Rock, pop, alternative ›

Jokapaikanapina: Kuka määrittelee mihin lohkoon kuuluu?
 
Viime kädessä kuudennen portaan Davet.

jra: Viime kädessä kuudennen portaan Davet.
 
ja mitäs davet mistään portaista tietää? mulla ainakin portaat vie taivaisiin, miten muilla?

jra: Viime kädessä kuudennen portaan Davet.
 
Just näin. Kyllä auktoriteetti auktoriteetin tuntee.
 
1.-3. tasoilla olevat kiistää hierarkian ja tosiasioiden olemassaolon vetoamalla yleensä yksilön mielipiteeseen ja makutottumuksiin. 4.-6. tasoilla olevat tietävät jo sijoittuneensa hierarkian eri tasoille esim. palkkatyönsä kautta. 4. tasolta suurella osalla on pyrkimys 5. tasolle markkinatalouden perusperiaatteiden mukaisesti. Taiteen alalla romahdus (fudut jne.) ei aiheuta yhtä suuressa määrin laajamittaista konkurssia kuin yritysmaailmassa, vaan taiteilija joutuu palaamaan pienempiin ympyröihin (vrt. velkasaneeraus). 6. tasolle on turha pyrkiä, vaan taidealan ylivertainen kokemus ja näkemys pistää Davet paiskaamaan kättä toistensa kanssa 4.-6. tasojen hyväksymällä mandaatilla. Taiteilija vain todetaan olevan yksinkertaisesti vaikutusvaltaisin, elossa oleva toimija.
 
Seuraavassa vielä eri tasojen toiminnasta ja tietotasosta.
 
6. Koko alan ehdoton auktoriteetti pystyy näkemään tulossa olevat koko toimialaansa koskevat trendit ja innovaatiot sekä tarvittaessa aloittamaan suuria hankkeita toimialansa kehittämiseksi. Tiedon porras: alan yleiset tosiasiat kristallisoituneet muille jaettavaan muotoon (guru).

5. Huippumuusikko/koulutussuunnittelija/koetettu asiantuntija/huipputuottaja tuntee taiteen ja metodologian niin hyvin, että hän pääsee toiminnassaan aina erinomaiselle tasolle ja hankkimaan elantoaan mielekkäällä tavalla. Tiedon porras: tosiasiat selkiytyneet toimialallaan ja pystyy teorioiden luomiseen.
 
4. Aktiivimuusikko/kouluttaja/tieteilijä/ammattitoimittaja/ammattikriitikko tuntee taiteenalansa mekanismit ja teoriat sekä osaa tehdä toimialansa taiteellista työtä vähintääkin tyydyttävästi, joten hänenlaisensa työllistäminen ei ole riski. Tiedon portaat: osaa tuottaa tietoa ja toimii lähdekriittisesti sekä pystyy arvottamaan taidetta.
 
3. Harrastelijamuusikko/bessewisser voi osata jonkin taiteenalan asioita taitotiedollaan hyvinkin syvällisesti, mutta kontekstualisointi ja metodiikka saattaa tuottaa vaikeuksia. Tiedon portaat: on tiedon janoinen, mutta ei aina pysty luomaan tai erottamaan tietoa informaatiosta lähdekriittisesti.

2. Musiikin aktiivinen kuuntelija toimii vahvalti tunnetasolla toiminnassaan ja monesti haaveilee taiteen tekemisen aloittamista. Tiedon portaat: kokoaa oman tietonsa kaikesta informaatiosta eikä yleensä pysty erottamaan tosiasioita ja asiavirheitä.
 
1. Musiikin satunnainen kuuntelija käyttää musiikkia täyttämään hiljaisuutta. Tiedon portaat: pelkkä data tai informaatio riittää.

jazzmies: 1.-3. tasoilla olevat kiistää hierarkian ja tosiasioiden olemassaolon vetoamalla yleensä yksilön mielipiteeseen ja makutottumuksiin.
 
3. Harrastelijamuusikko/bessewisser voi osata jonkin taiteenalan asioita taitotiedollaan hyvinkin syvällisesti, mutta kontekstualisointi ja metodiikka saattaa tuottaa vaikeuksia. Tiedon portaat: on tiedon janoinen, mutta ei aina pysty luomaan tai erottamaan tietoa informaatiosta lähdekriittisesti.
 
Tota ekaa en tunnusta, mutta muuten tää kolmostaso on mulle ihan bueno.
 
Hyvää anaalyysiä, btw. Allekirjoituskamaa.

Jazzmies, eiks vähän mee noiden korkeempien tasojen vallalta pohjalta alta ku 90% ihmisistä ei edes tunnusta niiden olemassaoloo? Taitaa vaan olla niin, että kun on mielestään kova jätkä, niin ego keksii ittelleen jonkun musaränkkingin ja yrittää epätoivosesti osottaa muita alempiarvosiksi. Mut oikeesti onki itte vaan PRUTKUM HÄHÄ!

Onneksi teoria ja käytäntö on kaksi eri asiaa

Jokapaikanapina: Jazzmies, eiks vähän mee noiden korkeempien tasojen vallalta pohjalta alta ku 90% ihmisistä ei edes tunnusta niiden olemassaoloo?
 
Juuri näin! 1.-3. tasot uskovat yksilönvapauteen ja pitävät omaa makuansa "omana keksintönään" tai jopa toisista poikkeavana, vaikka ohjausta tapahtuu hyvinkin paljon ylhäältä käsin. Tiedättehän: "minusta tuntuu, että olen ainoa joka pitää tästä bändistä". Sitten viimeistään tasolla 4 huomaa, että sehän olikin valtavirtaa, jos kysymyksessä on hyvä bändi, tai sitten 4. tasosta ylöspäin olevat ihmiset lyttäävät sen arvon parissa lauseessa, ja parin vuoden päästä kasvettuaan jonkin verran itsekin alkaa pitää kyseistä bändiä huonona.
 
Kenis: Onneksi teoria ja käytäntö on kaksi eri asiaa
 
Juuri ei näin! Teoria pystyy selittämään kaiken, jos vain taiteilija/tieteilijä/auktoriteetti löytää siihen menetelmän. Teoria selittää aina käytäntöä, jos tieteenteoreettisesti ja eettisesti auktoriteetilla on puhtaat jauhot pussissa.
 
Sen voin vielä sanoa Led Zeppelinin musiikista, että parhaimmillaan se kutkuttaa sekä tunnetasolla (intuitio) ja teknisesti (teoria) samanaikaisesti. Heillä on iso liuta kappaleita, joista en pääse yli enkä ympäri. Esimerkiksi kappale 'Since I've Been Loving You', siinä on sen tasoista tunneälyä, että liikutun aina sitä kuunnellessani.

J.Hollström: Tota ekaa en tunnusta, mutta muuten tää kolmostaso on mulle ihan bueno.
Hyvää anaalyysiä, btw. Allekirjoituskamaa.
 
Komppaan Hollströmin kautta jazzmiestä. Raadollista tekstiä.
 
Musta on riemukasta nimenomaan se, että hahmotan itseni paremmin suhteessa muihin keskustelijoihin ja muihin musiikin leikkikentän heeboihin. Selkeää kolmosta tässä ollaan. Olennaista on tajuta, että kaikki keskustelussa mukana olevat ovat jotakin suhteessa toisiinsa. Kukaan ei ole yksinään eristyksissä omine ainutlaatuisine ajatuksineen. Kaikki on jo olemassa, mutta täytyy tietää, missä siellä itse on. (Kuulosti tosi pahasti Matti Nykäseltä, mutta tarkoitan sitä silti.) tää ajatus ehkä vähän vielä kesken. Huonosti ajateltu on huonosti kirjoitettu. Olen pahoillani tästä.
 
Tuntuu myös, että tässä keskustelussa viime postauksissa tuntuu törmänneen kaksi eri kulttuuria. On duunarit ja on akateemiset.
 
Duunarien helmasynti on se, että he ajattelevat, että todellinen elämä on käytäntöä, ja vain käytäntöä. Todellinen elämä on huorissa, spurguissa, Naapurin Reiskassa, Hau-hau koiranmakkarassa ja palkkatyössä, jossa tehdään jotain "oikeasta työtä" eli käsillä tekemisen maailmassa. Jos mukaan astuu kauluspaita, kravatti, suuri tietomäärä tai ekspertiisi jollakin alueella tai muuta vastaavaa, niin se on tayttä turhuutta.
 
Akateemisesti suuntautuneiden helmasynti saattais olla asemasta ja palkasta johtuva ylemmyys, ahneus, kilpailuhalu, oikeassa olemisen tarve, päteminen ja kyynisyys.
 
Ehkä tiivistän: Olennainen ero on ihan vailla kärjistystä se, että akateemisesti orientoitunut näkee todellisen maailman olevan päättävissä asemissa olevien kasissä. Kuka suunnitteli koko pääkaupunkiseudun bussien aikataulut? Sillä on valta. Duunari katsoo todellisuuden olevan "arjessa tavallisten ihmisten keskuudessa". Kuka ajaa sitä bussia? Sillä on todellinen valta.
 
Musamaailmassa karkea jako hevarit ja jatsarit on käsittämättömän totta edelleen, nimenomaan harrastelijapiireissä ainakin. Hevarit pukeutuvat mustiin ja jatsarilla on kauluspaita housuissa. Kun olin lukiomme kuoron bändissä kymmenisen vuotta sitten, tämä skenaario oli täysin tosi. Mä olin hevarirumpali, ja pianisti oli kikkakoreajatsari. Onneks mahduttiin samaan bändiin, ja täytyy sanoa ton kokemuksen olevan yksi avartavimmista ikinä suhteessa omaan sivistystasoon.
 
Onneksi molemmista lafkoista löytyy hyviä typpejä, jotka tiedostavat sudenkuopat ja ovat ihmisiksi. Aplodit musalle kiitos.

jazzmies: Led Zeppelin levyt sisälsivät Physical Graffiti levystä alkaen enenevässä määrin heikompaa sävellystyötä, jolloin painopistettä hinattiin enemmän sovitus ja soitonvirtuoottiselle puolelle. Se aiheuttaa loppupelissä sen, että muusikkojen ego ylikorostuu ja saundikokeilut nousevat pintaan. Viidellä ensimmäisellä levyllä 90 % on silkkaa magiaa johtuen erinomaisesta sävellystyöstä.
 
Tämähän on täysin itsestäänselvää. Ihmettelen miksi tuostakin pitää joidenkin riidellä.
 
Kyllä auktoriteettien mielipiteitä saa ja pitää kyseenalaistaa mutta ei miten tahansa. Eikä koko asian pointti ole siinä onko jazzmies tai kuka hyvänsä tehnyt niin ja niin monta keikkaa tai tutkintoa tai lasta tai onko sillä asuntovelkaa miten paljon, vaan siitä, että kategorinen, höyrypäinen kyseenalaistaminen vailla järjen häivääkään näyttää olevan nykyisin suurta muotia.
 
"Kaikki riippuu siitä mihin huomionsa kohdistaa". Entä sitten? Eikä sitä paitsi riipu, koska olennaisten ja vähemmän olennaisten asioiden välillä on olennainen ero. Jos Zeppeliniltä hyytyivät ideat Houses of the Holyn jälkeen, se on yhtä kuin että sävellykset huononivat, koska sävellyksessä pitää olla ideaa jotta sitä voisi sävellykseksi kutsua tai edes musiikiksi.

Olennaista on vain, että toiset ovat vain "viksumpia" kuin toiset! Kuka sitten on mitenkinpäin on makuasia, mistä jouduttiinkin takaisin lähteelle! Ei näitä asioita näemmä "keskustelemalla" voiteta!

jazzmies: Itse pystynyn kolmen musiikkialan tutkinnon tehneenä, kaksi soitto-opasta kirjoittaneena, n. 2000 keikkaa tehneenä säveltävänä opinnäytetöiden lehtorina sanoa, että Led Zeppelin levyt sisälsivät Physical Graffiti levystä alkaen enenevässä määrin heikompaa sävellystyötä, jolloin painopistettä hinattiin enemmän sovitus ja soitonvirtuoottiselle puolelle. Se aiheuttaa loppupelissä sen, että muusikkojen ego ylikorostuu ja saundikokeilut nousevat pintaan. Viidellä ensimmäisellä levyllä 90 % on silkkaa magiaa johtuen erinomaisesta sävellystyöstä.
 
Mä olin silloin sun ekassa LZ-ws:ssa ja mukavaa oli. Silti välillä mua pelottaa että sä oot näissä jutuissas ihan tosissas....

jazzmies:1.-3. tasoilla olevat kiistää hierarkian ja tosiasioiden olemassaolon vetoamalla yleensä yksilön mielipiteeseen ja makutottumuksiin.
 
Siis täähän on ihan vakiokamaa muillakin elämän osa-alueilla, verrattavissa esim. kotikaljoitteluun ja high-roller riikinkukkobileisiin. "Parempia" bileitä ei ehkä kiistetä, mutta Reiska pitää sen marttiinin "mieluummin" vyöllä kuin cocktaillasissa.
 
No joo. Bonzo on hyvä.

Aika arpomista jakaa esim. tämän ketjun mukaan tai sen miten asennoituu yleisemmin musiikkiin keskustelijoita "akateemisiin" ja "duunareihin". Tai keittiöpsykologisoida keskustelijoita ylhäältä ohjattaviksi toimijoiksi jotka kuvittelevat olevansa individualisteja. Omalla kohdalla tulee kuunneltua niin musiikkia jota kuuntelee kovin vähä, kuin musiikkia jota kuuntelee kovin moni, enkä kokemuksen tasolla näe mitään vaikutusta sillä onko musiikki tässä suhteessa erikoista tai tavallista.
 
Musiikki tieteenä on korkeintaan samalla tasolla tieteiden hierarkiassa kuin taloustiede, joka on sekoitus keskitason matematiikaa, (massa)psykologiaa ja tähdistä ennustamista. Kuitenkaan edes siellä, kuten ei muissakaan ihmistieteissä ole hierarkiaa jonka huipulla olisi se yksi ja ainoa oikea tieto, tunnustetaan että on eri koulukuntia, jotka perustuvat erilaisiin näkemyksiin, eivät mihinkään oikeista tieteistä tuttuun yhteen ja ainoaan totuuteen, joka on joko tiedossa tai jonka tiedetään olevan, mutta jota ei ole vielä löydetty.
 
Luulen että moni muilla aloilla akatemisesti kunnostautunut etsii taiteesta (johon ehkä uskaltaa rytmimusan tässä yhteydessä laskea) jotain korviketta sille mikä on häipynyt maailmasta kun uskonto on länsimaissa marginalisoitunut hihhuleiden temmellyskentäksi, eikä mitään mekanistisesti mallinnettavaa. Tuntuu huvittavalta että joku yrittää väkisin teoretisoida taidetta tai taiteellista kokemusta, tai määrittää muita osallistujia keinotekoisille tasoille, joilla ei ole merkitystä kuin pienen piirin kielipelissä. Akateemisesta lähtökohdasta on tietysti pakko yrittää luokitella ja selittää ilmioitä, mutta kokonaiskuvan kannalta kysessä on mitätön sivujuonne verrattuna musiikin tekemisen ja kokemisen vaikutukseen.
 
Itse en ole misään nimessä tieteellistä lähestymistapaa vastaan, vain sitä että sillä olisi juuri tässä asiassa (rytmimusiikki) mitään suurempaa painoarvoa. Vaikka miten päin pyörittelisi on jatsin, bluesin ja rockin elinvoimaisimmat kauden ja kestävimmät tuotokset syntyneet lyhyinä ajanjaksoina jolloin kenttä on ollut kouluttamattomien sekakäyttäjien hallussa. Samahan koskee myös oikeita taiteita, ehkä arkkitehtuuri pois luettuna.
 
Mitäs sille Bonzon groovelle tapahtui, oliko 1971? Ja mikä vaikutus tapahtuneella oli yhtyeen tämän jälkeiseen tuotantoon ja keikkakuntoon?

jra: Luulen että moni muilla aloilla akatemisesti kunnostautunut etsii taiteesta (johon ehkä uskaltaa rytmimusan tässä yhteydessä laskea) jotain korviketta sille mikä on häipynyt maailmasta kun uskonto on länsimaissa marginalisoitunut hihhuleiden temmellyskentäksi, eikä mitään mekanistisesti mallinnettavaa. Tuntuu huvittavalta että joku yrittää väkisin teoretisoida taidetta tai taiteellista kokemusta, tai määrittää muita osallistujia keinotekoisille tasoille, joilla ei ole merkitystä kuin pienen piirin kielipelissä. Akateemisesta lähtökohdasta on tietysti pakko yrittää luokitella ja selittää ilmioitä, mutta kokonaiskuvan kannalta kysessä on mitätön sivujuonne verrattuna musiikin tekemisen ja kokemisen vaikutukseen.
 
Oikein hyvää tekstiä, ++. Musiikin nauttimisesta menee liialla teorioinnilla vaan maku. Nuo hierarkiset systeemit ovat tosiaan äärimmäisen keinotekoisia, puhumattakaan siitä, että niiden ainoa tarkoitus on nostaa niiden keksijöidensä asemaa keskustelussa. Hyvä ettei just kukaan ota tommosta hölynpölyä tosissaan.

Hei,Hei...heiii! Tämänhän piti olla keskustelua Led Zeppelinistä eikä jostain duunari vastaan akateeminen hihhuli väittelemässä "höhe kultur besser wisser"-paskasta! Toiset tykkää ja toiset sitten taas ei - so what! Tiluliit ja rakenteet voitte tunkea sanonko mä minne! Ledi ei koskaan ole ollut mielimusiikkiani, mutta silti puhutaan itse aiheesta eikä sen kommentoijista!

hihhulihuijaa: Hei,Hei...heiii! Tämänhän piti olla keskustelua Led Zeppelinistä eikä jostain duunari vastaan akateeminen hihhuli väittelemässä "höhe kultur besser wisser"-paskasta! Toiset tykkää ja toiset sitten taas ei - so what! Tiluliit ja rakenteet voitte tunkea sanonko mä minne! Ledi ei koskaan ole ollut mielimusiikkiani, mutta silti puhutaan itse aiheesta eikä sen kommentoijista!
 
No nämä on just näitä ulkomusiikillisia seikkoja jotka ottivat Zeppelinistä vallan Song Remains The Same:lla. Ei ole kovin isoa eroa harrastetaanko musiikin ohessa viikinki- taikka teoreetikkolarppia.
 
Bonzon kadonnutta(?) groovea edelleen etsimässä.

jra: No nämä on just näitä ulkomusiikillisia seikkoja jotka ottivat Zeppelinistä vallan Song Remains The Same:lla. Ei ole kovin isoa eroa harrastetaanko musiikin ohessa viikinki- taikka teoreetikkolarppia.
 
Bonzon kadonnutta(?) groovea edelleen etsimässä.
 
Kuten sanoin, puhutaan mieluummin itse asiasta kuin esim. sinusta! Toivottavasti löydät etsimäsi - edes itsestäsi (kruuvia ei ole tainnut sun kropasta paljoakaan löytyä koskaan)!

hihhulihuijaa: Kuten sanoin, puhutaan mieluummin itse asiasta kuin esim. sinusta! Toivottavasti löydät etsimäsi - edes itsestäsi (kruuvia ei ole tainnut sun kropasta paljoakaan löytyä koskaan)!
 
No, se virhe tuossa mulla oli että en ole hukannut Bonzon groovea, vaan uskon tässä (perusteetta?) neljännen tason tietäjää.
 
Samaa mieltä siitä että rockin tieteelliselle tarkastelulle voisi perustaa vaikka oman ketjun ja jatkaa akateemista nysväämistä siellä. Yritin sanoa jotain sen suuntaista tuossa yllä, mutta taisi tulla huti.

hihhulihuijaa: Kuten sanoin, puhutaan mieluummin itse asiasta kuin esim. sinusta! Toivottavasti löydät etsimäsi - edes itsestäsi (kruuvia ei ole tainnut sun kropasta paljoakaan löytyä koskaan)!
 
Nyt en kyllä pysy ihan kärryillä... Sitä Zepukka-aiheista keskustelua voit muuten sinäkin alotella, antaa mennä vaan.
 
Ykkösellä on selkeesti mahtavimmat soundit studio-levyistä. Rummut äärimaukkaasti punasella ja kaikki instrumentit erottuu hienosti. Livemäinen ja hengittävä miksaus/nauhoitus. Varsinkin hyvillä skobeilla tämä lätty on todellinen nautinto.
 
Ai niin, onhan se kaikin puolin paras Zeppelin-levy tuo I.

sikki-six: Nyt en kyllä pysy ihan kärryillä... Sitä Zepukka-aiheista keskustelua voit muuten sinäkin alotella, antaa mennä vaan.
 
Ykkösellä on selkeesti mahtavimmat soundit studio-levyistä. Rummut äärimaukkaasti punasella ja kaikki instrumentit erottuu hienosti. Livemäinen ja hengittävä miksaus/nauhoitus. Varsinkin hyvillä skobeilla tämä lätty on todellinen nautinto.
 
Ai niin, onhan se kaikin puolin paras Zeppelin-levy tuo I.
 
Zebukka-aiheinen keskusteluhan on jo aloitettu, jos et sitä ole huomannut! Hyvä, että pidät, minä en niinkään, mutta onko sillä mitään väliä? "Välillä on väliä", sano lällävikainen - HAH!