Rock, pop, alternative ›

No siis Eetuhan oli pistämätön sekä leadissa että kompissa, mutta viina vei miehen. Helvetin traagista, mutta minkäs ison miehen rölöämiselle teet jollei se itse ymmärrä lopettaa?

Sammo: Tuo pitää täysin paikkaansa, mutta aina välillä mietin että miksi näin on? EVH:n legendan syntytarina sisältää kuitenkin Creamin note-for-note -plokkausta, tuhansia tunteja makuuhuonekitarismia ja lukuisia TOP 40 coverkeikkoja ja luulisin että tuo olisi ollut sellainen putki, että korvat/reaktiokyky kehittyisi sellaisiselle tasolle, ettei oman boksin ulkopuoliset hommat herättäisi lähinnä myötähäpeää.

TJEU: Gazarri's 1974 bootleg, jossa ei yhtään ei-coveria:
https://www.youtube.com/watch?v=03nF4qzbe_k&t=2s
 
MIetin ihan samaa kun katsoin tuota räpeltämistä Simonin ja Garfunkelin kanssa. Cream ja Clapton oli tiettävästi Eddille valtavan kova juttu, joten luulisi että ihan perus bluesjutut olisi tuttua hommaa. Nyt tuossa klipissä ei taitu yksinkertaisimmatkaan asiat, ja kuulostaa että ei olla edes oikeassa sävellajissa. Aina voi toki spekuloida soittokunnolla jne. mutta kyllä Eddien tasoisen muusikon luulisi soittavan tällaiset jutut vaikka unissaan.

Sykes87: MIetin ihan samaa kun katsoin tuota räpeltämistä Simonin ja Garfunkelin kanssa. Cream ja Clapton oli tiettävästi Eddille valtavan kova juttu, joten luulisi että ihan perus bluesjutut olisi tuttua hommaa. Nyt tuossa klipissä ei taitu yksinkertaisimmatkaan asiat, ja kuulostaa että ei olla edes oikeassa sävellajissa. Aina voi toki spekuloida soittokunnolla jne. mutta kyllä Eddien tasoisen muusikon luulisi soittavan tällaiset jutut vaikka unissaan.
 
Onhan hän jurrissa soittanut ison osan uraansa.
 
Eddiehän, edelleen itseäni toistan, soitti aikalailla samat jutut aina ja jona kerta. Hän teki itse musiikkinsa. Ei välttämättä, vaikka onkin tsekannut toisten juttuja nuorena, ollut simti mikään sellanen soittaja joka soittaa tosta vaan musan mukana, jota kuulee.
 
Toki jos Rebel Yelle ei lähde ihan tueltan niin heikosti menee. Puhun siis ihan sointujen mukaan soittalusta. Niitä urkupistejuttuja ei tietty voi tietää jos ei niitä ennakkoon tiedä olevan olemassa.
 
Kaikilla on vahvuutensa. Eddiellä oli omansa, tässäkin puheena olleella Lukella sit taas omansa, Luke aikalailla soittelee ykkösellä perässä kun kuulee biisin. Niinku kaikki studiojäbät nykyäänkin Nashvillessä.

sirdickyj: Onhan hän jurrissa soittanut ison osan uraansa.
 
Missä niin on todettu? Itse en muista ainakaan Van Halen -kirjassakaan olleen tuosta mainintaa noin "uran" ajalta. Itselleni jäi jostakin mieleen että 2004 kiertueella Eddie soitti päissään melkein joka keikan ja Hagar raivostui siitä Eddielle. Lisää bensaa liekkeihin tuli kun Eddie alkoikin haikailla Rothia takaisin tämän jälkeen...
 
Eddiehän, edelleen itseäni toistan, soitti aikalailla samat jutut aina ja jona kerta. Hän teki itse musiikkinsa. Ei välttämättä, vaikka onkin tsekannut toisten juttuja nuorena, ollut simti mikään sellanen soittaja joka soittaa tosta vaan musan mukana, jota kuulee.
 
Tuo kyllä ihmetytti itseänikin takavuosina kun juutuupistakin katsoin livepätkiä Eddien soolospotista... Hämmästelin miten identtisiltä ne kuulostivatkaan. Ihan kuin Eddie ei olisi koskaan kuullut sanaa "improvisointi" ja mitä se tarkoittaa. Eruptionkin levyversiona eikä ikinä(?) ollut mitään lisätilutusta missään kohtaa...

Regalis Apertura: Missä niin on todettu? Itse en muista ainakaan Van Halen -kirjassakaan olleen tuosta mainintaa noin "uran" ajalta. Itselleni jäi jostakin mieleen että 2004 kiertueella Eddie soitti päissään melkein joka keikan ja Hagar raivostui siitä Eddielle. Lisää bensaa liekkeihin tuli kun Eddie alkoikin haikailla Rothia takaisin tämän jälkeen...
 
Ihan lehtijutuista, en toki ollut paikalla itse.
 
Tuo kyllä ihmetytti itseänikin takavuosina kun juutuupistakin katsoin livepätkiä Eddien soolospotista... Hämmästelin miten identtisiltä ne kuulostivatkaan. Ihan kuin Eddie ei olisi koskaan kuullut sanaa "improvisointi" ja mitä se tarkoittaa. Eruptionkin levyversiona eikä ikinä(?) ollut mitään lisätilutusta missään kohtaa...
 
Biisien sooloissa sama juttu.
 
Youtube on nyt pullollaan Van(hoja) Halen-pätkiä ja niistä voi tätä ihmetellä.jälleen niin halutessaan

sirdickyj: Eddiehän, edelleen itseäni toistan, soitti aikalailla samat jutut aina ja jona kerta. Hän teki itse musiikkinsa. Ei välttämättä, vaikka onkin tsekannut toisten juttuja nuorena, ollut simti mikään sellanen soittaja joka soittaa tosta vaan musan mukana, jota kuulee.
 
Toki jos Rebel Yelle ei lähde ihan tueltan niin heikosti menee. Puhun siis ihan sointujen mukaan soittalusta. Niitä urkupistejuttuja ei tietty voi tietää jos ei niitä ennakkoon tiedä olevan olemassa.
 
Kaikilla on vahvuutensa. Eddiellä oli omansa, tässäkin puheena olleella Lukella sit taas omansa, Luke aikalailla soittelee ykkösellä perässä kun kuulee biisin. Niinku kaikki studiojäbät nykyäänkin Nashvillessä.
 
Samansuuntaisia havaintoja ittellä. Siinä mielessä tää on suorastaan hämmentävää, kun miettii, kuinka monta sataa cover-biisiä varhainen Van Halen (tai Mammoth) kumminkin on esittänyt kaiken maailman puutarhajuhlissa ennen kuin bändi itse edes oli iso nimi: kyllä siellä on kaiken maailman ZZ Topit ja muut rock-klassikot koluttu läpikotaisin. Pelimannihenkeä vai ei? Haluan uskoa, että ainakin alkuvuosina enemmän, mutta sitten tapahtui jotain: menestys, päihteet, jotain? En minä tiiä, kertokaa.
 
Tietyt jutut Eddien soitossa VH:n kultavuosina puhuu kyllä totaalisen umpimusikaalisuuden puolesta, mutta toisaalta jos simppelinkin vieraan biisin kyytiin pääseminen tuottaa vaikeuksia, tulee outo fiilis. Jotain voi laittaa kännin piikkiin, mutta kaikkea ei. Voihan yksi teoria tosiaan olla se, että Eddie "pelasi läpi" sen oman, juttunsa ja se itsessään riitti tosi pitkälle (duh?), mutta ei hän ollut ns. all around -pelimanni niin kuin juuri vaikkapa Lukather ja monet muut sessioveijot. Eri vahvuudet, eri persoonallisuudet ja molemmat mahtavia muusikoita.
 
Van Halen oli silti maailman paras Van Halen: hieno ja merkittävä bändi ja täysin oma soundi, joka koostui monesta onnistuneesta elementistä.

Jucciz: Samansuuntaisia havaintoja ittellä. Siinä mielessä tää on suorastaan hämmentävää, kun miettii, kuinka monta sataa cover-biisiä varhainen Van Halen (tai Mammoth) kumminkin on esittänyt kaiken maailman puutarhajuhlissa ennen kuin bändi itse edes oli iso nimi: kyllä siellä on kaiken maailman ZZ Topit ja muut rock-klassikot koluttu läpikotaisin. Pelimannihenkeä vai ei? Haluan uskoa, että ainakin alkuvuosina enemmän, mutta sitten tapahtui jotain: menestys, päihteet, jotain? En minä tiiä, kertokaa.
 
Tästä tuli mieleeni, että Spotifystakin muuten löytyy varhaisaikojen bootleg, jolla coveroidaan kaikkea Aerosmithistä Rainbown kautta ZZ Topiin: https://open.spotify.com/album/2NnIeZ36pF7zYaYZoZybis

Jucciz: Tietyt jutut Eddien soitossa VH:n kultavuosina puhuu kyllä totaalisen umpimusikaalisuuden puolesta, mutta toisaalta jos simppelinkin vieraan biisin kyytiin pääseminen tuottaa vaikeuksia, tulee outo fiilis. Jotain voi laittaa kännin piikkiin, mutta kaikkea ei. Voihan yksi teoria tosiaan olla se, että Eddie "pelasi läpi" sen oman, juttunsa ja se itsessään riitti tosi pitkälle (duh?), mutta ei hän ollut ns. all around -pelimanni niin kuin juuri vaikkapa Lukather ja monet muut sessioveijot. Eri vahvuudet, eri persoonallisuudet ja molemmat mahtavia muusikoita.
 
No oma spekulaationi olisi että mahdollisesti Eddiellä tuli ns. mitta täyteen covereiden soittelusta alkuaikoina (siis ennen ekan levyn tekoa) ja kun myöhemmin olisi ollut tilaisuuksia soitella niitä niin ei vaan kiinnostanut enää syystä x... Tosin VH teki coverin Hagarin kanssa (Little Featin A Apolitical Blues) ja pari muutakin muistaakseni. Viihtyi varmaan enemmän sen oman tuotannon kanssa noin loppupelissä.

Regalis Apertura: No oma spekulaationi olisi että mahdollisesti Eddiellä tuli ns. mitta täyteen covereiden soittelusta alkuaikoina (siis ennen ekan levyn tekoa) ja kun myöhemmin olisi ollut tilaisuuksia soitella niitä niin ei vaan kiinnostanut enää syystä x... Tosin VH teki coverin Hagarin kanssa (Little Featin A Apolitical Blues) ja pari muutakin muistaakseni. Viihtyi varmaan enemmän sen oman tuotannon kanssa noin loppupelissä.
 
Et oo Diver Downia kuullut?

VH:n virallisilta studio- ja livetallenteilta löytyy yhteensä varmaan 15 coveria, jos Hagarin soolouran biisit otetaan mukaan. Ilman niitä ainakin 10.

Regalis Apertura: No oma spekulaationi olisi että mahdollisesti Eddiellä tuli ns. mitta täyteen covereiden soittelusta alkuaikoina (siis ennen ekan levyn tekoa) ja kun myöhemmin olisi ollut tilaisuuksia soitella niitä niin ei vaan kiinnostanut enää syystä x... Tosin VH teki coverin Hagarin kanssa (Little Featin A Apolitical Blues) ja pari muutakin muistaakseni. Viihtyi varmaan enemmän sen oman tuotannon kanssa noin loppupelissä.
 
You Really Got Me
Where Have All The Good Times Gone
Youre No Good
Pretty Woman
Ice Cream Man
Dancong In The Street
Happy Trails
Big Bad Bill
 
Hagarin kanssa ainakin Apolitical Blues ja Wont get Folled Again

Regalis Apertura: No oma spekulaationi olisi että mahdollisesti Eddiellä tuli ns. mitta täyteen covereiden soittelusta alkuaikoina (siis ennen ekan levyn tekoa) ja kun myöhemmin olisi ollut tilaisuuksia soitella niitä niin ei vaan kiinnostanut enää syystä x... Tosin VH teki coverin Hagarin kanssa (Little Featin A Apolitical Blues) ja pari muutakin muistaakseni. Viihtyi varmaan enemmän sen oman tuotannon kanssa noin loppupelissä.
 
Mun mielestä isompi ja mielenkiintoisempi asia on, että minkä takia EVH:n lähes neroutta hipovan musikaalisuudenkaan kanssa esimerkkejä löytyy enemmän sen puolesta, että äijällä ei ollut juurikaan "pelimannihenkeä" tai kovin nopeaa reaktiokykyä. Joka taas kehittyy korvien mukana pitkälti opettelemalla ja ottamalla haltuun juttuja levyiltä/radiosta sekä soittamalla paljon. Kaikkea mitä on joutunut tekemään todistettavasti soittouran alkuaikoina.
 
Oma suosikki EVH:n fiittauksista tuon Brian May -proggiksen lisäksi on GIT jamit Allan Holdsworthin ja Jeff Berlinin kanssa.

kyseinen: Et oo Diver Downia kuullut?
 
Juups kyllä olen mutta jostakin syystä mietin vain noita Hagarin aikaisia covereita;)... DD taisi ollakin melko lailla cover-levy?

sirdickyj: You Really Got Me
Where Have All The Good Times Gone
Youre No Good
Pretty Woman
Ice Cream Man
Dancong In The Street
Happy Trails
Big Bad Bill
 
Hagarin kanssa ainakin Apolitical Blues ja Wont get Folled Again
 
Näinhän ne olikin Rothin/Hagarin aikana. Mutta oletin että oli puhetta noista livejameista ymv. että niiden perusteella Eddie olisi vähän ikään kuin "pakottanut itseään" soittamaan covereita muiden vanavedessä tyyliin "no olkoon tämän kerran kun pyysivät mukaan"... Kuitenkin sydän olisi omien biisien soittamisen puolella (näin otaksuisin)?

Tässä levytetyt coverit (en laskenut livelevyillä kahdentuneita versioita):
 
Van Halen:
1) You Really Got Me (The Kinks)
2) Ice Cream Man (John Brim)
 
Van Halen II:
3) You're No Good (Dee Dee Warwick)
 
Diver Down:
4) Where Have All the Good Times Gone! (The Kinks)
5) (Oh) Pretty Woman (Roy Orbison)
6) Dancing in the Street (Martha and the Vandellas)
7) Big Bad Bill (Is Sweet William Now) (Margaret Young)
8) Happy Trails (Roy Rogers and Dale Evans)
 
OU812 (CD-/striimausversio):
9) A Apolitical Blues (Little Feat)
 
Live: Right Here, Right Now:
10) Won't Get Fooled Again (The Who)
 
8-10 coveria vähän laskentatavasta/katsantokannasta riippuen. Itselle esim. tuo A Apolitical Blues ei ole mitään, kun vinyylinä levyäni kuuntelin.
 
(OK, plus Hagarin soolobiisit One Way to Rock ja Give to Live, mutta en mä nyt noita laskisi.)

kyseinen: Tässä levytetyt coverit (en laskenut livelevyillä kahdentuneita versioita):
 
Van Halen:
1) You Really Got Me (The Kinks)
2) Ice Cream Man (John Brim)
 
Van Halen II:
3) You're No Good (Dee Dee Warwick)
 
Diver Down:
4) Where Have All the Good Times Gone! (The Kinks)
5) (Oh) Pretty Woman (Roy Orbison)
6) Dancing in the Street (Martha and the Vandellas)
7) Big Bad Bill (Is Sweet William Now) (Margaret Young)
8) Happy Trails (Roy Rogers and Dale Evans)
 
OU812 (CD-/striimausversio):
9) A Apolitical Blues (Little Feat)
 
Live: Right Here, Right Now:
10) Won't Get Fooled Again (The Who)
 
8-10 coveria vähän laskentatavasta/katsantokannasta riippuen. Itselle esim. tuo A Apolitical Blues ei ole mitään, kun vinyylinä levyäni kuuntelin.
 
(OK, plus Hagarin soolobiisit One Way to Rock ja Give to Live, mutta en mä nyt noita laskisi.)
 
Live Without a Netillä on myös Zeppelinin Rock 'n' Roll ja Hagarin Can't Drive 55. Sillä kiertueella soittivat muitakin covereita.

Sammo: Mun mielestä isompi ja mielenkiintoisempi asia on, että minkä takia EVH:n lähes neroutta hipovan musikaalisuudenkaan kanssa esimerkkejä löytyy enemmän sen puolesta, että äijällä ei ollut juurikaan "pelimannihenkeä" tai kovin nopeaa reaktiokykyä. Joka taas kehittyy korvien mukana pitkälti opettelemalla ja ottamalla haltuun juttuja levyiltä/radiosta sekä soittamalla paljon. Kaikkea mitä on joutunut tekemään todistettavasti soittouran alkuaikoina.
 
Oma suosikki EVH:n fiittauksista tuon Brian May -proggiksen lisäksi on GIT jamit Allan Holdsworthin ja Jeff Berlinin kanssa.
 
Juuri tätä yritin ehkä tuossa aiemmin hakea, en vaan onnistunut ihan sanoittamaan. Eddie on tosiaan soitellut nuorena tiettävästi paljonkin levyjen mukana, luulisi että siinä tietynlainen tatsi jammailuun olisi kehittynyt joka tapauksessa. Ja nyt kun ei puhuta edes mistään harrastelijasta, vaan huippulahjakkaasta ihmisestä, jonka musikaalisuutta, korvaa ja rytmitajua kaikki aikalaiset ovat kehuneet maasta taivaisiin. Niin onhan se jännä että se kyky reagoida, sopeutua ja jammailla on kuitenkin ilmeisesti sitten jäänyt suhteellisen ohueksi.
 
Coverien soittaminen on sellaisenaan mielestäni vähän eri asia. Kyllähän ne saa treenatua keikka/levytyskuntoon ihan samalla tavalla kuin omatkin biisit. Kyse on enemmänkin tässä juuri siitä pelimannimeinigistä, ja kyvystä kuunnella ja reagoida. Onhan maailma täynnä kitaristeja jotka soittavat sänkynsä laidalla minkä tahansa Steve Vai -coverin nuotilleen, mutta kun joku sanookin että "jammaillaanpas vähän bluesia A:sta", niin meneekin sormi ihan suuhun. Eddie ehkä sitten oli tavallaan tätä tyyppiä (vahvasti nyt toki kärjistettynä).
 
Ja tämä siis ottamatta mitään Eddieltä pois, yksi kovimmista kitaristeista ikinä, mutta kai hänelläkin sitten oli heikkoutensa.

Sammo: Mun mielestä isompi ja mielenkiintoisempi asia on, että minkä takia EVH:n lähes neroutta hipovan musikaalisuudenkaan kanssa esimerkkejä löytyy enemmän sen puolesta, että äijällä ei ollut juurikaan "pelimannihenkeä" tai kovin nopeaa reaktiokykyä. Joka taas kehittyy korvien mukana pitkälti opettelemalla ja ottamalla haltuun juttuja levyiltä/radiosta sekä soittamalla paljon. Kaikkea mitä on joutunut tekemään todistettavasti soittouran alkuaikoina.
 
Juuri tämä se itseäkin ihmetyttää. Kummallista, jos tuommoinen - eittämättä joskus hankittu - taito voisi ajan myötä kadota, etenkin kun kuitenkin musiikkiura jatkui enemmän tai vähemmän hamaan tappiin asti.

Sykes87: Juuri tätä yritin ehkä tuossa aiemmin hakea, en vaan onnistunut ihan sanoittamaan. Eddie on tosiaan soitellut nuorena tiettävästi paljonkin levyjen mukana, luulisi että siinä tietynlainen tatsi jammailuun olisi kehittynyt joka tapauksessa. Ja nyt kun ei puhuta edes mistään harrastelijasta, vaan huippulahjakkaasta ihmisestä, jonka musikaalisuutta, korvaa ja rytmitajua kaikki aikalaiset ovat kehuneet maasta taivaisiin. Niin onhan se jännä että se kyky reagoida, sopeutua ja jammailla on kuitenkin ilmeisesti sitten jäänyt suhteellisen ohueksi.
 
Coverien soittaminen on sellaisenaan mielestäni vähän eri asia. Kyllähän ne saa treenatua keikka/levytyskuntoon ihan samalla tavalla kuin omatkin biisit. Kyse on enemmänkin tässä juuri siitä pelimannimeinigistä, ja kyvystä kuunnella ja reagoida. Onhan maailma täynnä kitaristeja jotka soittavat sänkynsä laidalla minkä tahansa Steve Vai -coverin nuotilleen, mutta kun joku sanookin että "jammaillaanpas vähän bluesia A:sta", niin meneekin sormi ihan suuhun. Eddie ehkä sitten oli tavallaan tätä tyyppiä (vahvasti nyt toki kärjistettynä).
 
Ja tämä siis ottamatta mitään Eddieltä pois, yksi kovimmista kitaristeista ikinä, mutta kai hänelläkin sitten oli heikkoutensa.
 
Ja voi tosiaan olla näinkin. Ja juu, eihän sinänsä covereiden tai omien biisien treenaamisessa ja esittämisessä oleellista eroa ole soitannollisessa mielessä: biisi kuin biisi. Lennossa reagoimista (mitä itse pidän pelimanniuden yhtenä peruspilarina) ei oikein voi harjoitella muutoin kuin soittamalla semmoista musaa, jota ei oikeasti ole koskaan kuullut aiemmin. Kyllähän siinäkin korva kehittyy, jos säännöllisesti tekee.

Se Simon & Garfunkel -video on kyllä niin outoa menoa että selityksen täytyy olla jossain muualla kuin pelkässä humalatilassa tai taidon puutteessa. Voisiko Eddien kitara jostain syystä olla sen verran eri vireessä kuin muilla että käypiä säveliä ei löydy mistään kohden otelautaa? Selvin päin ehkä onnistuisi soittaa muutama valikoitu sävel ja venyttää ne kohdalleen, mutta kännissä tietty ajattelee että pitäisi saada lähtemään pari tavaramerkki-kikkaa ja joutuu vallan paniikkiin.