Rock, pop, alternative ›

Latasin Frances the muten koneelle, enkä vieläkään ymmärrä miten tätä pidetään jotenkin hienompana ja "indiempänä" kuin esimerkiksi Dream theateria tai Rushia. Koska samanlaisesta suorittamisesta on kyse. The widow kuulostaa Guns'n'rosesilta ja ne kaikki välisuhinat ovat aivan naurettavia.

Latasin Frances the muten koneelle, enkä vieläkään ymmärrä miten tätä pidetään jotenkin hienompana ja "indiempänä" kuin esimerkiksi Dream theateria tai Rushia. Koska samanlaisesta suorittamisesta on kyse.
 
Kyse on tyylitajusta.
 
The widow kuulostaa Guns'n'rosesilta ja ne kaikki välisuhinat ovat aivan naurettavia.
 
...jota ei voi kaikilla olla.

Nimenomaan tyylitaju tuntuu voltan pojilla olevan hukassa.

Nimenomaan tyylitaju tuntuu voltan pojilla olevan hukassa.
 
Nimenomaan tästä asiasta olen vahvasti eri mieltä. Näistä asioista on tuhottoman vaikeaa keskustella, vaikka ymmärrän tavallaan ehdottomasi yhteyden esim. Dream Theateriin.
 
Minusta MV:n ja DT:n ero on kuitenkin siinä, että DT perustuu tekniseen kikkailuun, vaikeiden juttujen soittamiseen siksi että ne ovat vaikeita ja tekniseen runkkailuun. Mars Voltaa taas kuljettavat biisit ja niiden tunnerakenne (jos niin voi sanoa). Jos jotain sooloja tms. on, ne tapahtuvat täysin musiikin ehdoilla eivätkä missään perustu mahdollisimman nopeaan skaalajuoksutukseen. Kyse on ennemminkin tietyn tunnelman luomisesta.
 
Jollain tapaa bändejä voisi ehkä verrata elokuvamaailman kautta, Dream Theater voisi olla joku toimintaleffa, jossa käytetään hitosti hienoja ja kalliita efektejä, mutta ei herätä yhtään mitään tunteita, lukuunottamatta jotain "wau, siisti räjähdys" -tyyppistä reaktiota.
 
Mars Volta -elokuva taas käyttää ehkä osittain samoja tai ainakin samantapaisia efektejä, mutta ne eivät ole siinä hienouden takia vaan tukemassa elokuvan käsikirjoitusta. Ja tämä käsikirjoitus saa ainakin minun selässäni aikaan kylmiä väreitä.

Tyylitaju juurikin minusta tässä bändissä on se juttu. Ei maailmaa pysäyttäviä melodiakulkuja tai mielettömiä neronleimauksia, vaan taidolla yhdistettyä äänikollaasia, joka kierrättää tyylillä vaikutteita progesta, popista ja raskaammastakin rokista.
 
Dream Theater on kyllä minua kummastuttava vertaus tässä kohtaa. Noh, sekä ensimmäisestä että viimeisestä biisistä löytyy pientä rytmikikkailua, mutta minulle tulee niistä ennemminkin mieleen Dillinger Escape Planin tai King Crimsonin popimpi versio.
 
Mitäköhän levyä muuten Soundin arvioija on kuunnellut?
"Levyn avaa neljään osioon silvottu 13-minuuttinen Cygnus... Vismund Gygnus", joka sisältää vain kaksi omilla jaloillaan seisovaa kappaletta. Loput kestosta täyttää hallitsematon liikennemelu ja elektroninen pulputus".
 
Ensinnäkin, mistä kohtaa tuo kuulostaa osiin silvotulta? Toisekseen minä kuulen lyhyen intron, jonka jälkeen tulee itse biisi, ja raidan loppuun tulee pari minuuttia pulputusta. Missä se toinen biisi on?

Ymmärrän mielipiteenne kai jotenkin.... vaikken samaa mieltä olekaan. Olen huomannut että Mars voltasta on tulossa itse asiassa ykkösinhokkini! Jee!

Olen huomannut että Mars voltasta on tulossa itse asiassa ykkösinhokkini! Jee!
 
Vähän hienoa.
 
Itselläni ei ole muutamaan päivään mikään muu soinutkaan kuin De-Loused. Posti tuo Francis the Muten toivottavasti pikimmiten.
 
En keksi mitään, en MITÄÄN yhteyttä Mars Voltan ja Dream Theaterin välille. Tosin -- vertasihan joku sitä joskus palstalla Opethiinkin. Kai se sitten kuulostaa toisten korvissa aivan toisenlaiselta.

En keksi mitään, en MITÄÄN yhteyttä Mars Voltan ja Dream Theaterin välille.
 
Okei, en ole onneksi koskaan kuullut Dream Theaterilta kokonaista biisiä, mutta onhan niillä nyt sentään kait jotain tietynlaista samantapaisuutta, vaikka se ehkä vähäistä onkin?
 
Pitkät biisit? Ei-itsestäänselvät biisirakenteet? Teknisesti vaativat biisit ja taitavat muusikot?
 
Ja kuten aiemmin totesin, bändit käyttävät näitä samoja aseita kuitenkin täysin eri tavoin.

Okei, en ole onneksi koskaan kuullut Dream Theaterilta kokonaista biisiä, mutta onhan niillä nyt sentään kait jotain tietynlaista samantapaisuutta, vaikka se ehkä vähäistä onkin?
 
Niin no, vähän niin kuin Cedric Bixler ja polttamansa hamppukasvit koostuvat molemmat enimmäkseen samoista alkuaineista...
 
Pitkät biisit? Ei-itsestäänselvät biisirakenteet? Teknisesti vaativat biisit ja taitavat muusikot?
 
Kovaa ja korkealta huutava solisti (sillä erotuksella, että vain toinen heistä ei ärsytä)?
 
No joo. Bändien lähestymistapa musiikkiin on kuitenkin täysin erityylinen ja minusta se ero kuuluu aivan selvästi myös lopputuloksessa. En ole esimerkiksi koskaan hahmottanut Mars Voltan musiikkia kovin teknisesti vaativaksi, vaikka näin tarkemmin ajatellen se varmaan sitä onkin.

No joo. Bändien lähestymistapa musiikkiin on kuitenkin täysin erityylinen ja minusta se ero kuuluu aivan selvästi myös lopputuloksessa.
 
Tismalleen. Bändit käyttävät näitä samoja aseita kuitenkin täysin eri tavoin.
 
En ole esimerkiksi koskaan hahmottanut Mars Voltan musiikkia kovin teknisesti vaativaksi, vaikka näin tarkemmin ajatellen se varmaan sitä onkin.
 
Luulenpa, että se johtuu juuri siitä, että MV:n lähtökohta ei ole että "tehdäänpä mahdollisimman vaikeita biisejä soittaa", vaan niistä ainoastaan välillä tulee sellaisia. Tuskinpa minä ainakaan pikku kitarani kanssa perässä pysyisin.

Luulenpa, että se johtuu juuri siitä, että MV:n lähtökohta ei ole että "tehdäänpä mahdollisimman vaikeita biisejä soittaa", vaan niistä ainoastaan välillä tulee sellaisia. Tuskinpa minä ainakaan pikku kitarani kanssa perässä pysyisin.
 
Mars Voltaa voisi tässä mielessä verrata Beatlesiin. Tahtilajinvaihdokset ynnä muut yksinkertaisesti kuuluvat kappaleen luonnolliseen kehitykseen. Niitä ei heitellä ympäriinsä ihan vain siksi. Biisien tarkoitus ei ole kuulostaa vaikealta, vaan varsinaisesti vaikeilta ne tuntuvat vasta soitettaessa.
 
Toisaalta Mars Voltassa minua ihmetyttää se, kuinka otsa rypyssä he biisejään sanoittavat ja nimeävät? Välillä tuo osuus tuntuu menevän vähän liiallisuuksiin, hienoja sanoja laitetaan peräkkän ilman loogista merkitystä. No, en varmaan vaan tajuu.

Olen huomannut että Mars voltasta on tulossa itse asiassa ykkösinhokkini! Jee!
 
No voi vizi.
 
Nimenomaan tyylitaju tuntuu voltan pojilla olevan hukassa.
 
Mielestäni asia on pikemminkin päinvastoin jos tässä nyt vertailet edelleen Dream Theateriin.
 
Esim. Mike Portnoyn soittotyyli, jossa viljellään ties mitä stackien kohinaa ja basareiden papatuksia yksinkertaisiinkin kohtiin ja "tunnelmallisiin" kappaleisiin joita palvelisi parhaiten nimenomaan yksinkertaisuus. The Mars Volta taasen tekee kappaleensa sellaisilla ehdoilla että ei ole väliä vaikka The Widow "kuulostaa Guns 'n' Rosesilta", koska se vaan kuulostaa hyvältä ilman turhaa kikkailua.
 
Luulen että Dream Theater ei ikinä tekisi samanlaista kappaletta siitä syystä että niitä ihmeellisiä koukkuja on pakko viljellä joka halvatun rakoon. Silti esim. The Widow on tunnelmaltaan mielestäni hienompi kuin mikään kuulemistani DT:n kappaleista.
 
DT on kuin jonkun uusmediakonsultin puhetta, paljon hienoja sanoja mutta tuskin mitään uutta saati kiinnostavaa juttua. The Mars Volta tuntuu taas sellaiselta vanhemmalta mieheltä, joka on jo sen verran rypenyt että ei tarvitse enää todistella mitään.

Eilen kävin uuden levyn nappaamassa itselleni läheisestä levykaupasta. Ennen tätä kuunnellut koneelta.
 
Kyllä täytyy sanoa, että on hieno levy, vaikkakaan ei yllä De-lousedin tasolle. Vielä. Mielessäni. Pitää kuunnella lisää ja lisää ja lisää.
 
Mars Volta on parhautta.

No jopas teidän pitää nyt selitellä...

Todella ristiriitaisia tunteita herättävä bändi. Ehdin pari viikkoa kuunnella De-Lousedia ennen kuin sitten eilen hankin Francesin. Ihastuin De-Lousedissa uskomattomaan täsmärytmittelyyn, rönsyileviin kitaraosioihin (joita kuunnellessa tulee jostain syystä mieleen OK Computer) ja laulajan pettämättömään tyylitajuun. Odotin että Francesilla yhtye unohtaisi De-Lousedilta täydet pisteet vieneet pulputukset ja avaruusäänet, mutta ei. Francesilla niiden osuus on vain kasvanut! Pidän yhtyeen erikoisista soundivalinnoista silloin kun niitä toteutetaan biisien sisällä, mutta usean minuutin mittaiset turhat häröilyt kappaleiden välissä raastaa hermoja. Missä ne kappaleet loppujen lopuksi ovat?! Francesilla on hienoja hetkiä, mutta valitettavasti vähemmässä määrin kuin De-Lousedilla. Täytyy kuitenkin muistaa etten ole kuullut levyn kuin vasta pari kertaa, joten ehkä sieltä vielä jokunen solmu aukeaa, mutta surinakohdat skippaan surutta yli. The Mars Volta on ryhmä hienoja muusikoita, jotka vaativat hieman ohjausta...

vertasin mars voltaa dream theateriin siitä syystä että kummatkin suorittavat. ja dream theaterilla ei todellakaan ole minkäänlaista tyylitajua.

Tuleeko kellekään muulle levyn kansitaiteen väriskaalasta mieleen Pink Floyd?

Tuleeko kellekään muulle levyn kansitaiteen väriskaalasta mieleen Pink Floyd?
 
Kerronko salaisuuden?

Kerronko salaisuuden?
 
Jos mielit kertoa niin kerro. Se on varmaan jotain hienoa ja älykästä.

Jos mielit kertoa niin kerro. Se on varmaan jotain hienoa ja älykästä.
 
Storm Thorgerson, Pink Floydin hovitaiteilija, on suunnitellut myös Mars Voltan levyjen kannet.