Rock, pop, alternative ›

LaBrien levyllä soittaa muuten aika kova jamppa skittaa. Kävin jäbän sivuilla katsomassa pari klippiä ja ihan mukavaa huomata uusia taitavia kitaristeja. Tosin näitä munattomia hifikitaristeja(Vai , Petrucci) alkaa olla nähty jo tarpeeksi että luulen tässä muutaman vuoden sisällä alkavani arvostamaan enemmän kolmen soinnun bluespatuja.

Tosin näitä munattomia hifikitaristeja(Vai , Petrucci) alkaa olla nähty jo tarpeeksi että luulen tässä muutaman vuoden sisällä alkavani arvostamaan enemmän kolmen soinnun bluespatuja.
 
Munattomia hifikitaristeja? Eli korkean luonnonmukaisesti soittavia kitaristeja joilta ei löydy sukupuolielimiä? Voisitko hieman tarkentaa? ;)
 
Noh, nuo kitaristit sentään keksivät uusia juttuja, sen sijaan että soittavat 50-vuotta vanhoja täysin samoja lickkejä, jotka on äänitetty jo kolmelle miljardille levylle.

Noh, nuo kitaristit sentään keksivät uusia juttuja
 
Milloin Petrucci on viimeksi keksinyt jonkun uuden jutun? Jos ei sellaiseksi lasketa edellisen levyn yritystä tallentaa maailman typerimmät soolot samalle albumille?

Eiköhän kaikki olennainen ole jo keksitty.

Nyt Jytää: Dream Theater - Panic Attack (Edit) 05:27
Kyllä on loistava!

Mukataiteellista paskaa.
 
e. Paskaa

Mukataiteellista paskaa.
 
En kyllä näe miten Dream Theater yrittää olla mitenkään erityisen taiteellista. Kikkailla yrittävät vähän liikaakin, mutta...

päteviä kitaristeja joilla pitää olla pätemisen tarve, vaikka ei tarvis. ei voi helpommin selittää, mutta näin se on. eivät leuhkis sillä että osaavat soittaa, niin saattaisi olla tunnetumpi.

päteviä kitaristeja joilla pitää olla pätemisen tarve, vaikka ei tarvis. ei voi helpommin selittää, mutta näin se on. eivät leuhkis sillä että osaavat soittaa, niin saattaisi olla tunnetumpi.
 
Se on aina mukavaa että Muusikoiden.netin gurut tietävät että mitä henkisiä tarpeita näillä maailmanluokan kitaristeilla on, jopa paremmin kuin nämä kitaristit itse. Asiahan vaan EI VOI olla niin, että joku tykkää soittaa nopeampia sooloja ja monimutkaisempaa musiikkia?
 
Nyt tuo levy on muuten vuotanut oikeasti nettiin.

Nyt tuo levy on muuten vuotanut oikeasti nettiin.
 
Näköjään ;)

Nyt tuo levy on muuten vuotanut oikeasti nettiin.
Mikä levy ei olis vuotanut nettiin?
Vertaisverkoista saa kaksviikkoa ennen julkaisupäivää kyseisen albumin ja sinkkujen erikoisuudet -> adsl:n kuukausimaksu on aino meno.
nimimerkillä kaverilla on kokemusta asiasta.
JA pete pitää turpansa kiinni siitä waretuksesta.
 
EDIT: JA mitä tuohon nopeampiin sooloihin ja niihin tulee---> aineita aineita.

VAROITUS! SPOILEREITA:
 
Nyt muutaman kerran levyn kuunneltuani (älkäähän intoutuko, ostan kyllä sen sitten kun se ilmestyy, on tähänkin mennessä kaikki DT:n levyt) voi jo todeta että todella onnistunut lätty on kyseessä. Yllätyin siitä, että biiseissä on todella paljon rauhallisempia osuuksia, ja ballaadejakin löytyy. Ns. "wankfesteja", eli "soittotaidonesittelyhetkiä" ei löydy montaa verrattuna aiempiin levyihin, vaikka itse niistä pidänkin. Ei tuo silti häiritse missään nimessä. Koko levyllä taitaa olla vain n. pari kitarasooloakin ja muutenkin kitara tuntuu olevan reippaasti enemmän taka-alalla kuin aiemmilla levyillä. Kokonaisuudessa levy kuitenkin toimii erittäin hyvin, lukuunottamatta inhottavan yli-poppista I Walk Beside You biisiä. Ainakin kahdessa viimeisessä biisissä on käytetty helvetin hienosti orkesterointia (joka on tosin selkeästi taka-alalla) ja koko levy loppuu todella upean massiivisesti. Octavarium biisissä kuulee myös selkeästi perinteisen progen vaikutteet.
 
Tätä kyllä kuuntelee todella mielellään.

VAROITUS! SPOILEREITA:
 
Nyt muutaman kerran levyn kuunneltuani (älkäähän intoutuko, ostan kyllä sen sitten kun se ilmestyy, on tähänkin mennessä kaikki DT:n levyt) voi jo todeta että todella onnistunut lätty on kyseessä. Yllätyin siitä, että biiseissä on todella paljon rauhallisempia osuuksia, ja ballaadejakin löytyy. Ns. "wankfesteja", eli "soittotaidonesittelyhetkiä" ei löydy montaa verrattuna aiempiin levyihin, vaikka itse niistä pidänkin. Ei tuo silti häiritse missään nimessä. Koko levyllä taitaa olla vain n. pari kitarasooloakin ja muutenkin kitara tuntuu olevan reippaasti enemmän taka-alalla kuin aiemmilla levyillä. Kokonaisuudessa levy kuitenkin toimii erittäin hyvin, lukuunottamatta inhottavan yli-poppista I Walk Beside You biisiä. Ainakin kahdessa viimeisessä biisissä on käytetty helvetin hienosti orkesterointia (joka on tosin selkeästi taka-alalla) ja koko levy loppuu todella upean massiivisesti. Octavarium biisissä kuulee myös selkeästi perinteisen progen vaikutteet.
 
Tätä kyllä kuuntelee todella mielellään.
 
Siis pari kitarasooloa vain?
Huh huh, eihän se minua haittaa hirveästi, mutta tuntuu hassulta, koska kaikilla muilla levyillä sooloja oli suht paljon.

No tuohan kuulostaa yllättävän mielenkiintoiselta. Saa nähdä, ehkä levykauppaan tie vie sittenkin.

Mua vähän witutti tuo soolojen puuttuminen. Ei se nyt ylitsepääsemättön kamalaa ole tietenkään, mutta olis nyt vähän voinu olla. Toinen mikä ottaa korvaan on luokattoman huonon kuuloinen akustinen kitara The Answer Lie Withinissä ja Octavariumissa. Mun mielestä taas koko levyn paras biisi näillä kuunteluilla on I Walk Beside You. Tosiaan aika poppis biisi on, mutta hyvä kyllä kun mikä. Octavarium biisi ei ollut mitenkään erikoisen viehättävä. Hyvä lätty kyllä, mutta mun makuuni ToT menee edelle kuitenkin. Useamman kerran kun kuuntelee ni johan taas avautuu paremmin. Nyt oon 4 kertaa kuunnellut.

Hyvä lätty kyllä, mutta mun makuuni ToT menee edelle kuitenkin. Useamman kerran kun kuuntelee ni johan taas avautuu paremmin. Nyt oon 4 kertaa kuunnellut.
 
Jos oikealla mittakaavalla puhutaan niin ToT oli kyllä huono verratuna tähän, vaikka pidän siitäkin paljon.
 
Ja Octavarium (biisi) on mielettömän hieno teos. Kehittyy pikkuhiljaa ja rauhallisesti loistavaan huipentumaansa. En toisaalta ihmettele sitäkään, että se ei kaikille hätäsimmille DT faneille heti kolahda. ;)
 
Siis pari kitarasooloa vain?
 
Jep, muistaakseni kaksi kitarasooloa ja molemmat oli silti miksattu helvetin hiljaiselle, eli levyssä ei ole todellakaan kyse mistään Petruccin taitojen esittelystä. Muutenkin tuntuu että tällä levyllä on sivuutettu tämä muusikkojen "taitosoitto". Todella erityyppinen levy kuin aiemmat DT:n tuotokset (vaikka se DT soundi kuuluukin sieltä todella selvästi).

En toisaalta ihmettele sitäkään, että se ei kaikille hätäsimmille DT faneille heti kolahda. ;)
 
No en kyllä ole mitenkään hätäinen DT fani, en vain pahemmin pidä siitä.. :) Siinä suht alkuvaiheilla on aivan kamala se akustinen kitara. UARGH! Ja Never Enoughin lopussa ja Sacrified Sonsin alussa on sitä KAMALAN oksettavaa ja ärsyttävää molotusta. Ei mitään järkee. Mutta siinä onkin oikeestaan mitä mulla on tosta levystä valittamista.

No en kyllä ole mitenkään hätäinen DT fani, en vain pahemmin pidä siitä.. :) Siinä suht alkuvaiheilla on aivan kamala se akustinen kitara. UARGH! Ja Never Enoughin lopussa ja Sacrified Sonsin alussa on sitä KAMALAN oksettavaa ja ärsyttävää molotusta. Ei mitään järkee. Mutta siinä onkin oikeestaan mitä mulla on tosta levystä valittamista.
 
No voihan vittan, rupee pikkuhiljaa huolestuttamaan minkä kuuloista matskua on tulossa. Niin ja siis mitä ihmeen molotusta ? :D

Niin ja siis mitä ihmeen molotusta ? :D
 
Nou hätä, ihan hyvä levy se on :) Ei tosin mitään DTn parasta.
No siis joku muslimi siinä selittää jotain mistä ei saa mitään selvää! :P Ja sitten tulee jotain terrori-uutisointeja.
E: ja The Root of All Evil on selvää jatkoa Portnoyn AA-jutulle. Alun rumpukompit ja kitara ja jossain 5.30 kohalla lauleskellaan "I can feel my body breaking.." jne... Sellasta vaan.

No siis joku muslimi siinä selittää jotain mistä ei saa mitään selvää! :P Ja sitten tulee jotain terrori-uutisointeja.
 
Jaa, nyt alkaa mulla tulla Six Degrees muistelmia.