Rock, pop, alternative ›

No mielestäni Neil on tehnyt "muutaman" muunkin erinomaisen sanoituksen..
 
Esimerkiksi Hold Your Fire- levy on sanoituksellisesti loistava levy! Ei ihan joka rokkipiisistä löydy yhtä oivaltavaa pohdiskelua kun esim. kappaleesta..
 
OPEN SECRETS
 
It went right by me-
At the time it went over my head
I was looking out the window
I should have looked at your face instead
 
It went right by me-
Just another wall
There should have been a moment
When we let our barriers fall
I never meant what you're thinking-
That is not what I meant at all...
 
Well I guess we all have these feelings
We can't leave unreconciled
Some of them burned on our ceilings
Some of them learned as a child
The things that we're concealing
Will never let us grow
Time will do its healing
You've got to let it go
 
Closed for my protection-
Open to your scorn
Between these two directions
My heart is sometimes torn
 
I lie awake with my secrets
spinning around my head
something that somehow escaped me-
Something you shouldn't have said
I was looking out the window
I should have looked at your face instead...
 
I find no absolution
In my rational point of view
Maybe some things are instinctive
But there's one thing you could do
You could try to understand me-
I could try to understand you...

Nämä kolme ovat lähes ainoat Rushin biisit, joihin Peart on onnistunut tekemään oikeasti hyvät sanoitukset.
 
Miten määrittelet oikeasti hyvät sanat?
 
Minun mielestäni kriteerejä on miljoonia, kuten kuuntelijoitakin: riimitystä vai ei, runomitassa vai ei, fiktiota vai ei, tasoja vai ei, nappaako tekstintekijän maailmankuvallinen ota vai ei, viekö sanoitus matkalle jonnekin vai ei jne.

Miten määrittelet oikeasti hyvät sanat?
 
Minun mielestäni kriteerejä on miljoonia, kuten kuuntelijoitakin: riimitystä vai ei, runomitassa vai ei, fiktiota vai ei, tasoja vai ei, nappaako tekstintekijän maailmankuvallinen ota vai ei, viekö sanoitus matkalle jonnekin vai ei jne.
 
No juu, ehkä vähän kärjistäen ilmaisin asian. Pidän kyllä itsekin Peartin sanoituksista mutta harvemmin ne hirveästi suuria tuntemuksia aiheuttavat. Kyllähän nuo Neilin tekstit toimivat mutta ymmärrän kyllä, miksi hänet on jossain yhteydessä valittu yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista sanoittajista.

OPEN SECRETS
 
On muuten hyvä biisi.
 
Mutta joo, kyllähän nuo sanoitukset ovat vähän hit or miss -osastoa. Mun mielestä enemmän tuolla miss-puolella mennään. Makuuni liian yksiselitteistä tavaraa, ja usein Neil sortuu sellaiseen pömpöösiin ja jonninjoutavaan jeesusteluun. Vähän liiankin thinking manin meininkiä paikoin, vois ns. relata, vaikka paha se varmaan noilla aamuilla on enää näkemyksiään maailmasta ja elämästä muuttaa. Parhaimmillaan aivan kaunista lyriikkaa ja oivaltavaa kuvailua.

Se on vähän huvittavaa, että heti kun jossain sontalehdessä julkaistaan yhden rocktoimittajan mielipide Peartin sanoituksista, niin onhan se heti ihan Jumalan sanaa ja Totuutta. Aikaisemmin Peartin sanoituksia pelkästään ylistettiin. Poikkeuksellisen hyviä ne minusta ovat rocklyriikoiksi, jotka pyörivät yleensä 95-prosenttisesti "baby, love, she left me, aaah, oooh"-sanojen ympärillä.
 
Onhan Peartilla kymmeniä ihan hiton hyviä lyriikoita. Esim Territories:
 
http://www.leoslyrics.com/listlyrics.php?hid=CPXToiMuIB4%3D
 
Joku Mick Jagger-tyyli voisi varmaan joidenkin mielestä sopia Rushin musiikkiin paremmin. Tässä mainiosta Summer Romance-biisistä ote. Aika tuollaista ns. keskivertoa rocklyriikkaa:
 
"I need your money so bad,
I can't be your mama and I don't want to be your dad..."
jne.

Se on vähän huvittavaa, että heti kun jossain sontalehdessä julkaistaan yhden rocktoimittajan mielipide Peartin sanoituksista, niin onhan se heti ihan Jumalan sanaa ja Totuutta.
 
Missä täällä noin on sanottu?
 
Itselleni mm. juuri tuo kyseisen "sontalehden" juttu, jossa Peartia haukuttiin, herätti kiinnostuksen tutustua bändiin :)

Taidanpa myöskin osallistua top3-biisilistaukseen.
 
1. The analog kid
Ensikosketukseni Rushiin joskus 80-luvun alkupuolella Hardrock '83-kokoelmakasetilta. Kolahtaa vieläkin kympillä, vanhalla hevibändillä coveroimmekin tuota biisiä.
 
2. Stick it out
Kitarariffi jyrää. Videon näkeminen Headbanger's Ballissa herätti Rush-innostuksen uudelleen pitkän tauon jälkeen.
 
3. Natural science
Hieno progeteos, jossa kitarariffit ja laulumelodiat kohtaavat mallikkaasti.

Onhan Peartilla kymmeniä ihan hiton hyviä lyriikoita. Esim Territories.
 
No Territories on taas minusta just aika hyvä esimerkki sellaisesta "kiikun kaakun" mauttoman puolelle menevästä patsastelusta. Enkä edes lähtis Peartia perinteiseen "baby yeah rock'n'roll" -lyriikkaan vertaamaan, kun ei Rush tuota tyylisuuntaa edusta. Mutta pointti sekin, ja hyvä sellainen. Toinen pointti on, että "baby yeah rock'n'roll" -lyriikkaakin voi kirjoittaa maukkaasti, tyylikkäästi ja vaikkapa hieman kieli poskessa. Jotain, johon herra Peart ei varmaankaan pystyisi (ei niin että tarviskaan).

Ymmärrän arvostelun, jos arvostellaan Snakes & Arrows-levyä. Siinähän liikutaan falskin rajamailla, ja aika henk.kohtaisella tasolla... jota Peart ei kylläkään julista "ainoana oikeana totuutena"... tuopahan vain oman näkemyksensä esiin.
 
Ylipäätään voi kai ajatella niin, että jos sanoitukset ovat ns. "kantaaottavat", tai koskettavat uskontoa tai politiikkaa jollain tavalla, niin aina löytyy vahvoja mielipiteitä suuntaan tai toiseen.
 
Siinäpä muuten kaksi aihetta, jotka saavat ystävät kääntymään vihollisiksi helvetin nopeasti. Myös keskustelufoorumeilla (meillä ja muualla). Joten en yhtään ihmettele, jos Peartin S&A:n lyriikat joitain henkilöitä ärsyttävät... mutta onhan se nyt totaalisen naurettavaa väittää Peartia "kaikkien aikojen huonoimmaksi sanoittajaksi". Kai sitä jostain on sitten haukuttavaa etsittävä, kun bändin teknistä osaamista ei voi mitenkään kyseenalaistaa.
 
Muutenkin tiettyjen rock-journalistien "totuudet" ovat aika korneja. Jos katsotte vaikka Rolling Stone-lehden "kaikkien aikojen parhaat" top 100-listoja, niin ovathan ne nyt usein aika huvittavia... ainakin musiikillisesta näkökulmasta. Clashin nykyään melko amatöörimäiseltä kuulostava "London Calling" oli RS:n mukaan "80-luvun paras rocklevy"!!! Haloo... miten ylipäätään kukaan voi määritellä tuollaista täysin subjektiivista asiaa? Mun mielestä toi levy on lähinnä nolo nykyään kuunneltuna... tykkäsin kyllä yläasteella. Ja sehän on tietysti taas vain MINUN mielipiteeni.
 
Aivan samalla tavalla rocktoimittajilla on omat mieltymyksensä ja inhokkinsa, kuin muillakin musiikin harrastajilla. Se, että noilla jutuilla olisi yhtään enempää kredibiliteettiä, kuin vaikka Muusikoiden.netin (mielestäni melko tasokkaalla) keskustelupalstalla, on ihan huuhaata.

Kirjoitin aikanani yo-kirjoituksissa Suomen aineen rock-lyriikoista ja siinä muistaakseni siteerasin pariakin Niilon sanoitusta.. Ainakin sen aikaiseen lukiopoikaan ne kolahtivat ja myöhemmällä iällä niiden tulkintaan on tullut eri tason syvyyttä. Onhan sanoituksetkin tietenkin aina oman aikakautensa juttuja ja osa tuntuu nykyään korneilta ja aikansa eläneiltä. Eipä se herra Peartkaan kaikkia sanoituksiaan enää kovin korkealle arvosta, kuten ei yhtye kaikkia levyjä noin musiikillisestikaan.
 
Sanoituksista jotkut hakevat lisäarvoa kappaleelle, joillekin ne ovat yhdentekeviä ja joillekin jopa sanoitukset määrittelevät onko piisi hyvä vai ei. Mulla tilanne on jokseenkin niin, että jos piisi on musiikillisesti toimiva, ei huono sanoitus pysty sitä pilaamaan. Jos sanoituskin on oivaltava, se tietty on pelkkää plussaa. Ja joissakin Rushin piiseissä sanat on jopa kolahtanut enemmän kuin musa, mikä minulle on äärimmäisen poikkeuksellista ;-))

Siinäpä muuten kaksi aihetta, jotka saavat ystävät kääntymään vihollisiksi helvetin nopeasti. Myös keskustelufoorumeilla (meillä ja muualla). Joten en yhtään ihmettele, jos Peartin S&A:n lyriikat joitain henkilöitä ärsyttävät... mutta onhan se nyt totaalisen naurettavaa väittää Peartia "kaikkien aikojen huonoimmaksi sanoittajaksi". Kai sitä jostain on sitten haukuttavaa etsittävä, kun bändin teknistä osaamista ei voi mitenkään kyseenalaistaa.
 
Itse en ole S&A-levyä kuullut, lukuunottamatta Far Cry-biisiä ja sitä instrumentaalia, joten en osaa sanoa, miten lyriikat toimivat kyseisellä levyllä mutta itseäni eivät kantaaottavat ja uskontokeskeiset sanoitukset ärsytä. Kunhan ne ovat tehty HYVIN. Ja Rush on tällä hetkellä itselle ehkä se ykkösbändi, joten en kyllä koe varsinaisesti haukkuvani Neilin sanoituksia sanoessani, että välillä mennään vähän pökkelöisissä tunnelmissa :)

Kuuntelin tuossa Test For Echoa ja nimibiisissä on varsinkin hyvät sanat, vaikka levy ei erikoinen kokonaisuutena olekaan.
 
Some kind of drama live on satellite
Hidden camera coverage from the crime scene to the courtroom
Nail-biting hood boys in borrowed ties and jackets
Clutching at the straws of respectability
 
Can't do the time?
Don't do the crime
And wind up in the perp walk on TV

Muutenkin tiettyjen rock-journalistien "totuudet" ovat aika korneja. Jos katsotte vaikka Rolling Stone-lehden "kaikkien aikojen parhaat" top 100-listoja, niin ovathan ne nyt usein aika huvittavia... ainakin musiikillisesta näkökulmasta. Clashin nykyään melko amatöörimäiseltä kuulostava "London Calling" oli RS:n mukaan "80-luvun paras rocklevy"!!! Haloo... miten ylipäätään kukaan voi määritellä tuollaista täysin subjektiivista asiaa? Mun mielestä toi levy on lähinnä nolo nykyään kuunneltuna... tykkäsin kyllä yläasteella. Ja sehän on tietysti taas vain MINUN mielipiteeni.
 
Tämähän oli vuosisadan provo ja pyhäinhäväistys:D Paremminhan tuo on aikaa kestänyt kuin 99,9% 80-luvun levyistä, edelleen harvinaisen verevä ja tasokas kokonaisuus. No, itsellä vanhana Kinks-diggarina ei tietty amatöörimäisyyden tuulahdus ole koskaan haitannut, päin vastoin.
 
Aivan samalla tavalla rocktoimittajilla on omat mieltymyksensä ja inhokkinsa, kuin muillakin musiikin harrastajilla. Se, että noilla jutuilla olisi yhtään enempää kredibiliteettiä, kuin vaikka Muusikoiden.netin (mielestäni melko tasokkaalla) keskustelupalstalla, on ihan huuhaata.
 
Tästä kyllä täysin samaa mieltä. Rolling Stonen, Q:n ynnä muiden läpysköiden innokkaasti julkistamat top 100 sitä ja tätä -listat ovat kyllä asia- ja viihdearvoltaan aika mitättömiä ja turhia. Itse en muutenkaan ymmärrä intoa listata ja laittaa taidetta ja subjektiivisia kokemuksia järjestykseen.
 
Peartin sanoitukset eivät ole koskaan itseä haitanneet, mutta jostain syystä eivät ole myöskään innostaneet perehtymään niihin tarkemmin, toisin kuin bändin musiikki. Joku Dylan tai Leonard Cohen saa heti herätettyä mielenkiinnon mitä heillä on sanottavaa ja luotua yksinkertaiseen kappaleeseen vahvan tunnelman melkein pelkillä sanoilla. Peartin sanat eivät syystä tai toisesta aiheuta moista. Sama "ongelma" itsellä on kyllä kaikkien progressiivisten tai scifi-henkisten bändien kanssa.

.............

Mulle on jostain syystä kolissut ihan kympillä aina Red Tide. Biisi sekä lyriikat, vaikken ihan täysin Peartin aivoitusten mukana noissa sanoissa olekaan.
 
http://www.lyricsmode.com/lyrics/r/rush/red_tide.html
 
On muuten ihan h-tin hieno biisi. Nerokkaita teemanvaihtoja biisin sisällä, ja uskomattomat rummut. Laittakaa volume kympille ja kuunnelkaa!
 
Ja samaa mieltä siinä, että Hold Your Firellä on (Preston ohella) parhaat lyriikat. Time Stand Still on myös todella upea poppibiisi joka suhteessa (myös lyriikoiltaan).

Jaahans, Retrospective kolmosta plykkäis..
 
Disc: 1 (CD)
 
1. One Little Victory (remix)
2. Dreamline
3. Workin' Them Angels
4. Presto
5. Bravado
6. Driven
7. The Pass
8. Animate
9. Roll the Bones
10. Ghost of a Chance (live)
11. Nobody's Hero
12. Leave That Thing Alone
13. Earthshine (remix)
14. Far Cry
 
Disc: 2 (DVD - Atlantic-era videos)
 
1. Stick it Out
2. Nobody's Hero
3. Half the World
4. Driven
5. Roll the Bones
6. Show Don't Tell
7. The Pass
8. Superconductor
9. Far Cry
10. Malignant Narcissism
11. The Seeker (live)
12. Secret Touch (live)
13. Resist (live)
 
Varmaan noi livetkin on aikaisemmin julkaistuja (Riolta?? ja Ghost.. varmaan tulevalta dvd:ltä napattu audioversio??) kun kyse on kokoelmasta, mutta nuo Vapor Trailsin remixit herättää kyllä mielenkiinnon.. Noinkohan on koko levy uudelleen miksattu ja julkaistaan joskus tulevaisuudessa uudelleen??

Pakko oli nyt kirjoittaa tänne, en jaksanut (vielä) kahlata koko vuodelta 2005(!) ulottuvaa ketjua läpi ja tarkistaa onko joku jo ottanut tämän esille - varmasti onkin - mutta täytyy silti tuoda oma mielensä julki:
 
1) Rush on KISSin ja Slayerin ohella meikäläiselle pyhää maata. Pyhää siinä mielessä että levyt hankitaan aina, ja jos pitäisi valita levyjä autiolle saarelle, näiden kolmen bändin katalogi riittäisi minulle. Näissä on kaikki.
2) Rushin taannoinen keikka Helsingissä oli täyttymys. Ei voi mitään. Varmasti täältä löytyy useitakin kirjoittajia jotka kävivät ainakin Globenin tsekkaamassa, minä en käynyt ja kokemus oli siksikin ainutlaatuinen.
3) Edelliset kaksi kohtaa eivät liene kovin ihmeellisiä kenenkään mielestä, mutta ehkä tämä on... minusta Hold Your Fire on ehdottomasti Rushin paras levy. Löysin sen vasta melko hiljattain, ja vaikka Rushia olen kuunnellut jo aika pitkään, hämmästelen vieläkin miten olin pitänyt tätä syna-Rushin kliimaksia niin alhaisessa arvossa. Soundit ja sävellykset ovat niin rautaisia ettei muilta löydy kilpailua. Aivan käsittämättömän KAUNISTA musiikkia!
 
Muutenkin olen vähän enemmän hittiprogen ystävä Rushin kanssa... Signals, Moving Pictures ja Grace Under Pressure ovat Hold Your Firen jälkeen eniten soittimessa pyörineet levyt. Myös uudet ovat hyviä, ja vaikka Rushin aina tunnistaa heti Rushiksi, ei itsensä toistamista ole nimeksikään, ei missään vaiheessa.
 
Minä rakastan tätä bändiä, kylmiä väreitä tulee tätäkin kirjoittaessa.

Kertokaahan ihmiset mitkä on ns. "pakolliset " Rushin levyt. Makuasioitahan nämä tietty ovat. Hommasin Moving Picturesin tutustuakseni bändiin ja levyhän on loistava! Eli osaatteko suositella muita levyjä jos tuo levy toimii... En jaksanut selata koko ketjua lävitse.

Kertokaahan ihmiset mitkä on ns. "pakolliset " Rushin levyt. Makuasioitahan nämä tietty ovat. Hommasin Moving Picturesin tutustuakseni bändiin ja levyhän on loistava! Eli osaatteko suositella muita levyjä jos tuo levy toimii... En jaksanut selata koko ketjua lävitse.
 
No jos MP toimiin, niin sitten toimii varmasti sitä edeltävä Permanent Waves ja sen jälkeen julkaistu Signals. "Pakollisista" Rush levyistä on jokaisella varmasti oma näkemyksensä. Minä sanon, että noiden lisäksi 2112 ja Grace Under Pressure. Jos progempi meininki kiinnostaa enempi niin Hemispheres tuskin on pettymys.

Kertokaahan ihmiset mitkä on ns. "pakolliset " Rushin levyt. Makuasioitahan nämä tietty ovat. Hommasin Moving Picturesin tutustuakseni bändiin ja levyhän on loistava! Eli osaatteko suositella muita levyjä jos tuo levy toimii... En jaksanut selata koko ketjua lävitse.
 
Suosittelisin Power Windowsia. Ei ehkä aukene ekalla kuuntelulla, mutta on mielestäni kokonaisuutena yksi Rushin parhaista levyistä. Ei sisällä huonoja biisejä.