Rock, pop, alternative ›

Loijaa: Eniten kicksejä antaa Elviksen livemeininki comebackin jälkeiseltä ajalta, noin vuosina 69-73. Loistava tulkitsija, yksi suosikkilaulajistani.
 
Noilta ajoilta muun muassa "Elvis in Person at the International Hotel, Las Vegas, Nevada" ja "On Stage: February 1970" on kyllä tosi hyviä livelevyjä.

Loijaa: Eniten kicksejä antaa Elviksen livemeininki comebackin jälkeiseltä ajalta, noin vuosina 69-73. Loistava tulkitsija, yksi suosikkilaulajistani.
 
Mullekin jotenkin pelittää enemmän tää läskimpi hikinen Elvis kun prettyboy! Mahtava mies.

Jokapaikanapina: Noilta ajoilta muun muassa "Elvis in Person at the International Hotel, Las Vegas, Nevada" ja "On Stage: February 1970" on kyllä tosi hyviä livelevyjä.
 
Tiukkoja levyjä molemmat! Elvis In personilla on kyllä paras koskaan kuulemani veto Suspicious Mindsista..
 
Mullekin jotenkin pelittää enemmän tää läskimpi hikinen Elvis kun prettyboy! Mahtava mies.
 
Nimenomaan! Mut olihan kuningas aika karismaattisessa kunnossa ihan ulkonäkönsäkin puolesta tuonne 73-74 tietämille saakka..

Loijaa:
Nimenomaan! Mut olihan kuningas aika karismaattisessa kunnossa ihan ulkonäkönsäkin puolesta tuonne 73-74 tietämille saakka..
 
69-70 oli hoikempi kaveri kuin 50-luvulla.

Loijaa: Tiukkoja levyjä molemmat! Elvis In personilla on kyllä paras koskaan kuulemani veto Suspicious Mindsista..
 

 
Nimenomaan! Mut olihan kuningas aika karismaattisessa kunnossa ihan ulkonäkönsäkin puolesta tuonne 73-74 tietämille saakka..
 
Satuin tosta Elviksen ulkonäöstä lukemaan just pari päivää sitten Sam Phillipsin kommentin:
 
"Elvis had sex written all over him from the day he walked in the door. I don't mean anything about him being good-looking, because he really wasn't as good-looking as he would develop a little later on."
 
Ja tosiaan, jos katsoo Elviksen kuvia vuosilta 53-55, on ero aivan huikea vuosiin 56-57. Melkein kuin kyseessä olis joku tyyppi joka vähän näyttää Elvikseltä.
 
Vuosien 69-70 staili, ulkonäkö ja viba on ehkä kaikkein maagisin. Kyseessä kuitenkin jo 35-v. jäbä joka näytti aika toismaailmalliselta. George Harrisonin sanoin "he looked like Lord Siva or something."
 
Sam Phillips haastattelu ylipäänsä aika mielenkiintosta kamaa:
 
http://www.soundonsound.com/sos/oct03/articles/samphillips.htm

mikainen: 69-70 oli hoikempi kaveri kuin 50-luvulla.
Amfetamiinia eli 60-luvun kotirouvien laihdutuslääkettä taisi mies vetää armeijapalveluksesta lähtien. Ei ihme, että vauvakilot vihdoin karisi :)

Kandee checkaa: http://areena.yle.fi/tv/428718

Rodger: Amfetamiinia eli 60-luvun kotirouvien laihdutuslääkettä taisi mies vetää armeijapalveluksesta lähtien. Ei ihme, että vauvakilot vihdoin karisi :)
 
Ja toisaalta muutenkin tuolla ikävälillä sellainen "vauvapyöreys" poistuu kasvoista. Tämän olen omistakin kuvistani huomannut. Armeijakuvissa 19-20 vuotiaana on sellaista pyöreyttä vielä jäljellä vaikka paino on tuohon aikaan ollut jopa pari kiloa pienempi kuin nykyisin.
 
Tietenkin NHL:ään lähtevien suomalaisten leuat ovat sitten ihan oma juttunsa...

Kyllähän Elvis tietysti paisui, mutta ei se nyt mitenkään erityisen lihava ollut. Paljon läskimpiä varhaiskeski-ikäisiä neljävitosia miehiä sitä näkee tuolla kadulla ihan joka päivä.
 
Elvis oli enemmänkin pöhöttynyt ja sairaan näköinen. Sellainen "kuunaamainen" kaveri. Lienee ollut tulosta kovasta mömmöjen popsimisesta.
 
Itse olen Elviksestä sitä mieltä, että hän oli loistava lahjakkuus ja laulaja, joka kuitenkin haaskasi ainotlaatuista talenttiaan pääosin melko tyhjänpäiväisiin biiseihin. Alkuaikojen Sun-biisit olivat hienoja, mutta melkein koko 60-luku kului typerien elokuvien ja laulelmien parissa. Ovathan jotkut GI Bluesin tapaiset soundtrackit ihan puhdasta Pahkasikaa. Wooden Heartit ja sen semmoiset.
 
Loppuajan tuotannossa oli paljon loistavia biisejä tietysti... American Trilogy, Suspicious Minds, In the Ghetto, jne.
 
Ja kyllä Elviksellä oli hieno kyky saada keskinkertaisetkin biisit toimimaan. Esimerkiksi tässä, silminnähden sairaana.
 
https://www.youtube.com/watch?v=uWqax9iHfRU
 
PS: 70-luvun livevedoissa on huomionarvoista se, kuinka ylimalkaisesti ja lähes kyllästyneen oloisena E yleensä vetää kaikki 50-luvun hittinsä, kuten Hound Dog. Vaikuttivat lähinnä pakkopullalta.

Timetokill: Kyllähän Elvis tietysti paisui, mutta ei se nyt mitenkään erityisen lihava ollut. Paljon läskimpiä varhaiskeski-ikäisiä neljävitosia miehiä sitä näkee tuolla kadulla ihan joka päivä. Elvis oli enemmänkin pöhöttynyt ja sairaan näköinen. Sellainen "kuunaamainen" kaveri. Lienee ollut tulosta kovasta mömmöjen popsimisesta.
 
Tuota lihoamista tunnutaan monesti ylikorostettavan. Yhtälaillahan joku Jim Morrison paisui loppuvuosinaan ja kaiken lisäksi paljon nuorempana. Johonkin 1974 asti Elvis laihdutti ennen isoja kiertueita, mutta tuon jälkeen tapahtui lopullinen repsahtaminen. Sairaalloisen lihava hän ei mielestäni ollut koskaan, koska suurin osa tuosta ylimääräisestä massasta oli lääkepöhöä (nesteen kertymistä elimistöön).
 
Itse olen Elviksestä sitä mieltä, että hän oli loistava lahjakkuus ja laulaja, joka kuitenkin haaskasi ainotlaatuista talenttiaan pääosin melko tyhjänpäiväisiin biiseihin. Alkuaikojen Sun-biisit olivat hienoja, mutta melkein koko 60-luku kului typerien elokuvien ja laulelmien parissa. Ovathan jotkut GI Bluesin tapaiset soundtrackit ihan puhdasta Pahkasikaa. Wooden Heartit ja sen semmoiset.
 
Loppuajan tuotannossa oli paljon loistavia biisejä tietysti... American Trilogy, Suspicious Minds, In the Ghetto, jne.
 
Päällimmäinen ongelma lienee vahvojen albumikokonaisuuksien vähäinen osuus koko tuotannosta. 50-luvun ensimmäiset RCA-albumit ovat toki ihan omassa kastissaan, mutta sitten seuraava vuosikymmen menikin hyvin pitkälle elokuvasoundtrackien parissa. Noista Elvis-elokuvistahan voisi sitten kirjoittaa ihan oman oman juttunsa, suurimman osan ollessa järkyttävää kuraa.
 
60-luvun loppupuolen ja 70-luvun albumit taas jotenkin palauttivat takaisin tekemään hyvää musiikkia. Mutta se on selvää, että tuon ajan albumit eivät vedä, eivät kaupallisesti tai taiteellisesti, vertoja vaikkapa Pink Floydin tai Led Zeppelinin parhaille albumeille. Ok...tämä on ns. apples and oranges -vertaus, mutta yritän sanoa sitä että tuon ajan albumit eivät enää vastanneet maailmanlaajuisesti suuren yleisön standardeihin.
 
Omien, 50-luvulla aloittaneiden aikalaistensa teoksiin tuon ajan albumit kuitenkin kestävät vertailun. Ja kun vilkaisee minkälaista kuraa pahimmilaan vaikkapa Beatlesit soolourillaan julkaisivat, huomaa ettei 70-luku ei yhtä sukupolvea tuoreemmillekaan artisteille ollut se helpoin vuosikymmen.

Esteettiseltä kannalta täytyy sanoa, että tuo Elviksen silmänympärysleikkaus 70-luvun puolivälissä oli iso vikatikki. Luomiako siellä kiristeltiin ryppyjen takia tjms - joka tapauksessa osa eeppisestä naistenkaatolookista hävisi sen myötä.

Mun mielestä leffa-Elkku on aliarvostettu. Vaikka se viihdettä onkin ja kitsiä niin siellä on todella kovia vetoja ja hyviä biisejäkin.

velipesonen: Mun mielestä leffa-Elkku on aliarvostettu. Vaikka se viihdettä onkin ja kitsiä niin siellä on todella kovia vetoja ja hyviä biisejäkin.
 
onhan siellä ainakin.. VIVAA LAS VEGAS!

velipesonen: Mun mielestä leffa-Elkku on aliarvostettu. Vaikka se viihdettä onkin ja kitsiä niin siellä on todella kovia vetoja ja hyviä biisejäkin.
 
Onhan siellä yksittäisiä hyviä vetoja. Mitä tulee itse elokuviin niin suurimmassa osassa elokuvia ongelma tuntuu olevan se, että useimmat ohjaajat olivat aloittaneet uransa 30-40-luvulla, joten elokuvat olivat 60-luvun edetessä melkoisesti ajan trendeistä jäljessä. Mustavalkokaudellahan tuo taiteellisesti parhaat elokuvansa teki, Jailhouse Rockissa ja King Creolessa oli sitä kapinaa.
 
Kuitenkin Loving Youssa (järjestyksessä toinen Elvis-elokuva) otettiin sisällöllisesti onton viihde-elokuvan ensiaskeleet. Välissä oli vielä Puoliverinen, mutta muuten 60-luku oli melkolailla pimeää aikaa. Sittemmin ihan loppumetreillä Charro! ja tv-elokuvamainen Change of Habit toivat vähän tuoreempaa näkemystä, mutta tähteä ei enää kiinnostanut. Noista Change of Habit kaiken lisäksi erottuu muullakin tavalla Elvis-elokuvista, esim. puvustuksessa: tukkamalli on vaihtunut ajanmukaisempaan ja varieteemainen päälleliimattu "puvustuksellisuus" vaihtunut ihmisten vaatteisiin
 
http://www.elvisechoesofthepast.com … ge-Of-Habit-USA-press-still-100.jpg

Eversti Parker oli aikamoinen pölkkypää, ainakin mitä Elviksen uran taiteelliseen antiin tulee. Elvishän kirosi, kun joutui taas esiintymään yhdessä "matkailumainoksessa". Sillä nimellä E itse kutsui noita 60-luvun leffojaan.
 
Las Vegasin paluukeikka, hieno biisimateriaali ja ylipäätään 70-luvun alun "uusi tuleminen" oli muistaakseni herran nimeltä Steve Binder ansiota.
 
Binder sai Elvikseen aivan uutta puhtia. Kun tämä prosessi oli käynnissä, Parker mm. valitteli kun Elvis ei suostunut levyttämään joululaulualbumia.
 
Elvis oli superstara Parkerista huolimatta, ei missään nimessä hänen ansiostaan.

Minusta Elvis oli hyvä näyttelijä ja elokuvatkin ihan ok. Tätä olen tainnut kehaista ennenkin: http://www.youtube.com/watch?v=fg_uLLhspM8
 
Leffoissa on paljon musaa joka on sovitettu tavalla jota en muualla paljon ole kuullut. Se on jonkinlaista havaijilais-latinalais-hollywoodilaista ultra-kitsiä tai mitä lie. Se luo jonkinlaisen uuden, miltei omalakisen esteettisen maailman.

Mut siis totta kai Elviksen olisi pitänyt tehdä aina ja ikuisesti levyjä sillä samalla menetelmällä kuin Sun-levyt tehtiin. Eli rämpytellä kavereiden kesken niin kauan että sieltä jokin kultakimpale irtoaa ja äänittää sitä sitten.
 
Elvis on rockin kuningas varsinkin siksi että Elviksen musa on alun perin kotoisin hänestä itsestään. Sun-levyt ovat pääosin hänen sovituksiaan ja täysin vaistomaisia. Samaa linjaa jatkoivat muut rokkaajat myöhemmin hyvälläkin menestyksellä.

Broidi toi Venäjältä mulle aivan törkeän hienon Elvari-maatuskan. Kunnia paikalla olohuoneessa pönöttää.
 
Oli Elvis kova silti ehkä vähän yliarvostettu, mutta sitäkin maailman tyylikkäimmällä tavalla. Äijä osas tulkita.

Presidentti: Tuota lihoamista tunnutaan monesti ylikorostettavan. Yhtälaillahan joku Jim Morrison paisui loppuvuosinaan ja kaiken lisäksi paljon nuorempana. Johonkin 1974 asti Elvis laihdutti ennen isoja kiertueita, mutta tuon jälkeen tapahtui lopullinen repsahtaminen. Sairaalloisen lihava hän ei mielestäni ollut koskaan, koska suurin osa tuosta ylimääräisestä massasta oli lääkepöhöä (nesteen kertymistä elimistöön).
 
Elvishän kuoli käytännössä pöntölle, koska kärsi lähes kroonisesta ummetuksesta ja muista suolistovaivoista jotka taas johtuivat vahvoista opiaattikipulääkkeistä joita hän sai lääkäreiltä. Epäilen tämän myös vaikuttaneen ulkonäköön turvottavasti. Elvishän oli tunnettu siitä, että hän ei käyttänyt koskaan ns. "laittomia" huumeita, vaan kaikki naposteltava tuli lääkäreiltä reseptillä. Amfetamiin vetäminen alkoi armeijassa kun piti jaksaa valvoa ja sitten myöhemmin piti ottaa rauhoittavampia että pääsi nukkumaan. Elämäkerta Graceland-kaudesta valottaa hyvin tätäkin puolta Kuninkaan elämästä. Mutta kaikesta huolimata, mahtava laulaja, paras kaikista.

ukko idänmies: Elvishän kuoli käytännössä pöntölle, koska kärsi lähes kroonisesta ummetuksesta ja muista suolistovaivoista jotka taas johtuivat vahvoista opiaattikipulääkkeistä joita hän sai lääkäreiltä. Epäilen tämän myös vaikuttaneen ulkonäköön turvottavasti. Elvishän oli tunnettu siitä, että hän ei käyttänyt koskaan ns. "laittomia" huumeita, vaan kaikki naposteltava tuli lääkäreiltä reseptillä. Amfetamiin vetäminen alkoi armeijassa kun piti jaksaa valvoa ja sitten myöhemmin piti ottaa rauhoittavampia että pääsi nukkumaan. Elämäkerta Graceland-kaudesta valottaa hyvin tätäkin puolta Kuninkaan elämästä. Mutta kaikesta huolimata, mahtava laulaja, paras kaikista.
 
Ja tähän vielä lisäys että vihasi/oli vihaavinaan laittomien katuhuumeiden käyttäjiä ja välittäjiä. Eikä tuo juurikaan dokaillutkaan, Gracelandissa ei ollut edes erillistä viinakaappia. Tuokin pääasiassa siitä syystä että Presleyn suvusta puolet oli alkoholisteja eikä hän halunnut samaa kohtaloa.
 
Amfetamiinista tuntuu olevan kahta versiota liikkeellä. Tunnetumpi versio on tuo armeija-aikana alkanut käyttö koska ko. substanssia jaettiin panssarimiehille. Toinen versio taas on, että käyttö olisi alkanut jo 50-luvulla. Ja silloin vielä melko funktionaalisesta syystä; tehtiin keikkaa siellä missä sitä sai ja välimatkat kaupunkien välillä etelässä ovat pitkiä. Siihen kun vielä päälle se, että ajettiin itse kun ei ollut mitään hienoja motorhomeja.