Rock, pop, alternative ›

Jos vaikka rollarit olis tehny "Run for your lifen" niin se olisi klassikko.
 
Lennon itse inhosi Run for your lifea. Hyvä biisi silti, vaikka onhan ne sanat vähän lapselliset.
 
EDIT: Niin joo, ne sanathan on lainattu Baby let's play housesta.

Lennon itse inhosi Run for your lifea.
Niin... jos Rubber soulia ois tehty kolme vuotta eikä hirveän paineen alla, niin inhobiisit ois jääny pois, myös "Wait". Nuo on muuten hieman epäilyttäviä nuo Lennon inhosi... jutut. Sehän oli sanonot George Martinille haluavansa tehdä kaikki uudestaan. Aika moni biisi sai silloin Lennonilta "roskaa"-arvostelun. Ja toisaalta esim. May Pangin kirjassa käy hyvin ilmi miten Lennon asioita medialle kertoi.
Oisko tuo tyytymättömyys sit ollu se voima joka ajoi tekemään parempia biisejä, ja vielä parempia kuin kaveri. Vai oliko se markkinointia: "Kuunnelkaapa mitä pystyn nyt 10 vuoden jälkeen tekemään"...:)

Harmi että näissä keskusteluissa jätetään alkupään albumit pois.
 
Minulle Beatles alkaa helpistä. Tai oikeastaan vasta rubber soulista. Onhan ne alkupään levyt ihan kelpo hittejä täynnä mutta ei ainakaan minuun iske. Mutta alkupään tuotannossahan Lennon oli reilusti Maccaa tuloksekkaampi.

Kyllähän ne on yhdessä kultaa. Ei osaa päättää.

Minulle Beatles alkaa helpistä.
Minulle se raja olisi ehkä Rubber Soulissa... jos oletan mitä ajat takaa, sen jälkeen biisit kuullostavat jo iättömiltä ja "ehkä" klassikkokamalta. Mutta vielä tuohon aiempaan... bändi ja erityisesti Lennonin ääni kuullostaa aivan sairaan hyvältä mm. "When I Get Home"," I Call Your Name" tai "You Can't Do That" -biiseissä.

Kyllähän jeejee-kausikin ansaitsisi hieman enemmän arvostusta ja huomiota. Esim. stemmalaulu ja lauluharmoniat ovat monissa alkupään biiseissä loistavat. Sävellyspuoleltakin löytyy helmiä jotka toimivat (näennäisen?) simppelillä toteutuksella mainiosti.
 
Tähän Lennon-McCartney juupas-eipästelyyn hyvä huomata vielä kerran se, että kova keikkatahti tylsytti Maccan sävellyskynän (tai hidastutti sitä) ja päävastuu jäi Lennonille. Jos Lennonin biisit otettaisiin pois niin esim. A hard days night olisi aika torso levy.
 
Seuraavassa alkupään helmiä:
All IŽve got to do (kauniit lauluharmoniat)
Not a second time
IŽll be back (sanoitus vaikuttaa tylsältä tyttö-poika kuviolta, mutta muuttuu hypermielenkiintoiseksi, jos kuvittelee laulun minä-hahmoksi Lennonin isän. Traumaattinen isä-poika -suhde on eräs teoria laulun todellisesta sanomasta, joka on ovelasti verhottu jos pitää paikkansa. Loistava sävellys!)
IŽll cry instead (duuri-sävellys, sanat mustaa mollia - sarkasmia!)
Yes it is (Kaunis biisi.)
Ticket to ride. (tämä onkin jo iso hitti, loistavat kitarasoundit ja loistava melodia, popin juhlaa!
IŽm a loser (voiko sitä selvemmin sanoa? Tässä todella teille "Fab fouria" ;)
No reply (Samaa osastoa kuin edellinen, mutta haikeammalla otteella, kaunista.)
 
Tässä muutamia Lennonin kynästä lähteneitä helmiä jo ennen Rubber Soulia ja kriitikoiden orgasmeja!

Kyllähän jeejee-kausikin ansaitsisi hieman enemmän arvostusta ja huomiota. Esim. stemmalaulu ja lauluharmoniat ovat monissa alkupään biiseissä loistavat. Sävellyspuoleltakin löytyy helmiä jotka toimivat (näennäisen?) simppelillä toteutuksella mainiosti.

Tähän Lennon-McCartney juupas-eipästelyyn hyvä huomata vielä kerran se, että kova keikkatahti tylsytti Maccan sävellyskynän (tai hidastutti sitä) ja päävastuu jäi Lennonille. Jos Lennonin biisit otettaisiin pois niin esim. A hard days night olisi aika torso levy.

Seuraavassa alkupään helmiä:
All IŽve got to do (kauniit lauluharmoniat)
Not a second time
IŽll be back (sanoitus vaikuttaa tylsältä tyttö-poika kuviolta, mutta muuttuu hypermielenkiintoiseksi, jos kuvittelee laulun minä-hahmoksi Lennonin isän. Traumaattinen isä-poika -suhde on eräs teoria laulun todellisesta sanomasta, joka on ovelasti verhottu jos pitää paikkansa. Loistava sävellys!)
IŽll cry instead (duuri-sävellys, sanat mustaa mollia - sarkasmia!)
Yes it is (Kaunis biisi.)
Ticket to ride. (tämä onkin jo iso hitti, loistavat kitarasoundit ja loistava melodia, popin juhlaa!
IŽm a loser (voiko sitä selvemmin sanoa? Tässä todella teille "Fab fouria" ;)
No reply (Samaa osastoa kuin edellinen, mutta haikeammalla otteella, kaunista.)

Tässä muutamia Lennonin kynästä lähteneitä helmiä jo ennen Rubber Soulia ja kriitikoiden orgasmeja!
Kiitos tuosta, sait kaverin

Tuli tuosta "fab fourista" mieleen Harrisonin Georgen biisi "when we was fab" joka mielestäni on äärimmäisen kuvaava juuri Harrisonin näkökulmalle beatlemaniaan, ja on sitäpaitsi hieno biisi..musavideo on jo vähän korni.
 
Eli
 
When We Was Fab - George Harrison
(One! Two!)
 
Back then long time ago when grass was green
Woke up in a daze
Arrived like strangers in the night
 
(Fab! Doot doot doot doo)
Long time ago when we was fab
(Fab!)
Back when income tax was all we had
 
Caressers fleeced you in the morning light
Casualties at dawn
And we did it all
 
(Fab! Doot doot doot doo)
Long time ago when we was fab
(Fab!)
In my world you are my only love
Forever
 
And while you're in this world
The fuzz gonna come and claim you
But you mo better wise
When the buzz gonna come and take you away
 
Take you away...
Take you away...
 
The microscopes that magnified the tears
Studied warts and all
Still life flowed on and on
 
(Fab! Doot doot doot doo)
Long time ago when we was fab
(Gear!)
But it's all over now, baby blue
 
(Oooh! Doot doot doot Fab!)
Long time ago when we was fab
(Fab!)
Like this pull over you sent to me
 
EDIT ja vuodelta 1988 siis

musavideo on jo vähän korni.
 
Eikös Ringo ollut mukana siinä videollakin? Tuolla biisillähän hän kyllä soittaa. Muistaakseni se video oli oikein hauska ja Harrisonmaisen itseironinen.
 
Ja hyvä biisikin vielä. Ja itseasiassa koko Cloud 9 levykin on oikein hyvä.

Joo ringohan siinä on, se on sellainen kikkailuvideo, missä pelataan kaikilla "mies ja alaston ase"-tyyppisillä efekteillä, eli käsiä ilmaantuu joka puolelta ja viulun kaula on loputtoman pitkä..siis on ihan ok, mutta itse pidän biisistä enemmän ilman videota..

Mitä mieltä muut ovat miesten soolotuotannoista? Jos tarkastellaan pelkästään soolotuotantoa niin kumpi vie voiton? Minun mielestä Lennonin soolotuotanto on paljon tasokkaampaa kuin Maccan ja lähinnä tästä syystä pidän Lennonia kovempana jätkänä (siis biisintekijänä). Esimerkiksi: Imaginen, Mind gamesin, Jealous guyn, Womanin, Watching the wheelsin tasoisia biisejä ei minun mielestäni Maccan soolotuotannosta löydy joskin hyviä biisejä on Maccacin soolouralla tehny,mutta ei niin hyviä kuin Lennon.

Mitä mieltä muut ovat miesten soolotuotannoista? Jos tarkastellaan pelkästään soolotuotantoa niin kumpi vie voiton? Minun mielestä Lennonin soolotuotanto on paljon tasokkaampaa kuin Maccan ja lähinnä tästä syystä pidän Lennonia kovempana jätkänä (siis biisintekijänä). Esimerkiksi: Imaginen, Mind gamesin, Jealous guyn, Womanin, Watching the wheelsin tasoisia biisejä ei minun mielestäni Maccan soolotuotannosta löydy joskin hyviä biisejä on Maccacin soolouralla tehny,mutta ei niin hyviä kuin Lennon.
 
Nyt täytyy kertoa, etten kummankaan sooloiluia ole paljoa kuullut. Omistan John Lennon Collectionin LP:nä ja siitä on tullut kuunneltua Give A Peace Chancia, Instant Karmaa, Jealous Guy, Imagine ja yllättävän hyvä cover Stand By Mestä.
 
Paul McCartneyltä omistan All The Best CD:n ja siinä on kyllä melkein Beatlesin tasoista musaa. Ebony And Ivory, No More Lonely Nights, Silly Love Songs, Live And Let Die, Pipe Of Peac, Once Upon Time, Mull of Kintyre ja muitakin. Mahtava CD
 
Näiden perusteella sanon kyllä Maccan voittavan. Mull Of Kintyre on kyllä mahtava.

Ja vielä tohon Lennonin lausuntoon Maccan teksteistä:"tylsiä tarinoita tylsistä ihmisistä tjsp" niin ainakin Eleanor Rigby on tavallisen kaunis biisi, ja minä en koe ainakaan tekstiä mitenkään tylsäksi, vaikka Paul heittikin ihan lonkalta koko stoorin..pienimuotoisuus on usein kaunista, eikö toisaalta ole ihan tarpeeksi biisejä siitä, miten: my baby left me now I'm crying here all alone?
 
Eipä sillä, kaikenlaista musiikkia tarvitaan, mutta toisaalta lähes jokaista uutta biisiä kuunnellessa on mukava todeta, että toi sointukulku tai että toi basso on suoraan jostain Beatlesin kappaleesta..ja sieltähän ne usein on. KAikki on tehty, nykyisin homma onkin lähinnä kiinni siitä miten hienoja juttuja saa aikaan jo käytetyistä menetelmistä..
 
Ja siis minun valintani on Mäkikartano..johtuen osittain siitä että miehen kirja Eilinen niin sympaattinen. Pidän tietysti hänen biiseistäänkin, mutta Lennonin Ono- ja Peace -kaudet laskivat minun arvostustani miestä kohtaan.

Ja vielä tohon Lennonin lausuntoon Maccan teksteistä:"tylsiä tarinoita tylsistä ihmisistä tjsp" niin ainakin Eleanor Rigby on tavallisen kaunis biisi, ja minä en koe ainakaan tekstiä mitenkään tylsäksi, vaikka Paul heittikin ihan lonkalta koko stoorin..
 
Kuten joku tuolla taisi aikaisemmin sanoakin, niin Lennon heitti näitä kommentteja 70-luvulla vähän niinkuin terapiana tai muuten katkeroituneena. Eleanor Rigbyynhän Lennon on kai tehnyt osan sanoista, eikä se käsittääkseni ihan lonkalta heitetty ole muutenkaan, vaan ajatuksella kirjoitettu. Näin muistelen lukeneeni, voin olla väärässä.

Joo tuollo lonkalla heitetyllä tarkoitin sitä, ettei biisin teksti ole tositapahtumiin perustuva, ilmaisin asian huonosti, my bad..

Ja siis minun valintani on Mäkikartano..johtuen osittain siitä että miehen kirja Eilinen niin sympaattinen.
 
Joo. Suomennoskin on aika "sympaattinen": "... kappaleen keskikahdeksikossa Lennon soittaa kromattua huuliharppua..."

Edellinen suomennettu McCartney elämäkerta (taisi olla nimeltään "Mies myytin takaa" tjsp.) se vasta kauhian huonosti olikin suomennettu. En muista esimerkkejä, mutta väärinkäsityksiä oli tarjolla enemmän kuin riittävästi.
 
Lisäksi siinä oli menty jopa runoilemaan suomenkielisiä versioita esim. Day in the lifeen. Epäonnistuneita semmoisia.

Lennonilla ainakin oli Beatleksen jälkeenkin hienoja levyjä, muutama biisi ehkäpä miehen parhaita ikinä mm. Working class hero ja Jealous guy. McCartneytä en ikinä oo pahemmin laulajana arvostanut joten soolotuotantokin jäänyt vähemmälle tutustumiselle. Basistina mies on kyllä ansainnut kaiken tunnustuksen, ja yhdessä Lennonin kanssa kynäillyistä biiseistä.
 
Mitäs mieltä ootte Harrisonin biiseistä? Mieshän ei kovin montaa tehnyt, mutta mielestäni osa niistä ovat beatleksen parhaimmistoa (mm. taxman, here comes the sun, something, while my guitar gently weeps)

Harrisonin paras kausi säveltäjänä oli oikeastaan vasta tuloillaan, kun beatles hajosi, ja voikin sanoa että Harrison tavallaan kärsi Beatlesin hajoamisesta eniten, koska oli juuri alkanut saamaan enemmään biisejä levyille..Ja siis edellinenhän toteutui siis vain musiikillisessa mielessä, henkilökemiat hajoamisen aikoihin ovat taas täysin eri asia.
 
Ja Sinatrahan otti tuon Somethingin ohjelmistoonsa, ja kehui sitä vuosisadan parhaaksi rakkauslauluksi, ja mainosti sitä Lennon-MacCartney klassikoksi..vaikka Harrisonin biisi tuo tietysti oli.

Paul McCartney.
 
Moni täällä ei ilmeisesti tiedä hölkäsen pöläystä kappaleiden taustoista. Itse en ole mikään Beatles-kiihkoilija, mutta pidän todella monista Beatles-sävelmistä, ja yksi fakta on se että Paul oli se EHDOTTOMASTI oleellisin hahmo Beatleseissa.
 
Lennonin nimiin on laitettu "kokeilevia" tai muuten hienoja kappaleita jotka osittain (jopa kokonaan) Paulin säveltämiä. In My Life ei ole kokeileva, mutta sehän on Paul McCartneyn sävellys (vaikka mainitaan usein virheellisesti Lennonin biisinä, koska Lennon teki siihen sanat). Tommorrow Never Knows ja Strawberry Fields ovat orkestraalisesti Paulin tekosia, melodiat ja soinnut ovat Lennonia, mikä näitten kappaleiden tapauksessa tarkoittaa että Paulin osuus on aika suuri. (Ja se on juuri se kokeileva osuus).
 
Paul oli paras rokkaamaan ja svengaamaan (Helter Skelter, Got to Get into My Life), kokeilemaan ("kokeilevat" ideat usein Paulin keksimiä JA toteuttamia, ja tuottaja-Martinin, tietysti Lennon oli myös mukana...) ja tekemään imeliä rakkauslauluja eli popin klassikoita (aina Yesterdaysta alkaen, ylivertainen kaikkiin Lennon-kappaleisiin nähden).
 
Lennon oli patalaiska, ja tarvitsi Maccaa.
 
Harhaluulot ärsyttävät - lisäsin viestiin siksi provosoivan sävyn.