Rock, pop, alternative ›

Yle Teema:
 
Keskiviikkona 24.8. klo 22.50 TV-arkisto: Hurriganes (1974). Hurriganes-yhtyeen konsertti Tavastia-klubilla Helsingissä.

Yle Teema:
 
Keskiviikkona 24.8. klo 22.50 TV-arkisto: Hurriganes (1974). Hurriganes-yhtyeen konsertti Tavastia-klubilla Helsingissä.
 
ja uusinta pe-la yönä 00.45

Yle Teema:
 
Keskiviikkona 24.8. klo 22.50 TV-arkisto: Hurriganes (1974). Hurriganes-yhtyeen konsertti Tavastia-klubilla Helsingissä.
 
Sittenhän mä saan satikutia, kun olen ollut sitä mieltä, että tuossa taltioinnissa ei ole mitään muuta erikoista kuin se, että se on tehty aikana, jolloin Suomirock otti ensiaskeliaan. Eli mielestäni Ganesin soitannassa ei ole oikeasti mitään mainitsemisen arvoista. Tämä tuotakoon siksi esiin, että voidaan sitten täällä vääntää kättä siitä, kuinka väärässä olin.

Sittenhän mä saan satikutia, kun olen ollut sitä mieltä, että tuossa taltioinnissa ei ole mitään muuta erikoista kuin se, että se on tehty aikana, jolloin Suomirock otti ensiaskeliaan. Eli mielestäni Ganesin soitannassa ei ole oikeasti mitään mainitsemisen arvoista. Tämä tuotakoon siksi esiin, että voidaan sitten täällä vääntää kättä siitä, kuinka väärässä olin.
 
Aika monen nimekkäämmänkin bändin keikkatallenteet ovat omasta ajastaan ja kontekstistaan irrotettuna aika valjun oloisia.
 
Olen kyllä yhtä mieltä siitä, että Hurriganes oli soitannoltaan vähintäänkin epätasainen bändi. Joskus kaverin kanssa tuli spekuloitua, että unelmakokoonpano olisi ollut sellainen, missä olisivat kitaristeina olleet sekä Ile että Alppu. Silloin olisivat toimineet sekä soolot että komppi. Vaan eipä Hurriganesin "juttu" tainnut koskaan soittotaidossa ollakaan.
 
Hurriganes oli minusta hyvä bändi, mutta Ganesien tai Remun kohottaminen kritiikittä jonkinlaisen epäjumalan asemaan riepoo. Toisaalta sellainen vaahtosuinen jumalointi ottaa minua päähän, olipa kyseessä mikä bändi hyvänsä.

Eli mielestäni Ganesin soitannassa ei ole oikeasti mitään mainitsemisen arvoista. Tämä tuotakoon siksi esiin, että voidaan sitten täällä vääntää kättä siitä, kuinka väärässä olin.
 
Odotan kädenvääntöä lähes yhtä malttamattomana kuin itse keikan näkemistä ;+D

Odotan kädenvääntöä lähes yhtä malttamattomana kuin itse keikan näkemistä ;+D
 
Nimenomaan, siksi toinkin tämän nyt esiin, että en osoittautuisi tissiposkeksi sanojeni syöjäksi, kun on tullut tuota keikkaa ja koko Ganes-instituutiota niin hartaasti ruodittua. Näin saanen vielä kerran myös muistuttaa, että kritiikkini on kohdistunut pääosin kahteen asiaan;
 
1) Ganesin tolkuttomaan palvontaan versus musiikilliset saavutukset, etenkin huomioiden Aaltosen nykyisen rip-offaamisen, Ganesin nimellä kun sekin kulkee
 
2) siihen mielestäni huutavan vääryyteen, jolla Alpun soittoa ja sen aikaista kokoonpanoa ylistetään Ilen aikaisia touhja väheksyen
 
Kiinnittäkää huomionne Alpun lavolemukseen, ja erittäin löysään komppaukseen, mikä on triossa anteeksiantamatontas. Lisäksi kuunnelkkaa aivan avoimin korvin herra Järvisen sooloa esim. Hey Groupie-kappaleessa, onko siinä oikeasti jotain sellaista, joka antaa aihetta kutsua miestä "Suomen, ehkä maailman kovimmaksi"? Tämä ei niinkään ole tarkoitettu väheksymään Alberttia, vaan sapettaa se aliarvostus, mikä tällaisella ajettelulla heitetään muiden mestareiden niskaan. Alppu oli kova jätkä, jolta lähti satunnaisesti todella tiukkaa tavaraa, mutta myös TODELLA kauheaa paskaa.
 
Katsokaa keikka ja todetkaa itse. Paskaa ei siis kuitenkaan ole tuolla keikalla tarjolla.
 
Nii, ja Cisse on PALJON kovempi basisti kuin mitä yleisesti puhutaan.

Itselläni on olluttuo keikka nauhalla jo vuosia. Ei se huono ole mutta on siinä vähän sellaista "aika kultaa muistot" fiilistä.
Kuunnelkaa jonkun yleisöstä Hai sie lässie huudot.

Sittenhän mä saan satikutia, kun olen ollut sitä mieltä, että tuossa taltioinnissa ei ole mitään muuta erikoista kuin se, että se on tehty aikana, jolloin Suomirock otti ensiaskeliaan. Eli mielestäni Ganesin soitannassa ei ole oikeasti mitään mainitsemisen arvoista. Tämä tuotakoon siksi esiin, että voidaan sitten täällä vääntää kättä siitä, kuinka väärässä olin.
 
WTF...???
Sehän on erinomainen siivu suomalaista rock historiaa ja kulttuuria. On se nyt perkele että sitä -70 luvun soittoa suomitaan jollain 2000 luvun kohkaus asenteella. Ei vissiin kauheesti ollu jätkillä esikuvia suomi-rock saralla joten melkolailla pioneerityötä tekivät. Kyllä noista riffeistä ja asenteesta on moni bändi ottanut oppia ja mitä tämä suomi-homma tänä päivänä olisi jos ei hurriganesta olis koskaan ollut. Pelkkää Idolsia ja levyraatia...
 
Niinno, eihän sitä millään konservatorio asenteella ymmärrä muuta kuin "oikeaoppisten" nuotitusten päälle. Sillon kun biisit jyrää niin ne jyrää. Siinä ei tarvita mitään kankeeta teoria-ajattelua.
 
Kyllä me kaikki ensin ryömitään, sitten kontataan, otetaan haparoivia askelia, kävellään ja sitten vasta juostaan.

1) Ganesin tolkuttomaan palvontaan versus musiikilliset saavutukset, etenkin huomioiden Aaltosen nykyisen rip-offaamisen, Ganesin nimellä kun sekin kulkee
 
Ite aivan käsittämättömänä diggailijana en kyllä voi sulattaa tätä myöskään. Remun jutuista nykysin en niin välitä. Mutta se kritikittömyys puhuessa bändistä ei oo mun mielestä reilua oikeastaan ketään kohtaan.
 
2) siihen mielestäni huutavan vääryyteen, jolla Alpun soittoa ja sen aikaista kokoonpanoa ylistetään Ilen aikaisia touhja väheksyen.
 
Tässä oon hiukan eri linjoilla sikäli, että kun kuuntelee niitä Järvisen ajan vaikkapa '73 taltiointeja, niin Järvinen komppas juuri sillai, ku pitikin. Ei todellakaan paahtanut menemään täysiä, vaan soitti sillai mun mielestä tosi hyvin täydentäen Remun suoraa ja Cissen vielä suorempaa. Soolot eivät nimittäin jää sen kompin jälkeen ns. soiton alle. Esimerkkinä vaikka Rock' Roller ekalta lätyltä, ei siinä paljoo kitara komppaa, mut sitäkin maukkaammin.
 
Nii, ja Cisse on PALJON kovempi basisti kuin mitä yleisesti puhutaan.
 
Tätä oon koittanut jokaiselle jollain lailla takoa päähän, heh. Cisse kun hakkaa jo pelkällä ulkoisella olemuksellaan lavalla kenet hyvänsä, vaikkei bassoon olis vielä edes piuhaa vedetty. Siihen karismaan kun lisää vielä ne vankkumattomat kuviot, ni soonsiinä.

Non.

Uunituoreet kommentit näin äkkiseltään.
 
I will stay ei oikeen lähteny ku Cissen ääni oli mortongilla ja Humu sleepas. Muuten umpitimanttia oli ko. veto. Hyvät välispeekit ;o) Tiger-biisi toimi hienosti.
 
Kuuntelin kuulokkeilla rokkipoliisiasenteella ja en löytäny Alpon soitosta sanomista. Hyvin se veti.
 
"Remuuuu, hai sie lassie"
 
EDIT: voi pillu tota Alatalon haastattelua. Voisko virkamiesmäisemmin rockbändiä haastatella?

Uunituoreet kommentit näin äkkiseltään.
 
Mäkin kuuntelin kuulokkeilla, ja täytyy sanoa, että mä en vaan ymmärrä. Siinä oli kyllä hienot hetkensä, Roadrunnerin biisit toimi parhaiten, mutta ei mun mielestä nekään kovin hyvin.
 
Jotain rytinää siinä bändissä kumminkin oli, kun siitä näin täälläkin keskustellaan, sillä ihan turhanaikaiset poppoot ei aiheuta fiiliksiä suuntaan eikä toiseen.
 
Mitä Alppuun tulee, niin kuten Juki tuossa totesi, eihän siinä soitossa mitään SANOMISTA ollut, mutta ei missään nimessä mitään, mikä aiheuttaisi halua kutsua miestä Suomen kaikkien aikojen rock-kitaristiksi, ehkä oman aikansa parhaimmistoon kuuuluvaksi enintään. Täytyy ottaa huomioon, että meikäläistä erityisesti sapettaa vielä tuoreessa muistissa oleva, todellisen Kitaristin isolla K:lla, Ben Granfeltin mollaaminen tällä samaisella forumilla. Mollaukseen otti osaaa kuitenkin eräitä Alpun yli-ylistäjiä, muistaakseni.

Tiger-biisistä lähti homma lentoon koko porukalla, siihen asti tuntu enemmän tai vähemmän jäähdyttelyltä. Cisse ja Alppuki pääsi paremmin fiilareihin. Vähän hämäs se kun kaks äijää seisoskelee vaan suorilla taukojen ajan. Spiikit oli kyllä jees, niitten takia kuitenkin tuollakin varmaan aika paljon jengiä oli..

hieno keikka ja loistavaa ajankuvaa. tallahassee lassie toimi mielestäni parhaiten.
 
i will stayn laulusuoritus oli cisseltä aivan ala-arvoinen ja miehen naamasta huomasi, että hän tiesi sen itsekin. myös joka piisin väliset tauot puuduttivat hiukan.
 
ylivoimaisesti hauskinta oli kuitenkin lopun haastattelu. en tajua, kuinka alatalon olisi pitänyt haastatella saadakseen miehet puhumaan ("hei kundit, pystyttexte viel kelaan seuraavaa lättyä"?), koska bändihän siinä itseään myy, ei haastattelija. jos bändi vastaa jokaiseen kysymykseen joo/ei/vähän ja sitä seuraavaan edellistä kysymystä tarkentavaan kysymykseen pyörittää tai nyökyttää päätään, niin aika vähän siinä on tehtävissä. no, onneksi lopussa bändi innostui hiukan pidempiin vastauksiin ja tuotti jopa muutaman johdonmukaisen lauseen :)

hieno keikka ja loistavaa ajankuvaa.
 
Nimenomaan loistavaa ajankuvaa. Tulin katsoneeksi ohjelman nyt pikkutunneilla nauhalta ja iski pieni nostalgia :)
 
Muihin, tuohon aikaan aktiiveihin rokkibändeihin nähden Hurriganes oli "ilmiö". Satuin näkemään aikanaan muutamia Ganesien keikkoja ja mikään niistä ei jättänyt kylmäksi vaikka soitannon taso heittelikin laidasta ja keikasta toiseen.
 
Kitarasta innostuneelle maalaispojalle Järvisen soitto oli ikäänkuin "kirveestä päähän". OK, olihan suunnilleen noihin aikoihin liikkeellä monia muitakin kitaristeja kuten mm. Seppo Alajoki, Kalle Lae ja pidempäänkín aktiiveista Lindholm, Silvennoinen, Söderberg, Hurmerinta, Walli yms. mutta Albertin soittoasenne ja starameininki säväyttivät kiistämättä.
 
Hurriganes säväytti aikanaan ja inspiroi muakin soittamaan. Ajat on muuttuneet, minäkin sen mukana ja mielenkiinto kohdistuu vähän muihin juttuihin.
 
- Kova orkka oli kuitenkin, aikanaan.-

ylivoimaisesti hauskinta oli kuitenkin lopun haastattelu. en tajua, kuinka alatalon olisi pitänyt haastatella saadakseen miehet puhumaan
 
Ehkä tilanteessa oli aistittavina selkeä henkinen kuilu haastateltavien ja haastattelijan välillä. Kysymykset oli jollain tavalla asenteellisia ja rokut ei niistä kauheasti innostuneet, pikemmin ärsyyntyivät. Alatalo oli jo silloin ärsyttävä, vaikkakin kovin asiallinen.

Jotain rytinää siinä bändissä kumminkin oli, kun siitä näin täälläkin keskustellaan, sillä ihan turhanaikaiset poppoot ei aiheuta fiiliksiä suuntaan eikä toiseen.
 
Joo, vähän joka palstalla sauhutaan aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=30&t=101414&o=0&co=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=26&t=99894&o=0&co=0

Kitarasta innostuneelle maalaispojalle Järvisen soitto oli ikäänkuin "kirveestä päähän". OK, olihan suunnilleen noihin aikoihin liikkeellä monia muitakin kitaristeja kuten mm. Seppo Alajoki, Kalle Lae ja pidempäänkín aktiiveista Lindholm, Silvennoinen, Söderberg, Hurmerinta, Walli yms. mutta Albertin soittoasenne ja starameininki säväyttivät kiistämättä.
 
Hurriganes säväytti aikanaan ja inspiroi muakin soittamaan. Ajat on muuttuneet, minäkin sen mukana ja mielenkiinto kohdistuu vähän muihin juttuihin.
 
Amen. Näin tapahtui. Järvisen tekemisiä tuli sittemmin seurattua Royalsiin ja Ganes jäi vähemmälle. Kaikki kunnia Ilelle, mutta homma rupesi olemaan liian "Houlama bepiä in alapama" :)
 
Parempi oli tuo keikkataltiointi kuin muistin. Oli pakko katsoa loppuun, vaikka piti videolta vasta tänään. :)
 
Alppu oli paremmassa vireessä kuin muistelin ja Cisse huonommassa... Ne "uudet bonus-biisit" toimi yllättävän hyvin ja esim. Tiger on ollut aina suosikkeja...
 
Joskus v. -77 Järvinen muisteli Musa-lehden haastattelussa Ganes ajoista että "olin aivan skutsissa ja tein kaiken väärin". Mielestäni ainakin tuona Tavastian iltana oli ilmassa merkkejä hieman muunkinlaisista fiilareista.
 
Alatalon "haastattelu" oli kyllä omaa luokkaansa. Ei ihme, että mies päätyi eduskuntaan. Oli niin yhteiskuntavastuullista ja kantaaottavaa. Ganesis olisivat taas puolestaan mieluiten varmaankin ottaneet neuvoa-antavat keltaisen Jaffan sijaan. Totisesti ajat ovat muuttuneet... :)

Alatalon "haastattelu" oli kyllä omaa luokkaansa. Ei ihme, että mies päätyi eduskuntaan. Oli niin yhteiskuntavastuullista ja kantaaottavaa.
 
Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että vuosi oli 1974 ja haastattelu kysymyksineen ihan ajan hengen mukaista. 5v tuota aiemmin rokkibändejä televisiossa haastattelivat Aarre Elo ja kumppanit. Ei sekään mitään herkkua ollut :)
 
Minun mielestäni Alatalo oli asiallisuudessaan ihan ok. Paljon paskempiakin haastattelijoita on kesän YleTeeman nostalgialähetyksissä nähty. Ja nykyajan "vientibändit" olisivat varmasti vastanneet noihinkin kysymyksiin hiukan laveammin.

Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että vuosi oli 1974 ja haastattelu kysymyksineen ihan ajan hengen mukaista. 5v tuota aiemmin rokkibändejä televisiossa haastattelivat Aarre Elo ja kumppanit. Ei sekään mitään herkkua ollut :)
 
Minun mielestäni Alatalo oli asiallisuudessaan ihan ok. Paljon paskempiakin haastattelijoita on kesän YleTeeman nostalgialähetyksissä nähty. Ja nykyajan "vientibändit" olisivat varmasti vastanneet noihinkin kysymyksiin hiukan laveammin.
 
Aivan totta. Ajat vain olivat toisenlaiset. R & R oli tuolloin todella harvinaista tässä maassa ja toisaalta poliittisuus päivän sana. Eikä mulla ole edes mitään henkilökohtaisia Alatalo-antipatioita. Mies on vetänyt omaa linjaansa vaikka sateessa siniset aurinkolasit päässä Tammerkosken sillalla. Tehnyt välillä musiikkiakin. :)
 
Iltatähden juontaja-toimittajaksi oli ehdolla myös Jussi Raittinen, joka ainakin oli avoimesti poliittinen. Toisaalta mies oli myös Hurriganesien kanssa hyvissä väleissä ja Boys-bändi kilpaili vielä tuolloin hyvinkin tiukasti Suomen rock-kuninkuudesta. Oliskohan siitä tullut toisenlainen haastattelu...