Rock, pop, alternative ›

Atomic Cafe:
 
Toinen asia on sekin että onko tästä nykynuorisosta yleensäkään minkään asian uudistajaksi, yhtä konservatiivista sukupolvea joutuu etsimään jostain 40-luvulta.
 
Ehkä nuorilla ei vaan ole tällä hetkellä mitään suurempaa syytä muuttaa maailmaa. Rock ja kapina voi huonosti silloin kun nuoriso voi hyvin. Comfortably numb..

Punk löi läskiksi ja grunge pilasi loputkin.

Nirvanasta ja grungesta voidaan olla montaa mieltä mutta hienoa siinä on se että se syntyi perinteiseen ja aitoon tapaan tietyn kaupungin tietyssä kellarissa ja ponnisti sieltä maailmanmarkkinoille.
 
http://www.youtube.com/watch?v=hTWKbfoikeg&ob=av2e

disarm: Ehkä nuorilla ei vaan ole tällä hetkellä mitään suurempaa syytä muuttaa maailmaa. Rock ja kapina voi huonosti silloin kun nuoriso voi hyvin. Comfortably numb..
 
En oikein usko tuotakaan koska nuorison oireilu kertoo jostain aivan muusta. Jotenkin tämä yhteiskunta onnistuu tekemään sen muutoskykyisimmistä voimista lauhkeita lampaita ja räjähtäviä aikapommeja vähän tilanteen mukaan. Näistä asioista on kuitenkin rakentava luovuus ja kapina kaukana. Siihen asiaan ei auta edes rokki jonka viimeisetkin hampaat tipahtivat jo 90-luvulla. Toisaalta on niinkin että musiikista on tullut vain musiikkia ja nuoriso on vaihtanut kadut nettiin.

onhan se pelottavaa, jos isänmurhaa ei tee enää juuri kukaan. Se on kuitenkin ollut maailmansivu väkevin kehitystä edistävä riitti ja näinollen meissä sisäänrakennettuna (siis valmius siihen). Onko hyvinvointi peräti nakertamassa koko ihmisen olemassaolon perustaa? Huh, pelottavia visiota, jos asia on näin yksiulotteinen...

Epämuusikko: Punk löi läskiksi ja grunge pilasi loputkin.
 
Onko Ramones punkkia? Se palautti napakat rokit näyttämölle. EI lyönyt läskiksi.

AlaE: Onko Ramones punkkia? Se palautti napakat rokit näyttämölle. EI lyönyt läskiksi.
 
minusta Ramot eivät esittäneet punkkia, vaan terästettyä (ja päivitettyä) rock´n´rollia. Heidän juurensa olivat syvällä NY:n tyttöyhtyesaundissa, Stoogesissa ja tietenkin surfissa. Ihme, että Ramones ylipäätään luokitellaan usein punkiksi, mutta ekan levyn ilmestymisajankohta selittää paljon. Joutuivathan esim. Tom Petty, Graham Parker, Mink DeVille ja Elvis Costello ilman omaa syytään uuden aallon vietäviksi. Ihmisillä - ja etenkin kriitikoilla - on tapana yksinkertaistaa asioita ja karsinointi luonnollisesti on helpoin tapa hahmottaa uusi asia.

On kuitenkin muistettava että vaikka Ramones ei ollut punk niin sillä oli oma vaikutuksensa punkin syntyyn ja myös punk oli päivitettyä ja terästettyä perusrokkia. Loppujen lopuksi Ramones ja alkuperäinen brittipunk ovat ihan samoja asioita hieman eri paketissa. Olkoonkin että Ramones halusi esittää maailman parasta poppia kun taas brittipunkit halusivat pyyhkiä popilla perseensä.

Atomic Cafe: On kuitenkin muistettava että vaikka Ramones ei ollut punk niin sillä oli oma vaikutuksensa punkin syntyyn ja myös punk oli päivitettyä ja terästettyä perusrokkia. Loppujen lopuksi Ramones ja alkuperäinen brittipunk ovat ihan samoja asioita hieman eri paketissa.
 
niin se lopulta on - It´s only Rock and Roll, but I Like It!

Atomic Cafe: En oikein usko tuotakaan koska nuorison oireilu kertoo jostain aivan muusta. Jotenkin tämä yhteiskunta onnistuu tekemään sen muutoskykyisimmistä voimista lauhkeita lampaita ja räjähtäviä aikapommeja vähän tilanteen mukaan. Näistä asioista on kuitenkin rakentava luovuus ja kapina kaukana. Siihen asiaan ei auta edes rokki jonka viimeisetkin hampaat tipahtivat jo 90-luvulla. Toisaalta on niinkin että musiikista on tullut vain musiikkia ja nuoriso on vaihtanut kadut nettiin.
 
Menneinä vuosikymmeninä kapinoivan nuorison oli paljon helpompi herättää pahennusta. Aluksi riitti että oli pitkä tukka ja kuunteli rockia. Nykynuoret kapinoi valtaamalla taloja ja tekemällä graffiteja junankylkeen tai myymällä persettä kampissa.

disarm: Nykynuoret kapinoi ----myymällä persettä kampissa.
 
Mitä helvettiä? Mistä asti huoraaminen on ollut kapinaa? Ketä vastaan?

AlaE: Mitä helvettiä? Mistä asti huoraaminen on ollut kapinaa? Ketä vastaan?
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … in+tyt%C3%B6n+kapinaa/1135240979610

Nyt esimerkiksi, milläs perusteella punk on rokkia mutta metalli ei? Tässä keskustelussa on piirteitä, jossa rock määritellään tiukasti juuri siksi musiikiksi joka itseä joskus teinix-parikymppisvaiheen herkkinä vuosina on sattunut kolhaisemaan, mikään muu ei käy, ja sitten kun sillä tiukalla putkinäöllä löydetään jotain uusia tekijöitä jotka tekevät samankaltaista, niin siitä sanotaan että tää on siis jo niin nähty.
 
Ei silti, huolestuttavaahan se olisi, jos nykypäivän teokset vanhempia vartijoita nappaisivat.

disarm: Menneinä vuosikymmeninä kapinoivan nuorison oli paljon helpompi herättää pahennusta. Aluksi riitti että oli pitkä tukka ja kuunteli rockia. Nykynuoret kapinoi valtaamalla taloja ja tekemällä graffiteja junankylkeen tai myymällä persettä kampissa.
 
Talojen valtaukset ja graffitit ovat ikivanha juttu ja edesmennyt Lepakkokin vallattiin jo 70-luvun viimeisillä metreillä. Perseen myyminen voi tietysti olla kapinaa jos sillä haluaa aiheuttaa pahennusta mutta minun käsittääkseni kysymys on ihan puhtaasti rahasta ja huoraaminen on maailman vanhin ammatti. Dee Dee Ramone myi persettä vanhoille miehille 70-luvulla kuten moni muukin narkkari mutta siinä taisi rahan lisäksi olla kysymys myös jonkinlaisesta arvokapinasta. Nykyään se on vain jonkinlainen aikamme sairaus joka kertoo enemmän joidenkin nuorten henkisestä tyhjyydestä kun kapinoinnin tarpeesta. Nämä nuoret tekevät taskurahasta mitä tahansa koska haluavat shoppailla tavarataloissa ja vanhat likaiset miehet pyörivät Kampin ostoshelvetin kulmilla kun kiimaiset koirat, siitä on kapina kaukana.

(avautuminen)Mutta silti nykynuoriso tuntuu suunnattomasti ärsyttävän tämänkin ketjun "vanhoja", jotka toitottaa, kuinka oma sukupolvi oli sentään jotain ja nykypennut pullamössöä (avautuminen).
 
Useasti tullut esiin tässäkin ketjussa, mutta eihän mainstreamissa ole pitkiin aikoihin mitään mielenkiintoista tapahtunutkaan. Ja sehän ei sinällään ole bändien vika vaan suuret levy-yhtiöt eivät vaan uskalla ottaa riskejä.
 
Käykää ihmiset keikoilla, järkätkää keikkoja itseä kiinnostaville bändeille ja ostakaa pienlevy-yhtiöiden / omakustanne julkaisuja. Saattaa tulla jopa olo, ettei se rokki ja punkki ole koskaan kuollutkaan.

Askr: Nyt esimerkiksi, milläs perusteella punk on rokkia mutta metalli ei?
 
Ei millään perusteella...metallikin on jo ikämies ja huomattavasti paremmassa iskussa kun punk.

Atomic Cafe: Minä olen jo kauan ollut sitä mieltä että nykynuori joka kuuntelee tai tekee rokkia on hypännyt ihan väärään junaan. Ei nuorison tehtävä ole haikailla vanhoja hyviä aikoja vaan tehdä jotain sellaista mistä me vanhat pierut emme ymmärrä hevon helvettiäkään ja mikä on meidän mielestä täyttä paskaa.
 
No, itse tykkään matkustaa väärässä junassa. Kuuntelen ja soitan huomattavasti mielummin vaikkapa Zeppeliniä ja Black Sabbathia kuin vaikka Rihannaa. Lisäksi käyn mielummin vaikka AC/DC:n tai nyky-GN'R:n (kun ei parempaa ole saatavilla) kuin Lady Gagan keikalla.
 
Vaikka en olekkaan syntynyt 1960 -luvulla.
 
Askr: Nyt esimerkiksi, milläs perusteella punk on rokkia mutta metalli ei? Tässä keskustelussa on piirteitä, jossa rock määritellään tiukasti juuri siksi musiikiksi joka itseä joskus teinix-parikymppisvaiheen herkkinä vuosina on sattunut kolhaisemaan, mikään muu ei käy, ja sitten kun sillä tiukalla putkinäöllä löydetään jotain uusia tekijöitä jotka tekevät samankaltaista, niin siitä sanotaan että tää on siis jo niin nähty.
 
Nimenomaan, sanovat vanhat patut mitä tahansa niin esimerkiksi Children Of Bodom ja Stam1na ovat myös rockia. Ne vain ovat eri alalajia kuin Elvis, joten sitä on kai sit hankala käsittää... Rock on monimuotoinen musiikkilaji. On sitä perinteisempää soundia mutta myös uutta metallia mutta kaikki silti yhtä kaikki juontavat samaan lähtopisteeseen ja toimivat samojen sääntöjen mukaan.

Metallikin taitaa nykyään junnata aika pahasti paikoillaan mikäli olen oikein ymmärtänyt mutta se on erittäin mielenkiintoinen ilmiö sikäli että sehän tavallaan irtaantui kaikesta muusta rockmusiikista jo kauan sitten ja muodosti nopeasti valtavan määrän erilaisia alalajeja. Se elää ja hengittää eri tahtiin kun muu rockmusiikki. Metallista en ole sanonut mitään koska en siitä paljonkaan tiedä. Toki minäkin metallia ja erityisesti 70-80 luvun heviä kuuntelen mutta asiantuntija en ole enkä sellaiseksi tekeydy. Se on kuitenkin todettava että minäkin kuuntelen huomattavasti mieluummin Zeppeliniä ja Black Sabbathia kuin Rihannaa. En ole myöskään missään vaiheessa hylännyt AC/DC:tä mutta nyky-GN'R:n jätän ihan vapaaehtoisesti väliin.

Uudistumisesta puheen ollen Ismo Alanko on loistava esimerkki siitä miten rock-musiikin kentällä voi myös elää ja uudistua jatkuvasti.

Ismo Alanko vain paranee vanhetessaan ja tekee juuri sitä mitä siltä vähiten odotetaan. Kun yleisö tottuu uuteen Ismoon niin se on jo kaukana poissa tekemässä jotain aivan muuta.