Rock, pop, alternative ›

Dirtyh: Andyn, Little Stevenin ja Gingerin kanssa duunattu matsku on ollut sakeammalla verellä duunattua. Siinä on vaan aina tahtonut ego tulla vastaan.
 
Yksi olennainen pointti on myös, että nämä mainitsemasi tyypit ovat tuoneet biisejä musiikin osalta valmiina sovituksina pöytään, kun taas parin viimeisen Monroe-levyn matskusta huokuu, että matsku on jammailtu porukalla kasaan. Ilmeisiä poikkeuksiakin, kuten Conten kirjoittama Ballad of Lower East Side on toki messissä.
 
Minusta uusi biisi on kuitenkin melko hyvä ja bändin toiminta siinä vakuuttavaa.

sirdickyj: Ja Jerusalem Slim. Ja Not Faking It.
 
Mutta noissa kaikissahan vastuu kokonaisuudesta on ollut muilla kuin Monroella. Joka ehkä ei vaan osaa? Eikä ymmärrä sitä. Eikä keskity siihen missä on hyvä, eli esiintyjä, keulahahmo ja fraseeraaja/ tekstin sisäistäjä. Kaverihan on sangen heikko, suorastaan huono, laulaja, joten tuotantoapu sillä saralla on tarpeeen, ja jonkun muun pitäis kirjottaa biisit.
 
Andy Mc Coy, Steve Stevens ja Ginger Wildheaet lienevät olleet parhaat aisaparit.
 
Jep. Jay Hening oli myös ilmeisen pätevä kepittäjä D23:ssa, jota sittemmin Nasty Suicide tuli paikkaamaan Heningin poistuttua oman käden oikeudella tästä maailmasta.
 
Kyllähän Makkonen biisinkirjoitusapua tarvitsisi.

Boyakasha: Jep. Jay Hening oli myös ilmeisen pätevä kepittäjä D23:ssa, jota sittemmin Nasty Suicide tuli paikkaamaan Heningin poistuttua oman käden oikeudella tästä maailmasta.
 
Henning kuoli vasta paljon myöhemmin vuonna 1997. Sillon D23 oli ollu historiaa jo pari vuotta, ja Monroe oli ehtiny jo julkasta uuden soololätyn (Peace of Mind). Nasty tuli remmiiin, kun Jay ei saanut "papereita" kuntoon päästäkseen mukaan kiertämään ulkomaita.

sirdickyj: Ja Jerusalem Slim.
 
Mä ymmärrän että tässä on provo-arvot kohdillaan. Levy ei silti ole hyvä koska tohon musiikkiin Makkonen on täysin epäsopiva. Ihan sama vaikka Michael Wagener kaivoikin ukosta esiin hänen parhaat laulusoundit niin silti ne eivät sovi tuohon musiikkiin. Toi levy olisi varmaan ollut aika paljon parempi jos laulajana olisi ollut jokin Sebastian Bach-tyylinen hemmo.
 
Olishan se kiva kun Andy tekisi nykyisellään jotain muutakin kun maalaisi tauluja. Vaikka aika piiloon tuppaa nykyisin hänenkin harvat musiikkijulkaisut jäävän.

Aika mitään sanomaton kohkaus. Piste energiasta, mutta muuten ei oikein kun en tykkää jenkkipunkista. Horns&Halos on mun lempilevy Makkelta, se on rokkia ja skitat vetää hyvin. Tässä ei paljoa rokkia ole jäljellä eikä Hanoin Clash-juuria. Semmosta nyyjorkkipunkkia, Iggy Pop tulee lähinnä mieleen.

Dirtyh: Mä ymmärrän että tässä on provo-arvot kohdillaan. Levy ei silti ole hyvä koska tohon musiikkiin Makkonen on täysin epäsopiva. Ihan sama vaikka Michael Wagener kaivoikin ukosta esiin hänen parhaat laulusoundit niin silti ne eivät sovi tuohon musiikkiin. Toi levy olisi varmaan ollut aika paljon parempi jos laulajana olisi ollut jokin Sebastian Bach-tyylinen hemmo.
 
Ei tossa ole kyse laulusöundista sillee teknis-tuotannollisessa mielessä, vaan ihan siitä että Wagener on laulattanut solistia, ja kunnolla. Tonhan noi tuottajat osaa, eli kaivaa solistiata olennaisen esiin. Yleensäkin kaikki jutut jotka on jollain tavalla massoja liikuttaneet, on niin toteutettu, että artisti pitäytyy siinä asiassa, jossa on hyvä, ja n.s.erikoistuu. Monroe ei ole erikoistunut musiikillisesti mihinkään, paitsi olemaan paska kopio ihailemistaan rokkareista. Ulkomusiikillisesti on erikoistunut, ja hieno hahmo onkin, lavalla täya kunkku. Vetää hyvin sen osansa.
 
Uus biisi kuulostaa niin paskalta ihan joka osa-alueella, että tuntuu naurettavalta että kyseessä on hahmo joka ei hyväksynyt Jack Douglasin miksausta aiemmasta lätystään. Tämän sisäsiistimmälle ei kuulosta edes Maki Kolehmaisen tekeleet, ja Monroen musiikilliset rahkeet kitistä milloin kenedtäkin yhteistyökumppanistaan käyvät yhä kapeammiksi ja kyseenalaisemmaksi.
 
Markalla saa markan lopputuloksen. Ei rokkaa, ei rollaa, eikä yhtään mitään muutakaan.

Ite en oo tykänny Monroen laulusta lainkaan näillä uuden Hanoin jälkeisillä sooloilla. Sellasta kähisemistä ja kohkaamista että. Vanhempia jaksaa kyllä kuunnella paljonkin, etenkin Not FakinIt ja Jerusalemin Slimin demolevyä (JS Demos). Lopullista Slim-lättyä en siedä lainkaan. Ja herran englanti lähti alamäkeen pikku hiljaa Suomeen muuton jälkeen, minkä on itekin myötänyt. Alkuun tosin puhu enkkua vielä kotona ex-vaimon ollessa vielä hengissä. Nyt yritetään kuulostaan niin jenkiltä, et menee epäluonnolliseks. Pahin esimerkki on Ballad of the Lower Eastsiden alku. Laulais rennosti ja luonnollisesti ja jättäis tän attitude-homman vähemmälle. Andya tulee vaan kuunneltua paljon enemmän, vaikka herran itsensä laulamanakin. Biiseissä on hyvät melodiat ja sanotukset on spot on, kuten Buildingilla ja Too Much ain't Enoughilla.

Mulgero: Ite en oo tykänny Monroen laulusta lainkaan näillä uuden Hanoin jälkeisillä sooloilla. Sellasta kähisemistä ja kohkaamista että. Vanhempia jaksaa kyllä kuunnella paljonkin, etenkin Not FakinIt ja Jerusalemin Slimin demolevyä (JS Demos). Lopullista Slim-lättyä en siedä lainkaan. Ja herran englanti lähti alamäkeen pikku hiljaa Suomeen muuton jälkeen, minkä on itekin myötänyt. Alkuun tosin puhu enkkua vielä kotona ex-vaimon ollessa vielä hengissä. Nyt yritetään kuulostaan niin jenkiltä, et menee epäluonnolliseks. Pahin esimerkki on Ballad of the Lower Eastsiden alku. Laulais rennosti ja luonnollisesti ja jättäis tän attitude-homman vähemmälle. Andya tulee vaan kuunneltua paljon enemmän, vaikka herran itsensä laulamanakin. Biiseissä on hyvät melodiat ja sanotukset on spot on, kuten Buildingilla ja Too Much ain't Enoughilla.
 
Ja kyllähän Andykin on Mikea viime aikoina kritisoinut haastatteluissa juurikin tuosta roolin vetämisestä. Varsinkin Lamppu Laamasen tuoreessa elämänkertakirjassa Andy ei juuri säästele sanojaan Miken suhteen.
 
"Mike hyppää nykyään jokaisen kansa lavalle ja siit on tullu valtakunnallinen zoukki. Jätkän pitää näkyy joka paikassa ja mä luulin, ett se on meidän molempien periaatteita vastaan. Mä oon pettynyt siihen, mut jos se saa tyydytystä siitä niin hyvä sille, mut mä en usko, ett jammailusta originaalitekijöiden kanssa voi saada tyydytystä. Siinä jää aina tokaks: vaikka hyppii ja leikkii Iggy Popia niin paljon ku haluu niin ei oo Iggy."

HaloOfFlies: "Jätkän pitää näkyy joka paikassa ja mä luulin, ett se on meidän molempien periaatteita vastaan."
 
Andy on Andy. Ilmeisesti The McCoys show, Big Brother, Kokkisota jne. eivät kuuluneet noihin periaatteisiin.

Ihan sanoinkuvaamattoman turha tekele tämä uus biisi. Ei kyllä kauheita odotuksia tän mukana tullu. Nää uudet levyt on muuten tasoltaan pudonnu yks toisensa jälkeen. Siis yksittäisiä helmiä toki on, mut niinkun kokonaisuutena. Ja tähänkon jo tiedämme vastauksen et miksi näin. Pitikö päästää Ginger lähteen. Sillä jäbällä vaan on joku ihme taito biisien tekoon.

teg: Ihan sanoinkuvaamattoman turha tekele tämä uus biisi. Ei kyllä kauheita odotuksia tän mukana tullu. Nää uudet levyt on muuten tasoltaan pudonnu yks toisensa jälkeen. Siis yksittäisiä helmiä toki on, mut niinkun kokonaisuutena. Ja tähänkon jo tiedämme vastauksen et miksi näin. Pitikö päästää Ginger lähteen. Sillä jäbällä vaan on joku ihme taito biisien tekoon.
 
Ginger käski Monroen valita hänen tai Virpi Immosen välillä, Monroe valitsi Virpi Immosen. Nyt ei ole Monroella enää Virpi Immosta eikä paljon muutakaan. Petri Majuri äänittää ja miksaa levyjä, jotka kelpaavat Monroelle ja muille puukorville, muttei laajemmin. Ja Hanoi Rocksinkin orkkiskokoonpanonkin viimeinen myyntipäivä kunnon comebackille on tainnut jo mennä. Voi voi.

Miltähän tää kulostais Miken laulamana.
https://www.youtube.com/watch?v=z-HMsYnCs0o

Mulgero: Miltähän tää kulostais Miken laulamana.
https://www.youtube.com/watch?v=z-HMsYnCs0o
 
Jaa'a. Ois hyvä biisi, mutta harmi että kertsi on noin paska.

Olishan tää kova Makken vetämänä, mut ehkä liian melodista Makken nykymakuun.
Horns&Halosilla Makke teki vielä suunnilleen saman tontin kamaa, mutta nyt herrat ovat ajautuneet tyylillisesti jo aika kauaksi toisistaan.
 
Mitä mä eniten kaipaan soonillisesti, olis ne kaksi tiukasti panoroitua kuivaa kitaraa:)
Keskelle vain rummut, beissi ja laulu.

shuffle: Olishan tää kova Makken vetämänä, mut ehkä liian melodista Makken nykymakuun.
 
Monroe laulaa just sitä, mitä muut sille kirjottaa.

Last Train to Tokyo, ilmeisesti seuraava isinkku.
https://www.youtube.com/watch?v=7F8BU1BU1Y0
 
Samaa paahtoo ja kähisemistä....

Mulgero: Last Train to Tokyo, ilmeisesti seuraava isinkku.
https://www.youtube.com/watch?v=7F8BU1BU1Y0
 
Samaa paahtoo ja kähisemistä....
 
Itseasiassa paljon parempi. Ja mikäs siinä jos Michael nykyisin tykkää tuollaisesta 90-luvulta haisevasta jenkkipoppunkinta. Aika kovat on vaan siinäkin karsinassa ne vertailukohdat.
 
No jospa tollakin levyllä on sitten ne pari biisiä mitä voi diggailla.

Dirtyh: Itseasiassa paljon parempi. Ja mikäs siinä jos Michael nykyisin tykkää tuollaisesta 90-luvulta haisevasta jenkkipoppunkinta.
 
Tykkään itse One Man Gangista paljonkin enemmän. Siinä oli pop-punkin lisäksi vaikutteita myös klassisesta punkista, kuten Damnedista. Musta tää Tokyo kuulostaa samalta kuin edellisen levyn jonninjoutavat sinkut.

Kyllähän tässä kaipailee Not Fakin' It:in aikaisia ilmavia soundeja tämän nykyisen täyteen ahdetun kaahaamisen tilalle.
 
Tässä Monroeta parhaimmilaan:
https://www.youtube.com/watch?v=i5fshIkZc4U

Hargon: Kyllähän tässä kaipailee Not Fakin' It:in aikaisia ilmavia soundeja tämän nykyisen täyteen ahdetun kaahaamisen tilalle.
 
Tässä Monroeta parhaimmilaan:
https://www.youtube.com/watch?v=i5fshIkZc4U
 
Tuo 80-luvun lopun soundi ihan yleisesti katosi grungen myötä aika totaalisesti, eikä sitä ole sen koommin kovin usein kuultu. Kaikki on nykyään kuivaa ja päin naamaa.
Maidenin Seventh Son oli kans just tuota. Toi on aika jännä kokonaissoundi itse asiassa. Vähän unenomainen, suuri, juhlava.