Rock, pop, alternative ›

Hot wheels jyrää
 
Kulttuuriteko remasteroida noi Ganesin ekat levyt. Yllätyin suuresti ku kuulin Hot Wheelsin kaverilla. Ero saundeissa oli ku yöllä ja päivällä verrattuna mun vanhaan painokseen. Pakko oli käydä hankkimassa remasteroitu versio. Samaan syssyyn tarttu mukaan remasteroitu Crazy Days, ku sai anttilasta yhteishintaan 15 rahaa. Sitä mulla ei ollukaan entuudestaan ku vinyylinä.

Tyttäret sai 16 Goldeen Greats cd:n Ipodien sekaan.

Ostiin juuri Roadrunner albumin... Avausraita on huippua. Mister x paras. Tallahassie Lassieeee, Ne päiksensä hässiiiii...

Kulttuuriteko remasteroida noi Ganesin ekat levyt. Yllätyin suuresti ku kuulin Hot Wheelsin kaverilla. Ero saundeissa oli ku yöllä ja päivällä verrattuna mun vanhaan painokseen. Pakko oli käydä hankkimassa remasteroitu versio. Samaan syssyyn tarttu mukaan remasteroitu Crazy Days, ku sai anttilasta yhteishintaan 15 rahaa. Sitä mulla ei ollukaan entuudestaan ku vinyylinä.
 
Olikos se tämä Hot Wheels -levy joka tehtiin Microvoxilla?

Olikos se tämä Hot Wheels -levy joka tehtiin Microvoxilla?
 
Kyllä. Ja Ile "unohtui" biisien krediiteistä...

Kyllä. Ja Ile "unohtui" biisien krediiteistä...
 
Joo niin taisi olla.Mainio opus toi Hurriganes -kirja.Remu päätti vissiin vähän "opettaa" Ileä vai miten se meni? Täytyy tsekata.muistelen ettei Ile ois ollu kovin tyytyväinen soundeihin.
 
Hiukkasen ketuttaa kun päädyin Anttilassa Who:n Who's next -levyyn.Täytyy tänään korjata asia ja hankkia Crazy Days ja 10/80.Kaks meikäläisen Hurriganes -suosikkia.Kolmas on sitten Roadrunner.

Hiukkasen ketuttaa kun päädyin Anttilassa Who:n Who's next -levyyn.Täytyy tänään korjata asia ja hankkia Crazy Days ja 10/80.Kaks meikäläisen Hurriganes -suosikkia.Kolmas on sitten Roadrunner.
 
10/80 on hiton kova, jostain syystä mulla ei sitä ole. Ehkäpä suosikkilevyni Hurriganesilta kuitenkin. Hirveästi en ole muutamana viime vuonna Ganesia kuunnellut kun olen mennyt raskaamman musiikin suuntaan, mutta aina silloin tällöin piristää. Viimeksi eilen kuuntelin Järvisen soolomatskua joka sekään ei ole huonoa.

Mä nostan 10/80:n Ganesin parhaaksi levyksi seuraavin perustein:
 
- Ei ainuttakaan huonoa biisiä. Esim. Roadrunnerilta löytyy In the Nude, Fortissimolta Teardrops ja Hot Wheelsiltä Kenny The Corner ja Come to Me Baby. Miksi? Lisäksi biiseistä on saatu kokoon erittäin hyvä kokonaisuus, jota on ilo kuunnella; tarttuvia, sopivan pituisia, mutta silti sitä kieliposkessa duunattua matskua, josta bändi epäilemättä tunnetaan.
 
- Biisejä on enemmän, kuin yhdelläkään muulla Ganesin levyllä (pois lukien kokoelmat ja Livet), joten biisikirjoa löytyy.
 
- Soundit. Vaikka ovatkin silotellummat kuin Roadrunnerilla, raikkaammat kuin Hot Wheelsillä ja ehkä kaiken kaikkiaan edeltäjiään popimmat, koko paletti toimii kuin häkä.
 
10/80 ei kuitenkaan ole meikäläisen suosikkilevy, mikä ehkä tuntuu oudolta, kun ottaa huomioon, että nostan ko. plätyn Roadrunnerinkin yläpuolelle. Tämä mustahevoinen on Seven Days, Seven Nights. Diggaan ihan pirusti. Vaikka meininki muuttuikin kasariksi, rokkisoundit puhtaammiksi ja tulipa sinne jopa syntisaattori kuikuilemaan, tekivät jätkät aivan kipeän hyvää suoboogieta! Sanoitukset niin Remua, kuin vain pystyy ja sävellystyö ehtaa Aaltonen-Häkkinen-ja-ennen-kaikkea-Kallio- settiä.
 
Ei mulla muuta.

Mä nostan 10/80:n Ganesin parhaaksi levyksi seuraavin perustein..
 
Oikeestaan noin! Pööpön striit - pötsi mai peipi! :-)

kuka niitä sanotuksia on tehnyt?
 
Mikäs biisi se olikaan.. kun laulettiin että "Thunder in mai ai, readin on mai boune..** car of mai stone"... kutakuinkin noin..
 
E: Eiku joo se oli mister x

kuka niitä sanotuksia on tehnyt?
 
Richard Stanley, Remu, Harri Merilahti, Pave Maijanen, Kassu Halonen... you name it. Mutta kyllähän kovimmat rokkifraasit niihin biiseihin veti herra Aaltonen.

Muistaako kukaan, kun Ganesin musa soi Shellin mainoksessa. Sitä pätkää näytettiin taannoin Heurekassa "vanhojen mainosten koneessa". Hämärästi muistan sen tv-ajoiltakin. Olikohan Hot Wheels-aikoja.

Nuorempana Hurriganes oli kova sana. Nykyään vähän töksähtelee tuo lyriikkapuoli korvaan.

Nuorempana Hurriganes oli kova sana. Nykyään vähän töksähtelee tuo lyriikkapuoli korvaan.
 
Toisaalta - joo.Mutta kun hankin tuossa Crazy Days -levyn niin ei se hirveesti häiritse - tai vähemman kuin odotti.Toisaalta Remu on jotenkin uskottavan kuulonen laulaessaan totta "kamahoulama" -matskua - eihän sekään kaikilta onnistu? Riffeiltään toi levy on kyllä musta Ganesien parhaimmistoa, hyvän kuuloisia ehkä enemmän vanhalta brittiläiseltä bluesrockilta kuulostavia riffejä (mm.nimibiisi) eikä niinkään sitä rokkikaavan ränttä-tänttää.
 
Toimii.Harmi vaan kun ei ollut enää sitä 10/80 -levyä.

Vinyylinä löytyy:
 
Rock & Roll Allnight Long
 
Roadrunner
 
Crazy Days
 
16 Golden Greats
 
Jailbird
 
10/80

Live At Cafe Metropol
 
muita en tarvii...jaa on mulla se Flashbacksliders Plays Hurriganes

Richard Stanley, Remu, Harri Merilahti, Pave Maijanen, Kassu Halonen... you name it. Mutta kyllähän kovimmat rokkifraasit niihin biiseihin veti herra Aaltonen.
 
Tämä herra Aaltonen on kyllä kova jätkä. Soittaa nyt rumpuja ja laulaa samaan aikaan... itse ei luonnistu meikäläiseltä..

Flashbacksliders Plays Hurriganes
 
Mulle Flashbackslidersin levy oli iso pettymys. Ei pärjää aidolle Hurriganesille. Homma kaatuu pitkälle Hirsman ärsyttäviin laulumaneereihin -tekorajua punnertamista tuolla levyllä. Remu veti miehekkäämmin. Livenä Backsliders kyllä toimi, ei siinä mitn.
 
Remun lyriikka ja englannin ääntäminen on mun korvaan hillittömän riemukasta kuultavaa. Tulee hyvälle tuulelle.

Vinyylinä löytyy:
 
Rock & Roll Allnight Long
 
Roadrunner
 
Crazy Days
 
16 Golden Greats
 
Jailbird
 
10/80

Live At Cafe Metropol
 
muita en tarvii...jaa on mulla se Flashbacksliders Plays Hurriganes
 
Kyllä tohon sun nippuun kuuluis ehdottomasti vielä Hot Wheels. Ja mieluummin vielä remasteroitu painos.

Mä nostan 10/80:n Ganesin parhaaksi levyksi seuraavin perustein:
 
- Ei ainuttakaan huonoa biisiä. Esim. Roadrunnerilta löytyy In the Nude, Fortissimolta Teardrops ja Hot Wheelsiltä Kenny The Corner ja Come to Me Baby. Miksi? Lisäksi biiseistä on saatu kokoon erittäin hyvä kokonaisuus, jota on ilo kuunnella; tarttuvia, sopivan pituisia, mutta silti sitä kieliposkessa duunattua matskua, josta bändi epäilemättä tunnetaan.
 
Mä diggaan sitä levyä myös, mutta jotenkin ne kolme ekaa LP:tä iskevät vaan paremmin. Niilläkään ei ole yhtään huonoa biisiä ja ne ovat loppujen lopuksi kuitenkin vähän mielikuvituksellisempia kuin 10/80. Enkä kyllä tarkoita että Hurriganesin pitäisi olla mitään muuta kuin sitä yhtä ja samaa runttausta. 10/80:tä kuunnellessa kyllä alkaa tosin siinä kymmenennen biisin kohdalla suunnilleen huvittaa että mitens ne osaskin tehdä niin monta biisiä sitä samaa ränttärockshufflea. ;)
 
- Biisejä on enemmän, kuin yhdelläkään muulla Ganesin levyllä (pois lukien kokoelmat ja Livet), joten biisikirjoa löytyy.
 
Samaa biisiähän ne siinä vetävät. Ainoat jotka erottuvat joukosta ovat Let's Go Rockin', Bourbon Street ja Just for You.
 
Mun mielestäni Crazy days on nykyään kovin aliarvostettu plätty. Hyvää menoa alusta loppuun eikä yhtään heikkoa biisiä.
 
Ja mustana hevosena nostaisin tähän Hangerin, jota diggaan kovasti. Siinä biisit, soundit ja Kallio ovat parempia kuin Hot Wheelsillä ja Tsugu Waylla ja koko paketti rokkaa tasaisesti. Niin, Ile pääsi siinä laulamaankin.

Cisse oli muuten aina joka keikalla päissään, se otti kohmeloon loiventavia. melko jätkä. Mun isäni oli muute kattomassa "hurrikaania" vuonna 74 tai 5. kainuussa oman koulun pihalla!!