Rock, pop, alternative ›

Jokapaikanapina:
Ja sitä vielä, että Glitter and Doom on musta kokonaisuutena vähän tylsä, koska Waits vetää ylimurinaäänellä koko keikan.
 
Tulee välillä mietittyä että lähteekö äijästä enään muunlaista ääntä

nauranpaskaa: Tulee välillä mietittyä että lähteekö äijästä enään muunlaista ääntä
 
Tulee kyllä. Mutta toisaalta sen puheäänikin on siinä ihan erilainen ku esim. uusimmissa haastatteluissa, et taitaa olla vaan ton levyn juttu.

Tukee: On tullut Blood Money levyä luukutettua viimepäivänä. Kerrassaan mahtava albumi. Alice ja Rain Dogs on myös tuttuja. Mikäs kannattaisi ottaa seuraavaks kuunteluun?
 
Swordfishtrombones ja Frank's Wild Years on tuossa vaiheessa aika pomminvarmoja valintoja, samoin Mule Variations. Eikä pidä väheksyä Black Rideria, kovasti tuntuu olevan aliarvostettu plätty tuo.

ozz3: Eikä pidä väheksyä Black Rideria, kovasti tuntuu olevan aliarvostettu plätty tuo.
 
The Black Rider on kyllä yksi parhaista, mielestäni samalla viivalla Franks Wild Yearsin, Bone Machinen ja Blood Moneyn kanssa (ehkä sekä Swordfishtrombones että Rain Dogs ovat myös tällä viivalla, ehkä). Jostain syystä siitä ei vain koskaan oikein tunnuta puhuttavan, tai ei ainakaan erityisen innostuneesti.

Tulipa tässä mieleen että miten voisin kaverille tiivistää Waitsin tuotannon kolmen tai neljän albumin muodossa? Eli siis antaa tarkkaan harkitut albumit lainaan. Rain Dogs ja Mule Variations ovat mielestäni monipuolisuudessaan selkeitä valintoja (ja tulisipa kaksi "aikakautta" selkeästi katetta), mutta entäs muut? Minkä valitsisitte Asylum-kauden levyistä? Itse harkitsen vahvasti Blue Valentinea, mutta en ole ollenkaan varma vielä. Ja sitten tuota soppaa voisi vielä hämmentää jollain erikoisemmalla lätyllä, Bone Machinella tai Real Gonella ehkäpä.
 
Miten itse tiivistäisitte Waitsin tuotannon muutamalla levyllä?

ozz3: Tulipa tässä mieleen että miten voisin kaverille tiivistää Waitsin tuotannon kolmen tai neljän albumin muodossa? Eli siis antaa tarkkaan harkitut albumit lainaan. Rain Dogs ja Mule Variations ovat mielestäni monipuolisuudessaan selkeitä valintoja (ja tulisipa kaksi "aikakautta" selkeästi katetta), mutta entäs muut? Minkä valitsisitte Asylum-kauden levyistä? Itse harkitsen vahvasti Blue Valentinea, mutta en ole ollenkaan varma vielä. Ja sitten tuota soppaa voisi vielä hämmentää jollain erikoisemmalla lätyllä, Bone Machinella tai Real Gonella ehkäpä.
 
Miten itse tiivistäisitte Waitsin tuotannon muutamalla levyllä?
 
Omasta mielestäni Closing Time on niin helkkarin hyvä levy, että kuuluisi ilman muuta joukkoon, mutta makuasioita nämä...

ozz3: Miten itse tiivistäisitte Waitsin tuotannon muutamalla levyllä?
 
Pelkkä Orphans :)
 
..ja Rain Dogs.

ozz3: Minkä valitsisitte Asylum-kauden levyistä?
 
Heart of Saturday Nigh ja Small Change.

ozz3: Miten itse tiivistäisitte Waitsin tuotannon muutamalla levyllä?
 
Closing Time, Small Change, Rain Dogs ja Mule Variations, jos neljä levyä pitää vain valita.

ozz3: Miten itse tiivistäisitte Waitsin tuotannon
 
Big Time -vhs.

PomppoK: Big Time -vhs.
 
Tuota ei ilmeisesti löydy vieläkään dvd:nä. Mikäköhän tuon julkaisemisessa oikein tökkii...

Flash: Closing Time, Small Change, Rain Dogs ja Mule Variations, jos neljä levyä pitää vain valita.
 
Hyvät valinnat. Bone Machinekin on mielenkiintoinen levy.
 
Itselle Tom avautui pikkuhiljaa. Isäni kuunteli Orphans:iä aika lailla. No aluksihan se kuullosti hirvittävältä örinältä ja kolistelulta ilman päätä tai häntää, mutta koska nuorisolla ei ole sanavaltaa siinä mitä autossa kuunnellaan, niin ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla hiljaa ja kuunnella ;) Lisäksi hra. Waitsia löytyi myös isäni musiikkikirjastosta Used Songs-levyn muodossa. Siinä kolahti tietyt biisit, kuten Heartattack And Vine ja Mr. Seagal. Kuuntelukertojen määrän kasvaessa levy avautui kaikkine savuisin jazzblueseineen ja nättine ballaadeineen. Seuraavaa haaste olikin Orphans-levy. Aluksi sieltä löytyi niitä tuttuja turvallisia bluessävyjä (mm. Ain't Goin Down To the Well) ja rockpätkiä (Lowdown). Sitten ne kolina/paukemeiningit löytyivät pikkuhiljaa. Nykyään diggailen Tomia erittäin paljon. Särmää ja tyyliä löytyy, mitä ikinä tekeekään. Lempilevyinä Rain Dogs, Small Change, Bone Machine, Mule Variations, Heartattack And Vine ja Orphans. Takapihan Taikuri -kirjakin löytyy hyllystä. Mainiota musiikkia kertakaikkiaan.

Flash: Closing Time, Small Change, Rain Dogs ja Mule Variations, jos neljä levyä pitää vain valita.
 
Todellakin! Meitsin valinnat, exactly!

Neil Young esiinty Tom Waitsin kanssa Rock n Roll Hall Of Famessa, kun Waits laskettiin sisään. Ihan mieletön yhdistelmä! Oon aina miettiny, että niiden pitäis soittaa yhdessä. Niillä on tosi samanlainen asenne musiikkia kohtaan, vaikka genre onkin vähän eri.

http://www.youtube.com/watch?v=gVVDrPEQZt4
 
Kuka muu muuten on mieltä, että Tom on parhaimmillaan Bone Machinesta eteenpäin. Taitaa olla aika rohkeeta väittää niin. Alkupään kama toimii jees taustamusafiilistelynä, kun taas Swordfishtrombones - Rain Dogs - Frank's Wild Years on kyllä ihan hauskan kuulosta äänimaisemointia, mutta sävellykset ei oo yhtä kovia ku siitä eteenpäin. Ja paras albumi on Alice!

Jokapaikanapina: Kuka muu muuten on mieltä, että Tom on parhaimmillaan Bone Machinesta eteenpäin. Taitaa olla aika rohkeeta väittää niin. Alkupään kama toimii jees taustamusafiilistelynä, kun taas Swordfishtrombones - Rain Dogs - Frank's Wild Years on kyllä ihan hauskan kuulosta äänimaisemointia, mutta sävellykset ei oo yhtä kovia ku siitä eteenpäin. Ja paras albumi on Alice!
 
No melkein olen alkanut olla kanssa tätä mieltä, tosin vieläkään en ole oikein ehtinyt/jaksanut tutustua Swordfishtrombonesia edeltäneeseen materiaaliin. Swordfishtrombonesilla ja Rain Dogsilla on kummallakin erittäin hyviä biisejä, mutta on siellä joukossa sitä täytekamaakin (enemmän ehkä Rain Dogsin ongelma). Täytekamasta (mm. Hang Down Your Head, Blind Love) johtuen edellä mainitut eivät ole mielestäni albumikokonaisuuksina mitään supertimanttimatskua. Vaikkakin Rain Dogsilla on yksi Waitsin parhaista, sekä ehkä paras biisi yöautoilun soundtrackiksi (uh): 9th & Hennepin.
 
Frank's Wild Years taas on yksi Waitsin parhaista Bone Machinen ja Blood Moneyn kanssa. Mule Variations on ollut biisien ja kokonaisuuden suhteen meikälle aina samaa tasoa kuin Trombones ja Rain Dogs. Real Gonea en ole tainnut jaksaa koskaan kuunnella läpi.
 
Niin ja se paras levyhän on ehdottomasti Blood Money, niin biiseiltään kuin soundimaailmaltaankin. Aivan uskomattoman hieno albumi. Muistaakseni vielä jossain biisissä oli tyylikkäästi lainailtu Innocent When You Dreamia.

Tulipa eilen katsottua nuo hall of fame pätkät. Hienoja vetoja, ja hyviä juttuja Tompalla. Blood Money/Alice levyt ovat kyllä molemmat omalla top-10 listalla, hienoja albumeita. Vanhempia levyjä yhtään aliarviomatta. Täytyy sanoa että harvat artistit joiden ura on alkanut 40 vuotta sitten, pystyy julkaisemaan ton tasosia levyjä vielä 2000-luvulla.
 
Kesäyön hämärässä kun kuuntelee All The World Is Greeniä ja naukkailee vinettoa, liikutaan pyhien asioiden äärellä.

Tukee: Kesäyön hämärässä kun kuuntelee All The World Is Greeniä ja naukkailee vinettoa, liikutaan pyhien asioiden äärellä.
 
Tässä on Alicen ja Fish And Birdin ohella eräät HIENOIMMISTA sanoituksista!

Jokapaikanapina: Tässä on Alicen ja Fish And Birdin ohella eräät HIENOIMMISTA sanoituksista!
 
Totta puhut. Fish and Bird on siittä hauska sanoitus, että se tuo mieleeni teemaltaan etäisesti erään päivänsäteen ja menninkäisen.
 
Jotenkin nuo Waitsin sanotukset on todella uniikkeja, samaan aikaan helvetin mahtipontisia mutta toisaalta niissä on myös hyvin hauras puolensa. Täydentävät täydellisesti musiikin utuista fiilistä. Ah..
 
Itselle on vaikea sanoa kenestä pitää eniten lyyrikkoina, Dylanista, Cohenista vai Waitsista. Kaikilla on yhteistä äärimmäinen verbaalinen lahjakkuus. Dylanin vahvuus on tietty humoristinen kyynisyys, Cohen taas taitaa ihmissuhteet, Waits taas saa sanoilla aikaan aina oman hienon tunnelman.

Tukee: Totta puhut. Fish and Bird on siittä hauska sanoitus, että se tuo mieleeni teemaltaan etäisesti erään päivänsäteen ja menninkäisen.
 
En muuten oo yhdistäny, mutta nyt kun sanot, niin hyvin samanlainen ideahan siinä on!
 
Itselle on vaikea sanoa kenestä pitää eniten lyyrikkoina, Dylanista, Cohenista vai Waitsista. Kaikilla on yhteistä äärimmäinen verbaalinen lahjakkuus. Dylanin vahvuus on tietty humoristinen kyynisyys, Cohen taas taitaa ihmissuhteet, Waits taas saa sanoilla aikaan aina oman hienon tunnelman.
 
Tässä on kyllä sellanen kolmikko, jota ei vaan voi sivuuttaa.
 
Tom Waits muuten mainitsee Suomen yhdessä haastattelussa puhuessaan Kommienezuspadt-kappaleesta :D
 
http://www.youtube.com/watch?v=tri3FUT3pBo&feature=related 1:07 eteenpäin
 
EDIT: Tom julkaisee runoutta tänä vuonna. Lähde: http://www.guardian.co.uk/music/201 … st-book-poetry?INTCMP=ILCNETTXT3487
EDIT2: Ja uuden albumin kimpussa ollaan jo! Wikipediasta: "On February 24, 2011, it was announced via Facebook as well as Waits' official website that he has begun working on his next studio album."

Jokapaikanapina: EDIT2: Ja uuden albumin kimpussa ollaan jo! Wikipediasta: "On February 24, 2011, it was announced via Facebook as well as Waits' official website that he has begun working on his next studio album."
 
Uuhh, vihdoin! Toivottavasti ei kauheasti pitkity tuon julkaisu. Eurooppaankin saisi mies tulla taas keikkailemaan, tällä kertaa en aio missata.
 
Blood Money on auennut mulle viime aikoina ihan uudella tavalla, noussee jopa Waits-kärkikolmikkooni Rain Dogsin ja Bone Machinen seuraksi. All the World Is Green on hienoimpia biisejä ikinä.