Rock, pop, alternative ›

Ei toimi vieläkään, jätin arvostelukappaleen ihan tyytyväisenä toisen arvostelijan käsiin ja omistukseen.
 
Sinne meni sekin bändi.

Ihan mielenkiinnosta: mitenkäs Fortunelle maistui Keppijumppaa?

Pitemmällä kuuntelulla olen pitänyt kaikista levyistä, mutta parhaat ovat mielestäni edelleen Normaalien maihinnousu ja outo elämä.

No tänä aamuna työmatkalla se sitten vihdoin avautui. Kävi samalla tavalla kuin Nollapisteen uusimmalle. Aluksi ostettuani sen vihasin ja hyljeksin sitä kuin ruttoa kunnes eräänä aamuna työmatkalla - naps - se vain upposi.

Ei toimi vieläkään, jätin arvostelukappaleen ihan tyytyväisenä toisen arvostelijan käsiin ja omistukseen.
 
Sinne meni sekin bändi.
 
Oevoevoe Antsa, elä sitä vesuria täysin heitä kuoppaan Bartin seuraksi. Vaikkei tämä plaatta iskenyt niin eiköhän sieltä seuraaviakin vielä tule.
 
Itse diggaan todella jees. Siteeraanpa itseäni Joensuun Ylioppilaslehdestä:
 
Folk-puoskareiden miellyttävää kimpoilua
 
YUP jatkaa Vapauden Kaupungeilla Keppijumpalla aloittamaansa siirtymistä 2000-luvun tuotantonsa popimmista ralleista takaisin äkkiväärän kiemuroinnin pariin. Pituutta ei biiseissä tälläkään kertaa ole kuin kerran yli neljän minuutin, mutta lyhyissä kappaleissa riittää pureskeltavaa. Bändin kansanmusiikki-innostus puskee voimakkaasti mukaan kieron rokkauksen sekaan, kun rikkaissa melodioissa on usein jopa slaavilainen tunnelma. Haitaria ja urkuja on suosittu.
 
Dynamiikkaa on tarjolla runsaasti Kilpa-ajajien ja Sähköpaimenen kiihdyttelystä Maailmannäyttelyn ja Maailman parhaan maailman hämyiseen fiilistelyyn. Pullopää on teemaansa sopivasta jäykkyydestä huolimatta perhanan tarttuva veto. Suomalaisessa Dervississä on kerrassaan pirullisen hyvä svengi.
 
Laulaja-kitaristi Jarkko Martikaisen päätä poraava ulosanti ilahduttaa edelleen. Levyn soundimaailma on yllättävänkin raaka, mutta ihme kyllä istuu materiaaliin mainiosti. Parista korvien läpi sujahtavasta laulusta huolimatta Suomen suvereenisti parhain yhtye on löylyttänyt itsestään ulos todella hienon levyn.
 
Sanoisin, että Sanomisen pakosta (no pun intended) ja Aivan kaikki käy eivät iske juuri nyt, mutta muuten rullaa. Etenkin Kilpa-Ajajat, Sähköpaimen ja Suomalainen Dervissi potkivat cayenne-pippurisesti, ja liekö bändin fyysinen vanheneminen siitä huomattavissa, että hiturit senkun paranevat levy levyltä. Maailman paras maailma ja etenkin Maailmannäyttely vakuuttavat. Ainoa huono puoli syksyn ja kevään vaihto-opiskelussa taitaapi olla, etten näe keikkaa tämän levyn rundilta ja saisin kympin kertoja täyteen. Noh, onneksi tuli kuultua Jyskyssä jätkien näpeistä tuoreeltaan ennen studiota.
 
Edit: Kun täällä on vertaismainintoja harrastettu uuden diggauksesta suhteessa omiin suosikkeihin vanhoista, niin sanoisin olevani sinällään outo "väliajan dissaaja", että bändin top 3 - ehkä jopa järjestyksessä - menisi miulta:
 
1. Homo Sapiens
2. Lauluja Metsästä
3. Toppikset ja Staalit
 
Vapauden kaupungit ankkuroisi itsensä mieleeni tällä hetkellä Keppijumpan tavoin hieman näiden "parhaiden" alapuolelle, kaulailemaan Yövieraita sekä Leppymättömiä ja kuitenkin selvästi Oudon elämän ja Maihinnousun kokonaisvaltaisen keskinkertaisuuden yläpuolelle.

Heh, tuli mieleeni: Kun aikanaan diggailin kovasti "Huuda Harkiten" levyä, niin "Toppatakkeja ja Toledon Terästä" oli kauhea pettymys. Myyräpiisiä lukuunottamatta mikään ei kolahtanut. Arvelin, että niiltä taisi jo piisit loppua.
 
Edelleenkin pidän toppatakkeja niiden heikoimpana. Pitääpä kaivaa kuunteluun, jos se vaikka nyt avautuisi.
 
Mikä muuten oli Martikaisen toinen projekti noihin aikoihin? Muistan, että oli joku hyvä piisi, joka ei ollut YUP:ta.

Mikä muuten oli Martikaisen toinen projekti noihin aikoihin? Muistan, että oli joku hyvä piisi, joka ei ollut YUP:ta.
 
Oiskohan ollut Keinuva lahna?
 
Infoa noista sivuprojekteista YUP:n Läpiä päähän -palstalta:
Keinuva lahna toimi edes jotenkin säännönmukaisesti vuosina 1992 1995 ja piti sisällään herrasväen T. Huttunen saksofoni, L-P Lyytikäinen trumpetti, J. Mantere pasuuna, J. Ollila kitara, P. Tiainen piano, S. Käyhkö rummut, J. Mannonen perkussiot, J. Strandman basso, J. Martikainen laulu, joista viimeinen korvasi parin vuoden ajan alkuperäisääntelijä Ville Piristä. Musiikki oli kepeää surrealismia. Ep levytyksiä: "Runosielu", "Haaleita kylpyjä". Kaikki loppuunmyyty.
 
Euthanasia: vuodet 1986 1989, jäsenistö Rytkönen, Martikainen, Kari. Hardcorea.
 
Eternal Flesh: pari vuotta 1990 luvun alusta. Mannonen - lyömäsoittimet, K. Rämö - kitaraa, V. Saresma bassoa, P. Pulkkinen lyhykäinen kitarapesti, L. Savola kitaraa myös, Martikainen ääntelyä, joista viimeksi mainittu hoiti K. Rämön laulelutonttia hetken. Musiikki taipuisampaa metelöintiä.

Mikä muuten oli Martikaisen toinen projekti noihin aikoihin? Muistan, että oli joku hyvä piisi, joka ei ollut YUP:ta.
 
Keinuva Lahna. Kaksi cd-eepeetä julkaisi. Ainakin.
 
E: Wanha ja hidas.

Oiskohan ollut Keinuva lahna?
 
Infoa noista sivuprojekteista YUP:n Läpiä päähän -palstalta:
 
Sehän se, kiitos. Pitääpä lueskella.

Keinuva Lahnahan teki tossa vuosituhannen vaihteen kieppeillä vielä jotain keikkaa pienemmällä kokoonpanolla. Vaasassa olin katsomassa. Taisivat soittaa YUP-matskuakin, muistaakseni Väärinkäsityksiä merellä kuultiin ainakin. Keikkamainoksissa oli kuulemma kielletty mainitsemasta YUPn nimeä=)

Youtubessa on selvästikin vakava puute Keinuvan Lahnan osalta. Jos levyt on myyty loppuun, joku voisi tehdä kulttuuriteon ja laittaa ne piisit sinne.

YUP:lle avattiin uusi MySpace -sivusto, jossa voi kuunnella kaksi kappaletta Vapauden kaupungit -levyltä. Lisäksi sivustolta löytyy Antti Hyyrysen ohjaama uunituore video kappaleeseen Kunhan kuluu tuhat vuotta.
 
http://www.myspace.com/yupmusiikki

Tänään sain Vapauden kaupungit levyn käsiini viimein ja sitä on tullut nyt soitettua useamman kerran. Kerrottakoon näin alkuun, että suosikkilevyihin kuuluu Normaalien maihinnousu, Lauluja metsästä ja Homo sapiens. Leppymättömät ei oikein iskenyt tasapaksuisuuden takia, Keppijumppaa levyltä löytyi monia hienoa kappaleita, mutta tietynlainen mollivoittoisuus toi tunteen, että kappaleista oli kadonnut se virnuilu ja hauskanpito.
 
Vapauden kaupungit kuulostaa kuitenkin vapautuneelta myös yhtyeen puolesta. Tällaistahan he ovat kai aina halunneetkin tehdä, monimutkaisia kappaleita, joissa haistatetaan pitkät normaaleille biisinrakenteille ja hittihakuisuudelle. Tätä levyä jos mitä voisi pitää parodiana kaikelle radiomusiikille. Kappaleet kuulostavat pitkästä aikaa taas iloisen pirullisilta ja ne ovat yllätyksiä täynnä. Suomalainen dervissi iski heti ensimmäisenä, myös kappaleet kuten Sähköpaimen, Auringon pieksämät ja Kunhan kuluu tuhat vuotta ovat levyn parhaimmistoa. Kilpa-ajajat ja He olivat vapaat ovat hauskoja, mutta ehkä liiankin kohkaavia minun makuuni.
 
Kokonaisuutena siis iloinen yllätys, kun luin näitä monissa lehdissä olleita negatiivisia arvosteluja. Minusta YUP on kaikkea muuta kuin väsynyt ja ideaton, sillä nyt se on jälleen saanut uudenlaisen tavan ilmaista omalla monimutkaisella ja ketään nuoleskelemattomalla tavalla omaa musiikkiaan.

Lisäksi sivustolta löytyy Antti Hyyrysen ohjaama uunituore video kappaleeseen Kunhan kuluu tuhat vuotta.
 
http://www.myspace.com/yupmusiikki
 
Jea, olipa hyvä biisi ja oivallinen video. Levyn voisi ostaa.

YUP on orkesteri, joka oli yksi tärkeimmistä ylä-aste ja lukio ikäisenä (edgo of sanityn ja Machine headin ohella..).
 
Niin, Homo-sapiens on ehkä se oma suosikki lätty, toki 1990-1992 ja normaalien maihinnousu on myös kovia. Myös me viihdytämme teitä MCD on loistava, ja etenkin suomen suurimman TV:n live on loistava.
 
Niin, uudempaan tuotantoon en ole kauheesti tutustunut, en edes oikeestaan tiedä miksi. Paratiisin sahakielet on kuitenkin se ehdoton suosikki biisi, vaikkakin myös rauhallisempi yuppi uppoaa jotenkin. Taidankin ottaa härkää sarvista ja ostaa uuden yupen monen vuoden kuuntelutauon jälkeen. Näin teenkin!!

Niin, uudempaan tuotantoon en ole kauheesti tutustunut, en edes oikeestaan tiedä miksi. Paratiisin sahakielet on kuitenkin se ehdoton suosikki biisi, vaikkakin myös rauhallisempi yuppi uppoaa jotenkin. Taidankin ottaa härkää sarvista ja ostaa uuden yupen monen vuoden kuuntelutauon jälkeen. Näin teenkin!!
 
Tuskin petyt. Jotenkin tässä päivän jos toisenkin kuunnelleena on käynyt mielessä, että näissä ilmestyneissä niin kovin kriittisissä arvioissa ei oikeen oo tajuttu Vapauden kaupunkien juttua. Enkä tarkoita nyt sitä, että levystä olisi pakko pitää, mutta kun noissa ainakin YUP:n sivuille linkatuissa kritiikeissä keskitytään minusta aivan epäolennaisiin asioihin.
 
Sanon "tuskin petyt" siksi, että Vapauden kaupungit on asenteeltaan vähintään yhtä kapinallinen kuin 90-92-matsku aikoinaan. Nyt mukana on vain myös häilyvä järjen ääni, jos tällaista eufemismia lipposlandiassa enää uskaltaa käyttää.
 
Mä tykkään ihan sikana. Ja sit tietysti se mun kaveri, jollainen jokaisella on puhelimen päässä ja jonka kanssa ollaan aina ainakin melkein samaa mieltä, sanoi, että tämähän on huonoin YUP:n levy koskaan. Eli ainakin kunnon sohaisu siihen kasiaispesään, jota kompressoiduksi kuulijaksi kutsutaan.

Hmm. Mä ihan tosissaan haluaisin vihata tuota uutta levyä, sillä YUP ei ole mielestäni tehnyt mitään hyvää Oudon elämän jälkeen, vaikka olen kaikki levynsä vanhasta tottumuksesta ostanutkin. Suurin pettymys oli tämä Keppijumppaa, joka oli vaan huono.
 
Mutta kai se täytyy vaan niellä ylpeytensä ja myöntää ennakkoluulonsa vääriksi, ainakin noiden kahden maistiaisbiisin kohdalla. Helvetin tiukkaa ja hyvää menoa, joten näköjään se on levy sit kans hankittava. Toivottavasti levy on yhtä hyvä kuin näyttelybiisinsä.
 
e2: 'nuff with the insults.

Sitäkin mä vielä ihmettelen, että monissa arvioissa on haukuttu sitä ettei tällä uudella levyllä muka ole sitä YUP:n tuttua piruilua ja leikkimielisyyttä. Minun mielestä juuri tällä levyllä sitä on pitkästä aikaa enemmän kuin laki sallii. Auringon pieksämät ja Kunhan kuluu tuhat vuotta ovat siitä hyviä esimerkkejä, aivan loistavia lyriikoita taas Martikaiselta ja iloisia säveliä mukavan sekopäisissä biiseissä.

Aivan jumalattoman kovia nuo rallit tuolla MySpacessa. Aluksi kuuntelin, että onpa väsynyttä paskaa mutta yhtäkkiä jokin aivoissa nyrjähti.

Maailmannäyttely kolahti tänään ihan täysiä, siis "repeat"-täysiä.