Rock, pop, alternative ›

Litkun ja UB:n vertaaminen on kyllä niin kaukaa haettua että oli pakko kuunnella Sumun Jälkeen useampaan kertaan ja en kyllä oikein päässyt kiinni yhteydestä. Jos laajemmin ajattelee UB:n materiaalia ja Litkun tekemisiä voisi tietysti ajatella kummankin tekevän pastisseja, mutta tässäkin on aika merkittävä ero ainakin suhteessa Litkun tuntematon numero / soolokauden materiaaliin. Tietenkin Kerkolla ja työryhmälläkin vaikutteet ovat laajempia kuin ne ilmeisimmät mikä yleensä nostetaan esille (vasemmistolainen laululiike tai millä nimellä sitä nyt kukakin kutsuu).

Uusi albumi Funny Girl ilmestyi tänään. Kävin välittömästi hankkimassa levyn ja tässä on ensimmäinen läpikuuntelu lopuillaan. Tämä levy on paljon leikittelevämpi kuin "Asiatonta oleskelua" eli enemmän "Kukkia muovipussissa" ja "Ding ding dong" -levyjen suuntaisia fiiliksiä. Groovaa välillä hurjaa vauhtia, tämä levyn biisejä on varmasti ilo soittaa myös livenä.

Kova levy. Edellisestä en niin pitänyt, mutta Kukkia muovipussissa iski. Tässä on jotain samaa, vaikka ei suoralta jatkumolta kuulostakaan.

Joo, aluksi vähän tuntui että Kukkia Muovipussissa 2.0 ainoastaan vähän heikommilla biiseillä, mut kun enempi pyöritelly niin ehkä tää on kuitenkin aika erilainen - biisit on monipolvisempia (hyvässä ja vähän pahassakin) ja bändisoitto kuuluu selvemmin läpi.. oli miten oli niin Asiatonta Oleskelua ei oikeen vakuuttanut ja pelotti oonko menettänyt Litkun lopullisesti, mut kylhän tää on taas ihan helvetin hienoa menoa taas kerran!

Erittäin hyvä levy, jossa on paljon iskeviä ja tarttuvia biisejä. Lusijaneito on ehkä tällä hetkellä suosikkini tältä levyltä, hieman synkemmällä tunnelmallaan. Jos olisin koira toimii loistavalla melodiallaan ja sanoituksellaan.

En ole tätä paljon vielä kuunnellut, mutta se koirabiisi on kyllä kova.

En ollut tänään tämän levyn tuulella, joten pitää koittaa uudestaan toisena päivänä.

Nuo singlet/musavideobiisit Sumun jälkeen ja Jos olisin koira ovat sitä heikompaa laitaa. Sen sijaan Lusijaneito, Funny Girl ja Kuolemisharjoitus ovat ihan 5/5 nerokkaita mestariteoksia. Olit huumeissa ja Kis kis beibi tulevat siinä kintereillä.
 
Lusijaneito todennäköisesti paras kappale, minkä tämä artisti on ikinä tehnyt.

Tähän mennessä noiden video- ja sinkkubiisien lisäksi ainakin Lusijaneito ja Kuolemisharjoitus ovat toimineet aika hyvin. Lusijaneidossa on juuri sopivan synkähkö melodia.
 
Tuo koira-biisin lastenlaulumainen surullinen melodia jäi soimaan päähäni ja alkoi jotenkin triggeröidä surullisia ajatuksia, kunnes lopulta olin voimakkaan masennuskohtauksen kourissa ja jouduin pitämään taukoa työskentelystä. Onneksi se meni ohitse suht nopeasti. En muista, että musiikilla olisi aiemmin ollut tällaista vaikutusta. En kuitenkaan pidä tuota välttämättä kauhean hyvänä sävellyksenä, mutta jokseenkin toimivana biisinä kuitenkin.
 
Harmi ettei varsinaista diskoa ollut mukana, kun se tuntui sujuvan ("Tour de France").

Miksi biisiä ei voitu laittaa myyntiin myös cd-singlenä?
 
https://www.levykauppax.fi/single/l … tku_klemetti/ulos_maailmaan/#856134

Prophet: Miksi biisiä ei voitu laittaa myyntiin myös cd-singlenä?
 
https://www.levykauppax.fi/single/l … tku_klemetti/ulos_maailmaan/#856134
 
Ostaisiko yli 10 ihmistä enää vuonna 2025 CD-singlen? Seiskatuumaisia sen sijaan ostetaan paljonkin. Ehkä CD-singlet kokee uuden tulemisen tulevaisuudessa. Ne oli kova juttu 90- luvun alusta 90-luvun puoleen väliin.

Sekin harmittaa, ettei Litkun tuotantoa julkaista enää kasetilla

sub zero: Sekin harmittaa, ettei Litkun tuotantoa julkaista enää kasetilla
 
Lienet tosissasi. Kaipaatko kasettiformaatin indiemäisyyttä vai miksi ajattelet noin?

Kefiiri: Lienet tosissasi. Kaipaatko kasettiformaatin indiemäisyyttä vai miksi ajattelet noin?
 
Mulla kassuostokset ovat sellaisia kun en viitsi maksaa jostain levystä LP:n tai CD:n hintaa, mutta kassun hinnan viitsin. Siksi kassut ovat oivia, maksavat vain about kympin jos sitäkään. Tai jos ostan summamutikassa jonkun uuden ja mulle tuntemattoman artistin tekeleen, enkä yhtään tiedä millaista se on, niin kassu sopii sellaiseen. Ei menetä paljon rahaa, jos ei pidäkään materiaalista.

Joo ovathan ne halvempia ja tuolla periaatteella olen itsekin kasetteja ostanut. Olen sitten monesti huomannut tykkäväni niistä ja ajatellut että saisivat olla kestävämmässä formaatissa. Ne taas mitä olen saanut/ostanut CD:nä ovat harvemmin innostaneet. Onkohan siinä jokin mystinen korrelaatio?

Jotkut julkaisut myös sopivat mielestäni paremmin kassuformaatille. Litku on sellainen, kuten myös esim. Risto. Tällaisista isoista nimistä siis.

Henri Henri Olavi: Jotkut julkaisut myös sopivat mielestäni paremmin kassuformaatille. Litku on sellainen, kuten myös esim. Risto. Tällaisista isoista nimistä siis.
 
No kyllä toki, tuleehan siinä häiritsevä mainstream-vaikutelma kaupan päälle jos formaatti ei ole kasetti. Eikä tuota asiaa passaa väheksyä, se on vähän sama kuin kirjan lukeminen paperilta/lukulaitteelta. Kokemus on erilainen. Sanon tämän nollan ei-paperisen kirjan lukukokemuksella :D

sub zero: Sekin harmittaa, ettei Litkun tuotantoa julkaista enää kasetilla
 
Mä harmittelin samaa, kun Is This Artille siirtymisen jälkeen kasetteja ei ole enää tullut. Olisin ostanut ne mieluusti muiden albumien jatkoksi.