Rock, pop, alternative ›

Kerran veivannut läpi, muutama rohkea veto...toimii. Ei sellasta suoraa punkkia kuin kaks edellistä. Sävyä ja vaihtelua on mukavasti. Paranee taas.....

Hyvähän tää on. Kaikki biisit ei kyllä ihan täysillä putoa. Parempi mun mielestä kuin edellinen. Jotkut kappaleet kun kuuntelee niin meinaa berberi revetä. Ja tietenkin tavastialle menossa.

Ja tietenkin tavastialle menossa.
 
Vähänkö pähkäilin lippua ostaessa pitäskö mennä pe vai la, vaikeeta oli. Perjantaihin päädyin. Nyt vaan kun tulis sitten paljon uudelta levyltä, ja varmaan tietysti tuleekin, mutta vanhaa myös, ja ja... ihan kaikkea! Aika kovasti tässä odotan.

Hyvältähän tuo kuullostaa! Mielestäni kokonaisuudeltaan paras näistä "uusista" levyistä.

Mikäs on porukalla kaikkien aikojen suosikki Hanoi levy? Mulla on Oriental beat. Ollut ihan teinistä asti tärkeä levy ja aina vaan toimii yhä. Olen omistanut sen kaksi kertaa vinyylinä ja nyt myös cd:nä hankin jokin aika sitten. Oriental beatilla on kitaroissa muussa soitossa sellaista svengiä enempi mitä ei sitten muilta levyiltä niin paljoa löydy. Se on Hanoin rollarein levy mielestäni, onpa siellä yksi suorakin viittaus stonesiin.

Mikäs on porukalla kaikkien aikojen suosikki Hanoi levy?
 
Ehdottomasti joko ensimmäinen tai Back To Mystery City, tai tietyllä varauksella Two Steps. Noissa kaikissa on omat vikansa (esim. Two Steps on ihan liian tuotettu, ja mutta kyllä sielläkin on biisejä joista se '80-luvun Hanoille ominainen hauska fiilis välittyy).
 
Ensimmäisessä on tiettyä viehätystä, vaikka sielläkin on huteja, Back To Mystery Cityllä puolestaan on hyvä soundimaailma ja hyviä biisejä noin puolet tai vähän yli, huteja mahtuu siihenkin.
 
Uusinta en ole rahapulan vuoksi saanut vielä hommattua. Uudessa Hanoissa suurimpana erona vanhaan on se, että nykyään homma on ainakin mun korvaan enemmän pro-meininkiä (tai sen tavoittelua) kuin ennen (poislukien Two Steps), jonka vuoksi sellainen tietty huoleton fiilis puuttuu, tai ainakaan sitä ei ole samoissa määrin. Ja se tuntuu biisimateriaalissakin, vaikka hyviä veisuja kaikilta näiltä uusilta levyiltä löytyykin.
 
No, pääasia että rokki soi, ja hyvinhän se varsinkin keikoilla nykyään soikin. Hanoi Rocks on yksi tärkeimpiä syitä siihen, että kitaransoitto alkoi uudelleen kiinnostaa ja rokki kaikkine lieveilmiöineen siinä samalla. Vaikka nykyään tuleekin suhtauduttua kaikkeen vähän kyynisemmin kuin 15-vuotiaana niin en voi kieltää tämän yhtyeen merkitystä minulle, olkoonkin maailmanlaajuinen breikkaaminen tai täydellisesti onnistunut levy jäänyt toteutumatta.

Mikäs on porukalla kaikkien aikojen suosikki Hanoi levy? Mulla on Oriental beat. Ollut ihan teinistä asti tärkeä levy ja aina vaan toimii yhä. Olen omistanut sen kaksi kertaa vinyylinä ja nyt myös cd:nä hankin jokin aika sitten. Oriental beatilla on kitaroissa muussa soitossa sellaista svengiä enempi mitä ei sitten muilta levyiltä niin paljoa löydy. Se on Hanoin rollarein levy mielestäni, onpa siellä yksi suorakin viittaus stonesiin.
 
Two Steps on kyllä ehdoton suosikki. Paras kokonaisuus ehdottomasti.
 
Uusi levy: Erittäin hyvältä kuulostaa. Power of persuasion on aivan loistava biisi. Hyvät pillit ja köörit. Conny ja A.C. on kyllä hemmetin hyvät tyypit tohon bändiin. Hyvältä kokonaisuudelta kuulostaa. Tollasten klippien latailu nettiin on kyllä aika riski homma. Meinasi nimittäin niitten perusteella jäädä levy hankkimatta.
 
Worth your weight in gold ei kyllä iske edelleenkään.

Joo. Mulla two steps tulee siinä oriental beatin vanavedessä. Eka on ihan hauska mutta siinä on vähän hätäinen meininki tempojen kanssa etenkin dont you ever leave me:ssä..ja se on jotenkin epätasainen kokonaisuus. Mystery city on mulla jäänyt vähän sivuun vaikka penskana kuuntelin sitä paljon. UUsia levyjä en ole kuullut kokonaan mutta uusimman aion hankkia ja keikalla pitäs tsekata. Viimeksi olen nähnyt 83:)
 
Mulla Hanoi rocks oli nuorena erittäin tärkeä bändi. Erikoisella tavalla se jopa vaikutti mun elämään ala-asteella hyvin voimakkaasti. Diggailin bändiä ja muutakin rockia varhain ja olin sitten omaksunut pukeutumista ja tyyliä näistä jutuista..pitkä tukka, korvikset ym. No 1980 luvulla ei oikein katsottu peruskoulussa hyvällä että pukeutuu sillä tavalla ja olin aika epäsuosittu sekä opettajien että muiden oppilaiden parissa. Mutta mutta..Yhden kesän aikana Hanoi löi läpi aika hyvin suomessa ja syksyllä mäkin olin sitten koulussa muuttunut ikäänkuin cooliksi tyypiksi oppilaiden keskuudessa (lähinnä tyttöjen;)) No, opettajat ei diganneet edelleenkään mutta mitäs siitä..

"All Those Waisted Years" livetupla on ainakin siinä mielessä suosikki, että siinä on muista Hanoi-levyistä poiketen melkoisen onnistuneet saundit.

"All Those Waisted Years" livetupla on ainakin siinä mielessä suosikki, että siinä on muista Hanoi-levyistä poiketen melkoisen onnistuneet saundit.
 
Tossa on kyllä perää..se on hyvä levy ja soundit on just sellaiset kuin pitää ollakin rockissa. Muilla levyillä on vähän oudon kuuloisia ratkaisuja varmaan osittain siitäkin syystä että 80 luvulla studiotekniikka otti sellaisia harppauksia jotka ei välttämättä palvele parhaalla mahdollisella tavalla tuollaista 70 luvulta ammentavaa musaa.

"All Those Waisted Years" livetupla on ainakin siinä mielessä suosikki, että siinä on muista Hanoi-levyistä poiketen melkoisen onnistuneet saundit.
 
"Kaikki nuo huikatut vuodet" on meikäläisen "All Time Great R´n`R live records" listalla aika korkeella. Tosiaan ihan universaalilla asteikolla mittaillen hieno live ja mainio muistutus miten komeeta Roknroll magiaa Hanoit sai livenä aikaseks. Nyt on kehuttu uutuutta vähän siellä sun täällä ( muutkin ku Makkonen ), pitänee ottaa kuunteluun.

"Kaikki nuo huikatut vuodet" on meikäläisen "All Time Great Rn`R live records" listalla aika korkeella. Tosiaan ihan universaalilla asteikolla mittaillen hieno live ja mainio muistutus miten komeeta Roknroll magiaa Hanoit sai livenä aikaseks.
 
Tuo oli tässä muutama vuosi sitten jonkun brittilehden Best Live Albums Ever tjsp. listalla noteerattu muistaakseni sijalle 20. Mainio lätty kyllä, mutta ei jostain syystä ole henkilökohtaiseksi Hanoi suosikikseni muodostunut.

Mulla Hanoi rocks oli nuorena erittäin tärkeä bändi. Erikoisella tavalla se jopa vaikutti mun elämään ala-asteella hyvin voimakkaasti. Diggailin bändiä ja muutakin rockia varhain ja olin sitten omaksunut pukeutumista ja tyyliä näistä jutuista..pitkä tukka, korvikset ym. No 1980 luvulla ei oikein katsottu peruskoulussa hyvällä että pukeutuu sillä tavalla ja olin aika epäsuosittu sekä opettajien että muiden oppilaiden parissa. Mutta mutta..Yhden kesän aikana Hanoi löi läpi aika hyvin suomessa ja syksyllä mäkin olin sitten koulussa muuttunut ikäänkuin cooliksi tyypiksi oppilaiden keskuudessa (lähinnä tyttöjen;)) No, opettajat ei diganneet edelleenkään mutta mitäs siitä..
 
kuulostaa niin tutulta, niin tutulta... kyllä hanoi oli se tärkein varhaisnuoruuden bändi ja tuo yllä kuvattu tarina tosiaan natsaa aika kohilleen mullekin.
 
tuota All Those -videota ei taida olla vieläkään DVD-muodossa. Muistelen, että esim. Cherry Bombsin Marquee-veto olisi saatavana myös DVD:nä.

Tossa on kyllä perää..se on hyvä levy ja soundit on just sellaiset kuin pitää ollakin rockissa. Muilla levyillä on vähän oudon kuuloisia ratkaisuja varmaan osittain siitäkin syystä että 80 luvulla studiotekniikka otti sellaisia harppauksia jotka ei välttämättä palvele parhaalla mahdollisella tavalla tuollaista 70 luvulta ammentavaa musaa.
 
Voipi olla joo ja kaikenlainen sählinki ja sekasorto on sekin aika kuulunut yhtyeeseen.
 
"Oriental Beat" 'in piti ennakkoon kuulostaa "sotkuiselta" ja "Johnny Thundersilta" mutta sen sijaan saundit olikin kuivat ja metalliset. Harmi, silllä just tää levy olis kaivannut mainitun "Huikattujen vuosien" saundeja. "Back to Mystery City" 'a oli tuottamassa vanhat Mott the Hoople - jannut mutta etenkin rumpusaundit on ihmeellisen muoviset. Ekan levyn saundit ja miksaus taas on aika amatöörimäisen kuuloisia. "Self Destruction ..." on kokoelma, osa jutuista toimii paremmin ja osa huonommin mutta parhailta noi varhaistuotannon jutut kuulostaa musta nimenomaa "All those waisted years" illa jolle yhtye on onnistuttu taltioimaan kaikessa loistossaan.

"Kaikki nuo huikatut vuodet" on meikäläisen "All Time Great R´n`R live records" listalla aika korkeella. Tosiaan ihan universaalilla asteikolla mittaillen hieno live ja mainio muistutus miten komeeta Roknroll magiaa Hanoit sai livenä aikaseks.
 
Juu ja videoversio on niitä harvoja taltiointeja, joiden pariin jaksaa palata aina uudestaan.

Self destruction blues
 
Kokonaisuutena / kokoelmanakin koskettavin.
 
All those vhs, huh huh nähny sen nen 100 kertaa
 
ton jälkeen zepukoiden songgi gimmeli the same urgh
 
en oo kuunellu zepukuita sen jälkeen:D
 
Toivottavasti sellanen rento länkkä dänkä dille dong pox meisinki on
 
uudelle löytynyt;)
 
sitä hanoissa pienenä tyttönä rakastin ja rakastan ,nyyh...:)

Kerran veivannut läpi, muutama rohkea veto...toimii. Ei sellasta suoraa punkkia kuin kaks edellistä. Sävyä ja vaihtelua on mukavasti. Paranee taas.....
 
Kerran pyöritetty kans ... on tossa pari biisiä, jotka olis ehkä saaneet jäädä tekemättä mutta niiden vastapainoksi monta mukavaa ja jopa tarttuvaakin rallia. Ei tää huono kiekko ole.

Kyllä Street Poetry on parasta 2000-luvun Hanoin tuotantoa. Levy lähtee vähän kankeasti käyntiin, mutta homma alkaa rullata kun päästään Fashioniin. Lopussa tosin meno taas hyytyy Tootin' Stariin ja Fumblefootiin, mutta välissä on täyttä tykitystä poislukien ehkä Worth Your Weight In Gold jota en ole ihan vielä sisäistänyt. Levyllä on hyvät soundit ja Andy ja Conny ovat saaneet kitarat soimaan kivasti yhteen.
 
Vanhoista levyistä paras on Self Destruction Blues. Taisi olla ensimmäinen levy Hanoilta joka tuli hankittua, mutta kyllä se vieläkin parhaalta soundaa. Huippubiisejä on jokaisella levyllä, mutta hyviä biisejä on eniten SDB:llä.

Vanhoista levyistä paras on Self Destruction Blues. Taisi olla ensimmäinen levy Hanoilta joka tuli hankittua, mutta kyllä se vieläkin parhaalta soundaa. Huippubiisejä on jokaisella levyllä, mutta hyviä biisejä on eniten SDB:llä.
 
SDB onkin kokoelma, vaikea vertailla varsinaisiin albumeihin.

Uudelta levyltä Tootin' star on just fine. Rommi-cola, that kundi pays.