Rock, pop, alternative ›

Cowboy on helkutin kova veisu. Ihan ensimmäisiä Lizzyn biisejä joita opettelin.

Pakkohan tuo on saada, ei vaan oo rahaa...
 
Njoo, onhan mulla Visa. Lähti deluxe-painos cdonnilta tulemaan. **ttu!

Tutustuin bändiin tässä vasta muutamia päiviä sitten. Black rose ehdottomasti paras levy mitä olen tähän mennessä kuunnellut! Eritoten Roisin Dubh kipale kolahtaa kovaa! ja waiting for a alibi tietysti!

On kuulunut suosikkeihini tuolta -80 -luvun alkupuolelta. Ekat kuulemani levyt olivat "Renegade" ja "Black Rose", joista tykkään edelleen. Näinhän se menee, että se mitä artistilta ensin kuulee, on sitä oikeaa tavaraa.
 
Nyttemmin kohottaisin ehkä ykköseksi "Bad Reputation"in. Muista vanhemmista levyistä biismateriaaliltaan vallan oiva on mm. "Johnny The Fox", mutta se hyötyisi raskaammista sovituksista, se kun on minusta soundipoliittisesti ikävällä tavalla vanhentuneen kuuloinen.
 
Kuulun myös niihin, joille Thunder & Lightning ei ole kirosana, ja tykkäsin kovastikin keikasta jonka John Sykes joukkueineen veti Tavastialla -99. Myös tämän reinkarnaation kiertuetuennelmia kuvasteleva "One Night Only" toimiii, vaikka on toki soundeiltaan aika paljon raskaampi kuin originaali Lizzy.
 
Kitaristit bändissä olivat kautta linjan erinomaisia, vain Snowy White aikanaan taisi olla vikavalinta. Semminkin kun bändi oli tiettävästi aina kukkeimmillaan livenä ja Whiten lavatouhu oli hyvin staattista seisoskelua.
 
Olin armeijassa, kun Phil Lynott kuoli ja sinnehän ei siihen maailman aikaan mitään uutisia ulkomaailmasta juuri kuulunut. Lomilla kuulin asian kaverilta, oli käynyt tuoreeltaan meillä kotona asian tiimoilta herkistelemässä "Solo in Soho" -levyä kuunnellen (minulla oli ko. levy, hänellä ei).
 
Näin jälkikäteen on sanottava että paitsi musiikillisesti Thin Lizzy oli myös sanoituksellisesti A-luokan ryhmä. Lynottin sanoituksissa rajuus ja herkkyys lyövät kättä luontevalla ja teeskentelemättömällä tavalla, ja laulu oli sydämestä tulevaa tulkintaa, vaikka ei ehkä teknisesti virtuoosimaista. Hän uskalsi olla myös häpeämättömän siirappinen, ja kuulosti silloinkin uskottavalta. Riimittely oli parhaimmillaan varsin sujuvaa ja vaivatonta, tyyliin:
 
Stop this lying
Stop this cheating
Stop treating me like I am some
Kind of fool over whose eyes you can pull the wool
Youre not so cool
Remember its to me you are speaking
 
Stop cutting
Stop hurting
Stop this dirt
About you lifting up your skirt
To any man dressed in pants with shirt buttons undone and flirting...
 
(Solo in Soho)

Lynottin soolot ovat hajanaisia, mutta silti nautittavia levyjä (tuli vaan tuosta "Solo In Soho" -tekstistä mieleen). Varsinkin sitä ensimmäistä tulee useinkin pyöriteltyä. Sopivan erilaista emobändiin nähden ja levyistä kuulee (niin hyvässä kuin pahassakin),etä Philip halusi pysyä ajan hermoilla.

Lynott hieman erilaisessa musiikillisessa ympäristössä:
http://music.calarts.edu/~snakes/audio/chemistry.MP3
 
Biisi on rumpali Mark Nauseefin soololevyltä "Personal Note".
http://music.calarts.edu/~snakes/magnific/mark/personal/personal.htm

6.Call On Me
 
Miksiköhän "Still in love with you" on tolleen nimetty?

Miksiköhän "Still in love with you" on tolleen nimetty?
 
Siis vielä tolla DVD:lläkin?

Siis vielä tolla DVD:lläkin?
 
Jep, silläkin. Just soi. :-)
 
E: Philillä aika makee musta silmä noissa Top of the Popsin vedoissa Dancing in the Moonlight -biisissä. Ja "hieno" läpinäkyvä basso Whiskey in the Jarissa.

Niinpä, olen kirjoittamassa vanhaan ketjuun, mutta tutustuin Thin Lizzyyn paremmin vasta tänä syksynä. Ja hävettää oikein, että en ole bändiä aikaisemmin kuunnellut. Loistavaa musiikkia! Nyt ymmärrän, mitä soittokaverit ovat aina hehkuttaneet. Joutsenosta löytyi aikoinaan myös erinomainen Lizzy-cover-bändi, jota senkään hienoutta en vielä silloin tajunnut. Rest in peace Matti.

Joutsenosta löytyi aikoinaan myös erinomainen Lizzy-cover-bändi, jota senkään hienoutta en vielä silloin tajunnut. Rest in peace Matti.
 
Tässä puhut asiaa, johon voin samaistua täysin.

Tässä puhut asiaa, johon voin samaistua täysin.
 
Et satu muistamaan, millä nimellä pojat Lissua vetelivät?

Niinpä, olen kirjoittamassa vanhaan ketjuun, mutta tutustuin Thin Lizzyyn paremmin vasta tänä syksynä. Ja hävettää oikein, että en ole bändiä aikaisemmin kuunnellut. Loistavaa musiikkia! Nyt ymmärrän, mitä soittokaverit ovat aina hehkuttaneet. Joutsenosta löytyi aikoinaan myös erinomainen Lizzy-cover-bändi, jota senkään hienoutta en vielä silloin tajunnut. Rest in peace Matti.
 
Oi joi, sulla on hyvät ajat edessä, kun pääset noin neitseellisenä tähän tutustumaan! Kerrassaan hieno yhtye!

Et satu muistamaan, millä nimellä pojat Lissua vetelivät?
 
Fat Bat Orchestra. Mukavaa aikaa oli ja Matti R.I.P. indeed.
 
Lappeenrannassa vaikuttaa nykyisin Lizzy Band, mikä on oikein hyvä.

Fat Bat Orchestra. Mukavaa aikaa oli ja Matti R.I.P. indeed.
 
Lappeenrannassa vaikuttaa nykyisin Lizzy Band, mikä on oikein hyvä.
 
Juu, sehän se olikin.