Rock, pop, alternative ›

nahkalipsi:
Ne 89 jenkeissä äänitetyt pari biisiä Sami Yaffan kanssahan on ihan kauheeta kuraa.
 
Mun mielestä Can you dig on itseasiassa parempi kuin yksikään edelliseltä 2:lta levyltä vaikka kuullostaakin aivan pastissilta Hanoi Rocksin pastissa biiseistä.

Dirtyh: Mun mielestä Can you dig on itseasiassa parempi kuin yksikään edelliseltä 2:lta levyltä vaikka kuullostaakin aivan pastissilta Hanoi Rocksin pastissa biiseistä.
 
Olen samaa mieltä. Tosi hyvä rypistys.
Eikä tuo Crazy River ole sekään huono. Erilainen kyllä, mutta ei huono :D

G.F: Olen samaa mieltä. Tosi hyvä rypistys.
 
Ihan ok se on kun ottaa huomioon epämääräisen ja nopean session jossa bändi taisi olla jo suht välinpitämätön, ei nyt mikään hitti todellakaan mutta perusrunttaus.
Tyylillisesti se on jo kaukana ekan levyn meiningistä. Kyllä mä Kindeä silti ymmärrän, ettei uusi matsku sytyttänyt enää.

Smackin kanssa mulla käy vähän kuin Hurriganesille. En nähnyt aikoinaan livenä kertaakaan, joten levyjen perusteella kokemus on vain "ihan ok" -osastoa. Toki nostan hattua pioneerityölle, mutta puhtaasti musiikillisten ansioiden perusteella bändin musa päätyy streamilautaselle todella harvoin.
 
Se Nirvanan versio on kyllä erinomainen.

Viikko sitten tuli käytyä Clauden haudalla ohiajaessa. Taittelin vähän pois niitä korkeimpia kasvien latvoja siitä ristin edestä että näkyy. Paikan löysi, kun kysyi työntekijöiltä vaikka grobu erottuukin kauas. Se on parkkikselta katsoen ihan siellä alueen toisessa päässä, aika nurkassa. Kaukana Lauttasaaresta.

Olipas mieluisa lukukokemus, kun noin kunnolla oli Jokelainen asioihin perehtynyt. Pitkään oli ollutkin toiveissa, että tästäkin poppoosta kirja tehdään. Mielenkiintosta oli myös Nights of Iguanan touhuiluista kuulla lisää.
 
Mulle tuli yllätyksenä, että sillä Smackin jälkimmäisellä Amerikan pätkällä oli noin kova basistiruletti.

Ainoa mitä kirjassa oikeastaan jäi kaipaamaan oli että muistaakseni kaikkien muiden taiteilijanimien historia käytiin läpi, paitsi Manchurian. Olen aina kelannut, että mistä se tulee. Tiedän kyllä että Kiinassa on sen niminen paikka, mutta se tuntuu selityksenä vähän liian helpolta. Mantsurian Beat? Vähän eri kamaa. Muistin kaukaisella raidalla on jonkinlainen muisto että se tulee siitä maakunnasta.
 
Keikkahistoriaa kun lukee niin itselläni olisi ollut kaksi hyvää tilaisuutta nähdä bändi, Kaavin Iloharjulla ja Joensuun Törmällä. Olin keikkapäivänä paikkakunnilla, mutta en ollut vielä "löytänyt" bändiä, niin ei tullut sitten mentyä. Bändiin tutustuin joskus 1990. Hanoi oli kyllä täysin hallussa jo ylä-asteella 1984, mutta jotenkin Smackiin en vielä silloin törmännyt.

Joku on laittanut tubeen Kartsan ja alkuperäisen kokoonpanon viimeisen "keikan". Pleipäkkihän tuo taitaa olla, mutta silti. Jumalauta että toimii.
 
https://www.youtube.com/watch?v=MegO2cq5wv8

sirdickyj: Mut sitten taas, ilman Kindeä bändi ei olisi ollut lainkaan niin ominatakeinen. Kinde oli kova.
 
Jos rumpali olis ollut jotenkin svengaavampi tms (kuten Jimi Sero olis halunnut, muistaakseni) niin sitten kitaraosastokin ois pitäny vaihtua.
 
Samaa mieltä. Minusta Smackin soundissa oli hienoa yhdistelmä yksinkertaista perusrokkia kitaroissa ja bassossa, Kinden hevitykitys tuplabassareineen ja Clauden äärimmäisen sleazy ääni. Tästä syntyi se uniikki yhdistelmä, joka erottuu vielä tänä päivänäkin.
 
Ja minusta paras levy on Salvation. Ja tällä levyllä minusta tuo outo yhdistelmä: r'n'r-kitarat, heavy-rummut ja sleazy-laulu on parhaimmillaan. Sounditkin omaperäiset, mutta hunajaa korville :)

paitsi Manchurian
 
Miketi eli Mika Mantere jollen väärin muista. Veivasin joskus kakarana Mikan ja Kartsan kanssa parit treenit ennen Smackia kun nuo eivät vielä osanneet mitään, enkä minä senkään vertaa. Oi nuoruus :D
 
Mutta siis kai tuo Manchuria nyt vaan oli väännös Mantereesta, tai ainakin sellainen mielikuva mulla on.

msalama: Mutta siis kai tuo Manchuria nyt vaan oli väännös Mantereesta, tai ainakin sellainen mielikuva mulla on.
 
Tattis, ihan looginen. Salvation on omassa lajissaan ihan hyvä, mutta kyllä se on se ekan levyn tunnelma ja spiritti on itselle se juttu. Uniikki, autenttinen katuviba. Fun fact: Olavi Virta asui samalla kadulla kuin Claude&Cheri heidän syntymänsä aikoihin:) Lehdessä oli sellainen juttu, missä oli Olan elämän kaikki osoitteet.

Tämmöinenkin biisi orkesterilla ollut joskus:
 
"Juttelemme uusista piiseistä. Pass That Bottlen lisäksi kuulen ensimmäistä kertaa Sleepin On A Firen, jossa Manchuria laulaa kertosäkeet. Se jää välittömästi mieleen soimaan ja ehdin jo ehdottaa sitä seuraavaksi sinkkuvalinnaksi."
 
Soundin juttu vuodelta 1985:
 
https://www.soundi.fi/jutut/smack-1985/

shuffle: Tämmöinenkin biisi orkesterilla ollut joskus:
 
"Juttelemme uusista piiseistä. Pass That Bottlen lisäksi kuulen ensimmäistä kertaa Sleepin On A Firen, jossa Manchuria laulaa kertosäkeet. Se jää välittömästi mieleen soimaan ja ehdin jo ehdottaa sitä seuraavaksi sinkkuvalinnaksi."
 
Soundin juttu vuodelta 1985:
 
https://www.soundi.fi/jutut/smack-1985/
 
Biisi on ymmärtääkseni Walking on a wire.

sirdickyj: Biisi on ymmärtääkseni Walking on a wire.
 
Oivasti päätelty, sehän siitä lopulta tuli. Only Salvationin kuulin ensi kertaa keikalla Final Solution -nimisenä. Taitaa olla biisilistakin jossain arkistossa. Jimin ensimmäisiä keikkoja, Myllykoskella.

Tuli taas parin kaljan jälkeen luukutettua Smackia. Enemmän kuin parin:)
Voisin tavata Keith Richardsin. Voisin tavata vittu you name it.
Manchurian tavatessani olisin totinen mies. Fiiilisjuttu, täysin. Sama fiilis, ymmärrätkö?
Tämä näyttää koomiselta huomenaamuna mutta what the fuck.
Respect, man. Cheers. Menen nukkumaan.
That's how it was.

Hähää, no onkos nyt letti kipeenä :D

Kuuntelin taas pienessä nousussa Smackin debyyttiä.
Ei ole toista rokkilevyä joka puhuisi niin 80-luvun Itä-Helsingin kadunkielellä kuin tämä.
Joo, osa jätkistä oli Larusta, mutta silti. Tämä levy onnistui tallentamaan jotain ainutlaatuista. Sen tunteen, mikä 80-luvun alun Stadissa oli nuorella. Tää on ihan dokumentti, tunnetasolla. No Peace on Earth. Vittu taas sentimentaalinen kännivuodatus, mutta anyway. Tää levy on vähän kuin vanha Kaurismäen leffa. Dokumentti. Jatkakaa.

Nyt on pakko laittaa tämmönen anekdootti, kun on niin herkullista nippelitietoa. Rane kertoo tuoreessa Jouko Lehtolan rockfotoja esittelevässä Rock-Finlandia -kirjassa, miten YLE sössi 1988 Dinosaurock-äänityksen:
 
"Oltiin Mikkelin Dinosaurockissa soittamassa ja Yleisradio teki keikasta tv-taltiointia. Niillä oli äänitysauto ihan lavan vieressä, mutta äänitarkkailijat taisi olla jotain ampumahiihdon äänityksiin erikoistuneita kavereita. Eihän ne edes huomanneet, että ne äänittivät neljää soittajaa, vaikka lavalla huhki viisi jätkää. Manchurian soolokitara jäi televisiolähetyksessä kokonaan veks.
 
Kuunneltiin nauhaa keikan jälkeen ja hiffattiin muutamassa sekunnissa, että täältähän puuttuu toinen skitta. Vedin itse siihen aikaan sellaisella aika näkkileipäsoundilla ja Manchuria hoiti jyrinäpuolen. Jyrinä oli nyt kokonaan poissa. Tuli aika eksoottisen kuuloinen tallenne. Annettiin niille Ylen kavereille palautetta, ja saattoi jollakulla toinen kulmakarva nousta. Ei se moka näyttänyt ketään pahemmin haittaavaan. Aika surkuhupaisa juttu kaiken kaikkiaan. Mutta sellaista se siihen aikaan oli."
 
Ja lopputuloshan löytyy YouTubesta:
 
https://www.youtube.com/watch?v=Gnxctmfr258
 
Käsittääkseni toi on juuri puheena ollut taltionti. Ei se Manchurian kitara ihan täysin oo äänetön, mutta aika heikosti tosiaan kuuluu.

Manchuriaa kuuluu sen verran kuin se vuotaa sivusta sekaan ajoittain. Sivutarinana se nurtsilla möngertävä pari kiteyttää hyvin 80-luvun festarifiilistä.

Joku ehkä lisäkseni huomannut, että uusintavinyyleitä tullut vaihtelevaan tahtiin. Viimeisimpänä tuli Radical, eli liverieskan lisäksi välistä jätetty mielestäni parempi levynsä Salvation. Joku tyylin Svart saisi julkaista sen vihoviimosen Sami Yaffa-sinkunkin.
 
Mitkä ovat teidän Smack-suosikit järjestyksessä?