Rock, pop, alternative ›

Tämähän on huomattavasti parempaa kuin X&Y. Aloitusraita toimii ainakin tosi hyvin, mutta sitten on useampia jotka eivät todellakaan toimi, esim 42. Ja laskelmointia noissa stadionkertseissä ja brittiklassikkojen tuotantokikkojen lainauksessa riittää. Kuulee niin Radioheadia (Yes) kuin U2:ta (Lovers in Japanin alku). Vaikka ollaan altsua (sinänsä positiivista), niin ei silti uskalleta vetää kokeelliseksi.
 
Parempaan suuntaan, mutta ei tästä sukupolvensa tulkiksi ole vielä lähellekään. Noi 3/5 ja 6/10 -tyyppiset arvostelut pitävät aika hyvin paikkansa. Pitäisi bändin ottaa oppia noista levyn mahtihetkistä.
 
Nevötöless mahtipontista stadionmusaa tästä kyllä saa ja fanit kuolaavat.

Yes on kyllä semmonen raita mistä en jaksa oikein välittää. Jopa Violet Hill on alkanu paremmin maistumaan. Sen sijaan Yes:in "hidden track" Chinese Sleep Chant on kyllä aivan mahtava. Nyt oon ruvennu jo hyppäämään tonne suoraan.

Taitaa olla niin että kokonaisuutena toimii edelleen parhaiten A Rush Of Blood... X&Y:n biiseistä oli hyvää noin puolet, ja puolet huttua. Minun mielestä tämä uusi on vielä heikompi. Mutta kuten nähdään kommenteista täälläkin, mielipiteet vaihtelee.

Lovers in Japanissa vahvahduin kesken biisin ja muistin kuuntelevani Coldplayta enkä U2:sta. Hieno biisi.

Eka kuuntelu käynnissä. Äh, ihan perseestä tämä Lostin "oikea versio" verrattuna sihen aikaisempaan mikä oli täällä linkkinä. Tulee joku we will rock you mieleen tosta:D

Eka kuuntelu käynnissä. Äh, ihan perseestä tämä Lostin "oikea versio" verrattuna sihen aikaisempaan mikä oli täällä linkkinä. Tulee joku we will rock you mieleen tosta:D
 
Pidin kanssa paljon enemmän siitä piano-versiosta. Nyt jäi levy ostamatta vielä toistaiseksi, vaikka olin jo innostua tutustumaan bändiin.

Kyllä muuten Coldplay kuulostaa parhaimmalle yön pimeinä tunteina. Kertakaikkisen mahtava fiilis oli lähteä Turusta tänne kylille päin tuossa puolisen tuntia sitten viimeisen kipaleen kera!

Ei mitään mullistavaa mutta yllättävän hyvä pop-levy, X&Y oli aika onneton veto mun mielestä.

Death and all of his friends-biisissä tulee kylmäväre joka alkaa 2:18 ja jatkuu noin minuutin. Huh huh mikä kohta!!

Death and all of his friends-biisissä tulee kylmäväre joka alkaa 2:18 ja jatkuu noin minuutin. Huh huh mikä kohta!!
 
Joo, just tota mahtipontista coldplayta mistä diggaan. Levyn paras biisi Cemeteries of londonin kanssa. Cemeteries ehdoton suosikkini kuitenkin. Ihan mieletön fiilis biisin alusta asti, melkein pelottava kappale:)

Death and all of his friends-biisissä tulee kylmäväre joka alkaa 2:18 ja jatkuu noin minuutin. Huh huh mikä kohta!!
 
Toi on kyl helvetin hieno. Jotenkin vaan harmittavan pliisusti loppuu sitten se biisi. Parhaat biisit on kyllä Cemeteries of London, 42, Lost! ja Viva La Vida.

Death of All His Friendsissä on ältsysiisti se yksi hieman altsumpi rumpufilli, mutta sitten pistää vihaksi, kun siitä siirrytään ihan normikomppiin samantien.

Jostain muualta se tänne lainattiin. http://muusikoiden.net/keskustelu/p … mp;t=148097&o=100&#p7764424
 
City-lehdessä oli aikoinaan, muistaakseni.

Ärsyttää muuten tuossa Lostissa sekin, että se aika lähellä loppua oleva kliimaksi tulee kitaralla ja vielä vähän eri tavalla kuin siinä "demossa"

Tää soi repeattina.
 
Ei voi mitään.
 
Kuulee kyllä että Chris on tuore isä koska biisit on kuin laulettuja lastensatuja isän sydämestä. Lontoon hautausmaat biisin kohdalla sitä mielikuvaa ei voi välttää. Tai 42 lopussa "luulit olevasi kummitus, et päässyt taivaaseen, mutta se oli lähellä!"
 
Kova levy. Toi Coldplayn takas elämään mun kohdalla. Tietty yksilöllistä. Ja tän tahdissa on hyvä n*ssia! Kutemismusaa rakkaan kanssa. Elinvoimaista!

Kova levy. Toi Coldplayn takas elämään mun kohdalla. Tietty yksilöllistä. Ja tän tahdissa on hyvä n*ssia! Kutemismusaa rakkaan kanssa. Elinvoimaista!
 
masentaa...

masentaa...
 
Äh.. ei pitäisi!

Ensimmäistä kertaa Coldplay on onnistunut tekemään paremman levyn kuin edellinen. Vaikka Parachutes onkin levy josta on mahdoton enää parantaa, onnistui A Rush Of Blood To The Head osumaan mielestäni melko lähelle. X&Y oli melko kaukana edellisen kaksikon loistokkuudesta, vaikka sekin oli hieno levy. Nyt muutaman kuuntelun jälkeen voisin rankata Viva La Vidan ainakin huomattavasti lähemmäksi debyyttikaksikkoa kuin X&Y:n. Hieno, siis tosi hieno levy, muttei kuitenkaan yllä siihen alkuaikojen loistokkuuteen.

Ensimmäistä kertaa Coldplay on onnistunut tekemään paremman levyn kuin edellinen. Vaikka Parachutes onkin levy josta on mahdoton enää parantaa, onnistui A Rush Of Blood To The Head osumaan mielestäni melko lähelle. X&Y oli melko kaukana edellisen kaksikon loistokkuudesta, vaikka sekin oli hieno levy. Nyt muutaman kuuntelun jälkeen voisin rankata Viva La Vidan ainakin huomattavasti lähemmäksi debyyttikaksikkoa kuin X&Y:n. Hieno, siis tosi hieno levy, muttei kuitenkaan yllä siihen alkuaikojen loistokkuuteen.
 
Parachutes on täydellinen levy tosiaankin.
 
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta kyllä tää saavuttaa debyytin tasoja.
 
Todella positiivinen yllätys uusi levy kaikenkaikkiaan!

http://www.bbc.co.uk/radio1/events/coldplay08.shtml
 
Perhana kun en aiemmin huomannu, tulee live-streamiä...