Rock, pop, alternative ›

rheinone: Teddy&Tiikerit kuulosti joidenkin teinien mielestä jotenkin kömpelöltä. Brittiläisen Darts-yhtyeen hitti Daddy Cool/The Girl Can't Help It julkaistiin joulukuussa '77.
 
Tuohan oli ihan hauska ryhmä...http://www.youtube.com/watch?v=TQVsTHDbrFM
 
Sitten tuli sitten tämä...http://www.youtube.com/watch?v=lKHoEZgAb_k&feature=related
 
Nuo olivat pohjimmiltaan sitä sellaista listapoppia, mutta aika moni sukelsi niistä sitten huomattavasti syvemmille vesille.
 
Tiikerit eivät ainoastaan kuulostaneet kömpelöiltä vaan olivat kömpelöitä. Vaikka Aikkahan on sitten myöhemmin oppinut hoitamaan hommat huomattavasti luontevammin.

Hurriganes on kuin Motörhead, perusarvo. Ei se voi mennä ylös tai alas, se vain on. Remunkin pitäisi tämä ymmärtää ja lopettaa se vanhan materiaalin raiskaaminen koska se on mautonta.
 
rheinone: Kun muistelen sitä aikaa jolloin Tsugu Way tuli ulos, Ganes oli pikkupojan silmissä kyllä jo vähän passé. Silloinhan rupes tulemaan kato Darts ja muu tollanen 50's revival kama joka johti aika äkkiä oikeiden 50-luvun lälly- ja doowop-juttujen kautta Eddie Cochranin ja Fats Dominon tuotantoa diggailemaan. Arvatenkin siksi on Tsugu Way pudonnu multa pahasti väliin.
 
Hurriganes oli tuohon aikaan niin suosittu että jos olisi tehnyt vuonna 1977 todella loistavan levyn, olisi voinut vaikuttaa trendeihin. Mutta loistavaa levyä ei tullut eikä edes hyvää. Maaseudulla ei jaksettu innostua sen kummemmin diineistä kuin punkistakaan vaan Hurriganes ja Sliipparit olivat keskeytyksettä ne suosituimmat ja kovimmat bändit, ja jälkiviisaasti voi todeta heinähattujen olleen tuollakin kertaa oikeassa.

Atomic Cafe: Tuohan oli ihan hauska ryhmä...http://www.youtube.com/watch?v=TQVsTHDbrFM
 
Sitten tuli sitten tämä...http://www.youtube.com/watch?v=lKHoEZgAb_k&feature=related
 
Ööö, tota... Tossahan oli kuiteski pari vuotta väliä. Sinä aikana oli eriytynyt kaksi aika erilaista musaa kuuntelevaa ryhmää: teddy-boyt, jotka diggaili näitä revival-juttuja eli matchboxeja ja crazycavaneita, ja rokkarit/diinarit jotka diggaili 50-luvun orkkisjuttuja.
 
Nuo olivat pohjimmiltaan sitä sellaista listapoppia, mutta aika moni sukelsi siitä sitten huomattavasti syvemmille vesille.
 
Joo, molemmat oli suomessa todella kovassa radiosoitossa. Ganesia ei taidettu kuulla radiossa vasta ku sitte Bourbon Streetin myötä.

velipesonen: Maaseudulla ei jaksettu innostua sen kummemmin diineistä kuin punkistakaan vaan Hurriganes ja Sliipparit olivat keskeytyksettä ne suosituimmat ja kovimmat bändit, ja jälkiviisaasti voi todeta heinähattujen olleen tuollakin kertaa oikeassa.
 
Kyllä maaseudulla diinareita oli mutta punkkareita aika vähän. Kerran eksyin maaseudulle ja meinasin saada maalaisisännältä turpaan jo bussipysäkillä. Ei se oikein ymmärtänyt meikäläisen pukeutumistyyliä, homoksi ja hilupelleksi haukkui ja uhkasi viedä saunan taakse lopetettavaksi.

rheinone: Ööö, tota... Tossahan oli kuiteski pari vuotta väliä. Sinä aikana oli eriytynyt kaksi aika erilaista musaa kuuntelevaa ryhmää: teddy-boyt, jotka diggaili näitä revival-juttuja eli matchboxeja ja crazycavaneita, ja rokkarit/diinarit jotka diggaili 50-luvun orkkisjuttuja.
 
Tuo kaikki on ihan totta ja tästähän me olemme keskustelleet joskus aikaisemminkin.
 
Kyllä minä sitäkin kehitystä seurasin hyvin tarkkaan kun meidän perheessä oli yksi punkkari ja yksi diinari. Soitettiin kilpaa punkkia ja 50-luvun rokkia, niin että talo tärisi ja naapureilla oli kivaa. Hurriganesista me pidettiin molemmat mutta mitä Crazy Cavaniin tulee niin minä pidin siitä menosta paljon enemmän kun se perheen rasvapää ja niin se asia on kyllä vieläkin. Cavanit olen nähnyt keikoilla monta kertaa ja yhden kerran olen juonut niiden kanssa pontikkaa mutta punk-vuosina en kyllä mennyt edes lähelle, kun ei se turpasauna oikein houkutellut. En pelännyt bändin jätkiä vaan niiden silloisia opetuslapsia jotka eivät olleet sitä kaikkein suvaitsevaisinta jengiä, ei ainakaan punkkien, hippien ja homojen kohdalla.

Natiaisena tuli Ganesin ohelle Dr. Feelgood ja nimenomaan Stupidity livelätty. Muistelen myös tuolloin kuunnelleeni kaseteilta sulassa sovussa niin Sex Pistolsia kuin 50-luvun kamaakin. 10 vuotiasta (1977) eivät genrerajat häirinneet. Pääasia että oli menoa ja meininkiä... Tsugu Wayn sain joululahjaksi ja kyllä sekin meni ihan yhtä kovaan tehosoittoon kuin aikaisemmat Ganesit.

moikki: Katuvalot ja cadillacin oma sisävalo oli ainoa valaistus jota roadrunnerin kansikuvassa käytettiin.
Taisi olla vielä caddyn sisävalosta "kuuppa" otettu irti kuvausta varten. Näin muistelen lukeneeni jostain Vuorimiehen haastattelusta.

MadMatt: Natiaisena tuli Ganesin ohelle Dr. Feelgood ja nimenomaan Stupidity livelätty. Muistelen myös tuolloin kuunnelleeni kaseteilta sulassa sovussa niin Sex Pistolsia kuin 50-luvun kamaakin. 10 vuotiasta (1977) eivät genrerajat häirinneet. Pääasia että oli menoa ja meininkiä... Tsugu Wayn sain joululahjaksi ja kyllä sekin meni ihan yhtä kovaan tehosoittoon kuin aikaisemmat Ganesit.
 
No sithän me vähän vanhemmat, jotka oltiin saatu ensikontakti esim. näkemällä Hurriganes keikalla ennen levytyksiä ja sitten Rock'n'Roll Allnight Longin myötä, siirryttiin luontevasti Ride Onin kautta Royalsin Spring 76:n kuunteluun ja Royalsin keikkoihin. Siinä jäi Ileganes vähän varjoon ja jalkoihin. Paitsi Crazy Days, joka oli hyvä ja musiikillisesti avarakatseinen levy.

BigPapa: No sithän me vähän vanhemmat, jotka oltiin saatu ensikontakti esim. näkemällä Hurriganes keikalla ennen levytyksiä ja sitten Rock'n'Roll Allnight Longin myötä, siirryttiin luontevasti Ride Onin kautta Royalsin Spring 76:n kuunteluun ja Royalsin keikkoihin. Siinä jäi Ileganes vähän varjoon ja jalkoihin. Paitsi Crazy Days, joka oli hyvä ja musiikillisesti avarakatseinen levy.
 
Minä olin 12-vuotias kun Ride On ilmestyi ja pakko se on myöntää että en ymmärtänyt siitä levystä hönkäsen pölläystäkään, vaikka sitkeästi sitä yritin kirjastossa kuunnella useaankin otteeseen kun siinä oli se Hurriganes kitaristi, sellainen outo käkkäräpää joka soitti aina rööki huulessa ja oli tosi pelottavan näköinen jätkä.
 
Spring 76 ja Out toimivat kyllä ihan täysillä heti ilmestyessään. Ride Onin hankin omiin kokoelmiin vasta 90-luvun alkupuolella, eikä se kyllä vieläkään kokoelman rakkain levy ole, vaikka toki sen sisäistäminen on nykyään huomattavasti helpompaa kun silloin 12-vuotiaana. Siinäkin on muuten Risto Vuorimiehen kuvaama kansi.
 
Ile Kallio on minulle ihan yhtä rakas Hurriganes kitaristi kun Albert Järvinen vaikka en ole koskaan Kallion muista tekemisistä erityisemmin pitänyt tai niitä edes kuunnellut. Irock on yhtä biisiä lukuunottamatta hirveää paskaa ja muusta tuotannosta en tiedä sitäkään vähää. Minä vähän luulen että kun ikäkysymyksistä puhutaan ja reilusti yleistetään niin ne vanhimmat vaarit hyväksyvät vain Albert Järvisen, kun taas vähän nuoremmat vaarit hyväksyvät kummatkin.

velipesonen: Hurriganes on kuin Motörhead, perusarvo. Ei se voi mennä ylös tai alas, se vain on.
 
No olen kyllä eri mieltä.
 
Ganes oli hetken tapaus. Lemmy & Co on tehnyt koko matkan laadukasta rock'n rollia. Keikat kulkee ja levyt on olleet hyviä. Ylipäätään Lemmy on niitä harvoja uniikkeja ja karismaattisia hahmoja mitä länsimaisessa populaarimusiikissa on. Eli kaikki kunnia Remulle ja Ganesille. En luitenkaan Motörheadiin vartaisi.

Atomic Cafe: Minä vähän luulen että kun ikäkysymyksistä puhutaan ja reilusti yleistetään niin ne vanhimmat vaarit hyväksyvät vain Albert Järvisen, kun taas vähän nuoremmat vaarit hyväksyvät kummatkin.
 
Yleistys joo, enhän minä Ile Kallion kitarismia mitenkään väheksy, tekijämiehiä, mulla ja Ileganesilla on vaan musiikillinen erimielisyys jollaintapaa. Ehkä se Hurriganes vaan Crazy Daysin jälkeen alko olla vähän ykstotista eväätsyönyttä meininkiä jotenkin - mun mielestä. Ja sit se vertautu ihan väkisin Feelgoodiin, joka kyllä vei sit potin, mun mielestä.
 
Täähän on Kalliolta ihan nastaa vetelyä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=EfRQ8x76XGs
 
http://www.youtube.com/watch?v=ERbj4Z0tFxI
 
http://www.youtube.com/watch?v=m-5CoBibQpY

Boyakasha: Joo, tiedän, että sohaisen ampiaispesään, mutta sohaisempa kuitenkin, sillä kyseessä on oma mielipiteeni.
 
Albert Järvinen on yliarvostettu kitaristi, Ile Kallio taas aliarvostettu.
 
No niin, sainpahan sanottua. Nyt voitte heitellä mädillä tomaateilla, kananmunilla ja kivillä, arvon muusikot.
 
Mä oon samaa mieltä. Ollu aina.
Mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään että Alppu oli pirun hyvä soittaja, eikä huononna hänen soittoaan miksikään. Silti yliarviostettu soittaja. Ile paino hommia ja soitti tiukasti.

sirdickyj: Mä oon samaa mieltä. Ollu aina.
Mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään että Alppu oli pirun hyvä soittaja, eikä huononna hänen soittoaan miksikään. Silti yliarviostettu soittaja. Ile paino hommia ja soitti tiukasti.
 
Tiukast se veti Pekkakin ja hyvällä twang soundilla, sitä on varmaan vaikea myöntää kun on ton asenteen ottanut.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=zOUpyAIqdSQ#t=282s

BigPapa: Tiukast se veti Pekkakin ja hyvällä twang soundilla, sitä on varmaan vaikea myöntää kun on ton asenteen ottanut.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=zOUpyAIqdSQ#t=282s
 
Tottakai veti. Mutta tommonen vähän legaatompi meininki on toi Alpun juttu.
 
Toimii toki mainiosti.
 
Ile kuitenkin mun käsitystä vastaa tiukasta komppajasta.

Yleisesti ottaen Alpertin ongelma kyllä oli se, että sillä ei ollut oikeen mitään makua kitarasoundien suhteen. Ja esim. Royals oli täysin juosten kustu projekti.

antnis: Yleisesti ottaen Alpertin ongelma kyllä oli se, että sillä ei ollut oikeen mitään makua kitarasoundien suhteen. Ja esim. Royals oli täysin juosten kustu projekti.
 
No tokihan se näin on, Ilellä taas oli Hurriganesissa vain se yksi ja sama soundi, jos se kelpaa, niin mikäs siinä. Se on oikein paha jos vähän soundia välillä vaihtaa. Niin kuin esim. Rock'n'Roll All Night Longin ja Roadrunnerin välinen vaihtelu. Jopa biisien välinen vaihtelu.
 
Ja mikä se nyt sitten näidenkin soundeissa mahtaa mättää, mun mielestä ei yhtään mikään, mutta sinä oletkin varmaan sellainen soundijeesus, joka määrittelee mikä on hyvä soundi mihinkin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=xsUsuS2kfAM
 
http://www.youtube.com/watch?v=LCTZh4cHK4Q
 
http://www.youtube.com/watch?v=3l0j-VCIyoQ
 
http://www.youtube.com/watch?v=UQTQg7ParQc
 
http://www.youtube.com/watch?v=bHnJtATDrGo
 
Royalsissa ei ole mitään juostenkustua. Spring 76 on silkkaa rautaa, samaten Out.

Ja esim. Royals oli täysin juosten kustu projekti.

 
Tuo oli jo kyllä aika paha!

antnis: Yleisesti ottaen Alpertin ongelma kyllä oli se, että sillä ei ollut oikeen mitään makua kitarasoundien suhteen. Ja esim. Royals oli täysin juosten kustu projekti.
 
Kuulitko Järvistä livenä? Minä kävin useammalla keikalla. Hurriganesin ja Pen Leen. Albertin soundi oli todella hyvä.
 
Roadrunneria kuunnellessa poikasen olemattomat selkäkarvat nousivat kitarasoundin takia pystyyn...

BigPapa: Ehkä se Hurriganes vaan Crazy Daysin jälkeen alko olla vähän ykstotista eväätsyönyttä meininkiä jotenkin - mun mielestä.
 
Hyvin muotoiltu. Semmoinen rentous ja oivallus jäi touhusta puuttumaan, kunnes sitä taas 10/80 levyn aikoihin jostain löytyi.

BigPapa: Täähän on Kalliolta ihan nastaa vetelyä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ERbj4Z0tFxI
 
Loistava rytmiryhmä! Tohon ku ois saatu vielä joku Remun tasoinen laulaja, ni toimis ihan kympillä.
 
E: Ketkä tossa on bassossa ja kannuissa?