Rock, pop, alternative ›

Kraftwerk heijastaa omaa aikaansa vahvemmin kuin muut bändit. Se voi osoittautua pitkällä tähtäimellä myös vahvuudeksi, koska ei pelkkä ajattomuus ole kiinnostavaa vaan myös jonkun tietyn ajan kuvana oleminen.
 
Tämä on totta.
 
Tuosta Beatlesista vielä... Joku Pepper on hyvä esimerkki siitä kuinka levyltä löytyy ajattomia sävellyksiä, mutta sovitukset ja soundipolitiikka ovat tiukasti aikansa tuotetta.

Mutta eikös toi mystery tourin biisit ole kuitenkin sävelletty jo ennen kun ne alkoi tekemään sgt pepperiä?? Semmoinen muistikuva mulla ainakin on että ainakin juuri se strawberry fields forever oli se biisi missä ne ekaa kertaa rupes kunnolla kokeilemaan eri tapoja sovittaa ja alko leikkailemaan ja liimaamaan nauhanpätkiä toisiinsa. Ja vasta sen jälkeen alkoivat työstää pepperiä. Korjatkaa jos olen väärässä
 
SFF ja Penny Lane ovat äänitetty vuodenvaihteessa 66-67 ja olivat tarkoitettu tulevalle albumille. Levy-yhtiön sedät vaativat singleä ja pojat päättivät julkaista nuo kaksi biisiä tupla-A singlenä, kun ne oli tuolloin jo saatu äänitettyä. Bändin ideologian mukaan näitä ei tietenkään käytetty enää tulevalla LP:llä. Alun alkaen ei em. biisit olleet MMT:llä (joka julkaistiin tupla EP:nä), sillä oli ainoastaan MMT-elokuvan soundtrack. MMT:n CD-versio on muistaakseni sama, kuin Saksassa julkaistu LP-versio, johon oli lisätty loppuun albumeilta löytymättömiä biisejä, viimeaikaisia singlejä. Ainoastaan CD:n 6 ekaa biisiä kuuluu alkuperäiseen MMT: EP:hen.

SFF ja Penny Lane ovat äänitetty vuodenvaihteessa 66-67 ja olivat tarkoitettu tulevalle albumille. Levy-yhtiön sedät vaativat singleä ja pojat päättivät julkaista nuo kaksi biisiä tupla-A singlenä, kun ne oli tuolloin jo saatu äänitettyä. Bändin ideologian mukaan näitä ei tietenkään käytetty enää tulevalla LP:llä. Alun alkaen ei em. biisit olleet MMT:llä (joka julkaistiin tupla EP:nä), sillä oli ainoastaan MMT-elokuvan soundtrack. MMT:n CD-versio on muistaakseni sama, kuin Saksassa julkaistu LP-versio, johon oli lisätty loppuun albumeilta löytymättömiä biisejä, viimeaikaisia singlejä. Ainoastaan CD:n 6 ekaa biisiä kuuluu alkuperäiseen MMT: EP:hen.
 
Jälkeenpäin ajatellen jotenkin tyhmä juttu mun mielestä että monia kuuluisia singlejä ei löydy albumeilta ollenkaan

Mä oon ollut Beatles fani vuodesta 1961, ihastuin My Bonnie/Cry For A Shadow singlen taustabändiin. Kun seuraavista levyistä paljastui, että osaavat vielä laulaa, aina parani.
Kyllähän silloin 60-luvulla uuden Beatles-älppärin ilmestyminen oli aina tapaus, ne olivat jotain erilaista.

Jälkeenpäin ajatellen jotenkin tyhmä juttu mun mielestä että monia kuuluisia singlejä ei löydy albumeilta ollenkaan
 
Suurin syy tähän ko sinkkupolitiikkaan on kuulemma se, että kun singlejäkin on julkaistava, niin levyn ostajan ei tarvi ostaa samoja biisejä kahteen kertaan. Nykyäänhän meininki on ihan toinen, eli kun saadan joku sinkku myymään, niin sitten väännetään äkkiä älpeellinen jotain kamaa, jotka pääsääntöisesti saadaan kaupaksi sen yhden tai kahden sinkkubiisin siivellä. Onneksi poikkeuksiakin vielä kai löytyy.
 
Mielenkiintoinen juttu on, että tuo SFF/PL- sinkku katkaisi pitkän sinkkulistaykkösten sarjan Beatlesilla. Suurin syy oli kai se, että kun sinkulla on kaksi a-puoleksi luokiteltavaa biisiä, niin ne söivät toisiaan, eikä kumpikaan ollut yksinään tarpeeksi suosittu. G. Martin on jälkikäteen sanonut, että tuo biisivalinta oli hänen uransa pahin moka. Hänen mukaansa sinkuksi olisi pitänyt valita toinen noista biiseistä ja b-puolelle laittaa When I'm 64, joka oli kolmas tuohon aikaan äänitetty biisi. Silloin sinkun a-puoli olisi ollut takuuvarma ykkönen.
 
Ykköseksi muuten sillä viikolla meni Engelbert Pumpernikkelin Release Me. Jippii.

Suurin syy tähän ko sinkkupolitiikkaan on kuulemma se, että kun singlejäkin on julkaistava, niin levyn ostajan ei tarvi ostaa samoja biisejä kahteen kertaan. Nykyäänhän meininki on ihan toinen, eli kun saadan joku sinkku myymään, niin sitten väännetään äkkiä älpeellinen jotain kamaa, jotka pääsääntöisesti saadaan kaupaksi sen yhden tai kahden sinkkubiisin siivellä. Onneksi poikkeuksiakin vielä kai löytyy.
 
Mikähän ihmisiä vaivaa nykyään?

Beatles on mahtibändi! Olin kesällä stadikalla ja näin McCartneynkin livenä... tosi hienoo oli. Levyt löytyy koneelta. Ei oo paljon enää tullu kuunneltua, Metallicaa eniten :D

Suurin syy tähän ko sinkkupolitiikkaan on kuulemma se, että kun singlejäkin on julkaistava, niin levyn ostajan ei tarvi ostaa samoja biisejä kahteen kertaan. Nykyäänhän meininki on ihan toinen, eli kun saadan joku sinkku myymään, niin sitten väännetään äkkiä älpeellinen jotain kamaa, jotka pääsääntöisesti saadaan kaupaksi sen yhden tai kahden sinkkubiisin siivellä.
 
Ettei syy sitten olisi biiseissä itsessään...?
 
Tämä Beatlesin julkaisupolitiikkahan oli paitsi niin sanottu herrasmiesssopimus bändin jäsenten kesken myös levy-yhtiön eli EMI:n toivomus. Kun Beatles kuitenkin tehtaili hittibiisin toisensa perään oli turha olla rahastamatta bändillä, jonka luomisvoima oli niin suuri. Kaksi albumia ja neljä singleä (siis näissä singleissä oli lähes poikkeuksetta neljä biisiä kuten on varmaankin jo tullut ilmi) vuodessa oli levy-yhtiölle niin iso rahasampo, että olisi ollut suoranaista hulluutta olla niitä julkaisematta.
 
Ja sitten kun nämä ei-albumibiisit myyvät kokoelmalevyn muodossa vuosikymmenten jälkeen enemmän kuin tietyt brittibäbändit niin jo käydään syyttämään rahastuksesta. Katsotaanpa kumpi biisi soi hississä vuonna 2035 Paranoid Android vai Beatlesin Something! Hehheh. ;)

Voi olla ehkä off-topic, ei paljoa kylläkään.
 
Jossain oli joskus Tommi Liimatan listaamat parhaat proge-levyt, ja siellä jollain sijalla oli Abbey Road. Jännää, en ollut ennen ajatellut, että sitä voisi ajatella sellaisena.
 
Itse pidän Beatlesista, mutta olisi ihan mielenkiintoista toisaalta kuulla sitä nyt "puhtailla korvilla", elikkäs ihan ensimmäistä kertaa. Kun niitä on kuullut jo niin pitkään, ei enää muista ensivaikutelmaa.
 
Joskus yks kaveri sano, että jos joku sanoo että pitää Beatleseista kun kysytään notta mistä musiikista pitää, niin sitä heppua ei voi ottaa tosissaan. Mitähän se sano, jotenkin että se on itsestäänselvyys, ja oletus. Vähä niinku, että "mä pidän kvinttiympyrästä" (oh really). Kvaak.

Itse pidän Beatlesista, mutta olisi ihan mielenkiintoista toisaalta kuulla sitä nyt "puhtailla korvilla", elikkäs ihan ensimmäistä kertaa. Kun niitä on kuullut jo niin pitkään, ei enää muista ensivaikutelmaa.
 
Minä olisin ainakin halunnut '66 käydä ostamassa Revolverin ja kuulla sen silloin ensimmäistä kertaa, kun ei ollut vielä tehty aikaisemmin mitään vastaavaa. Nykyäänhän tehdään tietokoneilla teknisesti huomattavasti paljon monimutkaisempaa musiikkia, nuo senaikaiset ideat eivät valitettavasti tunnu välttämättä enää nykyään niin edistyksellisiltä, kun periaatteessa levyllä voi odottaa kuulevansa ihan mitä tahansa. Vielä 60-luvun alussa kuitenkin pyrittiin ainoastaan tallentamaan joku biisi mahdollisimman totuudenmukaisesti, niin ettei studiotyöskentely "kuulu" lopullisessa soundissa.

Kraftwerk heijastaa omaa aikaansa vahvemmin kuin muut bändit. Se voi osoittautua pitkällä tähtäimellä myös vahvuudeksi, koska ei pelkkä ajattomuus ole kiinnostavaa vaan myös jonkun tietyn ajan kuvana oleminen.
 
Mun mielestä Kraftwerk oli aikanaan taas hyvin ainutlaatuinen ilmiö. Ei minusta niiden 70-luvun levyistä tule millään tavalla 70-luku mieleen. Abbasta ja Sweetistä taas tulee.
Vai mikä Kraftwerkin aikalainen kuulosti Kraftwerkiltä?

Tulipa mielenkiintoinen juttu netissä vastaan.
http://www.momentsintime.com/Beatles%20Reunion.htm
 
Sen kyllä tiesin että Lennon ja McCartney jammailivat yhdessä 1974, mutta että Beatles reunion 1976?

Mitä harvemmin biisejä kuuntelee, sitä paremmalta kuulostaa. Siis, että jaksaa pitää niistä biiseistä. En voisi kyllä kuunnella levyjä päivittäin läpi, ja aina innostua niistä.
Mutta harvoin kuunneltuna kyllä menee.

Tulipa mielenkiintoinen juttu netissä vastaan.
http://www.momentsintime.com/Beatles%20Reunion.htm
 
Sen kyllä tiesin että Lennon ja McCartney jammailivat yhdessä 1974, mutta että Beatles reunion 1976?
 
Ihanaa unelmaa, joka saa fanin miettimään mihin tämä bändi olisi pystynyt jos vain olisi henkilökemiat kestäneet bändissä.

Ihanaa unelmaa, joka saa fanin miettimään mihin tämä bändi olisi pystynyt jos vain olisi henkilökemiat kestäneet bändissä.
 
Aika egojen sotaahan se oli. Hankala kuvitella minkälaista musiikkia Beatles olisi seitkyt-luvulla tehnyt. Jotakin erilaista kumminkin, tuntui aina olevan askeleen muita bändejä edellä.

Aika egojen sotaahan se oli. Hankala kuvitella minkälaista musiikkia Beatles olisi seitkyt-luvulla tehnyt. Jotakin erilaista kumminkin, tuntui aina olevan askeleen muita bändejä edellä.
 
Voispa hyvinkin olla jotain Black Sabbath/Can-tyylistä tyyliin Abbey Roadin I Want You / She's So Heavy.

Voispa hyvinkin olla jotain Black Sabbath/Can-tyylistä tyyliin Abbey Roadin I Want You / She's So Heavy.
 
Tuskinpa vain. Yksittäinen biisi siellä täällä ehkä olisi tuontyylistä ollut. Eiköhän siitä saa jonkinlaisen käsityksen kun kuuntelee herrojen sooloja. Tietysti yhdessätekeminen olisi antanut vaikutteita, mutta tuskin mitään ihmeen radikaalia.

Tuskinpa vain. Yksittäinen biisi siellä täällä ehkä olisi tuontyylistä ollut. Eiköhän siitä saa jonkinlaisen käsityksen kun kuuntelee herrojen sooloja. Tietysti yhdessätekeminen olisi antanut vaikutteita, mutta tuskin mitään ihmeen radikaalia.
 
Päinvastoin. Beatlesin tekee erikoislaatuiseksi juuri se, että se on enemmän kuin osiensa summa. Niinpä parhaat Beatles-hetket ovat syntyneet vuorovaikutuksesta - vrt. esim. Day in the life.

Nyt syttyy sota ..mutta siitä huolimatta-en pidä koko bändistä.

Nyt syttyy sota ..mutta siitä huolimatta-en pidä koko bändistä.
 
En oo kyllä koskaan ennen kuullu tuota mielipidettä. Maailmani on mennyt tolaltaan.