Rock, pop, alternative ›

...Näin on.. Mamma sen basson soitti Light My Firen studioversiossa. Hyvää Uutta Vuotta sulle sinne Kokkolaan !
 
EDIT : (ehkä)
 
Siis ehkäkö hyvää uutta vuotta vaiko ehkä mamma soitti ;)

No nyt on tullu paneuduttua orkesterin tuotantoon ihan kunnolla ja täytyy sanoa että ehdottomasti yliarvostetuin bändi mitä on olemassa. Ihan ookoo biisejä löytyy, mutta vastapainoksi on taas niin monta mitäänsanomatonta rallia löytyy että olenkin miettinyt onko tämä nyt tosiaankin se "maailman kovin ja tärkein yhtye". Eihän se ole.

No nyt on tullu paneuduttua orkesterin tuotantoon ihan kunnolla ja täytyy sanoa että ehdottomasti yliarvostetuin bändi mitä on olemassa. Ihan ookoo biisejä löytyy, mutta vastapainoksi on taas niin monta mitäänsanomatonta rallia löytyy että olenkin miettinyt onko tämä nyt tosiaankin se "maailman kovin ja tärkein yhtye". Eihän se ole.
 
Olen vähän samoilla linjoilla. Toisaalta bändillä on hiton kovia biisejä, mutta suurin osa sellaista matskua jota ei kerta kaikkiaan jaksa kuunnella ja jotka on ohitettava tylysti. Harmi vain että vaikka seassa olisi kuinka hyviä biisejä tahansa, ei se onnistu pelastamaan kokonaisuutta. Tosin en nyt sano etteikö bändi ja soittajat olisi arvostustaan ansainneet ettei sillä...

Vaikka osa zepp-kamasta on aika vaikeita kuunneltavia, niin siltl ne suurimmat kappaleet ovat sellaisia, että niiden ansiosta Led Zeppelin nousee suurinpien joukkoon. Samoin Madisonin keikka on täydellistä rockhurmaa!
 
Yliarvostettu yhtye ei mielestäni ole! Mutta minähän olenkin sitä ikäpolvea, joka kuunteli tuotokset suht tuoreeltaan. Nuoremmille voi iskeä oman aikakautensa yhtyeet ja niiden musiikki, eli paljon sellaista, mitä en itse arvosta yhtään.
 
Ehkäpä siksi musiikki kehittyy koko ajan ja uusia suuntauksia tulee....samoin vanhat yhtyeet eivät meinaa päästä eläkkeelle.

No nyt on tullu paneuduttua orkesterin tuotantoon ihan kunnolla ja täytyy sanoa että ehdottomasti yliarvostetuin bändi mitä on olemassa. Ihan ookoo biisejä löytyy, mutta vastapainoksi on taas niin monta mitäänsanomatonta rallia löytyy että olenkin miettinyt onko tämä nyt tosiaankin se "maailman kovin ja tärkein yhtye". Eihän se ole.
 
Kiitos, että kerroit tämän absoluuttisen totuuden, pitää kai myydä kaikki Zep-levyt sitten pois.

Kiitos, että kerroit tämän absoluuttisen totuuden, pitää kai myydä kaikki Zep-levyt sitten pois.
 
Looginen johtopäätös. Eihän sitä nyt voi omistaa kuin maailman kovimman ja tärkeimmän bändin levyjä, muista tulee luopua.

No nyt on tullu paneuduttua orkesterin tuotantoon ihan kunnolla ja täytyy sanoa että ehdottomasti yliarvostetuin bändi mitä on olemassa. Ihan ookoo biisejä löytyy, mutta vastapainoksi on taas niin monta mitäänsanomatonta rallia löytyy että olenkin miettinyt onko tämä nyt tosiaankin se "maailman kovin ja tärkein yhtye". Eihän se ole.
 
Minulla "paneutuminen" aiheutti just päinvastaisen reaktion. Mitä enemmän olen kuuneellut Zeppelin-tuotantoa, sitä enemmän mahtavia juttuja levyiltä löytyy - ja mitäänsanomattomia ralleja yhä vähemmän. Kyllä aikamme kovin bändi oli tämä, ellei se sitten ollut Toto loistonsa päivinä ;-)
 
Mutta ihan vapaasti saa jokainen mielipiteensä pitää.

No nyt on tullu paneuduttua orkesterin tuotantoon ihan kunnolla ja täytyy sanoa että ehdottomasti yliarvostetuin bändi mitä on olemassa. Ihan ookoo biisejä löytyy, mutta vastapainoksi on taas niin monta mitäänsanomatonta rallia löytyy että olenkin miettinyt onko tämä nyt tosiaankin se "maailman kovin ja tärkein yhtye". Eihän se ole.
 
Joo mulla vähän samat fiilikset. Levyjä III ja IV olen yrittänyt pyöritellä mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa kuunnella ko. lättyjä. En löydä sieltä mitään tarttuvaa juttua joka pistäisi kuuntelemaan kunnon intensiteetillä levyt läpi. Stairway to Heaven tottakai on loistava, ja Immigrant Song ihan ok. Siinäkin lähinnä ne korkeat vokaalit alkavat rasittamaan ja biisi on muutenkin pelkkää saman riffin ja ulinan toistoa. Tylsää ja mitäänsanomatonta.

Kiitos, että kerroit tämän absoluuttisen totuuden, pitää kai myydä kaikki Zep-levyt sitten pois.
Juu ei kun kerroin oman mielipiteeni. Ei tästäkään asiasta ole mitään absoluuttista totuutta olemassa. Elä nyt hyvä mies sen takia rupea levyjä myymään.
Onhan heillä toki hetkensä, mutta kokonaisuus on tärkein ja se ei minun korvaani siis kuulosta eheältä eikä näinollen tee kovin suurta vaikutusta.

Immigrant Song ihan ok. Siinäkin lähinnä ne korkeat vokaalit alkavat rasittamaan ja biisi on muutenkin pelkkää saman riffin ja ulinan toistoa. Tylsää ja mitäänsanomatonta.
 
Mutta kuitenkin ihan ok? Odotitko jotain räjähtävää räiskettä läpi levyn? Itselleni III iski aikoinaan (2003) todella kovaa monipuolisuudellaan ja sai lopullisesti innostumaan bändistä. Oli ennenkokematonta kuunnella räjähtävän Immigrant Songin perään heti intialaisvaikutteista Friendsiä rytmikäällä akustisella kitaralla, siirtyä rokkavaan Celebration Dayhin, josta blueskappale Since Ive been Loving You:hun sooloineen, joka sai aloittamaan kitaran soittamisen. Out on the Tiles unelmoimaan taas omista rummuista. Gallows Polen nyt on jotain akustista menoa mitä ei usein kuule. Live-version (vuodelta 94) näyttäminen telkkarissa sai tutustumaan Zeppeliin (en tiennyt bändistä sitä ennen mitään). Tangerine toimii livenä paremmin. Thats the Way on hieno kuin mikä jos jaksaa keskittyä taustalla soivaan slidekitaraan. Livenä vielä parempi mandoliinin kanssa. Bron-Y-Aur Stomp on myös enemmän live-kappale, joka sai katsomot eloon pirteydellään. Hats off to (Roy) Harper kuulosti alkuun todella oudolle, mutta useamman kuuntelun jälkeen toimii todella hyvin ja kitara-osuudet on jotain mitä haluisin itsekkin osaavani joskus soittavan.
 
IV levyllä omaksi suosikiksi ja yhdeksi bändin parhaimmaksi kappaleeksi on noussut When Levee Breaks, jossa on rummut pitää kappaleen hyvin koukuttavana loppuun asti. Intialaisvaikutteinen (kuten Friends) Four Sticks mielenkiintosella rumpukuviolla on myös jäänyt turhaan levyn muiden klassikoiden varjoon.

Mutta kuitenkin ihan ok? Odotitko jotain räjähtävää räiskettä läpi levyn?
 
Nyt en ihan ymmärtänyt. Mielestäni Immigrant Song oli ihan ok biisi. Ei loistava mutta ei mikään ihan huonokaan? Muut III:n biisit olivatkin sitten mielestäni enemmän tai vähemmän mitäänsanomattomia joita hädin tuskin jaksoi kuunnella loppuun. En tiedä miten "räjähtävä räiske" liittyy nyt mihinkään.
 
Hats off to (Roy) Harper kuulosti alkuun todella oudolle, mutta useamman kuuntelun jälkeen toimii todella hyvin
 
Joo enää en jaksa uskoa tähän. Led Zeppelin on minun korvissani tasapaksua ja jopa mitäänsanomatonta musiikkia, siinä kaikki. Ehkä joskus vuosien päästä voin taas yrittää kokeilla antaa bändille uuden mahdollisuuden.

Nyt en ihan ymmärtänyt. Mielestäni Immigrant Song oli ihan ok biisi. Ei loistava mutta ei mikään ihan huonokaan? Muut III:n biisit olivatkin sitten mielestäni enemmän tai vähemmän mitäänsanomattomia joita hädin tuskin jaksoi kuunnella loppuun. En tiedä miten "räjähtävä räiske" liittyy nyt mihinkään.
 
Niin ihmettelin miten kappale voi olla samaan aikaan ihan ok, mutta myös rasittavaa ulinaa, yhden riffin toistoa ja vielä tylsää ja mitäänsanomatonta.
 
Räjähtävällä räiskeellä tarkoitin että odotitko III:sen olevan energinen rock-levy vai olisitko odottanut akustisilta kappaleilta enemmän. Folk-levyn haukkuminen, koska odotti rock-levyä olisi typerää.

Niin ihmettelin miten kappale voi olla samaan aikaan ihan ok, mutta myös rasittavaa ulinaa, yhden riffin toistoa ja vielä tylsää ja mitäänsanomatonta.
 
No nuo seikat pudottivatkin sen sieltä loistavan kappaleen tasolta. Ehkä ilmaisin vähän liian kärkevästi mutta siis ei se nyt minusta umpipaska biisi ole.
 
Räjähtävällä räiskeellä tarkoitin että odotitko III:sen olevan energinen rock-levy vai olisitko odottanut akustisilta kappaleilta enemmän. Folk-levyn haukkuminen, koska odotti rock-levyä olisi typerää.
 
En odottanut levyltä mitään, koska en tiennyt siitä mitään. Ja kyllä folk voi olla aivan yhtä hyvää kuin hard rock, ei se "genrestä" ole kiinni. Nyt ei vain napannut :)

Kaiken Zeppelinien julkaiseman tuotannon I-Coda omistavana ja sitä yhteen aikaan n. vuoden kestävän jakson kovasti kuunnelleena voin ehdottomasti suositella nimenomaan III -levyä. Ainakin itselläni se on kestänyt erinomaisesti kuuntelukertoja. Hyvien biisien ohella levy on jaettavissa siedettävään testosteronirokkiin, täysin siedettävään valkoisen miehen bluesiin ja erinomaisen siedettävään ja utuiseen folkiin. Zeppelininhän sai nimenomaan tämän levyn jälkeen lempinimen "dirty old folkers", mikä kuvastanee erinomaisesti bändin meininkiä.
 
Myös muutaman suht laadukkaan Swingin Pigin (ja jonkun toisen lafkan) Zepukoiden bootlegin perusteella bändin akustisessa setissä on ollut aina enemmän fiilistä kuin sähkökitaravoittoisissa jammailuissa.
 
Ja olikohan se III -levyn aikoihin, kun Page oli pohtinut lähes kokonaan akustisen levyn julkaisemista, jossa molemmat tai A tai B -puoli olisi ollut yksi akustinen biisi. III:sen "huonon" vastaanoton jälkeen nämä suunnitelmat kaiketi unohdettiin.

Mun mielestäni ykkönen on selvästi ehein ja myös paras Led Zeppelin-levy. kakkosen bluesvedot ovat heikompia kuin ykkösen. Jos kuuntele ensin Sonny Boyta ja sitten tuon Zepin Bring it on homen, niin Zep kuulostaa lähinnä säälittävältä, vaikka tuossa kyllä yritystä on.
 
Kolmosen kulttisuosio on aika jännä ilmiö. Toki joukossa on hienoja vetoja, mutta taso vaihtelee sillä levyllä ehkä eniten kaikista Zep-levyistä. Immigrant Songista en ole koskaan kauheasti piyänyt, Friends ja Celebration ovat ihan OK, Since I've been loving you kuulostaa fiiliksestä riippuen joko mahtavalta tai puuduttavalta. Out on the Tiles on mun suosikkini noista rokkipaloista. Tuon levyn helmet tulevat sitten peräkkäin (Tangerine, That's the Way, Bron Y-aur Stomp). Gallow's Pole taas kuulostaa mun korvaani lähinnä joltain parodialta...
 
Mutta hyvin Zep tuon akustisen puolen joka tapauksessa osasi. Siitä on todisteena se Knebworth-pätkä DVD:llä.

Kolmosen kulttisuosio on aika jännä ilmiö..
 
Niin on. Hyvä pitkäsoitto toki, muttei pyöri omassa soittimessani läheskään yhtä taajaan kuin esim. Physical Graffiti, Presence tai In Through the Out Door. Jostain syystä mä tykkään näistä loppupään albumeista ehkä eniten.

Omiksi suosikeikseni ovat nousseet The Houses of the Holy ja juurikin tuo III. Kolmoseen olen viimeisimpänä tutustunut ja se erosikin noista muista (I, II, IV Ja Houses) paljon. Paljon enemmän akustista kamaa ja välillä todella kieroa meininkiä, kuten tuo Hats off. Joku siinä kumminkin iskee tietyssä mielentilassa. Ehkä se on se akustisuus ja hyväntuulisuus.. Viikon päästä voi olla taas joku muu levy suosikkina, who knows.

Omiksi suosikeikseni ovat nousseet The Houses of the Holy ja juurikin tuo III.
 
Itse en ainakaa oo vielä kyllästyny ku yhtee III biisiin (Immigrant song). Se on omasta mielestä ehkä paras levy. Muutkin tosin loistavia. III parhaiksi biiseiksi voisin leimata Since I´ve been loving you ja Out on the tiles. Paljon löytyy levyltä muitaki hyviä biisejä.

tässä meikäläisen Zeppelin-kuunteluhistoriaa:
 
valitettavasti 70-luvun punkaika aivopesi LZ-vihaajaksi, vasta jotain 1989 ostin I:n Myyrmäen divarista perukoilta. Tietty Good Times... ja Communication Breakdown iskivät heti, ja Dazed & Confusedin pääriffi on ikimuistettava, muuten kesti aikansa ennenkuin muu kama kolahti, enpä muutenkaan ennen sitä kuunnellut kuin jotain Beatlesia, Whon alkupään kamaa, punkkia ja Hanoi Rocksia.
II oli seuraava kohde, ja se kolahtikin jo kokonaisuudessaan nopeasti, ehkä onkin bändin helpoin levy.
IV:ltä Black Dog, Rock & Roll ja Stairway olivat ennalta tuttuja, mutta enpä ole vieläkään kyllästynyt niihin, tosin Stairwayta on parempi säännöstellä. Jostain syystä Levee Breaks ei oikein iskenyt aluksi, nyt ihan täpöllä. Suurin suosikki on Four Sticks mitä soittelen kitaralla mielikseni, ei ihan tavanomaista, mutta silti aika iisiä kamaa, mitä nyt tahtilajit saattavat aiheuttaa hämmennystä.
III:sella on todella hyvää kamaa, varsinkin kun remasterointien myötä Immigrant Song pääsi lievästä tuhnuisuudesta eroon. Siitä kyllä liveversiot hakkaavat studiovedon. Akustisempi kama uppoaa todella hyvin, kaikuja CSN&Y:stä ja Joni Mitchellin virityksistä ilman teennäistä "kas, teemme tälläistäkin juttua"-vaikutelmaa.
Houses Of The Holy tuntui pitkään aika tympeältä, No Quarter ei uponnut ollenkaan, vaan nyt se on LZ Top 10 listallani. The Crunge on kyllä mielestäni hupaisa, mutta tarpeeton vitsi.
Physical Graffitti oli vähän turhan iso pläjäys kertakuunteluun, ja osissa sitä nautin edelleen. Huippukamaa, ehkäpä bändin paras kokonaisuus laajuudestaan huolimatta. Tuo kuitenkin niiden monipuolisuuden kattavasti esille.
In Through The Outdoor ja Coda ovat jääneet vähemmälle, oikeastaan ne biisit soivat lähinnä silloin kun kuuntelen niitä kahta kattavaa boksia (erilliset lp:t on vinyylillä, tosin nekin remasterointeja).
 
Livenä en "tietenkään" bändiä nähnyt, vain kerran Plantin Lontoon kaduilla ja Finlandia-talossa.

Olenko ainoa jonka mielestä The Crunge ja D'yer Mak'er ovat molemmat hyviä biisejä?