Rock, pop, alternative ›

57-vuotias Matti Fagerholm kohkaa holtittomammin kuin koskaan, mutta hommaa leimaa aivan kammottava väkinäisyys, tekopirteys ja teennäisyys. Yritetään tehdä jotain todella kovaa rokkia D23:n hengessä, mutta lopputuloksena on tällaisella silkkimunaisella sukkahousutuotannolla aivan kammottavan väkinäinen ja ponneton veisu, jossa ei ole tippaakaan mitään villisti ja vapaasti rokkaavaa substanssia vaan vastenmielistä epätoivoa, jossa eläkeikää kolkutteleva ikirokkari yrittää väkisin pitää kiinni ikuisesta nuoruudesta. Ei siinä mitään, ihan vapaasti, mutta aika totaalisen feikiltä teeskentelyltä tämä kuulostaa. Mutta onhan se kiva, että Fagerholmin Masa jaksaa harrastaa vielä vanhoillakin päivillään, vaikka tuleekin olemaan tällaisilla pökäleillä jatkossakin "the best kept secret in rock'n roll".

Boyakasha: 57-vuotias Matti Fagerholm kohkaa holtittomammin kuin koskaan, mutta hommaa leimaa aivan kammottava väkinäisyys, tekopirteys ja teennäisyys. Yritetään tehdä jotain todella kovaa rokkia D23:n hengessä, mutta lopputuloksena on tällaisella silkkimunaisella sukkahousutuotannolla aivan kammottavan väkinäinen ja ponneton veisu, jossa ei ole tippaakaan mitään villisti ja vapaasti rokkaavaa substanssia vaan vastenmielistä epätoivoa, jossa eläkeikää kolkutteleva ikirokkari yrittää väkisin pitää kiinni ikuisesta nuoruudesta. Ei siinä mitään, ihan vapaasti, mutta aika totaalisen feikiltä teeskentelyltä tämä kuulostaa. Mutta onhan se kiva, että Fagerholmin Masa jaksaa harrastaa vielä vanhoillakin päivillään, vaikka tuleekin olemaan tällaisilla pökäleillä jatkossakin "the best kept secret in rock'n roll".
 
Koitatko jotenkin viestittää ettet pitänyt tuosta kappaleesta?

aivokuolio: Koitatko jotenkin viestittää ettet pitänyt tuosta kappaleesta?
 
Mistä sinulle syntyi sellainen käsitys?
 
Päinvastoin, olen todella innoissani uuden One Man Gang -singlen julkaisusta. Biisi rokkaa nopean vahvasti, eikä jätä paljoa kyseltävää. Jos tykkäät aidosta ja energisestä RocknRoll musiikista, tulet varmasti diggaamaan tätä!

Ne pari ekaa tän uuden tulemisen levyä on hyviä, mut sen jälkeen on kyllä touhu ollut laskusuunnassa. Tämä uus oli kyllä ihan höpöhöpö- ralli.

Onhan tuo parempi kuin mitä odotin. Täysin mitään sanomaton, paska ja turha se silti on. Kaipa se niin on ettei Michael saa tuohon pumpattua mielenkiintoa enää millään. Aika aikaansa kutakin.

Todella pettymys oli.ei voinut kuunnella kun osan.Ei vaan ole mun makuun.

Boyakasha: 57-vuotias Matti Fagerholm kohkaa holtittomammin kuin koskaan, mutta hommaa leimaa aivan kammottava väkinäisyys, tekopirteys ja teennäisyys. Yritetään tehdä jotain todella kovaa rokkia D23:n hengessä, mutta lopputuloksena on tällaisella silkkimunaisella sukkahousutuotannolla aivan kammottavan väkinäinen ja ponneton veisu, jossa ei ole tippaakaan mitään villisti ja vapaasti rokkaavaa substanssia vaan vastenmielistä epätoivoa, jossa eläkeikää kolkutteleva ikirokkari yrittää väkisin pitää kiinni ikuisesta nuoruudesta. Ei siinä mitään, ihan vapaasti, mutta aika totaalisen feikiltä teeskentelyltä tämä kuulostaa. Mutta onhan se kiva, että Fagerholmin Masa jaksaa harrastaa vielä vanhoillakin päivillään, vaikka tuleekin olemaan tällaisilla pökäleillä jatkossakin "the best kept secret in rock'n roll".
 
Ihan mielenkiinnosta, millaisen biisin olisit halunnut mieheltä kuulla? On meinaan aina vaikeaa varmaan tehdä villiä ja vapaata rokkia, jos ei saa vaikuttaa eläkeläistä nuoremmalta. Eihän toi mikään kovin hyvä biisi ollut, mutta onhan toi sun kuvaus aika paljon huonompi.

McLeach: Ihan mielenkiinnosta, millaisen biisin olisit halunnut mieheltä kuulla? On meinaan aina vaikeaa varmaan tehdä villiä ja vapaata rokkia, jos ei saa vaikuttaa eläkeläistä nuoremmalta. Eihän toi mikään kovin hyvä biisi ollut, mutta onhan toi sun kuvaus aika paljon huonompi.
 
Varmaan sellaisen biisin joka ei ole hänen mielestään väkinäinen, tekopirteä tai ponneton. Ja tuo kuvaushan nimenomaan oli hyvä, siinä tuli selkeästi esille miksei hän pidä tuosta biisistä ja millaisia mielleyhtymiä se aiheuttaa. Ja missään vaiheessa ei kieltänyt keneltäkään mitään, päinvastoin.

seppo69: Varmaan sellaisen biisin joka ei ole hänen mielestään väkinäinen, tekopirteä tai ponneton. Ja tuo kuvaushan nimenomaan oli hyvä, siinä tuli selkeästi esille miksei hän pidä tuosta biisistä ja millaisia mielleyhtymiä se aiheuttaa. Ja missään vaiheessa ei kieltänyt keneltäkään mitään, päinvastoin.
 
Haha kyllä tosta kuvauksesta heijastui aika paljon muutakin mielipahaa artistia kohtaan kuin pelkkä uusin biisi. Esim teennäisyys on sellanen ominaisuus jota tuskin kovin monen vanhan liiton muusikon tekemisestä löytyy. Onhan se monroen meno paikoitellen kaavoihin kangistunutta ja lapsenmielistä, mutta mielestäni just sellaista kun mies luonnostaan on.

McLeach: Haha kyllä tosta kuvauksesta heijastui aika paljon muutakin mielipahaa artistia kohtaan kuin pelkkä uusin biisi. Esim teennäisyys on sellanen ominaisuus jota tuskin kovin monen vanhan liiton muusikon tekemisestä löytyy. Onhan se monroen meno paikoitellen kaavoihin kangistunutta ja lapsenmielistä, mutta mielestäni just sellaista kun mies luonnostaan on.
 
No perkule, luki noita vanhempia viestejä niin tosiaan jotakin tuntuu olevan hampaankolossa totta tosiaan :D

McLeach: Ihan mielenkiinnosta, millaisen biisin olisit halunnut mieheltä kuulla? On meinaan aina vaikeaa varmaan tehdä villiä ja vapaata rokkia, jos ei saa vaikuttaa eläkeläistä nuoremmalta. Eihän toi mikään kovin hyvä biisi ollut, mutta onhan toi sun kuvaus aika paljon huonompi.
 
Valitettavasti Fagerholmin Masan musiikilliset ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin pelkästään köykäisissä ja täysin joutavissa renkutuksissa.
 
Mutta jos nyt listaisin tähän jotakin biisejä, joiden pohjalta Fagerholmin Masa löytäisi viisasten kiven omalle sävellys- ja sovitustöilleen sekä tuotannollisille ratkaisuilleen näin vanhoilla päivillään, niin ehkä se siitä aukeaisi:
 
1. The Baboon Show: Radio Rebelde
2. Hank Von Hell: Fake It
3. Hank Von Hell: Too High
4. The Baboon Show: You Got A Problem Without Knowing It
5. The Baboon Show: The History
6. The Hellacopters: Sent en lördagskväll
7. Nim Vind: Killing Saturday Night
8. Dr. Know: Watch It Burn
9. Booze & Glory: Only Fools Get Caught
10. Argy Bargy: Burning Skies
11. Mean Jeans: Born On A Saturday Night
12. Spiders: Shock And Awe
13. Teenage Bottlerocket: Bigger Than Kiss
14. Street Dogs: Punk Rock And Roll
15. The Old Firm Casuals: Perry Boys
16. UK Subs: Riot
 
Albert Järvisen sanoja Mikko Alatalon vuoden 1974 Hurriganes-haastiksesta lainatakseni: "Ei se ole mitä tekee vaan miten sen tekee."

seppo69: No perkule, luki noita vanhempia viestejä niin tosiaan jotakin tuntuu olevan hampaankolossa totta tosiaan :D
 
Niin, totta tosiaan on hampaankolossa: siis se, että eittämättä erittäin lahjakas artisti (Hanoi Rocks + Demolition 23 + Sensory Overdrive) haaskaa aikansa ja lahjansa tällaiseen kökköön.
 
Kun on vuosikymmenten saatossa saanut äijältä niinkin jumalaista kamaa kuin mitä sieltä suunnalta on parhaimmillaan tullut, niin miksi pitäisi vaan pitää mölyt mahassaan ja olla diggailevinaan muiden lampaiden kanssa, kun äijä suoltaa vuodesta toiseen alati mitääsanomattomapaa ripulia markkinoille ja sitten itkee haastiksissa, miten on "best kept secret in rock'n roll".
 
Niin se vituttaa tällaisena itseni kaltaisena musadiggarina. Se, että lahjakas ukko on niin umpimielinen, että yrittää vuodesta toiseen maaliin samoilla eväillä, vaikka musiikilliset tulokset ovat vuosi vuodelta surkeampia ja surkeampia.
 
Onneksi markkinoilta löytyy tänä päivänä paljon parempaakin katurockia vuonna 2019, niin ei tarvitse uhrata enempää aikaa Makkosen nykyskeidoihin. Säälittää ja surettaa vaan.

Ymmärrän kyllä, joskus sitä pettyy johonkin artistiin, kasvaa siitä erilleen, musiikki muuttuu tms.

Boyakasha: Niin, totta tosiaan on hampaankolossa: siis se, että eittämättä erittäin lahjakas artisti (Hanoi Rocks + Demolition 23 + Sensory Overdrive) haaskaa aikansa ja lahjansa tällaiseen kökköön.
 
Ai sä diggaat Sensory Overdrivestä? Musta sekin oli levynä melko keskinkertainen vaikka sisältääkin pari ihan kelpoa biisiä ja Makkosen soolomatskun ehkä koviman stygen. D23 taas ei ole kestänyt aikaa ja vaikka se joskus oli parasta ikinä niin nykyisin ei kyllä jaksa enää yhtään (pl. Deadtime Stories). Siinä toki vikaa lienee reilusti myös musiikkimaun kehityksessäni.
 
Mitä muuten olet mieltä Peace of Mind ja Life gets you dirty levyistä? Varsinkin jälkimmäinen on mielestäni ihan hyvä platta, joskin halpa tuotanto vähän häiritsee.

Boyakasha: Niin, totta tosiaan on hampaankolossa: siis se, että eittämättä erittäin lahjakas artisti (Hanoi Rocks + Demolition 23 + Sensory Overdrive) haaskaa aikansa ja lahjansa tällaiseen kökköön.
 
Onko mahdollista että mies vaan on just noin kökkö kuin musa antaa ymmärtää. En nyt oikeen ymmärrä, mikä sulla on pointti. Maikkeli istuu himassa tietäen olevansa vitun hyvä, mutta sit se alkaa teennäisesti esittämään ikinuorta ja haluaa mennä käyttämään sen aikansa äänittämällä tarkoituksella pöytälaatikkonsa huonoimmat biisit?
 
En tiedä olenko vähän höpsö, mutta voisi kuvitella että artisti kuin artisti levyttäisi aina parhaan mahdollisen levynsä. Siinä vain on pari muutakin muuttujaa kuin laulaja 30v uralla, jotka vaikuttaa siihen millainen levy milloinkin tulee ulos.

McLeach: En tiedä olenko vähän höpsö, mutta voisi kuvitella että artisti kuin artisti levyttäisi aina parhaan mahdollisen levynsä.
 
Mä oon antanut itseni ymmärtää että Boya tarkoittaa tässä lähinnä sitä kenen kanssa Mike milloinkin työskentelee. Andyn, Little Stevenin ja Gingerin kanssa duunattu matsku on ollut sakeammalla verellä duunattua. Siinä on vaan aina tahtonut ego tulla vastaan.

Boyakasha: Niin, totta tosiaan on hampaankolossa: siis se, että eittämättä erittäin lahjakas artisti (Hanoi Rocks + Demolition 23 + Sensory Overdrive) haaskaa aikansa ja lahjansa tällaiseen kökköön.
 
Kun on vuosikymmenten saatossa saanut äijältä niinkin jumalaista kamaa kuin mitä sieltä suunnalta on parhaimmillaan tullut, niin miksi pitäisi vaan pitää mölyt mahassaan ja olla diggailevinaan muiden lampaiden kanssa, kun äijä suoltaa vuodesta toiseen alati mitääsanomattomapaa ripulia markkinoille ja sitten itkee haastiksissa, miten on "best kept secret in rock'n roll".
 
Niin se vituttaa tällaisena itseni kaltaisena musadiggarina. Se, että lahjakas ukko on niin umpimielinen, että yrittää vuodesta toiseen maaliin samoilla eväillä, vaikka musiikilliset tulokset ovat vuosi vuodelta surkeampia ja surkeampia.
 
Onneksi markkinoilta löytyy tänä päivänä paljon parempaakin katurockia vuonna 2019, niin ei tarvitse uhrata enempää aikaa Makkosen nykyskeidoihin. Säälittää ja surettaa vaan.
 
Ja Jerusalem Slim. Ja Not Faking It.
 
Mutta noissa kaikissahan vastuu kokonaisuudesta on ollut muilla kuin Monroella. Joka ehkä ei vaan osaa? Eikä ymmärrä sitä. Eikä keskity siihen missä on hyvä, eli esiintyjä, keulahahmo ja fraseeraaja/ tekstin sisäistäjä. Kaverihan on sangen heikko, suorastaan huono, laulaja, joten tuotantoapu sillä saralla on tarpeeen, ja jonkun muun pitäis kirjottaa biisit.
 
Andy Mc Coy, Steve Stevens ja Ginger Wildheaet lienevät olleet parhaat aisaparit.

Itse pidin biisistä sen verran kuin suurinpiirtein muustakin Monroen soolomatskusta. Olihan tossa ruuvia kiristetty oikealla tavalla, kun sävellyksellisesti ei kovin melodinen ollut. Tietynlainen steriili tuotanto ei sinällään ole makuuni juurikaan, mutta kai ne radiot tuollaista kaipaa. Tosin kyllä kanavilta voi kuulla vaikka Iggy and the Stoogesia ja olisihan se mukava kuulla joskus vähän raaempaa soundia myös Monroen biiseissä. Tohon kappaleeseen se ainakin olisi sopinut. Mutta ei kaikkia voi tyydyttää: eiköhän tosta Monroen kuulijakunta saa juuri sitä, mitä haluaakin ja mitä väliä forumin runkkareista?

Liiallinen tai liian vahvojen stimulanttien käyttäminen tuo kyllä virtaa ja lisää keskittymiskykyä. Haittapuoli on sitten se, että liskoaivot ylivirittyneessä tilassa ihminen usein yliarvioi kykynsä eikä osaa arvioida realistisesti omia tekemisiään. Eikä toisaalta välttämättä osaa kuunnella muita ja ottaa rakentavasti palautetta vastaan.
 
Sitä en tiedä, liittyykö tämä mitenkään aiheeseen, mutta tässä yhteydessä jotenkin vaan tuli mieleen.

Dirtyh: Ai sä diggaat Sensory Overdrivestä? Musta sekin oli levynä melko keskinkertainen vaikka sisältääkin pari ihan kelpoa biisiä ja Makkosen soolomatskun ehkä koviman stygen. D23 taas ei ole kestänyt aikaa ja vaikka se joskus oli parasta ikinä niin nykyisin ei kyllä jaksa enää yhtään (pl. Deadtime Stories). Siinä toki vikaa lienee reilusti myös musiikkimaun kehityksessäni.
 
Mitä muuten olet mieltä Peace of Mind ja Life gets you dirty levyistä? Varsinkin jälkimmäinen on mielestäni ihan hyvä platta, joskin halpa tuotanto vähän häiritsee.
 
Ginger teki hyviä stygejä ja ensi kertaa kun kuuli Trick Of The Wristin livenä tuli fiilis, että nyt lähtee ja kunnolla. No ei lähtenyt, ainoastaan Ginger lähti kyllästyttyään silloiseen damageriin. Kakkoslevylle tuli sitten Dregen, joka sekin lähti jo yhden albumin jälkeen.
 
Noi "tuhlaajapojan paluun" härmälevyt olivat aikoinaan ihan okei ja tulihan niitä sen aikaisen härmäkokoonpanonkin keikkoja käytyä katsomassa jokunen liuta. Coveri Self Destruction Bluesista LGYD:llä on kyllä kovempi kuin orkkis.