Rock, pop, alternative ›

Frank Zappa - Yo' Mama
The Scorpions - Blackout
Irwin Goodman - Elämä on duuria ja mollia
 
En osaa perustella noita mutta tuossa on trilogia mikä on mun mieleen jääny ja lujaa.

Devin Townsend - Stagnant
Devin Townsend - Deep Peace
Devin Townsend - Sunday Afternoon
 
(nämä koskettavat sieluani!)

Misfits - We are 138

Misfits - We are 138
 
Näin on. Tämä ei ole edes mikään mielipideasia, vaan fakta.

Viisi mainittavaa kitarasooloa:
 
1) Dire Straits - Sultans of Swing
2) Ozzy Osbourne - Mr. Crowley
3) Pink Floyd - Comfortably Numb
4) Magnum - Kingdom of Madness
5) Lynyrd Skynyrd - Free Bird

Kyllä Stairway to heaven on melkein ykkönen!
Mutta toisaalta Whole lotta loven soolo on myös vertaansa vailla, se iskee kyllä niin, että seinät kaatuu!

Sultans of Swing on alusta loppuun pelkkää herkkua.

Devin Townsend - Deep Peace

 
Tohon voisi jopa yhtyä. Uskomattoman tarkkaan mietitty, ei yhtäkään turhaa nuottia.

Vaikea nimetä yhtä ja ainutta parasta kitarasooloa. Mielestäni kovia/tyylikkäitä sooloja ovat tehneet/soittaneet esim. Ritchie Blackmore, Albert Järvinen, John Fogerty, Jimmy Page, Slash, Mark Knopfler, K.K Downing, Glenn Tipton ja Dimebag Darrell .

Kolme tulee mieleen:
 
Dire Straits - Sultans of swing
Pink Floyd - Comfortably numb
Bob Marley & The Wailers - Concrete jungle
 
kahta ensimmäistä ei tarvitse varmaankaan edes perustella. Tuossa Cocrete junglessa taas on niin biisiin sopiva soolo että oksat pois. Sen fiiliksen haistaa, maistaa ja kuulee.

Onhan noita mutta 2kovaa
Lynyrd Skynyrd -Freebird
Michael Jackson -beat it
 
ja otetaan nyt suomestakin paratiisi

Komppia tulee! :P Vaikea sanoa vain yhtä, mutta tuo nimi kertoo kaiken oleellisen.
 
Se vaan on niin tajuttoman tyylitajuinen, kun yhdistelee niitä klassisia juoksutuksia blueslickeihin, ja Rainbow:n aikana taas itämaista :) En oo bongannu siltä vielä yhtään huonoa improsooloa (mukaanlukien kaikki 20 min. biisit/väliosat) mitä olen kattonut kaikkia videoita.

Se vaan on niin tajuttoman tyylitajuinen, kun yhdistelee niitä klassisia juoksutuksia blueslickeihin, ja Rainbow:n aikana taas itämaista :) En oo bongannu siltä vielä yhtään huonoa improsooloa (mukaanlukien kaikki 20 min. biisit/väliosat) mitä olen kattonut kaikkia videoita.
 
Siihen tyylitajuun on varmaan syynä se, että Blackmoren soitto perustuu melodioihin eikä niinkään siihen etää hän pyrkisi esim. saamaan arvostusta miljoona nuottia minuutissa soitolla. Eli herra on itse sanonut aina, että hän kuuntelee kappaleissa eniten melodiaa ja jos melodia toimii niin kappalekin toimii. Uskon, että tämä vaikuttaa kaikella tavoin myös Blackmoren omaan sävellys ja sooloilutaitoon.
 
Totta on myös, että herran improvisointikyky on jotain käsittämätöntä. Ei ole olemassa kahta samanlaista Blackmoren sooloa, ja livenä kuultavat soolot eivät koskaan ole samanlaisia, kuin levyillä. Blackmorehan on itse sanonut joskus, että hän ei yksinkertaisesti muista, kuinka levytys-versioiden soolot on soitettu. En tiedä onko tämä hyvä tai huono asia, mutta itse näkisin sen plussana, koska tällöin ei tule jämähdettyä niihin vanhoihin peruskaavoihin. Moni kitaristi sortuu siihen, että livenä he yksinkertaisesti soittavat identtisesti nuotti nuotilta cd-versioissa kuultavat soolot. Jokainen voi vetää omat mielipiteensä tällaisista sooloiluista.

Totta on myös, että herran improvisointikyky on jotain käsittämätöntä. Ei ole olemassa kahta samanlaista Blackmoren sooloa, ja livenä kuultavat soolot eivät koskaan ole samanlaisia, kuin levyillä. Blackmorehan on itse sanonut joskus, että hän ei yksinkertaisesti muista, kuinka levytys-versioiden soolot on soitettu. En tiedä onko tämä hyvä tai huono asia, mutta itse näkisin sen plussana, koska tällöin ei tule jämähdettyä niihin vanhoihin peruskaavoihin. Moni kitaristi sortuu siihen, että livenä he yksinkertaisesti soittavat identtisesti nuotti nuotilta cd-versioissa kuultavat soolot. Jokainen voi vetää omat mielipiteensä tällaisista sooloiluista.
 
Blacmore on loistava improvisoija, melkein yhtä hyvä kuin Jimmy Page.
Todella kova kepittäjä.
Itse näen sen hyvänä että soolot eivät livenä ole samanlaisia kuin levyllä, voihan se pohja tietenkin sama olla, mutta ärsyttää niin, kun nykyään tuntuu että ei edes ole sooloja, ja jos sellainen löytyy niin se on niin täysin yksi yhteen livenä ja levyllä!

Moni kitaristi sortuu siihen, että livenä he yksinkertaisesti soittavat identtisesti nuotti nuotilta cd-versioissa kuultavat soolot. Jokainen voi vetää omat mielipiteensä tällaisista sooloiluista.
 
Jos nyt puhutaan ihan sävelletyistä sooloista, niin mitäs vikaa moisessa toiminnassa on?
 
Ja Blackmore on toki myös kova.

Jos nyt puhutaan ihan sävelletyistä sooloista, niin mitäs vikaa moisessa toiminnassa on?
 
Ja Blackmore on toki myös kova.
 
Kyllä, taisin vähän puhua epäselvästi tuossa. Eli tarkoitin tuossa suorassa kopioinnissa sitä, että jos se tapahtuu improvisoinnissa. Sävelletyt soolot ovat toki asia erikseen ja esim. klassisessa musiikissahan yleensä soolot ovat sävellettyjä ja ne soitetaan nuotti nuotilleen ja hyvältä ne kuulostavatkin. Eli tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani puhuin yksinomaan improvisaatiosta.

Andyn soolot mm. "First timer" ja "Dont ever leave me" biiseissä ovat huippuja. Baddingin "Paratiisi" sisältää kuitenkin parhaan kitarasoolon minun mieleeni.

Siihen tyylitajuun on varmaan syynä se, että Blackmoren soitto perustuu melodioihin eikä niinkään siihen etää hän pyrkisi esim. saamaan arvostusta miljoona nuottia minuutissa soitolla. Eli herra on itse sanonut aina, että hän kuuntelee kappaleissa eniten melodiaa ja jos melodia toimii niin kappalekin toimii. Uskon, että tämä vaikuttaa kaikella tavoin myös Blackmoren omaan sävellys ja sooloilutaitoon.
 
Totta on myös, että herran improvisointikyky on jotain käsittämätöntä. Ei ole olemassa kahta samanlaista Blackmoren sooloa, ja livenä kuultavat soolot eivät koskaan ole samanlaisia, kuin levyillä. Blackmorehan on itse sanonut joskus, että hän ei yksinkertaisesti muista, kuinka levytys-versioiden soolot on soitettu. En tiedä onko tämä hyvä tai huono asia, mutta itse näkisin sen plussana, koska tällöin ei tule jämähdettyä niihin vanhoihin peruskaavoihin. Moni kitaristi sortuu siihen, että livenä he yksinkertaisesti soittavat identtisesti nuotti nuotilta cd-versioissa kuultavat soolot. Jokainen voi vetää omat mielipiteensä tällaisista sooloiluista.
 
KYLLÄ KYLLÄ! Tämä on täysin totta olen itse täysin samaa mieltä. Mahtava kitaristi tuo Blackmore! harmi vaan että ei enään rokkaa samalla tavalla...

Kyllä, taisin vähän puhua epäselvästi tuossa. Eli tarkoitin tuossa suorassa kopioinnissa sitä, että jos se tapahtuu improvisoinnissa. Sävelletyt soolot ovat toki asia erikseen ja esim. klassisessa musiikissahan yleensä soolot ovat sävellettyjä ja ne soitetaan nuotti nuotilleen ja hyvältä ne kuulostavatkin. Eli tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani puhuin yksinomaan improvisaatiosta.
 
Okei, sitten olemme melko lailla samoilla linjoilla. Pikkuisen tosiaan hämäännyin vain sanavalinnasta.

Siihen tyylitajuun on varmaan syynä se, että Blackmoren soitto perustuu melodioihin eikä niinkään siihen etää hän pyrkisi esim. saamaan arvostusta miljoona nuottia minuutissa soitolla. Eli herra on itse sanonut aina, että hän kuuntelee kappaleissa eniten melodiaa ja jos melodia toimii niin kappalekin toimii. Uskon, että tämä vaikuttaa kaikella tavoin myös Blackmoren omaan sävellys ja sooloilutaitoon.

Totta on myös, että herran improvisointikyky on jotain käsittämätöntä. Ei ole olemassa kahta samanlaista Blackmoren sooloa, ja livenä kuultavat soolot eivät koskaan ole samanlaisia, kuin levyillä. Blackmorehan on itse sanonut joskus, että hän ei yksinkertaisesti muista, kuinka levytys-versioiden soolot on soitettu. En tiedä onko tämä hyvä tai huono asia, mutta itse näkisin sen plussana, koska tällöin ei tule jämähdettyä niihin vanhoihin peruskaavoihin. Moni kitaristi sortuu siihen, että livenä he yksinkertaisesti soittavat identtisesti nuotti nuotilta cd-versioissa kuultavat soolot.
 
Täähän on tietosanakirjaainesta! Ilmaisit asian juuri oikein!