Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Ei ihan. Asenteeni on, että kun jokin uusi on hyvää, se mitä todennäköisimmin on muuta kuin rockia.
 
Edellinen kommenttini,kohta 3.

Epämuusikko: Jazz on tuettua korkeakulttuuria. vituttaako?
 
Kyllä.Julkisen tuen väheneminen on huono juttu musiikin monipuolisuuden kannalta.
 
Mutta vaikken siitä pidäkään niin se on realismia.Ja silloin puhutaan ihan oikeasti musiikinlajin esittämisen vähenemisestä.Tämä on tietenkin surullista.

PsychedelicWarlord: Edellinen kommenttini,kohta 3.
 
Vai niin. En ole omasta mielestäni muuttanut perusväittämääni tai sen perusteluja missään vaiheessa lainkaan.

PsychedelicWarlord: Kyllä.Julkisen tuen väheneminen on huono juttu musiikin monipuolisuuden kannalta.
 
Mutta vaikken siitä pidäkään niin se on realismia.Ja silloin puhutaan ihan oikeasti musiikinlajin esittämisen vähenemisestä.Tämä on tietenkin surullista.
 
Suosittelen katsomaan Gramex-lehden kuukauden ravituloksia. Vientituet, musavideot, jne.
 
Itse olen pyrkinyt välttämään apurahataiteilun ja -taistelun viimeiseen asti, mutta joku päivä tulee se tilanne että muuta ei voi.
 
ja edelleen: aiheeseen takas :)

No, jos rock on kuollut, ja sitä on aiemmin perusteltu listasijoituksilla(kin) niin onko nyt sitten niin, että tässä uusimmassa Rock Suomi jaksossa esitellyn pop&idoli osaston nykyversiot ovat elossa? Sehän liikuttaa massoja ja joidenkin mielestä kuvastaa aikaakin.
 
Etenkin loppua kohden ahdistava jakso kaikkine T-teeseeineen muuten, ei voi auttaa, olkoot vaan ahdasmielistä rock-romantiikkaa tämä.

velipesonen: Vai niin. En ole omasta mielestäni muuttanut perusväittämääni tai sen perusteluja missään vaiheessa lainkaan.
 
Mutta rockin määritelmä sensijaan tuppaa muuttumaan aina sopivasti niin ettei mikään uusi bändi ole rockia?

Epämuusikko: Suosittelen katsomaan Gramex-lehden kuukauden ravituloksia. Vientituet, musavideot, jne.
 
Tokihan rockiakin tuetaan julkisin varoin (tosin en ole varma voidaanko Gramexin kautta tulevaa tukea pitää julkisena tukena siinä mielessä kuin verovaroista rahoitusta).Kyse on nimenomaan siitä ettei se tuki ole rockin elinehto - päinvastoin kuin jazzin tai klassisen kohdalla on.Eikä se tuki ole käsittääkseni absoluuttisina euroinakaan niin suurta.
 
ja edelleen: aiheeseen takas :)
 
Tämä on aihetta mitä suurimmassa määrin.Todistaa sitä miksi rock pysyy elossa.

Niin, mistähän ne fyrkat oikein tulee. Suomessa toimivat ns. isot levy-yhtiöt julkaisevat vuodessa noin sata musiikkialbumia, arvaan. Jättimenestyksiä myydään yli sata tuhatta kopiota ja enintä osaa alle viisi tuhatta. Jos sovimme että keskimääräistä ison levy-yhtiön Suomessa julkaisemaa suomalaista musiikkialbumia myydään viisi tuhatta kappaletta, mikä lienee yläkanttiin, ja oletamme että musiikkialbumin rahalla myymisestä koituu levy-yhtiölle viiden euron myyntivoitto, mikä myös lienee yläkanttiin, saamme sata kertaa viisi tuhatta kertaa viisi, joka on neljännesmiljoona euroa, josta pidätetään verot. Jää viidennesmiljoona eli kaksi sataa tuhatta euroa puhdasta, mistä pitäisi maksaa osingot omistajille. Jos näitä isoja yhtiöitä on Suomessa viisi, jää keksimäärin neljäkymmentä tuhatta eli keskitasoa hieman paremman perheauton hinta jaettavaksi osakkaille per firma.
 
Levy-yhtiön toimitusjohtaja voi sitten kirjoittaa kirjeitä pääkallonpaikalle Lontooseen tai New Yorkiin että neljästäkymmenestä tonnista voisi osan investoida konttorin naistenvessan wc-istuimen kahvan nupin uusimiseen.
 
Jos jokin yhtiö saa ns. ison nimen jonka jokin albumi myy peräti kaksi sataa tuhatta kopiota, ovat hyötysuhteet paljon paremmat ja luonnollisesti kaikki yrittävät saada uuden Katri-Helenan ja Jari Sillanpään. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta että musiikin julkaiseminen ei Suomessa päällisin puolin kannata kovin hyvin, mistä bisneksessä toimivat ihmiset mielellään muistuttavat.
 
Vaan onko tässä koko kuva? Olen havaitsevinani ristiriitoja edellä mainittujen puolihuolimattomien hatusta vetämieni laskelmien ja musiikkibisneksen tiettyjen toimintojen kesken. Esimerkiksi jatkuvasti jotkut keksimäärin kymmenen tuhannen myynnillä eli eivät edes omillaan pyöritettävät taiteilijat tekevät yritelmistään kalliinpuoleisia videoita yms. Rahojen on tultava jostain, koska minut on vaikea saada uskomaan että jonkin EMIn tai Universalin tai mitä näitä nyt on joku Pohjois-Euroopan aluejohtaja viitsisi myöntää puolikasta puupenniä niihin projekteihin. Kyllä sen fyrkan lähde on kotimaassa ja pelkään pahoin että se olet sinä. Sinä, joka et suurimmasta osasta näitä taiteijoita piittaa lainkaan, oikeastaan inhoat niin että oksennusrefleksi on herkässä.

velipesonen: Niin, mistähän ne fyrkat oikein tulee. Suomessa toimivat ns. isot levy-yhtiöt julkaisevat vuodessa noin sata musiikkialbumia, arvaan. Jättimenestyksiä myydään yli sata tuhatta kopiota ja enintä osaa alle viisi tuhatta. Jos sovimme että keskimääräistä ison levy-yhtiön Suomessa julkaisemaa suomalaista musiikkialbumia myydään viisi tuhatta kappaletta, mikä lienee yläkanttiin, ja oletamme että musiikkialbumin rahalla myymisestä koituu levy-yhtiölle viiden euron myyntivoitto, mikä myös lienee yläkanttiin, saamme sata kertaa viisi tuhatta kertaa viisi, joka on neljännesmiljoona euroa, josta pidätetään verot. Jää viidennesmiljoona eli kaksi sataa tuhatta euroa puhdasta, mistä pitäisi maksaa osingot omistajille. Jos näitä isoja yhtiöitä on Suomessa viisi, jää keksimäärin neljäkymmentä tuhatta eli keskitasoa hieman paremman perheauton hinta jaettavaksi osakkaille per firma.
 
Levy-yhtiön toimitusjohtaja voi sitten kirjoittaa kirjeitä pääkallonpaikalle Lontooseen tai New Yorkiin että neljästäkymmenestä tonnista voisi osan investoida konttorin naistenvessan wc-istuimen kahvan nupin uusimiseen.
 
Jos jokin yhtiö saa ns. ison nimen jonka jokin albumi myy peräti kaksi sataa tuhatta kopiota, ovat hyötysuhteet paljon paremmat ja luonnollisesti kaikki yrittävät saada uuden Katri-Helenan ja Jari Sillanpään. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta että musiikin julkaiseminen ei Suomessa päällisin puolin kannata kovin hyvin, mistä bisneksessä toimivat ihmiset mielellään muistuttavat.
 
Vaan onko tässä koko kuva? Olen havaitsevinani ristiriitoja edellä mainittujen puolihuolimattomien hatusta vetämieni laskelmien ja musiikkibisneksen tiettyjen toimintojen kesken. Esimerkiksi jatkuvasti jotkut keksimäärin kymmenen tuhannen myynnillä eli eivät edes omillaan pyöritettävät taiteilijat tekevät yritelmistään kalliinpuoleisia videoita yms. Rahojen on tultava jostain, koska minut on vaikea saada uskomaan että jonkin EMIn tai Universalin tai mitä näitä nyt on joku Pohjois-Euroopan aluejohtaja viitsisi myöntää puolikasta puupenniä niihin projekteihin. Kyllä sen fyrkan lähde on kotimaassa ja pelkään pahoin että se olet sinä. Sinä, joka et suurimmasta osasta näitä taiteijoita piittaa lainkaan, oikeastaan inhoat niin että oksennusrefleksi on herkässä.
 
En nyt oikein tiedä onko kommenttisi tarkoitettu vastaukseksi minulle vai yleiseksi pohdinnaksi.
 
Mutta minun pointtini kannalta olennaista on julkisen rahoituksen osuus.Ja tämä osuus on se jonka taso voi hyvinkin laskea tulevaisuudessa.Ja koska rock ei ole läheskään niin riippuvainen julkisesta tuesta kuin jazz tai klassinen kohdistuu tason mahdollinen aleneminen juurikin kahteen viimeksi mainittuun.Myöskään iskelmä ei ole kovin riippuvainen julkisesta tuesta.Ja koska rockia kuuntelevat nykyisin myös vanhemmat ikäluokat niin rockin tulevaisuus näyttää tässä mielessä hyvältä.
 
Levy-yhtiöt ja niiden rahankäyttö on sitten taas toinen asia ,mutta nehän eivät olekaan verorahoja.Jokainen voi valita mitä musaa ostaa ,mutta verot on pakko maksaa - tykkäsi jazzista tai ei :-)

Ihan kuin velipesonen haluaisi väittää, että levybisnestä pyöritetään verovaroin ...? Siis että Marja Tyrnin levy tarvitsee kannattaakseen jotain yritystukea tms ...? Jotenkin myös tuntuu että tämä ei ole ihan totta.
 
Vai tarkoittaako kirjoitus sitä, että jos ostaa sellaisen listahitin, vaikkapa Smurffit näin joulun alla, niin voi käydä niin köpelösti että kaikkea tuottoa ei tilitetäkään Smurffituotannon hyväksi, vaan osalla kustannetaan niitä ei-niin-kannattavia kamalia rokkibändejä? Tämäkö on se oksettava vääryys?

PsychedelicWarlord: En nyt oikein tiedä onko kommenttisi tarkoitettu vastaukseksi minulle vai yleiseksi pohdinnaksi.
 
Taitaapi olla molempia. Mikä raha on peräisin firman normaalista yritystoiminnasta ja mikä jostain muualta ja miten, sietää pohtia ensin, ja vasta sitten alkaa tehdä laskelmia siitä missä määrin minun, joka en ole eläessäni ostanut yhtään yhtye C:n levyä tai muuta yhtyeeseen liittyvää tuotetta, työlläni ansaitsemaa varallisuutta hyödynnetään yhtye C:n tuotteiden valmistuksen rahoituksessa.

velipesonen: Taitaapi olla molempia. Mikä raha on peräisin firman normaalista yritystoiminnasta ja mikä jostain muualta ja miten, sietää pohtia ensin, ja vasta sitten alkaa tehdä laskelmia siitä missä määrin minun, joka en ole eläessäni ostanut yhtään yhtye C:n levyä tai muuta yhtyeeseen liittyvää tuotetta, työlläni ansaitsemaa varallisuutta hyödynnetään yhtye C:n tuotteiden valmistuksen rahoituksessa.
 
Olet nyt käsittänyt väärin.En valita sitä ,että verojani käytetään vaikkapa klassisen musiikin tai jazzin tukemiseen.Sen sijaan on realismia nähdä ,että nykyisessä taloustilanteessa ja talousnäkemyksessä jossa julkisia menoja pyritään jatkuvasti karsimaan ovat julkisista varoista runsaalla kädellä subventoidut kulttuurinlajit mahdollisesti ns."liipaisemella" tuen suhteen.Rockille tämä ei ole ongelma ,mutta jazzille ja klassiselle on ,koska ne eivät nauti järin suurta keikka-,levymyynti- tms. suosiota.
 
Rockin "kuolemaan" asia liittyy sikäli ,että tästä näkökulmasta rock on paljon elinvoimaisempi kuin jazz tai klassinen.

Luulen etten ole käsittänyt lainkaan väärin. Julkinen tuki voi olla muutakin kuin apurahoja ja orkestereiden ja oppilaitosten ylläpitämistä.

velipesonen: Luulen etten ole käsittänyt lainkaan väärin. Julkinen tuki voi olla muutakin kuin apurahoja ja orkestereiden ja oppilaitosten ylläpitämistä.
 
Vaikka Teosto-mafian keräämiä verirahoja!

PsychedelicWarlord: Sen sijaan on realismia nähdä ,että nykyisessä taloustilanteessa ja talousnäkemyksessä jossa julkisia menoja pyritään jatkuvasti karsimaan ovat julkisista varoista runsaalla kädellä subventoidut kulttuurinlajit mahdollisesti ns."liipaisemella" tuen suhteen.Rockille tämä ei ole ongelma ,mutta jazzille ja klassiselle on ,koska ne eivät nauti järin suurta keikka-,levymyynti- tms. suosiota.
 
Taiteilla on itseisarvonsa yhteiskunnassa aivan kuten myös tieteillä, joten niitä tullaan tukemaan aina ja iänkaikkisesti. Taiteen ja tieteen innovaatiot jalkautuvat sitten hieman myöhemmin väestön syviin riveihin sovellusten kautta kansankulttuurin ja teollisten hyödykkeiden muodossa.
 
Silloin kun rock oli elossa, se hyödynsi ja lainasi eri taidemusiikeista paljon piirteitä ilman pelkoa fuusioitumisesta. Välillä se kehittyi jopa sisäisesti ilman muiden musiikkien suoria vaikutteita. Mutta koska mittään merkittävää rockissa ei ole tapahtunut neljännesvuosisataan, on valtion tukikin naamioitu sosiaali- ja nuorisotyön asuun, mikä on ymmärrettävää, sillä ketä tai mitä suuntausta tämän lajin sisällä olisi edes järkevää tukea sisällönsä perusteella? Eppu Normaalia, The Rasmusta tai Flaming Sideburnsia? Ei rockissa ole sellaista substanssia, mihin julkisia varoja pitäisi suoraan kohdistaa. Eli niin kauan kun julkinen sektori ei suoraan tue tämän melusaasteen tukemista, niin valtakunnassa kaikki on hyvin.

jazzmies: Taiteilla on itseisarvonsa yhteiskunnassa aivan kuten myös tieteillä, joten niitä tullaan tukemaan aina ja iänkaikkisesti. Taiteen ja tieteen innovaatiot jalkautuvat sitten hieman myöhemmin väestön syviin riveihin sovellusten kautta kansankulttuurin ja teollisten hyödykkeiden muodossa.
 
Silloin kun rock oli elossa, se hyödynsi ja lainasi eri taidemusiikeista paljon piirteitä ilman pelkoa fuusioitumisesta. Välillä se kehittyi jopa sisäisesti ilman muiden musiikkien suoria vaikutteita. Mutta koska mittään merkittävää rockissa ei ole tapahtunut neljännesvuosisataan, on valtion tukikin naamioitu sosiaali- ja nuorisotyön asuun, mikä on ymmärrettävää, sillä ketä tai mitä suuntausta tämän lajin sisällä olisi edes järkevää tukea sisällönsä perusteella? Eppu Normaalia, The Rasmusta tai Flaming Sideburnsia? Ei rockissa ole sellaista substanssia, mihin julkisia varoja pitäisi suoraan kohdistaa. Eli niin kauan kun julkinen sektori ei suoraan tue tämän melusaasteen tukemista, niin valtakunnassa kaikki on hyvin.
 
Tuota... Miten vaikutteita otetaan fuusioitumatta? Mitä tuo fuusioituminen oikeastaan tarkoittaa tässä yhteydessä?

Karipiirto: Tuota... Miten vaikutteita otetaan fuusioitumatta? Mitä tuo fuusioituminen oikeastaan tarkoittaa tässä yhteydessä?
 
Vaikutteita voi ottaa hyvinkin ns. "fuusiotuimattomana", kuten niin monet nyky - "bändit" tekevätkin. Fuusioituminenhan tarkoittaa tarkkaan ottaen "yhteensulautumista", mitä kenenkään mussiikissa ei ole ainakaan viimeaikoina näkynyt - plagiointia sitäkin enemmän.

Voidaan verrata sitä pohtimalla, mitä eroa on lisätä jallun sekaan fernettiä tai muuta tehokasta namijuomaa. Tai sitten lisätä siihen vettä tai mehua.

hippelihuijaa: Vaikutteita voi ottaa hyvinkin ns. "fuusiotuimattomana", kuten niin monet nyky - "bändit" tekevätkin. Fuusioituminenhan tarkoittaa tarkkaan ottaen "yhteensulautumista", mitä kenenkään mussiikissa ei ole ainakaan viimeaikoina näkynyt - plagiointia sitäkin enemmän.
 
Aika paljon sanottu tuo, ettei kenenkään musiikissa olisi tätä fuusioitumista näkynyt. Nykyään tehdään niin paljon musiikkia ympäri maailman, että ainakaan itse en edes mitenkään pysy perässä kaikissa uusimmissa jutuissa. Väittäisin, että tuota fuusioitumista tapahtuu nyt nimenomaan enemmän kuin koskaan ennen.

Stradlin: Aika paljon sanottu tuo, ettei kenenkään musiikissa olisi tätä fuusioitumista näkynyt. Nykyään tehdään niin paljon musiikkia ympäri maailman, että ainakaan itse en edes mitenkään pysy perässä kaikissa uusimmissa jutuissa. Väittäisin, että tuota fuusioitumista tapahtuu nyt nimenomaan enemmän kuin koskaan ennen.
 
Fuusioituminen ei tarkoita vaikutteiden ottoa (mitä kaikki tekevät), vaan musiikkityylien sulautumista keskenään. Itseasiassa en ole viimeaikoina nähnyt tai varsinkaan kuullut sitä tapahtuneen. Ehkä muilla on parempi muisti tai ymmärrys, en vain tiedä!