Rock, pop, alternative ›

Ja kyllä, diggailen jopa Steve Vain soitantaa. (tunnen mätien tomaattien lähestyvän kaaressa)
 
Ei lennä ainakaan täältä. Kyllä täältäkin löytyy wanhan liiton Vai-diggari, vaikka äijän kovimmat jutut ovat jo toistakymmentä vuotta vanhoja.
 
Tulinpa tässä miettineeksi, että jotenkin hassua dissata Tongueta Vain takia. Sitä saa mitä tilaa, Coverdale ei varmaan ihan vahingossa ottanut noin omintakeisen tyylin omaavaa kitaristia Vandenbergiä paikkaamaan. Tuskin ihmetteli jälkeenpäin että "oho, tulipa tilua eikä blyysiä. Mitäs mää nyt menin tekemään?"

HOHO! Kerranki ku sattuu kirjoittamaan tänne jotain selvimpäim, tulee heti tollasta kommenttia.
 
E: Kuuntelin muuten just autossa Slip Of The Tonguen. Siinähän on yks ihan hyvä piisi, jota edes Vai ei oo pystyny sössimään: Judgment Day. Sitten on toinen piisi, joka olis tosi hieno jos Vai ei vetelis niillä avaruussukkula-jutuilla sitä piloille: Wings Of The Storm.
 
Eipä unohdeta Sailing shipsiä :-)

Ei lennä ainakaan täältä. Kyllä täältäkin löytyy wanhan liiton Vai-diggari, vaikka äijän kovimmat jutut ovat jo toistakymmentä vuotta vanhoja.
 
Nii oliks se kovin juttu Ladies Night In Buffalo, vai?
 
Tulinpa tässä miettineeksi, että jotenkin hassua dissata Tongueta Vain takia. Sitä saa mitä tilaa, Coverdale ei varmaan ihan vahingossa ottanut noin omintakeisen tyylin omaavaa kitaristia Vandenbergiä paikkaamaan. Tuskin ihmetteli jälkeenpäin että "oho, tulipa tilua eikä blyysiä. Mitäs mää nyt menin tekemään?"
 
Siis tottakai Tongueta nimenomaan Coverdalen takia tässä dissataan eikä Vain, sehän on vain tyhmä kitaristi joka vetää ku käsketään/maksetaan. Se ottaa vastuun joka liidaa.

Ihan jees levy tuo Tongue, suht vähälle kuuntelulle kuitenkin aina jäänyt. Onhan sielläkin muutama ässä biisi. Vai on loistava kitaristi muttei minusta oikein koskaan ole istunut muihin kuin omille soololevyilleen, sen verran omintakeista ja noh, tilulilua soitto on täynnä;) (Omistan niitä sooloja siis pari, että ei voi syyttää etten Vaista yhtään pitäisi).
 
Onko kukaan muu muuten ikinä miettinyt mikä olisi mahtanut olla lopputulos jos levyllä soittaisikin Vandenberg, mukava olisi kuulla.

Nii oliks se kovin juttu Ladies Night In Buffalo, vai?
 
Eka Rothin lätty on kovin, joo. Ja toi biisi levyn yks kovimmista.
 
Siis tottakai Tongueta nimenomaan Coverdalen takia tässä dissataan eikä Vain, sehän on vain tyhmä kitaristi joka vetää ku käsketään/maksetaan. Se ottaa vastuun joka liidaa.
 
Joo, mut joskus (aika usein) vaan näkee näitä kommentteja kuinka "Steve Vai pilasi Whitesnaken". En nyt tarkoittanut juuri tätä keskustelua vaan noin niinko yleisesti.

Judgement Day on aina häirinnyt koska se on sellainen Ledzep-ripoff
 
Kashmirista blokattu? Aika pitkälti, joo.
 
Mutta vähintään yhtä paha rip-off on toi uus biisi. Huono Black Dog/ Still of the night-plagiaatti. Vieläpä paska biisi. Siis toi minkä postasin.
 
Muutoin samaa mieltä sun kirjoituksen kanssa.

Onko kukaan muu muuten ikinä miettinyt mikä olisi mahtanut olla lopputulos jos levyllä soittaisikin Vandenberg, mukava olisi kuulla.
 
Tulihan sitä pohdittua. Diggasin sattumoisin aika lailla Vandenbergin levyistä, joten miehen suoritusta odottelin innostuneena. No, kävi miten kävi. Ehkä mies olisi myös soittanut "modernimmin" kuin Vandenbergin aikaan. Olis voinut olla pettymys sekin...

Minkä takia Vandenberg ei oo enää Coverdalen kuvioissa mukana? Nyt on aukossa sivistys.

Minkä takia Vandenberg ei oo enää Coverdalen kuvioissa mukana? Nyt on aukossa sivistys.
 
Tarkkaa tietoa ei ole minullakaan, mutta kuulemani mukaan kyse oli siitä, että Vanderberg oli itse asiassa kaksikosta se joka olisi halunnut enemmän bluesimpaa meininkiä. Tiedä näitä. Kuten sanoin, kuulopuhetta, ei faktaa. Älkää lynkatko.

Edelliseen viitaten, tässä Coverdalen kommentteja muutaman vuoden takaisesta haastattelusta:
 
Bailey Brothers: Why is Adrian Vandenberg not in the band?
David: "Adrian has a neck injury which makes it difficult to even hold his guitar, let alone play it for any length of time. Adrian and I are dear friends, brothers in fact. He has been working very successfully in Holland and has now been blessed with a beautiful daughter, so hes painting again and writing songs and the last time I spoke to him he was doing really well and preparing to mix an anniversary copy of his great song 'Burning Heart'. So there wasnt really a consideration on my part to go back there. I had to move on."
 
Bailey Brothers: Will you be writing with Adrian Vandenberg again?
David: "Im not closing any doors. Adrian and I wrote together for twelve years. We had a great relationship and continue to maintain that. It just so happens that when you are working with people in a band you gravitate to those people you are writing with. I have been writing on my own for the last couple of years and enjoying it. Thats basically how I started off then I would start to invite players in. The more guitar orientated with Micky Moody or what ever. Ritchie and I prodominately wrote all the Puprle stuff when I was with him. It seems to be easier for me to write for rock with another guitarist. A lot of the guitarists I have worked with have not really been composers but we have made it work somehow. Particularly with someone like John Sykes who is an electrifying guitarist and a lot of those songs I couldnt have written with some of the earlier players with out compromising that approach. John was perfect for the direction I wanted to take Whitesnake at that time, as would have been Doug Aldridge had he been on the scene. But you know, I have about three albums worth of material and I have given two CDs of stuff to Doug Aldrich to see what he can do with them before we sit down to write. I dont know if Im going to do another record as yet. Its probable but thats not part of my master plan right now.So in terms of writing with people, I dont know."
 
Haastettelu kokonaisena tuolla:
http://www.hardrockhaven.net/interviews/dcoverdale.php

Hehheh. Hesarin Nyt-liitteessä on mielenkiintoinen arvostelu.
 
* * * *
 
Tätä ei kyllä olisi uskonut. Ensimmäinen "oikea" Whitesnake-studioalbumi sitten 1989 ilmestyneen Slip of the Tonguen on myös yhtyeen parhaita.
 
Ja sitten hauska kohta:
Good to Be Bad on kuitenkin kunnon vanhanaikaista heviä, ei siis metallia eikä hard rockia, vaan HEVIÄ 70-lukulaisessa Led Zeppelin -hengessä.
Että oikeen HEVIÄ. :D Enkä tiennytkään Led Zepin olleen HEVIÄ. ;)
 
Zep on muutenkin bändi, jonka kaiut tällä albumilla kuuluvat monella raidalla. Ja Zeppelin-soundin takaa raikaa tietenkin kaiken juuri ja kivijalka, blues.
 
Vokalistin lisäksi suurimman panoksen antaa kitaristi Doug Aldrich, joka on myös kirjoittanut kappaleet Coverdalen kanssa. Hänen kitarointinsa lähtee tukevasti Ritchie Blackmore-Jimmy Page-linjalta, mikä nykyään kuulostaa enemmän ajattomalta kuin vanhanaikaiselta.
 
Arvostelija on Pertti Arvola.
 
Eli tämä tieto sotii aika pahasti M.netin tietoja vastaan. Täällä sanotaan että mössösoundeja, lehdessä että Blackmore-Page-soundeja. Jotenkin luotan kyllä enemmän M.netiin. M.net on aina oikeassa... Vai pitäisköhän mun ihan itse kuunnella toi levy?! :D

Eli tämä tieto sotii aika pahasti M.netin tietoja vastaan. Täällä sanotaan että mössösoundeja, lehdessä että Blackmore-Page-soundeja. Jotenkin luotan kyllä enemmän M.netiin. M.net on aina oikeassa... Vai pitäisköhän mun ihan itse kuunnella toi levy?! :D
 
Eihän tossa soundeista mitään puhuttu vaan soittotyylistä. Ei Aldrich kyllä musta niin lähellä Pagea tahi Blackmorea ole, aika modernilla otteella vetää ainakin livenä. Levyä puoltatoista biisiä enempää kuulematta en tässä tapauksessa ota enempää kantaa.

Arvostelija on Pertti Arvola.
 
Eli tämä tieto sotii aika pahasti M.netin tietoja vastaan. Täällä sanotaan että mössösoundeja, lehdessä että Blackmore-Page-soundeja. Jotenkin luotan kyllä enemmän M.netiin. M.net on aina oikeassa... Vai pitäisköhän mun ihan itse kuunnella toi levy?! :D
 
paskaahan toi on, ei mitään tekemistä Pagen, saati Blackmoren kanssa

Tuo NYT-liitteen arvostelu on täyttä asiaa ja ymmärrän täydellisesti mitä arvostelija tuossa tarkoittaa. "Heviä"-luokittelulla varmasti viitataan "purkkaa-jytää-heviä" -aikakauden luokitteluihin aikaan ennen tuhannen tuhatta metallin alagenreä.
 
Ja mitä tulee esimerkiksi noihin Zeppelin-vaikutteisiin, niin kyllähän esimerkiksi "Lay down your love" -biisissä Zeppelinin kuulee taustalla aika selvästi. Ja tämä pelkästään positiivisena piirteenä.
 
Itsellä Whitesnake-diggailua on taustalla kolmatta vuosikymmentä ja levy on kerrassaan loistava ottamatta kantaa siihen mikä Whitesnake on se "oikein" Whitesnake.
 
Ennakkoluulot siis hiuksista vittuun, kaljat kaappiin kylmenemään, sikaa grilliin ja levy soimaan. Toimii!

Että oikeen HEVIÄ. :D Enkä tiennytkään Led Zepin olleen HEVIÄ. ;)
 
Kyllä se oli. Samoin Deep Purple, Uriah Heep, Black Sabbath, Free jne. Niitä kutsuttiin ihan heavy metal bändeiksi. Ja niiden innoittama oli sitten "NWOBHM" eli "New wave of british heavy metal". Ja siitä eteenpäin en enää tiedäkään mitään.

Kyllä se oli. Samoin Deep Purple, Uriah Heep, Black Sabbath, Free jne. Niitä kutsuttiin ihan heavy metal bändeiksi. Ja niiden innoittama oli sitten "NWOBHM" eli "New wave of british heavy metal". Ja siitä eteenpäin en enää tiedäkään mitään.
 
Juuri näin. Itse en ihan heti ymmärrä uuden levyn tyrmäystä täällä, tosin olen kuullu siltä vain kaksi kappaletta. Toinen oli Black Dog-säkeistöillä kuorrutettu stadionrallatus ja toinen oli varsin tuttua Whitesnakea (All For Love). Kitarasoundit olivat tosiaan liian modernit ja tätä päivää, mutta onneksi gated reverb-virvelisoundi on jätetty pois:D Muuten kyllä ihan samaa kakkaa tai kukkaa, mitä aiempikin.

Heviä oli se, kun laulu oli laulua eikä tommosta väkisin inistyä ohutta autotunshittiä. Ja kun kitarat kuulosti kitaroilta, eikä turboahdetuilta ampiaispesiltä.
 
Siksi uus Whitesnake on naurettava yriteklmä olla vanhan liiton heavyä, siinä onnistumatta.

Vaikka olisikin autotunea ja soundit mitä tahansa, niin biisit ovat kerrassaan loistavia ja se on se tärkein pointti. Jos verrataan esimerkiksi Slip of the Tongue -levyy, niin ko. levyllä ei ole kuin kaksi-kolme biisiä, jotka olisivat mahtuneet tälle uudelle (Sailing Ships, Now You're gone sekä tietysti Fool for your loving :-).

Ja siitä eteenpäin en enää tiedäkään mitään.
 
Näin. "Hevi on paskimmillaankin parasta", sanovat. Vaan mitä se hevi on, en enää tiedä minäkään. Toisin oli ennen, kun "hevi on parhaimmillaankin paskaa"-meininki ruletti. Silloin heviä oli todellakin Zepukat, Purple, Heeppi, Rush, Ufo, Juutas Priest, Sabatti, Triumph, BÖC...
 
Ennen heviä soitettiin Marshallin nupit kaakossa, nyt ei kuulemma Marsun gainit riitä, vaan pitää olla Mesa sun muut sirisijät, valitettavasti myös Whitesnaken levyllä...

Yep
 
"Ja siitä eteenpäin en enää tiedäkään mitään."
 
Näin se menee....kuten tuossa muutamat kaverit jo aiemmin
totesivat....kaikki 70-luvun raskaampi rock (painotus sanalla kaikki)
oli heavy-rockia.......ja sitten tuli 80-luku ja heavy-rock muuttui
uuden sukupolven käsissä käsittämättömäksi genreviidakoksi
josta en todellakaan tiedä mitään.....
 
Jos heavy-rock asiassa on jotain epäselvää, suosittelen tutustumista
Soundi-kirjaan vuodelta 1978 "Heavy Rock", sieltä saa
juurihoitoa vaikkei se asennevammoihin taida tehota......
 
Stapani