Rock, pop, alternative ›

Pitää aina sponssata itteä, niin tossa ois tommonen livepläjäys;
 
http://juki.1g.fi/mp3/Joe_Doakes_Ta … kes%20-%2003%20-%20Stone%20Cold.mp3

Pitää aina sponssata itteä, niin tossa ois tommonen livepläjäys;
 
http://juki.1g.fi/mp3/Joe_Doakes_Ta … kes%20-%2003%20-%20Stone%20Cold.mp3
 
En tiie onko vika minun koneessa, mutta pätkii tuo clippi aivan valtavan paljon.

En tiie onko vika minun koneessa, mutta pätkii tuo clippi aivan valtavan paljon.
 
Sama. Mutta oli se hyvä veto, kun livenä itse kuuli.

Voi olla että kun tein noi ämpärikolmoset niin joku muu ohjelma pisti koodauksen takkuilemaan, ei olisi ensimmäinen kerta. Jos tosiaan bändille lähetetyssä kopiossa tuota takkuilua on, niin eikun viestiä vaan niin pistän vaikka WAV masterit tulemaan.

Voi olla että kun tein noi ämpärikolmoset niin joku muu ohjelma pisti koodauksen takkuilemaan, ei olisi ensimmäinen kerta. Jos tosiaan bändille lähetetyssä kopiossa tuota takkuilua on, niin eikun viestiä vaan niin pistän vaikka WAV masterit tulemaan.
 
ei takkuila tuo linkkikään

ei takkuila tuo linkkikään
 
Hyvin toimi mullakin.

Hyvin toimi mullakin.
 
Samoin. Täyttä paskaahan tuo on... no ei vaiskaan, saatanan kova veto.

Ajattelin vain tulla toteamaan tänne sellaisen asian kuin. Rising on yksi maailmankaikkeuden parhaimmista levyistä ikinä. Ei muuta. (hymiö)

Ajattelin vain tulla toteamaan tänne sellaisen asian kuin. Rising on yksi maailmankaikkeuden parhaimmista levyistä ikinä. Ei muuta. (hymiö)
 
Paras. Kyllä.

Ajattelin vain tulla toteamaan tänne sellaisen asian kuin. Rising on yksi maailmankaikkeuden parhaimmista levyistä ikinä. Ei muuta. (hymiö)
 
Jaa-a. Vai että yksi niistä? Sanoisin että Rising ON paras. On se vaan nin kova kokonaisuus, hyvää kitarointia Blackmorelta, Tarot Womanin kiippari-intro, Cozyn rummut, Dion laulu. Ei taida olla toista yhtä täydellistä albumia. No, ovathan Ritchie Blackmore's Rainbow ja Long Live Rock and Roll myöskin loistavia albumeja, tosin eivät aivan yhtä hyviä. LLRR sisältää muutamia loistavia vetoja, mutta kokonaisuutena ei ole aivan Risingin tasoa. Debyytti taasen on loistavaa tavaraa alusta loppuun, hiukan enemmän 60- ja 70-lukujen vaihteen blues-henkisen rockin tyylissä, kuten esim. Yardbirds, mutta kuitenkin niillä klassisila vaikutteilla.

Jaa-a. Vai että yksi niistä? Sanoisin että Rising ON paras. On se vaan nin kova kokonaisuus, hyvää kitarointia Blackmorelta, Tarot Womanin kiippari-intro, Cozyn rummut, Dion laulu. Ei taida olla toista yhtä täydellistä albumia. No, ovathan Ritchie Blackmore's Rainbow ja Long Live Rock and Roll myöskin loistavia albumeja, tosin eivät aivan yhtä hyviä. LLRR sisältää muutamia loistavia vetoja, mutta kokonaisuutena ei ole aivan Risingin tasoa. Debyytti taasen on loistavaa tavaraa alusta loppuun, hiukan enemmän 60- ja 70-lukujen vaihteen blues-henkisen rockin tyylissä, kuten esim. Yardbirds, mutta kuitenkin niillä klassisila vaikutteilla.
 
Oikeastaan olen aika samaa mieltä. On olemassa paljon ERITTÄIN hyviä levyjä, mutta Risingin kaltaista täydellistä kokonaisuutta on vaikea tavoitella.

Oikeastaan olen aika samaa mieltä. On olemassa paljon ERITTÄIN hyviä levyjä, mutta Risingin kaltaista täydellistä kokonaisuutta on vaikea tavoitella.
 
Purplen Machine head? Aika kultanen kosketus oli rikulla kyllä noihin aikoihin :)

Oikeastaan olen aika samaa mieltä. On olemassa paljon ERITTÄIN hyviä levyjä, mutta Risingin kaltaista täydellistä kokonaisuutta on vaikea tavoitella.
 
Long live rock'n roll?

Purplen Burn? Aika kultanen kosketus oli rikulla kyllä noihin aikoihin :)
 
No se, kyllä.

Burn
 
No se, kyllä.
 
Itsekin rankkaan purplen albumeista Burn:in omaksi suosikikseni. SOundit ovat vain aivan loistavat, ja levy täynnä todella upeita biisejä.

Itsekin rankkaan purplen albumeista Burn:in omaksi suosikikseni. SOundit ovat vain aivan loistavat, ja levy täynnä todella upeita biisejä.
 
Jep, tuon yli menee mulla vain Stormbribger, joka on siksi enemmän mieleen, että siinä on HYVÄÄ Hughesin laulua kosolti.

Itsekin rankkaan purplen albumeista Burn:in omaksi suosikikseni. SOundit ovat vain aivan loistavat, ja levy täynnä todella upeita biisejä.
 
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut nuo lauseet. Burn on parasta Purplea!

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut nuo lauseet. Burn on parasta Purplea!
 
Burn on kyllä loistava levy Purplelta, In rock ja fireball ovat myös tasoissa.
 
Mutta takas aiheeseen eli Rainbowiin ;)
 
Jotenkin tuntuu että ei näissä missään muokkaamattomissa livekeikoissa ole sitä samaa taikaa. Sen aistii erityisesti eräässä suosikissani, eli Catch the rainbowissa. On Stagella sen soolon tuntee täyttävän kaikki aistit, voi tietysti johtua siitäkin että tunnen sen aika ulkoa ja että se on se tuttu ja turvallinen - sen takia muut versiot ei yhtä paljon iske. Se huono puoli ei improvisoinnissa on että ne soolot eivät oo koskaan samanlaisia, kahta kertaa ei omaa suosikkia tule :

Burn on kyllä loistava levy Purplelta, In rock ja fireball ovat myös tasoissa.
 
Mutta takas aiheeseen eli Rainbowiin ;)
 
Jotenkin tuntuu että ei näissä missään muokkaamattomissa livekeikoissa ole sitä samaa taikaa. Sen aistii erityisesti eräässä suosikissani, eli Catch the rainbowissa. On Stagella sen soolon tuntee täyttävän kaikki aistit, voi tietysti johtua siitäkin että tunnen sen aika ulkoa ja että se on se tuttu ja turvallinen - sen takia muut versiot ei yhtä paljon iske. Se huono puoli ei improvisoinnissa on että ne soolot eivät oo koskaan samanlaisia, kahta kertaa ei omaa suosikkia tule :
 
Kuinka paljon olet Rainbown livekeikkoja tuon on stagen lisäksi kuunnellut? Onhan se hieno levy, mutta kyllä niiltä "oikeilta" liveiltäkin löytyy hienompia versioita ja vähintään aivan sitä samaa tasoa. Itseasiassa kaikesta leikkelystään huolimatta On stage antaa yllättävän realistisen kuvan aikansa Rainbowsta livenä.
 
Kyllä olisi musiikki hirveää, jos soolotkin olisivat aina identtisesti samanlaisia. Onneksi, onneksi Blackmore soitti aina improvisoituja sooloja. Ok kaikki eivät ole täydellisiä, ja jotkut jopa melko turhia, mutta usein olivat/ovat upeita ja toisinaan ne olivat elämää suurempia. Kokeile Catch the rainbow Live in Düsseldorfilta.

Burn on kyllä loistava levy Purplelta, In rock ja fireball ovat myös tasoissa.
 
Mutta takas aiheeseen eli Rainbowiin ;)
 
Jotenkin tuntuu että ei näissä missään muokkaamattomissa livekeikoissa ole sitä samaa taikaa. Sen aistii erityisesti eräässä suosikissani, eli Catch the rainbowissa. On Stagella sen soolon tuntee täyttävän kaikki aistit, voi tietysti johtua siitäkin että tunnen sen aika ulkoa ja että se on se tuttu ja turvallinen - sen takia muut versiot ei yhtä paljon iske. Se huono puoli ei improvisoinnissa on että ne soolot eivät oo koskaan samanlaisia, kahta kertaa ei omaa suosikkia tule :
 
On Stagen versio Catch The Rainbowista on suurin yksittäinen syy minkätakia aloitin kitaransoiton. Se on vaan jotain niin uskomatonta. On Blackmorella tosiaan isot läjät hienoja sooloja muillakin keikoilla ollut, mutta vähän samaa vikaa itselläkin. Ne muut ei iske yhtä lujaa kuin tuo ensimmäisenä kuultu.