperistä: Strawberry ja Penny Lane olisivat tyylinsä puolesta sopineet levylle, ja olleet osa levyn parasta A-ryhmää.
 
Mutta mitkä kappaleet heittäisit pois? Pitää kuitenkin muistaa vinyylin rajoitukset...
 
Revolver-koulukuntaan kuuluvana olen sitä mieltä, että täydellinen Revolver olisi ollut vieläkin täydellisempi, jos sinkku Paperpack Writer/Rain olisi levyllä mukana. Nehän ovat "samaa soundia", eivätkä olisi rikkoneet levyn tasapainoa.
 
Sama kysymys tähän... En itse haluais noita sinkkubiisejä edes CD versiolle kokonaisuutta rikkomaan.
 
Yleisesti ottaen noita mahtaviasinkkubiisejä olisi voinut laittaa aikanaan myös studiolevyille enemmän.
 
Samahan se on esim. Rollarienkin kohdalla... Mutta katsoppas levyjen jenkkiversioita, joihin noita sinkkubiisejä on väkisin tungettu mukaan. Kovin ovat raiskattuja kokonaisuuksia ja monia hyviä albumibiisejä hukattu sen takia.
 
Olisihan se hienoa, jos nykybändeiltäkin irtoaisi kaksi laadukasta pitkäsoittoa per vuosi ja lisäksi erikseen sinkut / eepeet parin kuukauden välein...

Joo olen samaa mieltä tuosta Pepperistä: Strawberry ja Penny Lane olisivat tyylinsä puolesta sopineet levylle, ja olleet osa levyn parasta A-ryhmää.
 
Revolver-koulukuntaan kuuluvana olen sitä mieltä, että täydellinen Revolver olisi ollut vieläkin täydellisempi, jos sinkku Paperpack Writer/Rain olisi levyllä mukana. Nehän ovat "samaa soundia", eivätkä olisi rikkoneet levyn tasapainoa.
 
Olen molempien esimerkkien suhteen eri mieltä. Ensinnäkin kyseessä ovat ehkä maailmanhistorian hienoimmat singlet ja tuolloin ei tavattu singlejä mitenkään automaattisesti tunkea lp:lle.
 
Mikäpä olisi hienompi tuote, kuin kahdella loistavalla kappaleella varustettu single?
 
Toisaalta sekä Revolver että Sgt Pepper ovat kuulostaneet soundillisesti paremmalta lyhyempinä, koska vinyylille voi kaivertaa laadukkaammin (= kovempaa) 35 minuuttia kuin 42 minuuttia. Sitä paitsi 16 biisiä levylle on liikaa. Mitä sitten levyiltä olisi jätetty pois?

Höpsis. En omista ainuttakaan ko. orkesterin levyä, enkä tunne minkäänlaista pakkoa yhdenkään hankintaan. :-)
 
My man! + Minä olen kyllä piitlesini kuunnellut, eikä ne nyt niin hyviä levyjä ole että niitä tulisi kuunneltua jos moisia hyllyyn ostaisi. Tai siis on siellä paljon kuraakin... ja paljon loistobiisejä, mutta kun ne on kuullut jo liian monta kertaa, siksi en osta! Hankin lähinnä sellaisia levyjä joita tulee kuunneltua, keräilijät on sitten erikseen.

Onhan noita itse kullakin aika paljon sellaisia levyjä, joiden hankkimiseen ei tunne minkäänlaista pakkoa. Mutta enpä tunne myöskään pakottavaa tarvetta tiedottaa niiden hankkimattajättämisestä kyseisiä bändejä koskevissa keskusteluketjuissa... Tähän voi halutessaan kuvitella hymiön.
 
Jos jossitellaan, niin Revolverilta ilmeisimmät poisjätettävät biisit olisivat tietysti Yellow submarine ja... Ja... Ja... Hmm. Love you to? Sgt. Pepperiltä tietysti tuo... Tuo... Hmm. Lovely Rita? When I'm 64? Good morning? No ei, ei niitä voi pois jättää. Jääköön jossittelu.

Olen molempien esimerkkien suhteen eri mieltä. Ensinnäkin kyseessä ovat ehkä maailmanhistorian hienoimmat singlet ja tuolloin ei tavattu singlejä mitenkään automaattisesti tunkea lp:lle.
 
Mikäpä olisi hienompi tuote, kuin kahdella loistavalla kappaleella varustettu single?
 
Toisaalta sekä Revolver että Sgt Pepper ovat kuulostaneet soundillisesti paremmalta lyhyempinä, koska vinyylille voi kaivertaa laadukkaammin (= kovempaa) 35 minuuttia kuin 42 minuuttia. Sitä paitsi 16 biisiä levylle on liikaa. Mitä sitten levyiltä olisi jätetty pois?
 
Jos nyt Pippurilta jotain pitäisi jättää pois, niin itse jättäisin Lovely Ritan, Good Morningin ja ehkä She's Leaving.

Mutta enpä tunne myöskään pakottavaa tarvetta tiedottaa niiden hankkimattajättämisestä kyseisiä bändejä koskevissa keskusteluketjuissa...
 
Sori, tuli pakottava tarve kun joku (oliko se Flash, muistaakseni.) sanoi niiden olevan pakkohankintoja, ja kun tulee seurattua muitakin kuin omia suosikkibändejä koskevia ketjuja ihan sivistysmielessä. Viisaampana olisin pitänyt sormet pois näppikseltä, mutta kun...
 
Tähän voi halutessaan kuvitella hymiön.
 
Ja tähän ihan mitä haluaa.
 
:-)

Jos jossitellaan, niin Revolverilta ilmeisimmät poisjätettävät biisit olisivat tietysti Yellow submarine ja... Ja... Ja... Hmm. Love you to?
 
Kyllä nuo olisi voinut ehkä vaihtaa Rain- ja Paperback Writer -ralleihin. Olisiko tullut jo tukehduttavan hyvä kokonaisuus? Rain varsinkin olisi istunut Revolverille loistavasti kaikessa kokeellisuudessaan. Nyt se on jäänyt kuriositeetiksi kokoelmalevyille; lähinnä kai Past Mastersille.
 
Millainen olisi White Doublesta tullut, jos se olisi tiivistetty älpeeksi? George Martinin mielestä ainakin loistava.

Sori, tuli pakottava tarve kun joku (oliko se Flash, muistaakseni.) sanoi niiden olevan pakkohankintoja, ja kun tulee seurattua muitakin kuin omia suosikkibändejä koskevia ketjuja ihan sivistysmielessä. Viisaampana olisin pitänyt sormet pois näppikseltä, mutta kun...
 
Siis täällähän on ollut välillä hyvinkin opettavaisia vääntöjä meidän hihhulien ja sitten Beatlesiin kriittisemmin suhtautuvien välillä, ei siinä mitn. Typeräähän se on, jos ei vastakkaisia mielipiteitä ollenkaan hyväksy. Joskus vain huvittaa, kun ne ovat nämä kaikkein suurinta suosiota nauttivat perusnimet, jotka kirvoittavat katkerimmat "ei kiinnosta, pelkkää paskaa" -kommentit (en tarkoita sinun enkä ketään muunkaan tähän ketjuun kirjoittaneen juttuja, en en). Esim. Beatles, Stones, Eppu Normaali ja yllättävää kyllä Iron Maiden. Harvemmin kukaan menee vaikka T-Model Ford tai Afghan Whigs -ketjuihin moisia kirjoittelemaan...
 
Luu kurkkuun vaan noille Beatles -intoilijoille, stana.

Millainen olisi White Doublesta tullut, jos se olisi tiivistetty älpeeksi? George Martinin mielestä ainakin loistava.
 
Tästä on joskus jo ketju ollutkin:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=30329
 
Varmaan parempi jatkaa tuosta aiheesta siellä, tämä kun on jo niin tolkuttoman pitkä tämä ketju.

No, nyt on pistetty eka Beatles-levy tilaukseen. Olen jo pitkät ajat elätellyt toiveita siitä, että löytäisin näitä jostain halvalla, esim. käytettynä, mutta eipä ole kohdalle sattunut. Kai se 17 euroa on pakko sitten pulittaa.
 
Abbey Road on mielestäni paras ja ehjin Beatles-levy (okei, Revolveria en ole kuullut). Joku kirjoitti, ettei viitsi ostaa Beatlesia, kun kaikki huippubiisit on kuultu moneen kertaan. Kyllä se on kuitenkin niin, että Abbey Roadin loppupuoli toisiinsa sulautuvine biisinpätkineen on sen sortin kokonaisuus, että se vaatii ehdottomasti levyn hankkimisen.

Joskus vain huvittaa, kun ne ovat nämä kaikkein suurinta suosiota nauttivat perusnimet, jotka kirvoittavat katkerimmat "ei kiinnosta, pelkkää paskaa" -kommentit...
 
Ihan luonnollistahan tuo lienee. Kun heittää paskaa mahdollisimman isoon maaliin, niin on todennäköisintä osua. Eli se on helppoa. Yleensä vielä kaupanpäälle joku sitten hermostuu. Ja johonkin Beatlesiin on myös kovin helppo saada se "inhoreaktio", kun niitä ikivihreitä on tuutattu vuosikymmenet alkuperäisinä ja vielä lisäksi kovin monenlaatuisina versiointeina mediasta jos toisestakin.
 
Varmaan siellä on niitä hienoja kokonaisuuksia, mutta itse en varmasti pystyisi kuuntelemaan yhtään levyä skippailematta niitä puhkipyöritettyjä viisuja. Sgt. Pepper minulla on joskus 20 vuotta sitten ollut vinyylinä, mutta hävitin sen divariin; muita kokopitkiä olen tuskin edes kokonaisuuksina kuullut. Eikä enää edes kiinnosta. Ja noista mainitsemistasi Rollarit on minulle täysin identtinen orkesteri samoin perustein. Heiltä se ainoa omistuksessani ollut lp oli it's Only R'nR.
 
Luu kurkkuun vaan noille Beatles -intoilijoille, stana.
 
Ei nyt aleta diskriminoimaan. Kaikille vaan luu kurkkuun ja "kinastellaan" toki edelleenkin kunhan se tapahtuu lämpimässä hengessä. Joskushan ne lämmöt nousee yli kiehumispisteenkin, mutta pitää ne höyrytkin joskus laskea ulos.
 
Ool juu niid is lav!

Ja johonkin Beatlesiin on myös kovin helppo saada se "inhoreaktio", kun niitä ikivihreitä on tuutattu vuosikymmenet alkuperäisinä ja vielä lisäksi kovin monenlaatuisina versiointeina mediasta jos toisestakin.
 
Tämä on kyllä totta.
Harmi vain, että esim. jotkut Ylen esittämät suomalaisartistien cover-konsertit leimasivat pitkään minunkin kuvaani Beatlesista. Eipä olisi niiden perusteella uskonut, millaisiin suorituksiin bändi aikoinaan pystyi.
 
Mutta vaikka Beatlesia on aikojen kuluessa soitettu paljon, niin loppujen lopuksi aika pieni osa huippubiiseistä on näitä tuhanteen kertaan kuultuja "ikivihreitä". Esim. valkoisella tuplalla oli mieletön määrä biisejä, joita en ollut koskaan kuullut aiemmin, en edes kenekään muun versioimana.