Rock, pop, alternative ›

Täydellisessä maailmassahan tällaista musiikkia ei olisikaan, koska ei olisi ihmisiä jotka tarvitsisivat tällaista mihin samaistua, eikä ihmisiä joiden tarvitsisi tehdä tällaista.
 
Loppujen lopuksi mun mielestä popeda edustaa yön ja vastaavien kanssa sitä pahinta pliisua mitä suomella on tarjota, iskelmä ja tango toki astetta pahempana mutta minun tapauksessani nämä kaksi viimeksi mainittua löytyvät arkistosta "Mengele, 39-45" ja en muuten edes liioittele. Jos manserok saa minut tuntemaan oloni vaivautuneeksi ja keveän myötähäpeän sävyttämäksi, niin IskelmäTangoVedätys on ainoa musiikin laji joka saa minut aktuellisti ahdistumaan ja pahasti. Kestän muutamia minuutteja ennenkuin alkaa fyysinen rekalibraatio voimakeinoin levyn struktuurin suhteen.
 
Ihan oikeasti, en liioittele. En pysty kuuntelemaan tällaista. Lihoan henkisesti sata kiloa, alkaa tekemään mieli hakata tyttöjä ja juoda kuuden oluen sijasta kuusi kossua ja haastaa riitaa kaverin, naapurin ja viiden tuntemattoman kanssa ja kertomaan sankaritöistäni talvisodassa.
 
KAaaamalaa. kamalaa. kamalaa.

Lihoan henkisesti sata kiloa, alkaa tekemään mieli hakata tyttöjä ja juoda kuuden oluen sijasta kuusi kossua ja haastaa riitaa kaverin, naapurin ja viiden tuntemattoman kanssa ja kertomaan sankaritöistäni talvisodassa.
 
Jos tuollaisia fiiliksiä tulee, niin ongelma on käsittääkseni enemmän siellä vastaanottopäässä kuin lähettäjässä.
 
Mutta joo, maailmassa on vielä toivoa, kun teiniviiksinassikat jaksavat kapinoida vanhempiensa musiikkia vastaan. Välillä pelottaa, kun kakrut diggailevat samoja bändejä kuin isänsä aikoinaan talvisodasta palattuaan.

Jos tuollaisia fiiliksiä tulee, niin ongelma on käsittääkseni enemmän siellä vastaanottopäässä kuin lähettäjässä.
 
Mutta joo, maailmassa on vielä toivoa, kun teiniviiksinassikat jaksavat kapinoida vanhempiensa musiikkia vastaan. Välillä pelottaa, kun kakrut diggailevat samoja bändejä kuin isänsä aikoinaan talvisodasta palattuaan.
 
periaatteessa näin. mun ongelmahan tässä on kokonaan se ettei ole kertakaikkiaan mitään mahdolisuuttakaan saavuttaa yhteistä tasoa jotta voisi ymmärtää ko. musiikkia.
 
mutta se reaktio on niin voimakkaan negatiivinen ettei kertakaikkiaan löydä mitään perustetta katsoa itseään peilistä, vaan sohii sormella korvia loukkaavaa tahoa kohtaan.

jahas. tältä se siis näyttää kun on uus allekirjoitus... jatkakaa

jahas. tältä se siis näyttää kun on uus allekirjoitus... jatkakaa
 
Menis toi allekirjoituksen sanoma pikkuriikkisellä kieliopin tarkistuksella paremmin perille.
 
Jos Popeda aiheuttaa tuollaisen reaktion, niin kehotan kuuntelemaan päivän Mambaa. Vähän luulen, että reaktio tulisi olemaan kohdallasi -kuten omalla kohdallanikin- samantyyppinen kuin Kellopeliappelsiinissa.

periaatteessa näin. mun ongelmahan tässä on kokonaan se ettei ole kertakaikkiaan mitään mahdolisuuttakaan saavuttaa yhteistä tasoa jotta voisi ymmärtää ko. musiikkia.
 
mutta se reaktio on niin voimakkaan negatiivinen ettei kertakaikkiaan löydä mitään perustetta katsoa itseään peilistä, vaan sohii sormella korvia loukkaavaa tahoa kohtaan.
 
Nyt on kuule MrQ ettet vaan ymmärrä.

Nyt on kuule MrQ ettet vaan ymmärrä.
 
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä.

Onhan alkuajoilta olemassa legenda, että oli "Rock-Cadillac" -niminen orkesteri ja Ainiala & Mustajärvi nauroivat miten voi olla niin hölmö nimi. Julistivat sitten, että mepä ollaan sitten "Punkrock-Pobeda". Tällänen juttu oli siinä Popedan historiikissa.
 
kyllä tällainen Rock-Cadillac tosiaan oli, ja taitaa olla vieläkin. v. 2001 oltiin niiden kanssa samalla keikalla Jämsän Himoshotellissa.

kyllä tällainen Rock-Cadillac tosiaan oli, ja taitaa olla vieläkin. v. 2001 oltiin niiden kanssa samalla keikalla Jämsän Himoshotellissa.
 
Ja multa löytyy bändin vinyylikin, varmaan se eka ja ainoa? En kyllä muista yhtään biisiä.

Hetken aikaahan jopa Esa "pipsallekukkia" Saarinen liehitteli rahvaan kanssa ja istuutui Popedan keikkabussiin. Ei ole tainnut niillä kinkereillä punk-tohtori viihtyä.
 
Viihtyi niin hyvin, että pääsi Popedan sinkun kanteen bändikuvaan mukaan.

Viihtyi niin hyvin, että pääsi Popedan sinkun kanteen bändikuvaan mukaan.
 
Ja kirjoitti Soundiin hienon jutun k.o. reissusta, oi niitä aikoja kun rock-journalismikin oli vielä arvaamatonta ja saattoi sisältää muutekin kuin ennaltaopeteltuja fraaseja ja latteuksia.

Ja kirjoitti Soundiin hienon jutun k.o. reissusta, oi niitä aikoja kun rock-journalismikin oli vielä arvaamatonta ja saattoi sisältää muutekin kuin ennaltaopeteltuja fraaseja ja latteuksia.
 
Tuosta jutusta sen muistinkin. Olikohan Esalla, tuolla terässinfonikolla, jopa farkkutakki kuvissa päällä. Sitä en ihan muista.
 
Terässinfoniassahan e.saarinen nostaa Hurriganesin (tiedättehän, tuo suomalainen kitaristiaan silloin tällöin vaihtanut trio, joka tuli suosituksi mm. Suosikin sivuiila) Roadrunnerin jumalten musiikiksi.
 
Ja puhut silkkaa asiaa rock-journalismista.

Haa, puhetta rockzuurnalismista...! Saarisen Popeda-raportti on kyllä aikas legendaarinen. Mää luulen, että 80-luvun omaperäinen, railakas vaikkakin paikoin perin sisäpiirimäinen rockkirjoittelu (lähinnä siis Soundissa) on nykyaikaan verrattuna niin mukavaa lukea, koska se on vauhdikkuudestaan huolimatta leppoisaa. Nykyisin rockjournalistit irroittelevat vittuilemalla, nousevat tähtireporttereiksi olemalla ilkeitä.
 
Voin olla pahasti väärässä, koska olen vähentänyt rocklehtien lukemista rajusti viime vuosina ja aika saattaa olla kullannut muistot 80-luvulta. Kyllähän esim. Waldemar Wallenius suututti Eppu Normaalin rajusti Cocktail bar -kritiikillään, joten kai silloinkin ilkeillä osattiin. Tosin Martti Syrjällä taitaa olla aikamoisia vaikeuksia sietää kritiikkiä verrattuna vaikka veljeensä. Näin olen ymmärtänyt.
 
EDIT: Harasoo -levyn aikoihin Soundissa oli erittäin mainio muistaakseni Juntusen Popeda -juttu, jossa haastateltiin Safkaa ja muistaakseni myös Holmia ja Mikkosta. Safkaa ainakin. Jotenkin ne 80-luvun jutut on vaan jääneet mieleen.

Voin olla pahasti väärässä, koska olen vähentänyt rocklehtien lukemista rajusti viime vuosina ja aika saattaa olla kullannut muistot 80-luvulta. Kyllähän esim. Waldemar Wallenius suututti Eppu Normaalin rajusti Cocktail bar -kritiikillään, joten kai silloinkin ilkeillä osattiin. Tosin Martti Syrjällä taitaa olla aikamoisia vaikeuksia sietää kritiikkiä verrattuna vaikka veljeensä. Näin olen ymmärtänyt.
 
No Coctail Bar joutui kovaan kyytiin, koska samassa Soundissa arvosteltiin myös Hassisen Koneen Rumat sävelet. Ja sitä kehuttiin niin, että laulu jäi pystyyn. Eikös näitä kahta levyä verrattu vielä keskenään?
 
----------------------------------------------------------------
 
Popedahan on aina ja ikuisesti hakattu Manserockin Härmäpokaaliin Juicen, Eppujen, Velton ja Kontran ym. seuraan. Manserock on kaiketi erottautunut esim. pääkaupunkiseudun rockista maanläheisyydellään, tietyllä näennäisellä naivistisuudellaan ja konstailemattomuudellaan. Moderneimmat virtaukset ja kokeilut ovat lähinnä leimautuneet pääkaupunkiseudun bändeihin: Smack vs. Popeda, Nights of Iguana vs. Eput näin keinotekoisia vastakkainasetteluja mäiskien. Cool vastaan Epen totteleminen, eteerisyys vs. ruutupaita. Tuttuahan tämä teille on.
 
Tämän kliseisen johdannon jälkeen kirjallisuuden pariin. Väinö Linna kuului kuuluisaan Mäkelän piiriin 1940-luvun lopulta alkaen, johon kuului mm. Harri Kaasalainen, Veikko Pihlajamäki ja Lauri Viita kirjastonjohtaja Mikko Mäkelän ohella. Tämä piiri suhtautui välillä aika nuivasti ja epäluuloisesti helsinkiläisiin modernisteihin, vaikka välillä Hesasta kävikin joku luennoimassa maanantai-kerhossa. Helsingin päässä olevat kirjailijat olivat kielitaitoisia ja modernimmat virtaukset toki tulvahtivat nopeammin läpi pääkaupunkiseudun intelligentsian kuin enemmän työläispohjaisen Tampereen.
 
Joten eihän näissä vastakkainasetteluissa näytä olevan mitään uutta.
 
Tuli vain mieleen Varpion Linna-muistelmia lukiessa.
 
Kiitos ja anteeksi.

Eikös näitä kahta levyä verrattu vielä keskenään?
 
Joo, ja tais Waldemar itsekin myöhemmin myöntää, että ihan tarkoitushakuisesti lyötiin Eppuja Koneen hyvyydellä.
 
Jos manserockin legendat olisivat Mäkelän piiri, niin Leskinen on ainakin selvästi Linna: Kun nämä herrat puhuivat piti muu väki suunsa kiinni.
 
Nights of Iguanahan oli täysin järjenvastaisesti Pokolla. Minkähän verran skenepisteitä se bändiltä tiputti...
 
EDIT: Kirjalliselta kannalta tosin Viita taisi olla Leskiselle Linnaakin tärkämpi vaikuttaja. Menipäs vähän ohi aiheen. Kirjallisella puolella tuo pääkaupunkiseutu vs. muut taitaa olla vielä pahempaa kuin rokkihommissa. Esim. Huovinen ei diggaa ollenkaan käsitteestä "kainuismi", johon hänetkin on usein niputettu.

Menipäs vähän ohi aiheen.
 
Onneks tosi vähän, piirun verran tai jotain.
Harhapolkuja jatkanen, Iguanathan täysin järjenvastaisesti ei breikannu isosti kautta maanpiirin. Oli tajuttoman hyvä bändi livenäkin.
Jos ny Popedasta jotain, niin kansainvälinen läpimurto ei kai koskaan ollu akuutisti vaarana. :)
 
Edit. muistojen arkistosta. Natsalla oli 2 bändii " eka keikalla ", Melrose ja Iguanat. Ne kun oli settinsä lopettanu niin salissa väki mumisi äimänkäkenä et näistä vielä kuullaan. Oli tajunnan räjäyttävä ilta kyllä.

Jos ny Popedasta jotain, niin kansainvälinen läpimurto ei kai koskaan ollu akuutisti vaarana. :)
 
Äläs ny, eikös ne olleet sillä muinoisella Pokon promolevyllä, jossa ainakin osa yhtiön bändeistä hoilasi ulkomaankielellä? Epuilla oli joku Beer rooting song ja Cock in my pocket muistaakseni, vaan voihan se olla, että don Pate selvisi siitäkin härmäksi.
 
Ts. se oli ihan pienestä kiinni, ettei Amerikan ihmemaa päässyt nauttimaan mm. biiseistä It's so hard to ski, The Hjulabatos song, Viper with spectacles ja Sandwich-Richard in Wonderland. Onhan se breikkaaminen mahdollista vieläkin; uudessa Reino -biisissä on selvästi potentiaalia Suomen rajojen ulkopuolellekin...

Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä.
 
Se on täysin mahdollista...
 
joskaan en tajua tool-vertausta. siinähän joutuu vähän ajattelemaan ja keskittymään kuunnellessaan.
 
mustajärvi ja kumppanit voisivat oikeastaan puhua kiinan murteita kertoakseen tunnelmistaan. Yhtä paljon saan irti tai ymmärrän niiden tuotoksia.
 
Joskin on kumma huomata että itseäni 10+ vuotta vanhempi porukka suhtautuu tähän ja pariin muuhunkin kummastuttavaan pumppuun kuin se olisi toinen tuleminen

Joskin on kumma huomata että itseäni 10+ vuotta vanhempi porukka suhtautuu tähän ja pariin muuhunkin kummastuttavaan pumppuun kuin se olisi toinen tuleminen
 
Meillä on tuo suhtautuminen on ihan metsässä.
 
Miusta taas Leskistä keskustelupiirissä vastaisi enemmänkin Viita, joka oli dominoiva -ärsyttävyyteen asti. Siä ku istuskeli Vänän, Laten, Haran ja kumppaneiden kanssa, nii mää mitää ehtiny sanoo... Mut kyä mää jo sillo vallan olin sitä miältä, et kyl Tampereksesta tulee kansallisesta identiteetistä kiinnipitäviä sanaseppoja ja -anneleita, nääs.
 
Ja kun vuonna 2057 etnologian tutkija Riitta des Molledes löytää arkistoista Popedan kokoelman, saa hän mittaamattoman tärkeää aineistoa 1980- ja 90 -luvulla eläneen miehen sisäisestä mielenmaisemasta.
 
Greaze to the Machine.

Joskin on kumma huomata että itseäni 10+ vuotta vanhempi porukka suhtautuu tähän ja pariin muuhunkin kummastuttavaan pumppuun kuin se olisi toinen tuleminen
 
Se on vanhemman ikäpolven kapinaa nuorempaa vastaan. Teistä kun ei kertakaikkiaan ole.