Rock, pop, alternative ›

Olen ymmärtänyt asian niin, että Yesterday, kuten yleensä muutkin beatlesien siirappiset rakkausluritukset, on Paulin tekeleitä.
 
Eihän se ihan noin yksinkertaista tietenkään ole, kyllä Lennonkin niitä hempeitä lauluja teki. Mutta suunnilleen noin.
 
Oikeestaan paras McCartneyn biisi on i've just seen the face.
 
Nyt olen ihan oikeasti järkyttynyt: Joku muukin on I've just seen a facesta samaa mieltä kuin minä!

Eihän siinä mitään, keskustelu on toinen asia, mutta jos ja kun juttu menee pippelienmittaukseksi, paskanjauhannaksi tai muuksi turhaksi asiattomuudeksi tulisi kyllä jonkun edes yrittää kääntää juttu "oikeaan" suuntaan.
 
Lopeta jo, äläkä itse sorru siihen mistä nyt vaahtoat. Jos minua ja MarQsia tarkoitat, niin en kyllä ollenkaan ymmärrä mitä ihmeen "pippelinmittausta" ajatustenvaihtomme oikein on ollut. Kivan sanan olet kyllä keksinyt, onnittelut siitä.
 
Oletko jo lukenut koko ketjun ja muut Beatle-ketjut läpi? Kyllä sieltä sitä asiaakin löytyy kunhan suodatat sieltä kaikki minun paskanjauhannat välistä pois. Täällä m-netissä kun on ihan oikeita asiantuntijoitakin tästä aiheesta keskustelemaan.
 
Sitä paitsi onhan tämäkin keskustelu ollut nyt paljon mielenkiintoisempaa kuin jos jokainen kirjoittaja olisi sanonut ainoastaan "Lennoni" tai "Mäkikartano" ilman sen suurempia selittelyjä.
 
Tai vitustakos minä tiedän.

Jooh, antavatpahan tällaiset jutut ainakin värikkyyttä. Samapa tuo minulle. Kommentilla lähinnä tarkoitin nyt sitä, että yritin sanoa jotain melkeen aiheeseen liittyvää teidän kahden juttelujen väliin. Asiantuntijoita kyllä näyttää löytyvän, minkä takia paikka onkin nyt kohonnut silmissäni valtaisasti.

Älä keskeytä kun minä puhun.

Älä ala nokittelemaan vanhemmillesi.

Niin, tämä juttuhan on hankalaa. Lennon ja McCartney...?
 
Ensiksikin Lennon teki mahtavia kappaleita jo ennen Revolveria (Ticket To Ride, Help, YouŽve Go A Hide Your Love Away).
Sgt pepperillä Day In The Lifeä ei oli olemassa ilman Johnia, mahtava kappale.
Lucy in the...ei ole minulle oikein koskaan iskenyt.
Come Togehter on yksi pitkäaikaisimmasta suosikeistani ja valkoisen tuplan Happiness, Yer Blues, IŽm So tired, Dear Prudence, Julia ja Revolutionin nopeampi versio...
Across The Universe on hyvä, parempi Spectorin versiona.
 
Kun taas Paul teki minulle enemmän parempia kappaleita. Sgt pepper oli sinällään jo nerokas, samoin SheŽs Leaving Home ja reprise(taisi kuitenkin John ehdottaa repsieä?)
Great Album, man .I I.
 
White Albumilla Paul teki jo historiaa, Blackbird, Martha My Dear, Rocky Raccoon, Helter Skelter ja Mother NatureŽs Son, Back In The USSR
Hey Jude...mahtava. Uskomaton ja ikiihana klassikko/ikivhreä. Olisinpa ollut mukana David Frsot Showssa laulamassa :) Tämä olisi pitänyt olla Whitella.
 
Let It Be on mielestäni paras Beatlesin kappale ja ehdottomasti kaunein pianosävellys, mitä tiedän. Pakkohan se oli itsekkin opetella :). Kolmesta (sinkku, LIB ja Naked)versiosta pidän albuminkappaletta (aka Spector) parhaimpana.
Long And Winding Road on isäni lemppari ja mahtava kappale. Spectorin pilaama on kaikessa komeudessaan mahtava, mutta lämpeän ehkä eniten leffaversiolle.
 
Ilman Paulia tuskin Abbey Roadin kakkospuoli tuskin olisi ollenkaan näin hyvä. Vaikka osa medleystä on Lennonia, niin Paul punoi ne hienosti yhteen. Myös Golden Slumbers tulee kakkosena parhaana pianokappaleena.Bang Bang Maxwell on myös great-
 
Näette itsekkin, että Paulin puolelle tuli enemmän (Lennonista ei ole kaikki tuossa...eikä Paulistakaan), joten kai se Paul nousee tuolta parhaaksi.
Täytyy kyllä muistaa, että Lennon perusti Beatlesit, mutta toisaalta Paul sävelsi taidokkaammin.
 
En ole varma, kumpi soitti paremmpin pianoa, mutta rakastan kohtia Let It Be-elokuvassa, kun Paul istuu flyygelin takana. Mahtava pianisti.
 
Mutta molempi parempi. Ja White Album on paras albumi maailmassa. Pari kuppia kahvia, vinyyli soimaan ja perjantai ilta. Ei voisi aika mennä sujuvammin.
 
Jaksoiko joku lukea?

Jaksoiko joku lukea?
 
Jaksoi. Tosin Martha my dearia ja Maxwellia en välttämättä jaksa pitää klassikkoina, vaikka ensin mainittu oikein hauska kappale onkin... Rocky Raccooniahan esitti muuten jopa Kingston Wallkin.
 
Ai niin, eksyin taas aiheesta. Bannia.

Tuon Maxwellin sanoitukset on huiput, tietääkseni ainoa biisi missä mainitaan patafysiikka, tai mikä hemmetti..
 
Ja olen kyllä erittäin pitkälle samoilla linjoilla..oliko tuo pitkä teksti MacGyverin? kanssa..
 
Let it be:tä kauniimmaksi kappale ei tule, Paul näki unen äidistään, joka oli kuollut jo kymmenen vuotta sitten, ja teki tuon kappaleen..
 
Let it be:tä minäkin olen tuijotellut, ja erityisesti Hey Judea ja Let it be:tä soitellut..
 
Mielestäni Paul on parempi pianisti, vaikka mm Obladin pianon hakkasi Lennon, joka myöhässä tuli studioille kun myrskyn merkki ja istahti pianon taakse ja hakkasi menemään..
 
Niin ja vielä siitä, että itsekin pidän tuosta Spectorin "pilaamasta" Let it be:stä Georgen soolon takia, nakedillä on mielestäni onnettomampi soolo..

Rocky Raccooniahan esitti muuten...
 
myös Andy Fairweather-Low. Kai kaikki nyt AFL:n muistaa?
 
Mut hei Armoton! Tämmösten keskusteluketjujen idea on, että ne ainakin päällisin puolin luetaan aluksi JA SITTEN VASTA esitetään faktana joku mutu-tieto. Suurempi todennäköisyys, ettei se sama mutu ole viidessä peräkkäisessä viestissä tai se eroo ainakin abit.
 
Tääkin oli kyllä nyt pahasti aiheen vierestä.

Tääkin oli kyllä nyt pahasti aiheen vierestä.
 
Bannia sitten sinullekin vaan.

Tuon Maxwellin sanoitukset on huiput, tietääkseni ainoa biisi missä mainitaan patafysiikka, tai mikä hemmetti..

 
"Joan was quizzical, studied pataphysical science in the home..." Tai jotain. On se vaan kiva kun psykopaatista sarjamurhaajasta tehdään näin hassuja viisuja. Taitaa olla melkoinen pirulainen se Mäkikartano.
 
Tai mistä se biisi nyt sitten kertookin, emmää mistään sanoituksista ole koskaan mitään ymmärtäny.

Eihän se ihan noin yksinkertaista tietenkään ole, kyllä Lennonkin niitä hempeitä lauluja teki. Mutta suunnilleen noin.
 
Nyt olen ihan oikeasti järkyttynyt: Joku muukin on I've just seen a facesta samaa mieltä kuin minä!
 
No minä kun olen tämmönen, että tuon asiani esille kärjistetyn esimerkin kautta... joo, mutta koska tykkään Lennonista, niin sen lässynlässyn biisit ei ota aivoon ;)
Mun mielestä se on "huippu pikku biisi".

Jumankauta Kenkkunen oot kyllä huippu!
 
Repesin ihan täysin tossa, "en mä niistä sanoituksista koskaan oo mitään ymmärtäny" Ihan hyvä heitto..vaikkakaan Mäkikartanon sanoitukset ei kaikkinensa mitään supervaikeita le, sehän usein kirjoitti vaan esim. kadulla näkemästään ihmisestä tarinan, tyylliin Eleanor Rigby

Mun mielestä se on "huippu pikku biisi".
 
Se on ihan täydellinen popbiisi. Ja onhan siinä vielä se hieno kitaraintrokin. Biisi taidettiin tuntea työnimellä "Auntie Gin's theme", kunnes Paul sitten teki sanat siihen.

sehän usein kirjoitti vaan esim. kadulla näkemästään ihmisestä tarinan, tyylliin Eleanor Rigby
 
Lennon taisi kuvata McCartneyn tekstejä tyyliin "tylsiä tarinoita tylsistä ihmisistä", tai jotain sinne päin...

Toisaalta Lennon oli 70-luvulla "aavistuksen" katkera, krijoitti erään biisinsä lyriikoiksi muun muassa :"all you ever did was yesterday" Ja oli vielä jatkanut lauseella, joka suomennettuna kuuluu "ja senkin saatana varmaan varastit jostain" Tämän tuottaja sai taivuteltua Lennonin jättämään pois.
 
Lennon ei tainnut oikein koskaan päästä yli siitä että Beatlesin kaupallisimmin menestyneet biisit (oli niistä mitä mieltä tahansa) olivat MacCartneyn kynästä.

krijoitti erään biisinsä lyriikoiksi muun muassa :"all you ever did was yesterday"
 
Nyt menee taas meiksiltä ihan off-topickiksi (bannatkaa), mutta pakko muistella yhtä Mauri Kunnaksen Nyrok Cityn jaksoa, jossa kerrattiin Beatlesien tarinaa. Siinä "Lennonjohto" ja "Mäkikartano" laittelivat biiseissään toisilleen aika katkeria viestejä... Kannattaa tutustua jos ei joku tunne. Löytynee kirjastoista.
 
Niin joo, nuoremmille tiedoksi, että Nyrok City oli Mauri Kunnaksen piirtämä ja kirjoittama sarjakuva jota julkaistiin "Suosikki" nimisessä lehdessä 70-80 -luvuilla. Taisipa se ilmestyä välillä/aikaisemmin jossain toisessakin lehdessä. Sarjan parhaimmistoa on julkaistu kahdessa albumissa, jotka on myöhemmin myös julkaistu yhtenä kokonaisuutena ns. remasteroituna painoksena.

Ensiksikin Lennon teki mahtavia kappaleita jo ennen Revolveria (Ticket To Ride, Help, YouŽve Go A Hide Your Love Away).
Sgt pepperillä Day In The Lifeä ei oli olemassa ilman Johnia, mahtava kappale.
Lucy in the...ei ole minulle oikein koskaan iskenyt.
Come Togehter on yksi pitkäaikaisimmasta suosikeistani ja valkoisen tuplan Happiness, Yer Blues, IŽm So tired, Dear Prudence, Julia ja Revolutionin nopeampi versio...
Across The Universe on hyvä, parempi Spectorin versiona.

 
Allekirjottaisin tuon.
 
Vaikka sanoit että paljon säi sanomatta niin lisäämpä vielä että unohdit minusta monta Lennonin tekemää MINUN mielestä beatlesin hienointa kappaletta tuossa kuten: I am the walrus, Strawberry fields forever, All you need is love, I want you (she's so heavy) ja Because. En jaksa luetella enempää :D
 
Kun taas Paul teki minulle enemmän parempia kappaleita. Sgt pepper oli sinällään jo nerokas, samoin SheŽs Leaving Home ja reprise(taisi kuitenkin John ehdottaa repsieä?)
Great Album, man .I I.
 
White Albumilla Paul teki jo historiaa, Blackbird, Martha My Dear, Rocky Raccoon, Helter Skelter ja Mother NatureŽs Son, Back In The USSR
Hey Jude...mahtava. Uskomaton ja ikiihana klassikko/ikivhreä. Olisinpa ollut mukana David Frsot Showssa laulamassa :) Tämä olisi pitänyt olla Whitella.
 
Mielestäni nuo mccartneyn white albumin kappaleet eivät mitenkään mullistavan hienoja ole. Helter skelter on kyllä kovasti aikaansa edellä. Hienoja kappaleita toki. Hey Jude on upea sen myönnän
 
Let It Be on mielestäni paras Beatlesin kappale ja ehdottomasti kaunein pianosävellys, mitä tiedän. Pakkohan se oli itsekkin opetella :). Kolmesta (sinkku, LIB ja Naked)versiosta pidän albuminkappaletta (aka Spector) parhaimpana.
Long And Winding Road on isäni lemppari ja mahtava kappale. Spectorin pilaama on kaikessa komeudessaan mahtava, mutta lämpeän ehkä eniten leffaversiolle.
 
Tjaa. Paha sanoa mitään. Let It be on hieno. Long and winding road kanssa.
 
Ilman Paulia tuskin Abbey Roadin kakkospuoli tuskin olisi ollenkaan näin hyvä. Vaikka osa medleystä on Lennonia, niin Paul punoi ne hienosti yhteen. Myös Golden Slumbers tulee kakkosena parhaana pianokappaleena.Bang Bang Maxwell on myös great-
 
Abbey Roadin b-puoli on Mccarneyn paras tuotos koko urallaan ja mielestäni ainoa asia joka Mccarneyn nostaisi Lennonia paremmaksi.
 
A-puolen McCarney taas mielestäni pilasi maxwellilla ja oh darlingilla. Ilman noita kahta biisiä täydellinen levy. Onhan nuo ihan hienoja rallatuksia mutta tuon tasoiselle bändille... ei ei.
 
Mutta mitä minäkin tällä viestillä voitin. Paha kiistellä mielipiteistä...
 
Kovia kummatkin.

Nyt menee taas meiksiltä ihan off-topickiksi (bannatkaa), .
 
Jäbä suorastaan kerjää bannia. Bannatkaa, meni offtopikiksi.

Harmi että näissä keskusteluissa jätetään alkupään albumit pois. Lennonin kynähän oli aika ahkerassa käytössä esim. A hard daysillä (vai deadlinetkö painoi päälle) ja vaikka niinkin unohdettu biisi kuin "Any time at all" aiheuttaa kylmiä väreitä aina uudelleen.
Hyvät perusbiisit hukkuvat massaan. Jos vaikka rollarit olis tehny "Run for your lifen" niin se olisi klassikko.