Rock, pop, alternative ›

Tympee Huttunen: Niin tai sitten toi on se, mitä Valo tykkää tehdä ja missä hän on hyvä?
 
Toki mahdollista, muistelisin vaan että lopettamisen aikaan oli luettavissa että kyseinen tyyli ei enää tuntunut niin inspiroivalta eikä täten ollut enää paukkuja tehdä uutta levyä. Saatan muistella kyllä omianikin. Tietäen Valon musikaalisuuden moinen takapakki tuntuisi vähän oudolta.

Hyviä biisejä, mielellään kuuntelee. Vähän hämää toi Run away from the Sunin päämelodia, jonka kuullut miljoona kertaa aikaisemminkin.

McLeach: Hyviä biisejä, mielellään kuuntelee. Vähän hämää toi Run away from the Sunin päämelodia, jonka kuullut miljoona kertaa aikaisemminkin.
 
Eihän tota kukaan paremmin tee. Ei ihme, jos ei viitsi istua noiden biisien päällä.

aivokuolio: Eiköhän nää ole vain arkistojen tyhjentämistä, saadaan aikoinaan julkaisematta jääneet rallit pois kuljeksimasta ja mielenrauha asian tiimoilta. Tuntuis kyllä oudolta että pari vuotta HIMin lopettamisen jälkeen Valo pistäisi pystyyn uuden poppoon joka soittaisi soundeja myöten täysin samankuuloista kamaa.
 
Niin, laulajan tyyli ja ääni on se mikä se on. Jos Valo jatkossakin haluaa tehdä melodista musaa, niin jonkinlaisena referenssinä HIM varmaankin tuolta osin tulee olemaan. Tai sitten ei välttämättä. Esim. Ozzy laulaa periaatteessa ihan samalla äänellä niin Sabbathin levyillä kuin omillaankin, ja silti musa on ihan erilaista. Jotkuthan diggailee nimenomaan Ozzyn omaa tuotantoa, ei niinkään Sabbathia.

2randpo: Esim. Ozzy laulaa periaatteessa ihan samalla äänellä niin Sabbathin levyillä kuin omillaankin, ja silti musa on ihan erilaista. Jotkuthan diggailee nimenomaan Ozzyn omaa tuotantoa, ei niinkään Sabbathia.
 
Saatan olla väärässä, korjatkaa, mut eik Sabbathin biisit olleet aika pitkälti Iommin riffittelyn mukaisia, kun Ozzyn varsinkin ensimmäisillä soololevyillä täytyi tehdä selvä pesäero BS:iin?

Danko: Saatan olla väärässä, korjatkaa, mut eik Sabbathin biisit olleet aika pitkälti Iommin riffittelyn mukaisia, kun Ozzyn varsinkin ensimmäisillä soololevyillä täytyi tehdä selvä pesäero BS:iin?
 
Joo, näinhän se oli, ja on.

Booombox: Alkuun olin että voi helvetti ei mitään uutta. Kuitenkin hetken kuunneltuani aloin kokemaan jotenkin lohdullisena sen että tuli tähän poikkeusaikaan jotain ei lainkaan poikkeuksellista.
 
Tämä oli plussan arvoinen perustelu.

Tämä Ville Valon uusi soolosingle on aika hyvä. https://www.youtube.com/watch?v=7MsWvXrZGhw

HaloOfFlies: Tämä Ville Valon uusi soolosingle on aika hyvä. https://www.youtube.com/watch?v=7MsWvXrZGhw
 
Tossa yllähän tästä biisistä on 9kk sitten juteltu.

https://www.is.fi/viihde/art-2000008735225.html
 
HIM-YHTYEEN keulakuvana tunnetuksi tullut Ville Valo tekee paluun tummanpuhuvan rockromantiikan pariin.
 
Valo, joka tekee musiikkia artistinimellä VV, on työstänyt hartaasti alkuvuodesta 2023 julkaistavaa ensimmäistä soololevyään Neon Noir. Debyyttialbumia pohjustaa huomenna 8.4. julkaistava single Loveletting. Samana päivänä klo 18 tulee julki singlen musiikkivideo.
 
LOVELETTING on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se on Valon säveltämä, sanoittama ja tuottama. Hän on myös soittanut ja äänittänyt itse kaikki kappaleella kuultavat instrumentit.
 
Pikkuhiljaa alkaa palapeli olemaan kasassa, ja uskallan taas hyökätä hiilikellarista ihmisten ilmoille. Loveletting yhdistelee musiikillisesti Agentsista oppimaani herkkyyttä HIMpuloiden meluvalliin, lisäten soppaan ripauksen 80-luvun estetiikkaa. Lyyrisesti kappaleessa tunnelmoidaan jälleen äärikysymysten äärellä, irti päästämisen ja kiinni pitämisen unenomaisella rajalla, Valo kertoo tiedotteessaan.
 
MAAILMANLAAJUISESTI miljoonia levyjä myyneen HIMin Love Metal -matka oli valtava menestys. Yhtye saavutti yli neljännesvuosisadan kestäneen uransa aikana muun muassa lukemattomia listaykkössijoituksia, radiohittejä, platina- ja kultalevyjä, Emma-patsaita ja Grammy-ehdokkuuden.
 
Valon suunnittelemasta Heartagram-logosta globaalisti tunnettu HIM on myös tehnyt suomalaista musiikkihistoriaa ollen ensimmäinen ja ainoa suomalaisyhtye, jonka albumi on myynyt Yhdysvalloissa kultaa (Dark Light 2005, yli 500 000 kpl).
 
Suositun kokoonpanon jäähyväiskeikka nähtiin vuodenvaihteessa 2018 Helsingin Tavastia-klubilla.
 
HIMin lopettamisen jälkeen Valo julkaisi yhteistyössä Agents-yhtyeen kanssa Rauli Badding Somerjoen lauluihin perustuvan albumin Ville Valo & Agents (2019). Levy myi platinaa ja sen tiimoilta tehty kiertue oli loppuunmyyty.
 
VV / Neon Noir Tour 2023 lähtee liikkeelle ensi vuoden tammikuussa Tavastia-klubilta.
 
Biisihän siis löytyy jo mm. täältä: https://www.youtube.com/watch?v=GbKE_v1xitU
Video taas tulee tänne: https://www.youtube.com/watch?v=CEBug_Pf2MA
 
Ville siis on itse soittanut kaikki instrumentit soolobiiseilleen. Jotain tällaista ounastelin jo pari vuotta sitten, tiedossa kuitenkin on, että rummut, basso ja kitara ovat Villellä hallussa ja ilmeisesti syntsatkin, joten miksikäs ei. Ihan loogista jatkumoa HIMille, Ville tekee itse itsensä näköistä ja kuuloista musiikkia. Todennäköisesti tulevaa maailmankiertuetta varten sitten kasaa itselleen taustabändin.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuuti … 14e313d-2e0d-48a8-afcc-bcc884cb0f9a
 
Vuonna 1991 Helsingin Oulunkylässä nuoret pojat perustivat His Infernal Majestity -nimisen yhtyeen. Sittemmin HIMiksi lyhennetty kokoonpano on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalainen yhtye, joka on myynyt Yhdysvalloissa kultaa.
 
Nyt Ville Valo, 45, istuu helsinkiläisen ravintolan kabinetissa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. HIM on hajonnut jo vuonna 2017, mutta nyt VV eli Ville Valo julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa.
 
Neon Noir -albumi julkaistaan vuonna 2023, mutta sinkkulohkaisuja tulevalta levyltä kuullaan kuitenkin etukäteen. Levyltä tulee löytymään jo muutama vuosi takaperin julkaistu Run away from the sun -kappale, sekä uusin, 8.huhtikuuta julkaistava Loveletting -single.
 
Valon mukaan tuleva levy on ikään kuin silta menneen ja tulevan välillä, eikä hän yritä olla musiikillisesti jotain muuta kuin on aina ollut, myös HIMissä.
 
Kun ottaa kitaran käteen ja alkaa tekemään, se on se kaikista luonnollisin tapa. Ei siinä mieti, että pitää tehdä tällaista ja tällaista, kun nykyään kuunnellaan tällaista.
 
Merkityksellisen projektista teki myös se, että Valo on säveltänyt, sanoittanut, tuottanut ja jopa soittanut jokaisen instrumentin levylleen yksin, omassa kotistudiossaan.
 
Levy on siis kotikutoinen. Koska se on myös tehty yksin, se on myös hirveän henkilökohtainen. Eikä tarvitse tehdä kompromisseja, kuin oman soittotaidon kanssa, hän vitsailee.
 
Pilkunviilaajaksi itsensä tituleeraava Valo halusi halusi tehdä kaiken tarkasti ja kunnolla.
 
Käytän ikuisuuden detaljeihin ja diggaan nysväämisestä. Lapsesta asti oon tykännyt pikkutarkasta hommasta.
 
Vaikka Valo teki levylleen kaiken itse, sen on miksannut Tim Palmer, joka työsti aikanaan HIM-albumeitakin.
 
Siltä sai sitten palautetta, et milloin alkaa se nysvääminen riittää.
 
Välillä ei näe metsää puilta, kun tekee yksin. On vaikeaa hahmottaa, missä ollaan kun on pitkään säätänyt jotain pimeässä huoneessa, hän lisää.
 
Erilaisen projektista teki myös se, että Valo kokee rockin yleisesti olevan sosiaalista, mutta nyt levy toteutettiin ylhässä yksinäisyydessä.
 
Tää oli kovin antisosiaalinen projekti. Itselle täysin uusi aluevaltaus, vaikka musiikin ala sinänsä tuttu.
 
Vaikka levy on nyt valmis, kokee Valo, ettei kappaleet ole koskaan valmiita.
 
Kun näet reaktiot keikoilla reaktiot, kappaleet elävät. Sitä kuuntelee ja seuraa ympäristöä. Se on se syy miksi niitä samoja kappaleita jaksaa soittaa.
 
Kun 90-luvun alussa HIM suunnitteli tulevaa Oulunkylässä, ei suosion laajuutta olisi osannut povata millään mittarilla.
 
Ei meillä ollut pohjalla mitään. Kukaan ei ollut tehnyt levyjä. Olihan se ihan haihattelua ja väännettiin ihan hulluna, ennen kuin jotain alkoi tapahtumaan.
 
Vuonna 1999 yhtyeen kappale Join me singahti maailmanlaajuisesti listojen kärkeen.
 
Se oli kuin unta, kun sinne huipulle päästiin.
 
Saksan levy-yhtiö ei uskonut siihen biisiin. Sitten se laitettiin yhden elokuvan soundtrackiksi ja se pomppasi listojen kärkeen, Valo kertoo.
 
Yhtäkkiä parikymppiset suomalaismiehet olivat kansainvälisesti tunnettuja. Pienet rokkiklubit vaihtuivat punaisiin mattoihin.
 
En ollut hirveesti matkustellut ennen, joten aluksi pelkästään lentäminen oli jännittävää.
 
HIM nostatti suosiotaan Saksassa ja nuori Valo matkusti ensimmäisiä kertoja yksin haastatteluihin ulkomaille. Markkinat levisivät myös Yhdysvaltoihin ja HIM on edelleen ainoa suomalainen yhtye, joka on myynyt kultaa rapakon takana.
 
Paljon duunia ja hyvää musaa. Ei se sen monimutkaisempaa oo.
 
Hän vertaa tien päällä olemista ikään kuin vuorotyöhön. Bändi joutui tinkimään monesta asiasta, mutta katumus ei ole sana, jolla matkaa kuvaisi.
 
Kyllä siinä jäi äitien ja isien synttäreitä juhlimatta, mutta en missään nimessä ole siitä katkera, hän tähdentää.
 
Monet asiat ovat kuitenkin Valon mukaan tulleet sattuman kautta.
 
Tää on kuin Las Vegasin rulettia, se miten päätyy ja minne. Ihmeellisiä käännöksiä, kuten elämässä ylipäätänsä.
 
Silti sitä aina miettii, onks tää hyvä, oonks mä hyvä, nyt tää on fantastinen, tää on aivan kamala. Ei tää ole helppoa. Mutta harva asia mikä elämässä on ollut helppoa, ei ole ollut kauhean hyvä juttu. Välillä pitää vähän taistella.
 
Paluu kotiin
Vuonna 2017 HIM ilmoitti lopettavansa uransa. Ristiriitoihin yhtye ei kuitenkaan hajonnut ja muusikot ovat edelleen keskenään hyvissä väleissä.
 
Eiköhän kaikissa suhteissa ole se sama: riidellään, mutta harvoin se yhteen riitaan hajoaa. Tilanne ei vaan enää ollut hedelmällinen, ihmiset ei saanut siitä samaa tyydytystä kuin ennen.
 
Lopettamispäätöstä vauhditti se, että tekeminen alkoi maistua puulta.
 
Ei ollut järkevää jatkaa pyörimistä mailla ja mannuilla, silleen ettei oo sydän mukana. Se oli vilpittömästi se syy ja aika arvostettava syy, hän lisää.
 
Pitkän jäähyväiskiertueen päätöskonsertille oli selkeä paikka: Helsingin Tavastia.
 
Se on tärkeä paikka. Se on se mistä Seppo Vesterinen meidät löysi, tehtiin siellä Saksan levy-yhtiöön vaikutus. Itsekin nähnyt siellä paljon keikkoja.
 
Lisäksi koti oli lähellä.
 
Kun loppunauhat vielä pyöri, olin jo suurin piirtein kotona syömässä pitsaa, Valo virnuilee.
 
Olo viimeisen keikan jälkeen oli helpottunut. Aluksi hän pelkäsi tyhjyyttä, jonka lopetuspäätös voisi tuoda.
 
Ihmettelin etukäteen, minkä kokoinen aukko siitä itseen jää. Mutta ei siitä jäänyt mitään aukkoa, siitä jäi vain hyvät muistot ja helpotus, että nyt se on ohi.
 
Vaikka tulevalla maailmankiertueella esitetään myös HIMin kappaleita, ei livekokoonpanossa nähdä yhtyeen soittajia.
 
Tärkeää tehdä selkeä pesäero. HIM on HIM ei puoliksi tai osittain.
 
Siitä huolimatta, että kappaleita kuullaan keikoilla, ei Valon ole tarkoitus luoda kopiota menneestä.
 
Biisit on tunnistettavia, että ei niitä reggaeversioita tehdä. Ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä hiilipaperikopiota menneestä. Ne tyypit jotka siinä oli on mulle rakkaita, enkä halua myöskään häväistä sitä.
 
Häväisen vain itseni tässä operaatiossa, Valo vitsailee.
 
Kauhun tasapaino
HIMin hajottua, Valo oli jonkin aikaa solistina Agentsissa. Ville Valo & Agents keikkaili vuonna 2019 ja teki yhden studioalbumin. Valo tulkitsi Rauli Badding Somerjoen kappaleita ja yhtye esitti myös Somerjoen aiemmin julkaisematonta materiaalia.
 
Se oli musiikillisesti niin erilaista ja paljon herkempää. Hienoja muusikoita. Olihan se kuin yö ja päivä HIMiin verrattuna.
 
Hän kuitenkin arvostaa kokemusta, sillä vastakkainasettelu kiehtoo Valoa.
 
On likaisia kitaran sivalluksia ja sitten herkempää. Pitää olla kauhun tasapaino näiden kahden asian välillä, vähän niin kuin elämässä ylipäätänsä.
 
Vaikka laulukieli vaihtui Agentsissa suomeen, ei se ollut merkityksellistä. Ainoa, mikä toi eron oli kappaleiden erilainen tuttuus.
 
Niitä on kuullut lapsesta asti. Kyllä oma on aina oma.
 
Valo itse kirjoittaa englanniksi. Hän kokee, että tekemisessä vauhti korjaa virheet.
 
Ehkä silloin kuin et osaa kieltä, ajattelet, ettet voi olla mitään ennen kuin osaat. Kun osaat vähän paremmin, ajattelet ettei sillä ole niin väliä, hän sanailee.
 
Uusinta levyään sanoittaessa hän kertoo hylänneensä turhat paineet. Kielioppi pitää olla kunnossa, mutta englanninkielisillä markkinoilla kuulijat keskittyvät erilailla musiikkiin. Kotimaisessa musiikissa taas lyriikka näyttelee suurempaa osaa.
 
Englanniksi mä voin olla vähän nolokin. Jemmaa sen vaan kovan rääkäsyn taakse. Se menee läpi ihan hyvin, usko mua.

https://www.is.fi/viihde/art-200000 … EroMxIgyYOLtafjUtxBDX4TkF6fUYLJ5mrY
 
Paluu ihmisten ilmoille
Julkisuuden ja rockmusiikin pariin palaava Ville Valo kertoo, miten häneen on vaikuttanut korona-aika, manageri Seppo Vesterisen kuolema ja yhteistyö Agents -yhtyeen kanssa. HIM-yhtyeen paluuta hän ei lupaa vielä.
 
Pasi Kostiainen
6:45
VILLE VALO, 45, on kömpinyt ihmisten ilmoille. Hän on ollut poissa julkisuudesta yli kahden ja puolen vuoden ajan. Niin pitkään on siitä, kun Ville Valo & Agents tekivät hurjan menestyskesänsä viimeisen keikan.
 
Sen jälkeen on julkaistu vain yksi kolmen kappaleen annos uutta musiikkia. Tuota soolouran avausta, VV-artistinimellä ilmestynyttä ep:tä Valo ei ensimmäisenä koronakeväänä julkisuudessa esitellyt. Ei, hän vetäytyi kotistudioonsa tekemään lisää musiikkia kuin menninkäinen luolaansa.
 
Tosin tuolloin koronan aiheuttama huoli ja epätietoisuus oli ajoittain myös lannistavaa.
 
Oli sellaisia kausia, että makasin sohvalla ja mietin, että Netflixistä ei löydy enää mitään katsottavaa, Valo sanoo IS:lle.
 
Mutta nyt hän hymyilee kuin päivänsäde levy-yhtiön neuvotteluhuoneessa.
 
KAIKKI näyttää olevan niin kuin ennenkin: musta pipo ja olkapäille kihartuvat hiukset kehystävät kasvoja, joille leviää vähän väliä tuttu hymy kesken innostuneen selityksen. Juuri tällaisena hänet on totuttu näkemään puhumassa HIM-yhtyeen uusista julkaisuista.
 
HIM on yksi Suomen kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimmistä rockyhtyeistä. HIM on nyt kuitenkin historiaa, ja Ville Valo julkaisee lisää musiikkia VV-nimellä. Uusi kappale Loveletting ennakoi ensi vuonna julkaistavaa Neon Noir -albumia ja VV:n maailmankiertuetta, joka alkaa tammikuussa Helsingin Tavastialta.
 
Ville Valo on uuden edessä.
 
SAMA TILANNE hänellä oli 1. tammikuuta 2018, kun HIM oli juuri soittanut viimeisen keikkansa Tavastialla.
 
Valo lähti reppu selässä, jätti taakseen vanhat bändikaverit, joista basisti Mige Paanasen ja kitaristi Linde Lindströmin kanssa hän oli soittanut jo ennen kuin His Infernal Majesty oli lyhentynyt muotoon HIM ja koko bändillä oli levytyssopimusta.
 
Viimeisen HIM-keikan jälkeen oli yksin kotona, fiilis oli rauhallinen ja helpottunut.
HIM on ollut pitkän jakson osa elämääni. Oli mahdotonta kuvitella etukäteen, miltä tuntuu, kun sitä ei enää olekaan. Sitten, kun viimeisen keikan jälkeen oli yksin kotona, fiilis oli rauhallinen ja helpottunut, hän kuvailee.
 
HIMin viimeisen keikan jälkeen pöytä oli aidosti tyhjä. Tai sen tiesin, että tulen tekemään Agentsin kanssa Baddingia.
 
KESÄLLÄ 2019 Valo ja kitaristi Esa Pulliaisen johtama Agents nähtiin pääesiintyjinä Suomen suurimmilla festareilla. Vaikka kyse oli määräaikaisesta projektista, näytti siltä, että Valo vain vaihtoi menestysbändistä toiseen.
 
Mutta raskaasti soittavan rockyhtyeen solistina on erilaista kuin hiljaisella volyymilla solistejaan säestävän Agentsin. Valo kuvailee, että muutos oli suuri ja opettavainen.
 
Oli aika jännittävää lähteä rokkimaailmasta, joka on tuttu ja turvallinen. Ja esiintyä sellaisen bändissä, jossa omaa ujoutta ei pääse peittämään särökitaroilla. Oli haastavaa, mutta myös antoisaa, hän sanoo.
 
HIM on kiertänyt maailmalla, Agents Suomessa. Monet esiintymispaikat olivat Valolle uusia kokemuksia.
 
Se oli upea tutustua suomalaiseen musiikkielämään kokonaan uudesta vinkkelistä. Oli myös hauska tutustua Pulliaisen veljeksiin ja koko Agentsin konkkaronkkaan. Oppipahan olemaan, tämmöinenkin nulikka!
 
Hän tunnustaa, että jännitti etukäteen, miten Agentsin vuosikertatulkinnat yhtyeen vanhojen solistien Rauli Baddingin Somerjoen, Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen aikoinaan levyttämistä versioista kelpaavat kuulijoille. Varsinkin, kun yhtye esiintyi keskenään erilaisissa paikoissa, erilaisille yleisöille.
 
Pelkäsin etukäteen, miten käy esimerkiksi Flow-festareilla. Tuleeko meitä katsomaan kukaan paikassa, jossa on nuorta jengiä ja nuorekkaampia bändejä? Paskan marjat, se iso teltta oli ihan turvoksissa ja jengi lauloi mukana, hän kertoo.
 
Toinen mieleen jäänyt keikka oli Pori Jazzeilla.
 
Aikoinaan 15-vuotiaana esiinnyin Oulunkylän pop-jazz-opiston kesäleirin loppukonsertissa Pori Jazzin jazz-kadulla ja soitin bassolla dixielandia ja fuusiota. Oli kiva, että nyt olimme Agentsin kanssa päälavalla ja saimme aplodit niin, että yleisö nousi seisomaan. Se oli tosi magee kokemus.
 
Tunnepuolella ja musiikillisesti Agentsiin hyppääminen tuntui alusta lähtien ainoalta oikealta ratkaisulta. En miettinyt sitä sekuntiakaan sen jälkeen, kun olimme istuneet Esan kanssa ensimmäisen session. Mutta käytännössä jännitti. Ja tuntui myös vaikealta astua Kääriäisen ja muiden Agentsin solistien saappaisiin. Minä heittämässä pikkuhauskaa juttua fanittamani Kääriäisen isoissa saappaissa? Siinähän pitää osata laulaakin!
 
Ville Valolle Agents-yhteistyö oli opettavainen kokemus. Nyt hän kuitenkin palannut rockmusiikin pariin.
Ville Valolle Agents-yhteistyö oli opettavainen kokemus. Nyt hän kuitenkin palannut rockmusiikin pariin. KUVA: ALEKSI JALAVA
 
AGENTS-KESÄ, keikat ja levyjulkaisu antoivat Valolle mahdollisuuden lepuuttaa mieltä HIM-yhtyeen pitkän urakan jälkeen bändin levytysura alkoi jo vuonna 1996, 21 vuotta ennen viimeistä keikkaa.
 
Valo sanoo, että hän oppi muutakin: Badding antoi asennekasvatusta.
 
Baddingin laulut ovat niin vilpittömiä ja suoria, Valo ihastelee.
 
Samaa avoimuutta ja henkilökohtaisuutta oli toki jo yhden sinkun julkaisussa 2016, kun Ville Valo levytti Olet mun kaikuluotain, Freemanin 1970-luvulla suomeksi levyttämän version John Denverin kappaleesta Annie`s Song.
 
Kappaleesta taisivat pitää kaikki paitsi Andy McCoy?
 
Ai niin, se malmilainen viissorminen tervehdys, Valo naurahtaa.
 
Valo kertoi Tavastia-klubista kertovassa dokumentissa Sitten ajat muuttuivat kitaristi Andy McCoyn lyöneen häntä Tavastian takahuoneessa yllättäen avokämmenellä kasvoihin, koska Olet mun kaikuluotain oli kuulemma tehnyt Valosta iskelmälaulajan.
 
Se biisi on sydänverta. Lauloin sen himassa muuton keskellä yhdellä otolla sisään.
 
NÄIDEN suomenkielisten laulujen jäljet kuuluvat nyt VV:n kappaleissa.
 
Agentsista tuli mukaan paljon herkkyyttä ja sinisilmäisyyttä. Englanninkielisessä rockissa unohtuu välillä täydellinen aukiolo ja viattomuus, jota Baddingin lauluissa on. Sellaista, että ei fiksuudellaan yritä jemmata todellisia tunteita.
 
Ehkä luotin nyt enemmän 14-15-vuotiaaseen itseeni, kun kirjoitin rakkauslauluja ensimmäisen kerran. Siinä vaiheessa ei mieti, onko joku asia korni, vaan sanoo asian suoraan.
 
Ja vaikka korona lamautti, se myös ajoi tarttumaan kitaraan.
 
Kun päällä on oikein synkät pilvet, alan tehdä biisejä. Se kitaraan tarttuminen ei välttämättä johda mihinkään valmiiseen biisiin. Mutta se prosessi on tärkeä. Musiikki on minulle henkireikä, on ollut aina.
 
VV-projektia voi perustellusti kutsua Ville Valon sooloprojektiksi. Hän on itse äänittänyt tulevan albumin kappaleet, joilla paitsi laulaa, myös soittaa kaikki instrumentit.
 
Halusin näyttää itselleni, että pystyn tekemään yhden kappaleen kokonaan alusta loppuun. Niin, että musiikki tulee sisältäni, ja kasvaa siinä korvieni edessä. Että teen kaiken itse eikä tarvitse säätää treeniaikatauluja jonkun toisen lastenhoitoviikkojen mukaan.
 
UUSIA tekotapoja, uusia näkökulmia mutta kuulostavatko uudet laulut lopulta kovinkaan erilaisilta verrattuna HIM-yhtyeeseen?
 
Jos miettii sanoituksia, niin samanlaista äärikysymyksien äärellä spekulointiahan tämä on. Ne ovat minulle tärkeitä asioita, ainakin taiteellisella tasolla. Minulle jokainen päivä on elämän ja kuoleman kysymys. Olen tykännyt tehdä kärpäsestä härkäsen.
 
Uskon draaman voimaan. Ne ovat raidat selkänahassani, enkä tahdo niistä eroon. Totta kai mietin koko VV-projektin alussa, pitääkö alkaa tehdä jotain erilaista, mutta se tuntuu epäaidolta. Koin, että oikea lopputulos syntyy tekemisen kautta.
 
Ja Ville Valo teki. Työpäiviä oli kolme viikossa seuraavalla aikataululla: klo 1206 eli 18 tuntia putkeen.
 
Sen jälkeen kolme päivää unta. Musan jynssääminen lähtee helposti lapasesta.
 
HIM-yhtyeen viimeisten levyjen tuottaja, englantilainen Tim Palmer on ollut Valon tukena projektissa, tällä kertaa miksaajana ja apulaistuottajana.
 
Kun aloin käydä yli- tai alikierroksilla, Tim toppuutteli. Arvostan häntä, meillä on samanlainen musiikkimaku. Hän osaa kaivaa popin hevistä ja hevin popista.
 
LUOTTOHENKILÖITÄ Valon elämässä on riittänyt. Palmerin tavoin vuosikymmeniä Valon kanssa ehti työskennellä Seppo Vesterinen. Kaksi vuotta sitten 71-vuotiaana kuollut managerilegenda auttoi HIMin ulkomaille kuten oli 1980-luvulla aukonut ovia Hanoi Rocksille.
 
Seppo oli vähentänyt työntekoaan eikä hän ollut enää paikan päällä yhdelläkään keikalla HIMin viimeisellä kiertueella. Se oli harmi. Olisi ollut kiva, jos hän olisi päässyt Tavastialle moikkaamaan, Valo sanoo.
 
Hän oli HIMin pyhimys. Katsoimme häntä ylöspäin. Hän rakensi Töölönlahteen taidepuutarhat ja teki vaikka mitä. Hän oli hyvä jäbä ja hänen tietotaitonsa ja otteensa asioihin olivat vertaansa vailla. Seppoon pystyi luottamaan. Olen iloinen, että minä ja muut saimme olla osa Sepon uskomatonta tarinaa. Minun maailmani ei ole entisensä hänen poismenonsa jälkeen.
 
Ensi talvena VV esittää Valon uusia kappaleita ja HIM-tuotantoakin keikoilla Suomessa ja muualla maailmassa.
 
Yleisö on uuden edessä Ville Valon tavoin.
 
MITÄ Valo haluaa sanoa ihmisille, jotka odottavat HIMin paluuta?
 
Onko yksikään paluun tehnyt bändi ollut hyvä? Itse olen toivonut monen bändin paluuta, mutta pettynyt, kun palattuaan ne bändit ovatkin olleet haparoivia versioita siitä, mitä ovat parhaimmillaan olleet, laulaja sanoo ja jatkaa:
 
Mutta HIMin suhteen olen aina ollut sitä mieltä, että olisi nastaa soittaa vielä joskus yhdessä. Mutta ei vielä. Olimme yhdessä teineistä keski-ikään, kasvoimme yhdessä.
 
Entä sitten yhteistyö Agentsin kanssa, uskaltaako sille toivoa jatkoa?
 
Eivät ne minua enää takaisin halua. Olen kyllä vähän kateellinen Maustetytöille, joka kiertää Agentsin kanssa tänä kesänä.
 
Ville Valon eli VV:n uusi kappale Loveletting löytyy suoratoistopalveluista perjantaina.

Tykättiinkö me tästä VV:n sinkusta? Olisin rumpuihin kaivannut munakkuutta enemmän. Tässä hokas, miten hyvin se Kaasun iso isku toimi HIM:issä.

Ihan hyvä biisi. Ville soitti kaikki soittimet kaiketi itse, mutta mahtoiko myös miksata? Aikamoista sirinää ja muutenkin pikkaisen munatonta soundia. Toimisi paremmin vähän tykimmällä ja modernimmalla tuotannolla.

McLeach: Ihan hyvä biisi. Ville soitti kaikki soittimet kaiketi itse, mutta mahtoiko myös miksata? Aikamoista sirinää ja muutenkin pikkaisen munatonta soundia. Toimisi paremmin vähän tykimmällä ja modernimmalla tuotannolla.
 
En oo kuunnellut, mutta ethän sä nyt voi Youtuben pohjalta sanoa tuotannosta mitään. Jos nimittäin biisi on tarkoitettu julkaistavaksi ihan oikeastikin.

McLeach: Ihan hyvä biisi. Ville soitti kaikki soittimet kaiketi itse, mutta mahtoiko myös miksata? Aikamoista sirinää ja muutenkin pikkaisen munatonta soundia. Toimisi paremmin vähän tykimmällä ja modernimmalla tuotannolla.
 
Onhan tämä melkoista demo-osaston soundia. Ehkä livenä sitten toimii paremmin.

McLeach: Ihan hyvä biisi. Ville soitti kaikki soittimet kaiketi itse, mutta mahtoiko myös miksata? Aikamoista sirinää ja muutenkin pikkaisen munatonta soundia. Toimisi paremmin vähän tykimmällä ja modernimmalla tuotannolla.
 
Tim Palmer on miksannut (oli parilla HIMin levyillä tuottajana Venus Doomista lähtien). Jos Valo on äänittänyt kaikki instrumentit kämpillään, niin eihä siitä voi taikoa varmaan mestarikaan samaa saundia mitä studiossa. Mutta voisin kuvitella että tuossa on tarkoituksellakin haettu vähän semmosta iskelmä-fiilistä kun voksut on niin isolla ja kitarat taustalla.

Biisistä tuli hyvä fiilis viisikymppiselle, se on jo paljon. Kuin kesä 2000 again, elokuvallinen. Fiilisbiisi, ei mikään riffimonsteri. Tuosta pohjasta tykkäsin myös, ekan levyn vibaa. Hyvin Ville skulaa. En ole koskaan ollut mikään HIM-fanifani silleen, mutta alusta asti kuului elämän soundtrackiin kyllä. Sitä kolmoslevyä tuli aikanaan duunissa kuunneltua paljon repeatilla, neloslevyllä hienoja biisejä biiseinä. Todella hyvä fiilis tuli tästä biisistä silleen salakavalasti.

sormunen: En oo kuunnellut, mutta ethän sä nyt voi Youtuben pohjalta sanoa tuotannosta mitään. Jos nimittäin biisi on tarkoitettu julkaistavaksi ihan oikeastikin.
 
No tottakai mä voin. Ja nyt puhun spotifysta, johon biisi on ihan oikeasti jo julkaistu. Jos biisin tuotanto kuulostaa heikolta verrattuna lähinnä mihin tahansa niin eihän tossa nyt paljon seliteltävää jää.

Villellä on ilmeisesti ihan kunnon studio kotonaan, ainakin jossain haastattelussa puhui laittaneensa siihen fydyy kiinni ihan huolella. Mitä noihin saundeihin tulee, ilmeisesti jengi odotti jotain HIMin kaltaista kitaravallia ja massiivisia rummuniskuja. Toki osittain noi elementit ovatkin läsnä, mutta tässä pitää nyt muistaa, että vaikka Ville onkin multi-instrumentalisti, ei hän ole Kaasu, Linde, Burton tai Mige. Villellä on oma tyylinsä soittaa, aivan kuten edellä mainitsemillani muusikoilla on omansa. Itse en löytänyt saundeista mitään valitettavaa ainakaan Tidalin HIFi-laadulla ja JBL:n kuppiluureilla kuunneltuna.