Rock, pop, alternative ›

Objectif Lune: Onko kukaan muu huomannut, että vinyylin äänenlaadussa on hieman toivomista? (ehkä sen vuoksi myös cd tulee mukana).
 
Millä tavalla? En ole huomannut mitään nillittämisen aihetta..

Mäkin ennakkotilasin Iätin Stupidosta ja päivää aikaisemmin se tuli jo. Sama tilanne oli Talvikuninkaan kohdalla.
 
Itse Iätistä en uskalla mitään vielä sanoa, kerran vasta olen sen läpi kuunnellut.

Ihan kiva albumi näin vajaan kymmenen kuuntelukerran perusteella, mutta kuitenkin selkeästi siinä huonommassa puolikkaassa CMX:n tuotantoa. No, kyllä tämä sentään Pedot peittoaa ja ihan mieluusti tätä kuuntelee. Olisin vain toivonut jotain, mitä ei olisi voinut arvata heti Talvikuninkaan ilmestyttyä, joten pettymyshän tämä vähän on. Höh.
 
Puosu Ankka: Päällimmäisenä jäi mieleen Kappaleina
 
Niin tosiaan jäi, eikä lainkaan positiivisesti. Tympeää junttijunttaa. Onneksi levyllä on myös Auringon kultainen kaupunki ja Iäti.
 
sieluaanko nämä myy
 
Sitä juurikin, ja ovat myyneet jo viimeistään Auringon ajoista lähtien. Minun puolestani saavat myydä vastedeskin.
 
Muutaman vuoden päästä saadaan taas progea ja sellasta kaikkee kivvoo.
 
Progea on jo kuultu ihan riittämiin, ehkä ne seuraavalle albumille keksivät jotain kiinnostavampaa. Ainakin toivon mukaan.

Kyllä olen tykännyt tähän asti. Tosin lievä tasapaksuus pelottaa ja saakin nähdä miten kestää kuuntelua. Ihan mahtavia biisejä täynnä tosin.

kaksi kertaa olen nyt kuunnellut läpi.. enkä osaa sanoa paljoakaan.
 
-Mikki ja Knipi stemmamiehinä oli lievä hämmästys, mutta herrat toimivat aivan.
 
-Pari biisiä olivat selkeästi suosikkeja jo nyt: Auringon kultainen kaupunki ja Kuoleman kulkumies, joka tuo jopa semmoista ennenkuulumatonta suoblueshäröilyä kavalkaadiin. Vaikkakin a-osien laulun rytmitys vielä vähän hämmästyttää.
 
-Nimibiisi voisi olla paikoin vaikka Apulantaa. Ei välttättä huono juttu, aika hyvä laulu.
 
-Uskon että levy paranee tästä.
 
-Harmillisia asioita on esimerkiksi semmoset maneerit, että kertosäkeet tahtoo olla vähän ennalta-arvattavia, yksikään ei oikein pompannut silmille vaikka päähän jäikin melkein jokainen jo toisen kuuntelun jälkeen. Manisola oli tässä tapauksessa hvyä poikkeus, vaikka ensin ärsyttikin.
 
-Ei kylmiä väreitä kuunnellessa. Tälläkö pitäisi pärjätä seuraavat kaksi vuotta?
 
- Soundimaailma vois jollain tavalla olla vieläkin avarampi ja ilmavampi, jos sellaista kerran haettiin? Miksi niin moni biisi loppuu semmoseen syntikkajuttuun?
 
MUTTA SUURIN HÄMMÄSTYS:
-Tältä levyltä löytyy a.w.:n huonoimmat rivit:
"Niin kappaleina sinä olet niin kappaleina tässä maailmassa"
ja
"Taistele, kaikki on turhaa! Taistele, kaikki on liikaa!"
Uniklubin jäsenkorttiako aki metsästää? ..no, ehkäpä näistä pääsee yli.
 
-Pittää kuunnella lissää. ei tästä muuten mittään tuu.
 
Ps: "Pidättely on seksikästä" -lausunto antoi odottaa enemmän pidättelyä, nyt suurin osa näistä neljän minuutin pop-lauluista on samanlainen alulsta loppuun.
 
PPS: Taistele-biisin taputukset saivat minut huvittumaan, ei sekään huono asia ole.

oo-p:
 
-Ei kylmiä väreitä kuunnellessa. Tälläkö pitäisi pärjätä seuraavat kaksi vuotta?
 
Saman huomion tein itsekin: eka kuuntelu ei antanut sellasia jäätäviä viboja mitä Talvikuninkaasta kolme vuotta sitten sai. Mutta se lienee vain vahvempi merkki siitä, että, kuten sanoit, levy paranee tästä vielä kuuntelun myötä... Toivottavasti.
 
Tympeää junttijunttaa - kuvasti kyllä tota Kappaleina-kappaletta (ehheh) aika hyvin. Kertsistä tuli välittömästi vähän semmonen fiilis, että sanovat vielä aikoinaan tästä samaa mitä Olet tästä -vedostakin nykysin ("vittu tommosta kertosäepaskaa, tommosta kotsaripelleilyä tehä enää ikinä perkele, meidän huonoin biisi ikuna")
 
Uniklubi, hahah. Enpä tiiä, kyllä noissa sanoissa muutakin merkitystä on ku että ihminen on rikki enkä lähtis noin kovasti arvosteleen ehkä. Ja Uniklubihan on sitä paitsi ihan ogei, mitä hä?!?
 
Strömsö täytyy kattoa kun meni eilen ohi.

No jokohan tästäkin uskaltaisi sanoa jotain. Nyt kun kokonaisuutta on vähän punninnut, niin ei ihan kestävimpien tai mielenkiintoisimpien CMX-levyjen joukkoon kipua tämä, mutta huonoa levyähän bändi ei ole vielä tehnytkään vaikka yksittäisissä kappaleissa saatetaan horjuakin. Esim. mun mielestä tuon Taistele-biisin kertosäe pilaa melkein koko biisin. Jankkaava ja korni. Säkeistöissä on tunnelmaa ja kunnon nostatusta, mutta sitten kun pitäisi lähteä, niin iskee myötähäpeä. Aivan kuin olisi soitettu Toni Wirtaselle, että teepäs meille hittikertsi.
 
Plussaa tosiaan soundeista, nyt on osattu käyttää basson ulottuvuuksiakin hyödyksi niin, että niihin oikein varta vasten kiinnittää huomiota. Auringon kultainen kaupunki on levyn paras veto ja sellainen, joka välittömästi teki vaikutuksen ja jonka harteille voisi kenties sovitella jonkinlaisen pienen klassikon viittaa. Iäti ja Totenmann ovat hyvää melankolista vollotusta murheesta ja luopumisesta, kunnes Laulu todellisuuden luonteesta päättää levyn auringonpilkahdukseen. Mikki ja Knipihän siellä tosiaan stemmoja laulavat, kertosäekin menee melkein Egotripistä.
 
Ihan hyvä levy, mutta ei parasta mihin bändi pystyy. Koska CMX:llä on ollut pitkään tämä sama kaava, jossa suoraviivaiset ja koukeroisemmat levyt vuorottelevat, niin mitenpä tämä suoranaisesti olisi pystynyt suuremmin yllättämäänkään. Tekstien maailmasta en osaa vielä oikein sanoa mitään, yleensä niiden tulkitseminen tulee vasta musiikin sisäistämisen jälkeen. Olisi epäreilua verrata Talvikuninkaaseen, mutta siinä kiehtoi juuri fragmentteina kerrottu tarina ja siellä taustalla oleva tragedia, jolloin kokonaisuus jopa houkutteli perehtymään siihen maailmaan koska mitään tuollaista CMX ei ollut aikaisemmin tehnyt. Ja tottakai muuntogeenit, neutronitähdet ja kyborgit vetoavat scifinörttiin. Nyt on tehty päinvastainen levy maanläheisemmillä ja populistisemmilla teksteillä, jotka vaikuttavat selittävän itse itsensä. Toki tämä on ihan sopusoinnussa musiikin kanssa, riisutaan kaikki turha ja mennään lähemmäs itse asiaa ilman venkoilua ja itsetarkoituksellista monimutkaisuutta. Ei musiikin aina tarvitse olla täynnä mitään kinder-yllätyksiä. Siltikin jotkut tekstien ratkaisut ovat latteita, esim. Kappaleina ja Sateenkaaren pää. Ei oikein stimuloi.

Kerran kuunneltu töissä hätäsesti, ok fiilis jäi. Päällimmäisenä pisti korvaan kertsien pop-ystävällisyys ja levyn yleinen keveys. Ehkä se haettu ilmavuus on sitten toteunut. Vähän rupiaa jäytämään tämä peruslevy/progelevy -vuorottelu, kun minusta CMX onnistuu parhaiten kun ne yhdistää kaikki eri suuntaan kurkottelevat osasensa yhdeksi toimivaksi jutuksi. Ehkäpä se Aion on sitten lähimpänä sitä, en tiiä.
 
Pedot-levyyn pitäis kyllä vielä palata, koska se jäi ilmestyttyään hyvin vähälle kuuntelulle = ei iskeny sitten yhtään :P

Objectif Lune: Onko kukaan muu huomannut, että vinyylin äänenlaadussa on hieman toivomista? (ehkä sen vuoksi myös cd tulee mukana).
 
On huomannut. Oma kappaleeni ainakin rahisee, rätisee ja poksuu luvattoman paljon ollakseen uusi levy. Vinyylisoittimeni neula on lähes uusi ja säädöissään, enkä ole kosketellut levyn pintaa. Ennen jokaista pyöräytystä luonnollisesti anti-staattisella harjalla hivelyä. Molempien puolten ekat pari biisiä tuntuvat pitävän tätä ylimääräistä mekkalaa muita enemmän.

konehes: On huomannut. Oma kappaleeni ainakin rahisee, rätisee ja poksuu luvattoman paljon ollakseen uusi levy. Vinyylisoittimeni neula on lähes uusi ja säädöissään, enkä ole kosketellut levyn pintaa. Ennen jokaista pyöräytystä luonnollisesti anti-staattisella harjalla hivelyä. Molempien puolten ekat pari biisiä tuntuvat pitävän tätä ylimääräistä mekkalaa muita enemmän.
 
Mulla on vissiin käynyt tuuri, kun levy ei pauku, rahise tai poksu lainkaan.

Tuntuu tässä vaiheessa siltä, että levy alkaa kappaleesta 4. Siitä eteenpäin ei olekaan mitään vastaansanottavaa, mutta kolme ekaa töksähtelee. Sateenkaaren pää menisi jossei se olisi sinkkubiisinä puhkikuunneltu. Mutta kyllä vaikuttaa hienolta levyltä tässä vaiheessa.
 
Muoks: No on ne minustakin ihan okei ne ekatkin biisit, mutta muuhun verrattuna niin kertsipoppia että ihmeellistä että siinä on 3 peräkkäin heti alkuun. Voi tietenkin olla että nekin alkaa kuulostaa paremmalta ajan kanssa. Ja tällä levyllä tuntuu muuten jotenkin siltä, että biisit on tasaisen kiinnostavia kauttaaltaan, eikä vaan yhdestä tai kahdesta kohdasta.
 
Ja senkin haluan vielä lisätä että tämä on kaikista CMX-levyistä Petoja lähimpänä. Poikkeuksena se, että tässä on pimeys-valoisuus-suhde ratkaisevan verran valoisuuden puolella, päinvastoin kun Pedoissa. Joka on muuten mielestäni paras tai ainakin melkein paras CMX-levy. Talvikuningasta on vähän vaikea verrata, mutta neljä viimeisintä siellä kärjessä kuitenkin keikkuu minun listoillani.
 
Niin ja kättenpäällepanijoista ei ole vieläkään jäänyt mitään mieleen, kaikista muista on vahvasti. Pidän tuota tosin vain erittäin hyvänä piirteenä. Kestää pidempään.
 
Kuoleman kulkumies alkaa olla tässä vaiheessa paras biisi.

En kyl ymmärrä, minun mielestä kun ne kolme ekaa biisiä juurikin hyvin sisäänajaa kuuntelijaa tämän levyn tunnelmiin. Onhan ne vähän renkutuksia, mutta olen minä ennenkin pitäny Ceepparien renkutuksista. Ainoastaan Sateenkaaren pää vähän tökkii, mutta sekin lähinnä sen takia että sitä kerkesi kuunnella liikaa jo ennen levyn ilmestymistä.

Kappaleina nyt vielä ehkä menee vahvan (joskin renkuttavan) kertosäkeensä puolesta, mut Taisteluni on kyl enemmänkin kun MELKO renkutus ja pirun ärsyttävä ja ponneton semmonen. Säkeistöistä tulee lähinnä Maija Vilkkumaa mieleen. Pilaa hyvän fiiliksen, jonka kaks ekaa biisiä ovat aluksi onnistuneet luomaan.
 
Totenmann on kyllä tällä hetkellä ultimate feivöritti. Kylmät väreet ja tippa linssiin toisella kuuntelukerralla = toimii.

No johan täällä on kitinää. Ei ole tarpeeksi rankkaa, liikaa renkutusta, liian poppista, liikaa tai liian vähän mitälie... päättäkää jo hyvät ihmiset. Jokaisella on mielipide ja niitähän on tunnetusti jokaisella kuten niitä alapään reikiäkin... myönnettäköön, minullakin on sellainen.
 
Jos edellinen lätty oli Talvikuningas niin kyllä siitä on kohtalaisen haastavaa jatkaa eteenpäin.
 
Pedot - Talvikuningas - Iäti... tässäpä vallan mainio jatkumo.
 
Minä laitan kiittimet ristiin ihan sen takia että CMX tekee levy toisensa jälkeen juuri niin kuin HE parhaaksi näkevät. Tällä kertaa he näkivät loistavia asioita - jälleen kerran...
 
...ei mulla muuta...

Kättenpäällepanijat kuulosti ensin melko tylsältä, mutta sitten kun jaksoi syventyä tekstiin niin tuli melkein kuvitteellinen tippa linssiin.

Aika jännä albumi. Ei avaudu heti ekalla kerralla, vaikka melodiat ovat melko yksinkertaisia ja biisit rakenteiltaan myös. Taistele on minusta myös aika turha, semmoinen halpa Apulanta-Vilkkumaa-Kotiteollisuus -kopio, joka ei yllä edes noiden tasolle.
 
Auringon kultainen kaupunki on kaunis kaikin puolin. Kuoleman kulkumies hyvä näistä hieman raskaammista. Tämä kappale ja Iäti kuulostavat eniten Talvikuninkaalta sävellyksiltään, ehkä sen levyn kautta CMX löysi uudenlaisen tavan rakentaa melodioitaan. Toisaalta kauniita melodioita, mutta jotenkin myös kylmä tunnelma valtaa nuo biisit.
 
Kättenpäällepanijat kuulosti myös minusta aluksi tylsältä, mutta avautuu hiljalleen hienoksi kappaleeksi.
 
Tämä vaatii vielä paljon kuuntelua, ennenkuin voi sanoa mitään kunnolla. Joka kuuntelulla avautuu jotain uutta.

Voi pärkele poijjaat, nyt on kova kiekko käsillä!
 
Jos talvikuningas kurotti juuri niin eeppisiin mittoihin kuin suomessa on pop-musiikilla kuunnaan yletetty, niin nyt maestro Yrjänä kumppaneineen lehauttaa täyteläisen väriviuhkan kaikkien vähääkään muustakin kuin kämmensyrjällä aikaan saadusta tsuga-tsugasta innostuvien ulottuville. Varsinkin kitaristikaksikko Hamkrona ja Raisio tekevät upeaa työtä.
 
Soundit toimivat Talvikuninkaan sinänsä futuristisehkosti sirisevän äänimaiseman jäkeen. Nyt soitto hengittää varsin mukavasti, ja sanoisin äänimaiseman olevan miellyttävän tasapainoinen.
 
Biiseistä tällä hetkellä puhuttelevat erityisesti seuraavat:
 
- Sateenkaaren pää funk-bassoineen
- Auringon kultainen kaupunki Peipon tribe-rummutteluilla, kitara-aalloilla etc.
- Iäti. Yrjänä taitaa kertoa tässä kappaleessa miltä se jo Ruosteessa mainittu "maailman paino" tuntuu. Eli mitkä ovat fiilarit sen jälkeen kun ihminen näkee elämän juuri niin monivivahteisena kuin inhimillisesti havainnoiden on mahdollista.
- Totenman. Tässä taaseen ollaan hautaamassa sitä maailmaa jonka menneet sukupolvet ovat rakentaneet ja miltä se hautaaminen tuntuu - Todella kaunista. Kyynelehdin
- Kättenpäällepanijat puhuttelee näin itsekin päättynyttä ihmissuhdetta käsittelevää kauniisti. "Tiedät minusta melkein kaiken, tiedät minusta melkein liikaakin"... Tuossa on jotakin upeaa ja siltikin "Toivon että tiesi sinne onnellinen aina on..." Allekirjoittaneen sanallinen ilmaisu löysi rajansa.
- Laulu todellisuuden luonteesta muistuttaa, että ehkäpä se aurinko nousee myös huomenna
 
Uskon tämän levyn pitkäikäisyyteen sen näennäisestä kepeydestä ja yksinkertaisuudesta huolimatta. Yrjänän teksteissä riittää jälleen ja jo aikaisemmin mainitsemani kitaratyö jaksaa ihastuttaa. Myös hyvällä maulla käytetyT laulustemmat pelittävät.
 
Aivan hyvä sanoisin!

2 kertaa on levy kuunneltu läpi. Vaikuttaisi olevan cmx:n 2000-luvun 3. paras levy - DS:n ja Aionin jälkeen. Jotenkin tästä tulee mieleen Rautakantele tai Aura. Iskeviä suht simppleitä biisejä kun on levy täynnä. Heviriffien puute hieman häiritsee, mutta toisaalta muuten hienoa kitarointia on lähes biisissä kun biisissä. Yrjänä laulaa myöskin yllättävän hyvin.

Suomalainen rockbändi CMX vierailee Strömsössä ja solisti A. W. Yrjänä tekee Annen kanssa siikavoileipiä: http://www.telkku.com/?oid=20101003171564&autoload=true

Iso D: Heviriffien puute
 
Oho, no nythän tämän voisi melkein ottaa kuunteluun.