Rock, pop, alternative ›

hevikivinen: Tosiaan, tuon show'n olinkin tyystin unohtanut. Tenavatähti ja nykyinen jalkapalloilija Konsta Hietanen oli mukana siinä ohjelmassa ja meni möläyttämään jotakin sopimatonta pikkupojan suuhun. Se taisi olla siis suora lähetys. Mato ja Sakke joutuivat selittelemään Konstan puheita lehdissä. Olivat sanoneet sille, että ota vähän iisimmin. :D
 
Hevi tulee ja hevi tappaa...
 
http://www.youtube.com/watch?v=7wfXcniJXjc

Boyakasha: Mä olin tolla keikalla ja voin sanoa, että kyllä kuului. Valitettavasti.
 
Samat sanat vaikka Remuhan ei ollut lauteilla kun osan aikaa, jos oikein muistan.
 
Parhaiten tuosta keikasta on jäänyt mieleen tämä...http://www.youtube.com/watch?v=MB2fU5kDWks

Hurriganes on kyllä kova! Onhan tuo pari kertaa nähty livenä ja on tullut jopa Remun kanssa soiteltua joskus. :)

Atomic Cafe: Hevi tulee ja hevi tappaa...
 
http://www.youtube.com/watch?v=7wfXcniJXjc
 
Joo, tää oli tosiaan kanssa näitä Sliipparien innoittamia pikkupoika-proggiksia, mutta siis ihan eri kaveri kuin Konsta Hietanen. Konsta taisi olla jopa Saken ja Madon vakituisena side kickinä Tuhkaa ja timantteja -sarjassa.

Atomic Cafe: Jos rehellinen olen niin Tsugu Wayssa mättää ihan kaikki.
Kaikkiko? Eikö edes Roland Space Echo toimi? :-) Minä olen aina tykännyt tästä "Remu goes punk" -levystä. Viimeinen ganes-levy, jossa Ile soittaa kunnolla kitaraa.

Tässäpä Peppi Pitkätossun isä, sulahopsulasaa sulahopsansei: http://www.hs.fi/kulttuuri/Remu+Aal … nsi+kes%C3%A4n%C3%A4/a1305556857900

Rodger: Kaikkiko? Eikö edes Roland Space Echo toimi? :-) Minä olen aina tykännyt tästä "Remu goes punk" -levystä. Viimeinen ganes-levy, jossa Ile soittaa kunnolla kitaraa.
 
Myönnetään että on tuolla "Remu goes punk" -levyllä ihan hyviäkin biisejä ja Ilen kitaroinnissa ei ole kyllä mitään vikaa. Oli tuo kuitenkin paha pettymys silloin aikoinaan ja en minä sitä vieläkään kovin mielelläni kuuntele.
 
Vaikka makuasioitahan nämä tietysti ovat.

Mut jos niitä Tsugu Wayn kappaleita kuuntele niinku kokonaisuuksina, joissa taiteilija yrittää ilmaista jotain, niin homma lyrvähtää siihen ettei se oikein saa ilmaistuksi mitään. Jos se olisi kokoelma jonkinlaisia demoja tai luonnoksia tms. ei julkisuuteen tarkoitettua, niin asian ymmärtäisi jotenkin paremmin.
 
Ne Ilen kompinvatkaukset jäävät jotenkin irrallisiksi siinä, samaa vikaa on jo Hot Wheelsillä mutta se vielä on vähän enemmän kasassa. Tsugu Wayn jälkeen tuli "uusi tyyli ja uusi musa", joka taasen huipentui 10/80-levyllä sitten joskus. Se luolamiesmusiikki oli tullut tiensä päähän mistä Tsugu Wayn, hehe, dissosiatiivisuus puhuu omaa kieltään.

velipesonen: Mut jos niitä Tsugu Wayn kappaleita kuuntele niinku kokonaisuuksina, joissa taiteilija yrittää ilmaista jotain, niin homma lyrvähtää siihen ettei se oikein saa ilmaistuksi mitään. Jos se olisi kokoelma jonkinlaisia demoja tai luonnoksia tms. ei julkisuuteen tarkoitettua, niin asian ymmärtäisi jotenkin paremmin.
 
Ne Ilen kompinvatkaukset jäävät jotenkin irrallisiksi siinä, samaa vikaa on jo Hot Wheelsillä mutta se vielä on vähän enemmän kasassa. Tsugu Wayn jälkeen tuli "uusi tyyli ja uusi musa", joka taasen huipentui 10/80-levyllä sitten joskus. Se luolamiesmusiikki oli tullut tiensä päähän mistä Tsugu Wayn, hehe, dissosiatiivisuus puhuu omaa kieltään.
 
Emmätiiä... Pääasia on, että tossu nousee. Välillä nousee ja välillä ei...

velipesonen: Mut jos niitä Tsugu Wayn kappaleita kuuntele niinku kokonaisuuksina, joissa taiteilija yrittää ilmaista jotain, niin homma lyrvähtää siihen ettei se oikein saa ilmaistuksi mitään. Jos se olisi kokoelma jonkinlaisia demoja tai luonnoksia tms. ei julkisuuteen tarkoitettua, niin asian ymmärtäisi jotenkin paremmin.
 
Ilmaisu ko. levyllä perustuu tietysti aivan muuhun kuin verbaliikkaan. Pallit joko heiluu tai sitten ei. Levyn "arvo" on varmasti täysin sidottu omaan aikaansa ja kuulijoihinsa. Pakko myöntää, että ei tätä levyä voi suositella muuta kuin omilla subjektiivisilla kokemuksilla. Jos tämän sattuu kuulemaan, niin siitä pitää tai sitten ei.
 
Silloin -77 kun tämä "Tsugu Way" julkaistiin niin Hurriganes oli yleisesti ottaen jo unohdettu ja förbi. Uusi nousu tuli vasta 10/80-levyn myötä. Profiloituminen uuteen aaltoon epäonnistui kuin bändi sai liikaa huomiota fiftarien rockabillybändeiltä. Remukin paljasti suurimmaksi kilpailijakseen Teddy & The Tigersin haukkumalla heitä Suosikissa pullamössön syöjiksi.
 
EDIT:
Muistelen että Richard Stanley olisi sanoittanut Tsugu Wayn biisitkin. Sitä ei tietenkään ole julkkisesti koskaan sanottu. Onko muilla samanlaisia havaintoja?

Tässä on Ganesin kovin veto ja kokoonpano: http://www.youtube.com/watch?v=ladqn8dOcqY
 
Jopa Humun rumpalointi on tossa imevää ja hyvässä taimissa.

J.Hollström: Tässä on Ganesin kovin veto ja kokoonpano: http://www.youtube.com/watch?v=ladqn8dOcqY
 
Jopa Humun rumpalointi on tossa imevää ja hyvässä taimissa.
 
Kohta joku tulee ja sanoo, että ei koska Albert.

Tigerstedt: Kohta joku tulee ja sanoo, että ei koska Albert.
 
...Koska Albert ja soolo fiu fiu ja Aa wil stei gedoon.

J.Hollström: Tässä on Ganesin kovin veto ja kokoonpano: http://www.youtube.com/watch?v=ladqn8dOcqY
 
Jopa Humun rumpalointi on tossa imevää ja hyvässä taimissa.
 
Tosta sessiosta kun läytys vielä se Talkin' bout you niin avot.

Joo, tiedän, että sohaisen ampiaispesään, mutta sohaisempa kuitenkin, sillä kyseessä on oma mielipiteeni.
 
Albert Järvinen on yliarvostettu kitaristi, Ile Kallio taas aliarvostettu.
 
No niin, sainpahan sanottua. Nyt voitte heitellä mädillä tomaateilla, kananmunilla ja kivillä, arvon muusikot.

Rodger: Silloin -77 kun tämä "Tsugu Way" julkaistiin niin Hurriganes oli yleisesti ottaen jo unohdettu ja förbi. Uusi nousu tuli vasta 10/80-levyn myötä. Profiloituminen uuteen aaltoon epäonnistui kuin bändi sai liikaa huomiota fiftarien rockabillybändeiltä. Remukin paljasti suurimmaksi kilpailijakseen Teddy & The Tigersin haukkumalla heitä Suosikissa pullamössön syöjiksi.
 
EDIT:
Muistelen että Richard Stanley olisi sanoittanut Tsugu Wayn biisitkin. Sitä ei tietenkään ole julkkisesti koskaan sanottu. Onko muilla samanlaisia havaintoja?
 
Hurriganes oli suosiossa mitaten Suomen ykkösbändi silloin kun Tsugu Way ilmestyi. Hot Wheels oli kelvannut faneille aivan täysin ja kokoelmalevy Sixteen Golden Greats myös. Tsugu Way oli monelle fanille märkä rätti vasten kasvoja. Objektiivisesti ajatellen se ei ole kauhean paljon huonompi kuin Hot Wheels mutta juuri ratkaisevan paljon. Tämä tapahtui syksyllä 77, vasta kevätpuolella 78 Suomeen iski rockabillyaalto ynnä Tiikerit.
 
Jälkiviisaus on ihanaa ja jos Tsugu olisi sattunut olemaan onnistunut tyylillinen päivitys, eivät Hanger ja Jailbird olisi uponneet sellaiseen tyhjiöön kuin upposivat.
 
Riku X ei taida soittaa muita instrumentteja kuin suutaan.

velipesonen: Hurriganes oli suosiossa mitaten Suomen ykkösbändi silloin kun Tsugu Way ilmestyi. Hot Wheels oli kelvannut faneille aivan täysin ja kokoelmalevy Sixteen Golden Greats myös. Tsugu Way oli monelle fanille märkä rätti vasten kasvoja. Objektiivisesti ajatellen se ei ole kauhean paljon huonompi kuin Hot Wheels mutta juuri ratkaisevan paljon. Tämä tapahtui syksyllä 77, vasta kevätpuolella 78 Suomeen iski rockabillyaalto ynnä Tiikerit.
 
Jälkiviisaus on ihanaa ja jos Tsugu olisi sattunut olemaan onnistunut tyylillinen päivitys, eivät Hanger ja Jailbird olisi uponneet sellaiseen tyhjiöön kuin upposivat.
 
Riku X ei taida soittaa muita instrumentteja kuin suutaan.
 
Kaikkien parjaama Hot Wheels taisi olla Ruotsissa suositumpi levy kuin RoadRunner.
Ja OMASTA mielestäni juuri 1977 bändi oli tiukimmassa kondiksessa, ei tarvi kuin kuunnella Live in Stockholmia. Bändi oli hitsautunut parhaimmilleen soitoltaan.

En tiedä onko Ile Kallio erityisen aliarvostettu vaikka voihan se nykyään olla, kun Albert Järvisestä on tullut sellainen kuollut legenda että lätty lätisee jos siitä jotain pahaa sanoo. Meille ihan oikeille (teini) faneille oli jokseenkin yhdentekevää kumpi siellä kitarassa oli, vaikka varmasti helsinkiläiset taidemuusikot nyrpistivät Ile Kalliolle nenää ja tuskin ne Soundin pojatkaan siellä Tampereella Kalliota samalla tavalla arvostivat kun Järvistä.
 
Tuosta tv-keikasta on Ile Kallio itse sanonut että Hurriganes oli juuri tuohon aikaan parhaassa keikkaiskussa ikinä ja sitä en kyllä ollenkaan epäile kun tuota tallennetta katselen ja omia kokemuksiani muistelen. Minä näin ne keikalla muutama vuosi tuon jälkeen Albert Järvisen kanssa ja ei se keikka kyllä mikään suuri elämys ollut, aika väsyneen oloista touhua koko homma, jätkät vilkuilivat kelloa ja miettivät että montako biisiä on siihen kun pääsee suihkuun ja kotiin.

Boyakasha: Mä olin tolla keikalla ja voin sanoa, että kyllä kuului. Valitettavasti. Siinä tv-lähetyksessä ei enää sitten kuulunutkaan. Aika jännä homma.
 
Joo, telkkarista vaan näin pätkän tosta. Jännä homma tosiaan ;-)

Atomic Cafe: En tiedä onko Ile Kallio erityisen aliarvostettu vaikka voihan se nykyään olla, kun Albert Järvisestä on tullut sellainen kuollut legenda että lätty lätisee jos siitä jotain pahaa sanoo. Meille ihan oikeille (teini) faneille oli jokseenkin yhdentekevää kumpi siellä kitarassa oli, vaikka varmasti helsinkiläiset taidemuusikot nyrpistivät Ile Kalliolle nenää ja tuskin ne Soundin pojatkaan siellä Tampereella Kalliota samalla tavalla arvostivat kun Järvistä.
 
Mun on vaikea kuvitella, että Ile Kalliosta tehtäis jotain 500-sivuista tiiliskiveä sen kuoleman jälkeen. Sooloissa Järvinen oli ehkä Kalliota kovempi, mutta kyllä Kallio on tiukempi komppaaja kuin Järvinen. Mä olenkin joskus hekumoinut ajatuksella, miltä Ganes olisi kuulostanut kahdella kitaristilla, Järvisellä ja Kalliolla. Best of both worlds.