Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Hurriganes oli suosiossa mitaten Suomen ykkösbändi silloin kun Tsugu Way ilmestyi. Hot Wheels oli kelvannut faneille aivan täysin ja kokoelmalevy Sixteen Golden Greats myös. Tsugu Way oli monelle fanille märkä rätti vasten kasvoja. Objektiivisesti ajatellen se ei ole kauhean paljon huonompi kuin Hot Wheels mutta juuri ratkaisevan paljon. Tämä tapahtui syksyllä 77, vasta kevätpuolella 78 Suomeen iski rockabillyaalto ynnä Tiikerit.
 
Näinhän siinä kävi. Olkoonkin että Hot Wheels oli minulle jo lievä pettymys vaikka pidän siitä levystä nykyään hyvinkin paljon. Sixteen Golden Greats oli hieno kokoelma ja minä kun en ole koskaan harrastanut niitä sellaisia sinkkuja niin tuolla kokoelmalla oli mukana sellaisiakin biisejä joita en ollut aikaisemmin kuullutkaan.
 
Kuten esimerkiksi tämä...http://www.youtube.com/watch?v=hBjDH3nAHc0
 
Sama ruotsiksi...http://www.youtube.com/watch?v=ML99rsunVwQ
 
Ei nuo meidän Hurriganesille pärjää mutta onhan se aika hauskaa kun yltiöisänmaallinen svedubändi veivaa Hurriganes coverita naamat irvessä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=8PJ6nYfLrJw

Ihan parasta Hurriganesia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=xsUsuS2kfAM
 
http://www.youtube.com/watch?v=LCTZh4cHK4Q
 
http://www.youtube.com/watch?v=3l0j-VCIyoQ
 
http://www.youtube.com/watch?v=UQTQg7ParQc
 
http://www.youtube.com/watch?v=bHnJtATDrGo
 
Oho näissähän on Pekka Järvinen kitarassa.

BigPapa: Ihan parasta Hurriganesia: http://www.youtube.com/watch?v=xsUsuS2kfAM
 
Tämä on kyllä hieno ja juurikin Albert Järvisen ansiosta.

Tosta roudarit leffastakin kun kattelee tota Pekan komppausta soundchekissä niin on parasta A-luokkaa twang soundi ja erittäin tiukka komppikäsi. Silkkaa parhautta.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=zOUpyAIqdSQ#t=282s

BigPapa: Tosta roudarit leffastakin kun kattelee tota Pekan komppausta soundchekissä niin on parasta A-luokkaa twang soundi ja erittäin tiukka komppikäsi. Silkkaa parhautta.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=zOUpyAIqdSQ#t=282s
 
Kyllä näin on. Ei ole Ile Kallion vika että hän on erittäin hyvä kitaristi joka istutettiin Järveläisen saapikkaisiin.

BigPapa: Tosta roudarit leffastakin kun kattelee tota Pekan komppausta soundchekissä niin on parasta A-luokkaa twang soundi ja erittäin tiukka komppikäsi. Silkkaa parhautta.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=zOUpyAIqdSQ#t=282s
 
Perkele sentään mutta on tuo vähän erilaista menoa kun sillä keikalla minkä itse onnistuin noihin aikoihin näkemään, Järvinenkin on suorastaan tulessa. Jätkät saivat töpinää töppösiin aina kun kamerat oli paikalla, mutta niinhän se homma menee kun tarpeeksi kauan niitä lautamajoja kiertelee ja rutiinikeikkoja soittelee.

velipesonen: Hurriganes oli suosiossa mitaten Suomen ykkösbändi silloin kun Tsugu Way ilmestyi. Hot Wheels oli kelvannut faneille aivan täysin ja kokoelmalevy Sixteen Golden Greats myös. Tsugu Way oli monelle fanille märkä rätti vasten kasvoja.
 
Näinhän se meni.
 
Objektiivisesti ajatellen se ei ole kauhean paljon huonompi kuin Hot Wheels mutta juuri ratkaisevan paljon. Tämä tapahtui syksyllä 77, vasta kevätpuolella 78 Suomeen iski rockabillyaalto ynnä Tiikerit.
 
Se on jännää miten erilailla ihmiset näkevät. Miten voit olla varma että pystyt tarkastelemaan objektiivisesti? Mun mielestä Hot Wheels on aivan helvetin hyvä lätty, mutta Tsugu Way ihan kuraa. Tsugu Way:tä ei ole ikinä levyhyllystäni löytynyt, mutta kirjastosta oon pariinkiin kertaan lainannut ja yrittänyt löytää sitä jotain hyvää.
 
Pakkohan se vielä kerran kuunnella, ku spotifaista näyttää löytyvän. Palataan asiaan. Ehkä aika on hoitanut asian.

rheinone: Se on jännää miten erilailla ihmiset näkevät. Miten voit olla varma että pystyt tarkastelemaan objektiivisesti? Mun mielestä Hot Wheels on aivan helvetin hyvä lätty, mutta Tsugu Way ihan kuraa. Tsugu Way:tä ei ole ikinä levyhyllystäni löytynyt, mutta kirjastosta oon pariinkiin kertaan lainannut ja yrittänyt löytää sitä jotain hyvää.
 
No joo, olisi pitänyt käyttää jotain paremmin sopivaa ilmausta kuin "objektiivinen". Tarkoitan sillä sitä, että siinä missä Hot Wheelsillä paketti pysyy kasassa ja toimii energisestikin, niin Tsugu Waylla vain hiukan muunnetut, periaatteessa rakennuspalikoina ihan yhtä laadukkaat, elementit eivät enää pelitäkään yhdessä.
 
Vähemmän objektiivisesti ja enemmän subjektiivisesti olen kanssasi lähes tulkoon samaa mieltä eli Hot Wheels on enimmäkseen hyvää rokkia.

Se kokonaisuushan siinä jostain syystä mättää, siinä ei ole sellaista henkeä mikä niissä aikaisemmissa oli.
 
Onhan siellä seassa kuitenkin ihan hyviä biisejä ja ei tämäkään huono ole...
 
http://www.youtube.com/watch?v=Yc4AV1Wr5ak
 
Eikä tämä...
 
http://www.youtube.com/watch?v=-32iZ8Dsg6k&feature=related

Atomic Cafe:
Onhan siellä seassa kuitenkin ihan hyviä biisejä ...
 
Mie tykkään tästä...
 
http://open.spotify.com/track/2kQGFIalKfX93Mv82jTPMM

Täähän on aika mukava:
 
http://www.youtube.com/watch?v=YF6iZUsNctM

Täs on fjongaa:
http://www.youtube.com/watch?v=GaPXtYYQYfQ
http://www.youtube.com/watch?v=9zSbauspvDI

kaljataiteilija: Kaikkien parjaama Hot Wheels taisi olla Ruotsissa suositumpi levy kuin RoadRunner.
Ja OMASTA mielestäni juuri 1977 bändi oli tiukimmassa kondiksessa, ei tarvi kuin kuunnella Live in Stockholmia. Bändi oli hitsautunut parhaimmilleen soitoltaan.
Ainakin meidän porukoissa tuota levyä on arvostettu kovastikin, ainoastaan kansi on tyhmä ;-) Suorastaan parasta Ile Kallion aikaista ganesia. Kokonaisuutena vähän lällyn Crazy Daysin jälkeen Hot Wheelsillä saatiin levyllinen rankinta hurriganesia erittäin tiukasti esitettynä. Bad Baby, Bo Diddley, Elephant's Boogie ja Hot Wheels ovat mun mielestä hurriganes-biisien aatelia. Okei, onhan tuolla levyllä pari heikompaakin biisiä, mutta niin on muillakin hurriganes-levyillä.

Parhaat:
 
Lpt
 
Rock and Roll All Night Long (1973)
Roadrunner (1974)
Crazy Days (1975)
Sixteen Golden Greats (1977)
Jailbird (1979)
10/80 (1980)

Singlet:
 
Do You Wanna Dance / True Fine Mama (1974)
Blue Suede Shoes / Red River Rock (1974)
Love Me Only / Doreen (1983)

Rämppy: Ainakin meidän porukoissa tuota levyä on arvostettu kovastikin, ainoastaan kansi on tyhmä ;-) Suorastaan parasta Ile Kallion aikaista ganesia. Kokonaisuutena vähän lällyn Crazy Daysin jälkeen Hot Wheelsillä saatiin levyllinen rankinta hurriganesia erittäin tiukasti esitettynä.
 
Ile Kallio arvostaa tuota levyä eniten ja mikäli oikein muistan niin Hot Wheels on myynyt Ruotsissa enemmän kun Roadrunner ja myy edelleenkin.
 
Levyn kansi on sikäli mielenkiintoinen juttu että Risto Vuorimies poistui tuossa vaiheessa kuvioista, jos joku muistaa tästä asiasta jotain tarkempia yksityiskohtia niin mukava olisi niitä kuulla. Vuorimiehen kuvaamat kannet ja aivan erityisesti se Ruskeasuolla toteutettu Roadrunner sessio on ihan oma lukunsa tämän maan rockhistoriassa. Vuorimiehen kuvilla saattoi olla vaikutusta Hurriganesin nousuun enemmän kun moni arvaakaan.
 
Asia kiinnostaa minua jo ihan siksi kun olen itse sellainen ammattikuvaajan koulutuksen saanut harrastelijakuvaaja. Opiskeluaikoina kirjoitin tutkielman Risto Vuorimiehestä ja hänen kuvausmenetelmistään mutta en muista siitä paskaakaan, eikä se kirjoitelma ole tallessa tai ainakaan helposti löydettävissä. En muista millä järkkärillä Vuorimies nuo kuvat nappasi mutta Canon tuon sukupolven työkalu lähes poikkeuksetta oli. Siihen aikaan ei ollut vielä sitä buumia missä huippukuvaajat nappailevat huippuotoksia ikivanhoilla turistikameroilla. Sen kuitenkin muistan että se mystinen tunnelma syntyi niistä katuvaloista, muuta valaistusta ei käytetty. Olkoonkin että tuo luonnonmukaisuus pätee vain siihen alkuperäiseen kanteen.

Musakaupassa Porvoossa on myynnissä Järvisen Strato-Tele (Roadrunner) kitara. Pitihän sitä pyytää saada kokeilla ja kuvakin näpätä (omissa)

velipesonen: No joo, olisi pitänyt käyttää jotain paremmin sopivaa ilmausta kuin "objektiivinen". Tarkoitan sillä sitä, että siinä missä Hot Wheelsillä paketti pysyy kasassa ja toimii energisestikin, niin Tsugu Waylla vain hiukan muunnetut, periaatteessa rakennuspalikoina ihan yhtä laadukkaat, elementit eivät enää pelitäkään yhdessä.
 
Nyt kun kuuntelin Tsugu Wayn pitkästä aikaa läpi: Kyllä sun analyysi osuu. "Takin" väkisin muodistaminen paistaa läpi.
 
On siellä ihan asiallistakin kamaa mukana kuten Atomic Cafe ja MadMatt mainitsivat, mutta kokonaisuutena ontuu pahasti. Ile kyllä vetää tyylikkäästi. Mutta laulumelodiat ja Remun fraseeraukset ovat muuttuneet ihme ähkimiseksi, ilmeisesti juuri sen hiuskarvan verran joka tekee aikaisemmasta hienosta rokkimeiningistä nyt teennäistä ja kornia. Ihankuin Remu olisi unohtanut kuinka hienosti littlerichard-tyyppinen laulu siltä irtoaa.
 
Whadda Ya Do on mun mielestä levyn parasta antia. Yksinkertaisesti toimii!
 
http://www.youtube.com/watch?v=zdXI8IJbQUw
 
Kun muistelen sitä aikaa jolloin Tsugu Way tuli ulos, Ganes oli pikkupojan silmissä kyllä jo vähän passé. Silloinhan rupes tulemaan kato Darts ja muu tollanen 50's revival kama joka johti aika äkkiä oikeiden 50-luvun lälly- ja doowop-juttujen kautta Eddie Cochranin ja Fats Dominon tuotantoa diggailemaan. Arvatenkin siksi on Tsugu Way pudonnu multa pahasti väliin.

Katuvalot ja cadillacin oma sisävalo oli ainoa valaistus jota roadrunnerin kansikuvassa käytettiin.

rheinone: Kun muistelen sitä aikaa jolloin Tsugu Way tuli ulos, Ganes oli pikkupojan silmissä kyllä jo vähän passé. Silloinhan rupes tulemaan kato Darts ja muu tollanen 50's revival kama joka johti aika äkkiä oikeiden 50-luvun lälly- ja doowop-juttujen kautta Eddie Cochranin ja Fats Dominon tuotantoa diggailemaan. Arvatenkin siksi on Tsugu Way pudonnu multa pahasti väliin.
 
Näinhän se meni että aika huomattava osa meistä finninaamoista vaihtoi suunnilleen noihin aikoihin Hurriganesin Eddie Cochraniin tai Sex Pistolsiin. Hurriganes ei kuitenkaan tipahtanut taivaalta yhtä nopeasti ja yhtä alas kun monet muut isot nimet. Niillä oli se etu että sekä punkit että diinit aloittivat sen musiikkiharrastuksen Hurriganesilla. Jopa Teddy kavereineen soitteli aikojen alussa Hurriganes coverita ja Pelle takoo päätä lattiaan Hurriganesin ensimmäisen albumin valokuvissa.
 
Mieleen on jäänyt sellainen Hurriganes-keikka missä yleisö oli täynnä elviksiä, taviksia, Kiss-faneja, juntteja ja discohileitä, kun minä muistutin Johnny Rottenia ja kaverini oli ihan ilmetty Jimi Hendrix. Todella sekalaista seurakuntaa oltiin, eikä edes tapeltu kun kaikki keskittyivät siihen illan bändiin.
 
Ja kyllä tämäkin ihan totta on...
 
velipesonen: Hurriganes oli suosiossa mitaten Suomen ykkösbändi silloin kun Tsugu Way ilmestyi.
 
Tsugu Way ilmestyi lokakuussa 1977. Tiikerit julkaisivat ekan sinkkunsa saman vuoden joulukuussa, Eput helmikuussa 1978 ja Pelle suunnilleen samoihin aikoihin. Siinä välissä oli Briard mutta ei paljon muuta.

Atomic Cafe: Tsugu Way ilmestyi lokakuussa 1977. Tiikerit julkaisivat ekan sinkkunsa saman vuoden joulukuussa, Eput helmikuussa 1978 ja Pelle suunnilleen samoihin aikoihin. Siinä välissä oli Briard mutta ei paljon muuta.
 
Teddy&Tiikerit kuulosti joidenkin teinien mielestä jotenkin kömpelöltä. Brittiläisen Darts-yhtyeen hitti Daddy Cool/The Girl Can't Help It julkaistiin joulukuussa '77. Dartsin debyyttialbumi ja viimeistään kesällä '78 ensi-iltansa saaneen elokuvan American Hot Wax soundtrack vei nämä tulevat diinarit mukanaan. Ganesin perään ei haikailtu.
 
E: http://www.imdb.com/title/tt0077158/soundtrack