Rock, pop, alternative ›

Viime viikolla tuli postissa Sky Moves Sideways. Stars Die, The Moon Touches Your Shoulder. Dislocated day ja Moonloop (coda) vaikuttavat hienoilta biiseiltä mutta ei ole vielä viikon satunnaisella kuuntelulla oikein avautunut toi nimikkobiisi. Pitää syventyä tarkemmin siihen. Onko noi kaksi Porcupine Treen ekaa albumia ostamisen arvoisia, esim. Signifyyn tai Sky Movesiin verrattuna ja minkälaista tavaraa ne levyt oikein sisältää?

Onko noi kaksi Porcupine Treen ekaa albumia ostamisen arvoisia, esim. Signifyyn tai Sky Movesiin verrattuna ja minkälaista tavaraa ne levyt oikein sisältää?
 
Eka levy on kieltämättä vähän sellainen tilkkutäkki kaikkea, vaikka silläkin hyviä biisejä on. Up the Downstairia taas voisin suositella melko varauksetta mikäli The Sky Moves Sidewaysiin pitää. Ei ihan niin "jalostunutta" kuin seuraajansa, mutta varsin oivaa psykedeliarokkia lievillä konemausteilla ja melko vähäisellä laululla.

No-Manin "Schoolyard Ghosts" Korroosion arviossa
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2392

Viime viikolla tuli postissa Sky Moves Sideways. Stars Die, The Moon Touches Your Shoulder. Dislocated day ja Moonloop (coda) vaikuttavat hienoilta biiseiltä mutta ei ole vielä viikon satunnaisella kuuntelulla oikein avautunut toi nimikkobiisi. Pitää syventyä tarkemmin siihen. Onko noi kaksi Porcupine Treen ekaa albumia ostamisen arvoisia, esim. Signifyyn tai Sky Movesiin verrattuna ja minkälaista tavaraa ne levyt oikein sisältää?
 
On the sunday of lifessahan on pari sekoa spiikkiä, minuutin efektipaukkuja, pari uudelta porcupine treeltä kuulostavaa biisiä, pari wilsonin varmaan 15-vuotiaana säveltämää biidiä yms. Siinä on vähän kaikkea :D Minä ainakin tykkään siitä

Onko Trainsin väliosassa kuultava soitin banjo?

Onko Trainsin väliosassa kuultava soitin banjo?
 
Kyllä vain. Myös Last Change to... -biisissä kuullaan banjoa alussa. Banjo rulz ok.

Tosin tuossa banjossa on kyllä kovasti mikroeineksen makua, oliskohan soitettu peräti jollain mallinnosvehkeellä, line6 variaxilla tai rolandin niillä mallinnushärpäkkeillä. Tai sitten on vaan kehnosti mikitetty.
 
Mutta eipä sillä, Porcupine Treen juttu onkin enemmän sellainen keinotekoinen mutta orgaaninen soundi, kuin aito akustinen soundi. Myös akustiset kitarat on perinteisessä mielessä mun mielestä aika kehnosoundisia, mutta toimivat tässä tapauksessa.

Tosin tuossa banjossa on kyllä kovasti mikroeineksen makua, oliskohan soitettu peräti jollain mallinnosvehkeellä, line6 variaxilla tai rolandin niillä mallinnushärpäkkeillä. Tai sitten on vaan kehnosti mikitetty.
 
Mutta eipä sillä, Porcupine Treen juttu onkin enemmän sellainen keinotekoinen mutta orgaaninen soundi, kuin aito akustinen soundi. Myös akustiset kitarat on perinteisessä mielessä mun mielestä aika kehnosoundisia, mutta toimivat tässä tapauksessa.
 
Last Change:n banjot on kyllä ihan real thing ainakin bookletin mukaan. IA:n bookletista en äkkiseltään löytänyt tarkempaa mainintaa. Mutta jos soundeja mietitään, niin kyllähän PT:n soundimaailma on aina ollut hyvin "kliininen", mutta erittäin harkittu ja miellyttävä kokonaisuudessaan. Olisi kyllä hankala miettiä tätä bändiä "kellarisoundeilla"...

Onko muuten porukka huomannut että Last chance to...-biisin sointukulku on sama kuin Opethin jossain biisissä(ghost reveriesiltä muistaakseni). Sori vähän aukinainen viesti mutta tälläinen tuli mieleen

Onko muuten porukka huomannut että Last chance to...-biisin sointukulku on sama kuin Opethin jossain biisissä(ghost reveriesiltä muistaakseni). Sori vähän aukinainen viesti mutta tälläinen tuli mieleen
 
Baying of the Houndsissa on ainakin jotain samantyyppistä; tässä pätkässä kohdassa 9:44: http://youtube.com/watch?v=IOqBDHjzOV8
 
Ghost of Perditionissa on myös aika Porcupine Treeltä kuulostava kohta: http://youtube.com/watch?v=NDWIwqOABW0&feature=related Kohdassa 5:56. Joku muistaakseni oli tämän maininnutkin täällä jossain ketjussa, mutta siltä varalta, että jollakulla on mennyt ohi.

Oisko Metanoia levystä tarkoitus saada jotkut hirveät fibat? Oon kuunnellu tota jo helkutin pitkää, mutta ei tunnu avautuvan, eikä sisältävän mitää syvällisempää tarkoitusta. Laitan Von hertzenit soimaan...

Oisko Metanoia levystä tarkoitus saada jotkut hirveät fibat? Oon kuunnellu tota jo helkutin pitkää, mutta ei tunnu avautuvan, eikä sisältävän mitää syvällisempää tarkoitusta. Laitan Von hertzenit soimaan...
 
No aika tylsähän tuo Metanoia on. Taustamusiikkina menettelee, mutta sikäli tyypillinen improvisaatio/jamittelu-levy, ettei se loppujenlopuksi tarjoa juuri mitään, jolloin levy jää pelkästään hyllyntäytteeksi. Eikä sitä nyt ihan mitä tahansa kannata omistaa, vaikka kannessa lukisi hyvän bändin nimi. Omistin levyn kerran, mutta lähti sitten parempaan kotiin.

No aika tylsähän tuo Metanoia on. Taustamusiikkina menettelee, mutta sikäli tyypillinen improvisaatio/jamittelu-levy, ettei se loppujenlopuksi tarjoa juuri mitään, jolloin levy jää pelkästään hyllyntäytteeksi. Eikä sitä nyt ihan mitä tahansa kannata omistaa, vaikka kannessa lukisi hyvän bändin nimi. Omistin levyn kerran, mutta lähti sitten parempaan kotiin.
 
Tottapa totta. Kaverilta lainassa.

Meikäläinen innostui suuresti Porcupine Treestä vasta live-DVD:n hankittuani. Aiemmin omistin vain In Absenthian. Tuo DVD kolahtikin sitten niin lujaa, että In Absenthia päätyikin saman tien tehokuunteluun ja sitä aikani kuunneltuani laitoin netistä tilaukseen myös Fear of a Blank Planetin ja Deadwingin. Sen mitä olen käsittänyt, niin molempien levyjen pitäisi edustaa yhtyeen parhaimmistoa?

...laitoin netistä tilaukseen myös Fear of a Blank Planetin ja Deadwingin. Sen mitä olen käsittänyt, niin molempien levyjen pitäisi edustaa yhtyeen parhaimmistoa?
 
Riippuu vähän mistä tykkää, jos pitää metallihenkisemmästä musiikista, toimivat uudemmat varmasti paremmin kuin enemmän kokeelliset ja psykedeliapitoisemmat alkupään levyt tai poppishenkisimmät vuosituhannen vaihteen levyt.

Meikäläinen innostui suuresti Porcupine Treestä vasta live-DVD:n hankittuani.
 
Vähän samaa ilmassa. Taannoin kaverin luona fiilistelty Arriving Somewhere -DVD teki vaikutuksen, varsinkin se jykevällä väliosalla laajennettu versio Open Carista.

Riippuu vähän mistä tykkää, jos pitää metallihenkisemmästä musiikista, toimivat uudemmat varmasti paremmin kuin enemmän kokeelliset ja psykedeliapitoisemmat alkupään levyt tai poppishenkisimmät vuosituhannen vaihteen levyt.
 
Vähän vaikea määritellä omalla kohdallani tätä. Tarkoitan, että itsellenihän raskaampi räime uppoaa siinä missä psykedeelinen fiilistely tai poppishenkinen musakin. Jostain olen kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että nämä kolme (?)viimeisintä levyä ovat ne parhaat aloittaa tutustuminen bändiin. Eikös niillä kuitenkin ole ihan hyvässä balanssissa (ainakin In Absenthia) tämä raskas ja kevyt puoli? Olisiko vanhemmasta tuotannosta myös levysuosituksia? Aiheeseen liittyen, laitoin tilaukseen myös Blackfieldin ensimmäisen, jonka olenkin todennut jo aiemmin hienoksi kokonaisuudeksi.
 
Vähän samaa ilmassa. Taannoin kaverin luona fiilistelty Arriving Somewhere -DVD teki vaikutuksen, varsinkin se jykevällä väliosalla laajennettu versio Open Carista.
 
Pari omaakin kaveria tykästyi bändiin nähtyään DVD:tä kämpilläni. Siinä on mielestäni hyvässä balanssissa kaikki sellainen mitä arvostan hyvässä musiikissa. Erityismaininta täytyy antaa Gavin Harrisonille, jonka soitanta loksautti pari kertaa leuan lattiaan.

Erityismaininta täytyy antaa Gavin Harrisonille, jonka soitanta loksautti pari kertaa leuan lattiaan.
 
Tämä. Allekirjoittanut alkoi vihdoin tajuta miksi miehestä kohkataan melko tasaisesti ja mihin näyttöihin tuleva yhteistyö King Crimsonin kanssa luultavasti perustui. Muutenkin koko bändi teki vaikutuksen; jotenkin median kautta herkästi saa vanhentuneen kuvan Porcupine Treestä miltei Steven Wilsonin sooloprojektina.

Erityismaininta täytyy antaa Gavin Harrisonille, jonka soitanta loksautti pari kertaa leuan lattiaan.
 
Miehen soittoa kyllä arvostan ja levyillä on toiminut, sekä live-dvd:llä ja Ilosaaressa viime kesänä myös. Mutta Helsingissä jäähallissa viime joulukuussa tuo myllytys alkoi vähän nuuduttaa. Tuntui että mies on ihan erillinen yksikkö muun bändin rinnalla, joka soittaa loputonta rumpusooloa. Ainakin mun makuun oli kohtuumautonta, kun esim. Lazaruksen aikana sitä myllyä vaan tulee loputtomasti. Ei oikein sovi sellaiseen biisiin.

Settilista Ruisrockissa:
 
Blackest Eyes
The Sound of Muzak
Anesthetize
Open Car
Even Less
Mother and Child Divided
Hatesong
Way Out of Here
Halo
 
Aika yllätyksetön settilista, pari joulukuussa väliin jäänyttä biisiä sentään tuli. Ja seuraava silläkin uhalla, että vaikuta elitistiseltä ääliöltä:
 
Festarikeikoissa ärsyttää eniten yleisö: humalaisia juntteja, jotka eivät tunnu tajuavan mistään mitään, huutavat biisien fiilistelyosien päälle ja ovat muuten vaan urpoja. Nytkin vieressäni oli joku kaksimetrinen paksu känniääliö, joka katsoi mm. tarpeelliseksi kaatuilla ihmisten päälle, pyöriä melko holtittomasti ja repiä esimerkiksi minua kädestä silloin tällöin kun yritin työntää tätä lihakimpaletta pois kasvoiltani. Samoin aika lähelle muodostui joku puuhelmifruittarien tönimis"pitti", joka oli kyllä aivan naurettavan säälittävä, etenkin kun vähän miettii mikä bändi oli kyseessä. Aiemmin mainittu köriläs tietenkin liittyi näiden seuraan.
 
Ei mulla mitenkään ole mitään sitä vastaan, että ihmiset nauttivat keikasta, itsekin tuli At the Gatesin aikana heiluttua ihan tarpeeksi juuri PT:tä ennen, mutta en kai minäkään lähde pittiä pyörittämään jossain poppikeikalla. Enkä nyt ollut missään ihan edessäkään tällä kertaa.